Toissapäivänä juuri mietin, että tasan 5kk laskettuun aikaan. Se kuullostaa aika pitkältä ajalta, mikä on vaan hyvä juttu, koska haluan nauttia mahapallostani mahdolllisimman pitkään :)
Kuitenkin kun kohta jo puoliväli, niin hurjan nopeasti menneet nämä n. 15 viikkoa, mitä tästä pikku pupusesta tiennyt :)
Ensi viikon lauantaina siis tasan puoliväli ja seuraavana maanantaina mennään katselemaan vauvaa :) Aika jänskää :) NIIN pidän täällä sormet ristissä, että ei ujostele ja näyttää mitä on tuloillaan :)
Jotenkin tämä poika-olo on nyt aivan samanlaista kuin esikoisen kanssa, silloin ei ultrassa suostuttu kertomaan mitään, että kun esikoinen syntyi ja kätilö kertoi terveen tytön syntyneen, niin ihan hämmästyin ja tokaisin että "Eihän sille ole nimeäkään!" Jotenkin kun pienessä päässäni ihanalitajuisesti olin päättänyt että se on poika ja muuta en miettinytkään.
Sama se silloinkin oli että kumpiko tulee, mutta ihan tosissaan hämmästyin :D
No nyt tuntuu ihan siltä että poikahan siellä on, että ei vaihtoehtoja ole :D Mielessä vaan pyörii koko ajan että kun ultrasta tullaan, niin käyn hakemassa sen ensimmäisen vaaleansinisen potkupuvun, minkä olen jo valinnut :) No eihän sitä tiedä vielä, kun aikasemminkin ollut niin poika-olo ja kaksi tyttöä täällä kotona pyörii.
Jos se on poika, niin varmaan siltikin hämmästyn, mutta jos on tyttö, niin saanpahan mennä ostamaan jonkun iki-ihanan mekon <3 :) Kummatkin on siis aivan yhtä tervetulleita tähän taloon <3 :)
Mutta enpä ole aikasempien kanssa miettinyt näin paljon sitä sukupuolta, nyt kun tuntuu että mikään muu ei pyöri mielessä :)
Käväsinpäs tuossa maanantain ja tiistain töissä, aivan ihanaa vaihtelua :) Meidän pomo oli lapsenvahtina meillä ja olivat pärjänneet mainiosti :) Mutta kyllä tunsi keskiviikkona tehneensä, niin jumissa paikat! :) Silti oli kivaa olla ihmisten ilmoilla :)
Viime lauantain meillä oli ensimmäinen kaasojen tapaaminen, ja meni aivan mahtavasti, kun kaasot rentuotuakseen hieman maistelivat skumppaa ja muuta ja minä limulinjalla eikä haitannut yhtään :)
Ja saatiin siinä ihan hääjuttujakin mietittyä ja kyllä oli ihanan rentouttava ilta :)
Ukkonen jäi kotiin Masan kanssa joululaatikoita tekemään. Ja kylläpäs tulikin hyviä, ensimmäinen kerta kuitenkin kun teki :)
Minä sitten eilen tein viimeiset, perunalaatikot, kun ne oli ne kaikista eniten aikaa vievimmät ja nekin onnistui loistavasti! :)
Voidaan olla ylpeitä itsestämme aattona kun sukulaiset tulee kylään ja ruoat on itsetehtyjä ja toivottavasti myös muut tykkää :)
Nyt lähden tästä kuuntelemaan vauvelia ja tunnustelemaan liikkeitä, mitä onkin jo n. viikon verran tuntunut <3 :) Eilen illalla tuli semmoinen isku mahaa, kun käänsi kylkeä, että ihan oikein säpsähdin itsekkin :)
Ihanaa kun alkaa oikeasti tuntemaan pupusen läsnäolon <3 :)
torstai 20. joulukuuta 2012
perjantai 14. joulukuuta 2012
17+6 ja joulu lähenee :)
Kohta se joulu on jo täällä :)
Eilen havahduin tajuamaan, että eihän tässä ole kuin yksi kokonainen viikko jouluun! Mihin se aika meni, kun vielä hetki sitten kuvittelin, että aikaa on hyvin pikku hiljaa järjestellä?! :)
No koti sentään on jo koristeltu hyvissä ajoin ja kuusikin seisoo seinän vieressä kivasti valaisemassa :)
Enää ei siis ole kuin se isoin homma jäljellä, jouluruoat :)
Sain eilen sentään etsittyä joululaatikoiden ohjeet, kun meinaan kaiken tehdä itse ja pikkuhiljaa kaikki muukin siihen satametriseen ostoslistaan pitäisi alkaa kirjata.
No eiköhän tuo onnistu :)
Ukkonen kun langetti tämän tehtävän minulle ja päässä raksuttaa tyhjää..mitä joulupöytään kuuluu, paitsi se ihanaakin ihananpi graavilohi, mitä en edes saa syödä??
Joka vuosi kun tähän asti on päässyt valmiiseen pöytään, niin ei ole tarvinnut rasittaa omia harmaita aivosoluja :)
No kerta se on ensimmäinenkin :) Ja kun perhe vaan kasvaa ja kasvaa, niin helpompaahan se on, (siis vain ja ainoastaan kyllä liikkumisen kannalta), että kutsutaan ne sukulaiset meille, niin ei tarvitse itse lähteä. (paitsi joulukirkkoon ja haudoille, mikä on ihan ehdoton)
Esikoisellakin viikko koulua joululomaan, ja kyllä se vähän näkyy että alkaa puuduttamaan joka aamuiset herätykset ja lomaa jo odotetaan :)
Tämän joulun esikoinen on valitettavsti isänsä luona :( Mutta seuraavana jouluna onkin lapsia kotona sitten kolme <3 :)
Ei ole tämäkään neiti pitänyt kiirettä lahjalistan kanssa tänä vuonna, kun eilen illalla vasta alkoi sitä rustaamaan meidän painostuksesta vielä! :) Ihme lapsi kun ei meinaa mitään toivoa! :D No olikin lista sitten sitä luokkaa, että olis melkein saanut jäädä tekemättä, kun pleikka kolmoset, nintendo DS:ssät ja muut mahdollisimmat kalliit siitä listasta sitten löytyi :/
Kaiken näköistä kosketusnäytöllistäkin pitäisi kuulemma saada.. ei tule tapahtumaan! Viime jouluna kun sai kosketusnäytöllisen puhelimen lahjaksi, niin 6,5 päivää se oli ehjä, kunnes tippui maahan ja näyttö rikki ja puhelin siis käyttökelvoton :D
No eiköhän sinne kuusen alle jotain lahjoa kuitenkin saada :) (Yhtäkään lahjaa ei tosin vielä ole ostettu:) ) Ei pidä hötkyillä, jätetään kaikki viime tippaan, että saa vielä oikein kunnon joulu-ketutuksen päälle :D
Ukkonen silminnähden stressaa tulevaa joulua ja sitä kaikkea järjestämistä, mutta itse jännitän enemmänkin tulevaa ultraa, mihin ei onneksi enää kauaa tarvitse odotella :)
Jostain ihmeestä hiipinyt kamalat pelot, voiko kaikki olla hyvin ja kehittyykö vauva normaalisti :(
Kyllä kuitenkin uskon, että pelot on turhia, mutta silti sitä ei voi olla miettimättä. Ja kun edelleenkin olen NIIN ihmeissäni, että miten tämä näin helposti kävi, niin voiko se muka mennä hyvin loppuun asti.
No nyt ei pidä miettiä synkkiä, vaan positiivisellä mielellä jouluun ja ultraan :)
Tässä viime päivinä olen ihan selvästi tuntenut jotain pientä liikettä mahassa, kun oikein tarkkaan kuullostellut, mutta kyllä vaan odotan niitä kunnon potkuja ja muita, että voin olla aivan satavarma, että se on se meidän pikku pupu siellä :) Jotenkin kun olen niin skeptinen, niin en varmana anna itsellekkään lupaa täysin uskoa, että se välttämättä on vauva :) No montaa viikkoa ei kuitenkaan enää tarvitse niitä kunnon liikkeitä odottaa, jos tämä tulee yhtään siskoihinsa, niin liikkeet kyllä sitten kanssa tuntuu :)
Eilen havahduin tajuamaan, että eihän tässä ole kuin yksi kokonainen viikko jouluun! Mihin se aika meni, kun vielä hetki sitten kuvittelin, että aikaa on hyvin pikku hiljaa järjestellä?! :)
No koti sentään on jo koristeltu hyvissä ajoin ja kuusikin seisoo seinän vieressä kivasti valaisemassa :)
Enää ei siis ole kuin se isoin homma jäljellä, jouluruoat :)
Sain eilen sentään etsittyä joululaatikoiden ohjeet, kun meinaan kaiken tehdä itse ja pikkuhiljaa kaikki muukin siihen satametriseen ostoslistaan pitäisi alkaa kirjata.
No eiköhän tuo onnistu :)
Ukkonen kun langetti tämän tehtävän minulle ja päässä raksuttaa tyhjää..mitä joulupöytään kuuluu, paitsi se ihanaakin ihananpi graavilohi, mitä en edes saa syödä??
Joka vuosi kun tähän asti on päässyt valmiiseen pöytään, niin ei ole tarvinnut rasittaa omia harmaita aivosoluja :)
No kerta se on ensimmäinenkin :) Ja kun perhe vaan kasvaa ja kasvaa, niin helpompaahan se on, (siis vain ja ainoastaan kyllä liikkumisen kannalta), että kutsutaan ne sukulaiset meille, niin ei tarvitse itse lähteä. (paitsi joulukirkkoon ja haudoille, mikä on ihan ehdoton)
Esikoisellakin viikko koulua joululomaan, ja kyllä se vähän näkyy että alkaa puuduttamaan joka aamuiset herätykset ja lomaa jo odotetaan :)
Tämän joulun esikoinen on valitettavsti isänsä luona :( Mutta seuraavana jouluna onkin lapsia kotona sitten kolme <3 :)
Ei ole tämäkään neiti pitänyt kiirettä lahjalistan kanssa tänä vuonna, kun eilen illalla vasta alkoi sitä rustaamaan meidän painostuksesta vielä! :) Ihme lapsi kun ei meinaa mitään toivoa! :D No olikin lista sitten sitä luokkaa, että olis melkein saanut jäädä tekemättä, kun pleikka kolmoset, nintendo DS:ssät ja muut mahdollisimmat kalliit siitä listasta sitten löytyi :/
Kaiken näköistä kosketusnäytöllistäkin pitäisi kuulemma saada.. ei tule tapahtumaan! Viime jouluna kun sai kosketusnäytöllisen puhelimen lahjaksi, niin 6,5 päivää se oli ehjä, kunnes tippui maahan ja näyttö rikki ja puhelin siis käyttökelvoton :D
No eiköhän sinne kuusen alle jotain lahjoa kuitenkin saada :) (Yhtäkään lahjaa ei tosin vielä ole ostettu:) ) Ei pidä hötkyillä, jätetään kaikki viime tippaan, että saa vielä oikein kunnon joulu-ketutuksen päälle :D
Ukkonen silminnähden stressaa tulevaa joulua ja sitä kaikkea järjestämistä, mutta itse jännitän enemmänkin tulevaa ultraa, mihin ei onneksi enää kauaa tarvitse odotella :)
Jostain ihmeestä hiipinyt kamalat pelot, voiko kaikki olla hyvin ja kehittyykö vauva normaalisti :(
Kyllä kuitenkin uskon, että pelot on turhia, mutta silti sitä ei voi olla miettimättä. Ja kun edelleenkin olen NIIN ihmeissäni, että miten tämä näin helposti kävi, niin voiko se muka mennä hyvin loppuun asti.
No nyt ei pidä miettiä synkkiä, vaan positiivisellä mielellä jouluun ja ultraan :)
Tässä viime päivinä olen ihan selvästi tuntenut jotain pientä liikettä mahassa, kun oikein tarkkaan kuullostellut, mutta kyllä vaan odotan niitä kunnon potkuja ja muita, että voin olla aivan satavarma, että se on se meidän pikku pupu siellä :) Jotenkin kun olen niin skeptinen, niin en varmana anna itsellekkään lupaa täysin uskoa, että se välttämättä on vauva :) No montaa viikkoa ei kuitenkaan enää tarvitse niitä kunnon liikkeitä odottaa, jos tämä tulee yhtään siskoihinsa, niin liikkeet kyllä sitten kanssa tuntuu :)
Rv 17+2
Ja niin se masu kasvaa <3 Edellisten kanssa tämmäinen maha oli vasta ehkä n. rv25+ :)
Eli mahdollisuudet valtavaan mahaa löytyy, jollei tämä pallo päätä lopettaa kasvamista, ja toivottavasti ei semmoista temppua tee :)
Puoliväli häämöttää jo ja eikä aikaakaan, kun on jo toukokuu ja joudun luopumaan pallonstani! :) VOI EI!!! Toivottavasti seuraava pallon kaipuuni ei tule taas aivan heti siitä luopumisen jälkeen, koska se on paljon stressaavampaa kun raskauskilot, mistä pitäisi päästä eroon, jos niitä tulee sen verran ettei laitokselle kaikki jää.
Olen tosin ollut huomaavinani, että vauvakuume ja pallomahakuume taitaa olla täällä aika kroonista, mikä varmaan vaivaa vielä mummonakin :D
Sen kanssa on vaan sitten opittava elämää, kun ei sitä aina voi paksunakaan olla :D
(Mutta ehkä kuitenkin vielä kerran tai pari tämän jälkeen? :) )
No nyt pitää alkaa rustaamaan sitä pirun ostoslistaa, ettei sekin jää viime tippaan ja aiheuta tällä saamattomuudellani harmaita hiuksia Ukkoselle :)
perjantai 7. joulukuuta 2012
16+6 ja aika taas mataa
Jotenkin taas tuntuu että aika ei kulu, vaikka vastahan plussasin ja nyt jo näin pitkällä..ehkä tuleva ultra pyörii niin paljon mielessä, että ei aika tunnu kuluvan mihinkään :)
Viimeiset n. viisi viikkoa kuitenkin mennyt ihan hurjan nopeasti :)
No kohta on jo joulu, ennen kuin huomaakaan, ja sittenhän onkin jo uusi vuosi, ja uusi ultra ja jospa pieni näyttäisi mitä jalkojen välistä löytyy :)
Ei vaan nyt jotenkin jaksa odottaa.. Kun ei liikkeitäkään tämä häslä-mamma tunne, vaikka kuinka koittaa kuullostella.. oma syke vaan niin voimakkaasti pamppailee kun paikalleen rauhoittuu, niin miten sieltä mitään pientä möngertäjää voisi erottaa! :/
No ei se mitään.
Niinhän se Masankin kanssa oli, että vasta puolen välin paikkeilla tunsi, silloin jo aika hyvin, kun istukka edessä, niin vaimentaa pienet iskut.
Millähän sen istukan siirtäisi siitä pois? Sinne taakse sen voisin tunkea pois tieltä häiritsemästä minun ja Pupusen kommunikoimista :)
No ehkä se aika kuluu ja pieni kasvaa ja toivottavasti iskee samaan malliin kuin siskonsa sitten, niin saa kyllä ihan riittävästi osumaa kylkiluihin ja rakkoon, että tietää saaneensa kanssa :D
Se on Mömmö taas mummonsa luona pipareita paistelemassa ja Ukkonen lähti duunin pikkujouluihin jo pari tuntia sitten, niin ollaan Masan kanssa kotona keskenämme ja jouluradio raikaa ja Masa katselee Ni hao Kailania (Masan lemppari ehdottomasti ja samalla opetellaan Kiinaa :D)
Vissiin pakko kohta koristella kotia taas vähän lisää, ja tiedä vaikka muutamat piparit vääntäisin aikani kuluksi :)
Eilinen itsenäisyyspäivä meni kivasti, kun oli pari kaveria muksunsa kanssa kylässä, syötiin hyvää ruokaa ja vanhuus iski, katseltiin linnan juhlia ja arvosteltiin pukuja :D Viimeksi tuota arvostelua tein 2003 itsenäisyyspäivänä kun esikoinen oli vuoden vanha :)
Ja uudenvuoden lupauksenikin olen jo päättänyt.. ensi jouluna en ole raskaana, en enää neljättä joulua peräkkäin :D Graavilohi ja punaviinilasillinen kun on jouluna ihanaa, ja nyt jo kolmatta joulua jään niistä paitsi.. Ei se haittaa, kun palkinto minkä saan ilman olemisesta, on maailman ihanin, mutta silti! :) Ei neljättä vuotta putkeen :D
Paljon helpompi toteuttaa kuin esimerkiksi tupakoinnin lopetus, mitä tuli kyllä aikanaan luvattua monena vuonna :)
Ja nyt kun tämmöisen lupauksen menen tekemään, niin eiköhän mun pillerit tule olemaan jotain maanantai-versioita, mitkä toimii kuin VR talvella, ja vauva on masussa myös jouluna 2013 :D
No sen näkee sitten, ja ainahan sitä yksi joulu lisää menee, jos näin on mennäkseen, kun on kuitenkin noin ihana mies kuin minun Ukkonen, joka viimeksikin kun laitokselta kotiuduin, kipaisi heti kauppaan ja toi graavilohta, raakaa jauhelihaa, patonkia palan painikkeeksi ja lasillisen punaviiniäkin sain <3 :) Niin loistavaa ateriaa en ehkä ikinä ole saanut <3 :)
Nyt pikku-Masalle ruokaa ja loppukevennykseksi kuva melkein naku-nallesta <3 :)
Viimeiset n. viisi viikkoa kuitenkin mennyt ihan hurjan nopeasti :)
No kohta on jo joulu, ennen kuin huomaakaan, ja sittenhän onkin jo uusi vuosi, ja uusi ultra ja jospa pieni näyttäisi mitä jalkojen välistä löytyy :)
Ei vaan nyt jotenkin jaksa odottaa.. Kun ei liikkeitäkään tämä häslä-mamma tunne, vaikka kuinka koittaa kuullostella.. oma syke vaan niin voimakkaasti pamppailee kun paikalleen rauhoittuu, niin miten sieltä mitään pientä möngertäjää voisi erottaa! :/
No ei se mitään.
Niinhän se Masankin kanssa oli, että vasta puolen välin paikkeilla tunsi, silloin jo aika hyvin, kun istukka edessä, niin vaimentaa pienet iskut.
Millähän sen istukan siirtäisi siitä pois? Sinne taakse sen voisin tunkea pois tieltä häiritsemästä minun ja Pupusen kommunikoimista :)
No ehkä se aika kuluu ja pieni kasvaa ja toivottavasti iskee samaan malliin kuin siskonsa sitten, niin saa kyllä ihan riittävästi osumaa kylkiluihin ja rakkoon, että tietää saaneensa kanssa :D
Se on Mömmö taas mummonsa luona pipareita paistelemassa ja Ukkonen lähti duunin pikkujouluihin jo pari tuntia sitten, niin ollaan Masan kanssa kotona keskenämme ja jouluradio raikaa ja Masa katselee Ni hao Kailania (Masan lemppari ehdottomasti ja samalla opetellaan Kiinaa :D)
Vissiin pakko kohta koristella kotia taas vähän lisää, ja tiedä vaikka muutamat piparit vääntäisin aikani kuluksi :)
Eilinen itsenäisyyspäivä meni kivasti, kun oli pari kaveria muksunsa kanssa kylässä, syötiin hyvää ruokaa ja vanhuus iski, katseltiin linnan juhlia ja arvosteltiin pukuja :D Viimeksi tuota arvostelua tein 2003 itsenäisyyspäivänä kun esikoinen oli vuoden vanha :)
Ja uudenvuoden lupauksenikin olen jo päättänyt.. ensi jouluna en ole raskaana, en enää neljättä joulua peräkkäin :D Graavilohi ja punaviinilasillinen kun on jouluna ihanaa, ja nyt jo kolmatta joulua jään niistä paitsi.. Ei se haittaa, kun palkinto minkä saan ilman olemisesta, on maailman ihanin, mutta silti! :) Ei neljättä vuotta putkeen :D
Paljon helpompi toteuttaa kuin esimerkiksi tupakoinnin lopetus, mitä tuli kyllä aikanaan luvattua monena vuonna :)
Ja nyt kun tämmöisen lupauksen menen tekemään, niin eiköhän mun pillerit tule olemaan jotain maanantai-versioita, mitkä toimii kuin VR talvella, ja vauva on masussa myös jouluna 2013 :D
No sen näkee sitten, ja ainahan sitä yksi joulu lisää menee, jos näin on mennäkseen, kun on kuitenkin noin ihana mies kuin minun Ukkonen, joka viimeksikin kun laitokselta kotiuduin, kipaisi heti kauppaan ja toi graavilohta, raakaa jauhelihaa, patonkia palan painikkeeksi ja lasillisen punaviiniäkin sain <3 :) Niin loistavaa ateriaa en ehkä ikinä ole saanut <3 :)
Nyt pikku-Masalle ruokaa ja loppukevennykseksi kuva melkein naku-nallesta <3 :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)