Synnytyskertomus

Eli maanantaina 23.6 kerkesin käymään neuvolassa ja uusi aika varattiin perjantaille, kun ei mitään merkkejäkään alkavasta synnytyksestä ollut.

Neuvolasta kotiin tultua ja lapsenvahdin kanssa illalla lenkkisaunaan menosta sovittuani kipaisin vessaan siinä klo 14.15, ja siinä taas tarkastaessani, ettei limatulppaa vieläkään näy, ihmettelin että mitäs hittoa sitä lattialle valahti?! Istahdin pöntölle ja lisää tuli sitten oikein urakalla :) JES!!!
Tätä olin toivonut! Sinne meni vedet! Ei muuta kuin maxirätit kehiin ja pari niitä menikin siinä heti, eli kyllä, en pissinyt housuuni, väittää kuka mitä tahansa, ei se virtsankarkailu sentään noin suurta ole :D
Ensimmäisenä päivitys Tammoille :D ja sitten soittoa Ukkoselle, kun aamulla oli juuri kironnut kuinka panttaan vauvaa ja hän joutuu töihin :D
Ja eihän sitä ensimmäisellä puhelulla tavoittanut, joten soitin välissä sitten siskolle, että nyt saa pikku hiljaa tulla lapsenvahti paikalle :)
Sen jälkeen uutta yritystä Ukkoselle, ja jo oli ehtinyt kellaristaan tulla ja sain kerrottua ilouutisen, en panttaa enää kauaa :D

Siinä sitten pikkuhiljaa aloin miettimään sairaalakassin pakkaamista, tärkeimmät ensin eli 10 pillimehua (eli 9, kun Masa sieltä yhden oli käynyt jo nappaamassa), 2 levyä suklaata ja karkkipussi :)
Tulihan sinne sitten vaihtovaatteet, sukat oli tärkeät, sairaalan sukat kun on KAMALIA! :/

Aamulla juuri olin Tammoilta kysellyt vinkkejä, että miten pentu saadaan ulos, ja yksi vinkki oli tuore ananas, jonka kerkesinkin hakea neuvolareissulla, mutta ei sitten tarvinnut enää sitä syödä :)
Hyviä vinkkejä tulikin paljon; moottorisahalla heilumisesta rikkaruohojen kitkemiseen ja seksiin, sekä toki miehen tekemään sisätutkimukseen, mutta riittikin aamuinen imurointi ja lattioiden pesu :)

No soittelin sitten kättärille, että mites nyt sitten toimitaan, niin päivystykseen käskivät soittaa ja sieltä sovittiin, että illalla klo 20.00 mennään näytille, kun normaalisti vedenmenosta 12h, mutta kuka sinne nyt keskellä yötä lähtisi :)

Kovasti odottelin että supistukset itsekseen alkaisi ennen tuota, että päästäisiin tositoimiin, mutta pientä mukavaa jomotusta vain, muutama napakampi, mutta tiesin kyllä että ei niillä vielä synnytetä :)

Ja kyllä oli odottavan aika pitkä, kun ei aika tuntunut menevän mihinkään. Siinä siskoa ohjeistin lastenhoidossa, mutta eihän se mitään avaruustiedettä ole, joten tiesin että pärjäävät, vaikka ei niin lapsi-ihminen olekkaan, enkä silti nähnyt tarpeelliseksi mitään aikataulua/käyttöohjetta kirjoittaa..antaa niille ruokaa ja vaihtaa vaippaa, katsoo ettei ne tapa itseään, sillä pärjää jo aika hyvin :D

Vielä koitettiin saada supistuksia aikaiseksi käymällä Mintun kanssa reippaalla lenkillä, mutta paskat siitä mitään hyötyä ollut :)

Vihdoin päästiin lähtemään, ja yllättäen taas siellä saatiin odotella. Odotustila oli tyhjä kun mentiin, porukkaa lappasi sisään ja ulos ja aina vaan saatiin odottaa, kunnes vihdoin oli meidän vuoro päästä käyrille jossa samalla otettiin streptikokki-B näyte, mikä on ihan uusi juttu ja nykyään otetaan kaikilta synnyttäviltä, on kuulemma vaarallinen vauvalle jos sattuu synnytyksessä tarttumaan.
Ja kyllähän arvasin, että tuo löytyy, löytyy kuulemma lähes puolelta odottajista, jos en ihan väärin muista, niin olin jo hieman asennoitunut, että sinne jäädään, sen kanssa kun ei kotiin enää pääse, vaan pääsee nauttimaan antibiooteista 4:n tunnin välein siihen asti kunnes vauva on syntynyt.
Ja näin kävi, sinne jäätiin ja mies sai tulla kotiin odottelemaan, supistuksia kun ei edelleenkään tullut tarpeeksi, vaikka hieman tulikin, ja ihan mukavan kipeitäkin välillä :)
Sisätutkimuksessa pari senttiä vai kahdelle sormelle auki, en muista.

Vielä ennen huoneeseen siirtymistä tehtiin lapsivesitesti, eivät millään meinanneet uskoa että se on mennyt, vaikka sitä tuli kyllä monta desiä. Ja testihän näytti sitten vielä negatiivista, en tiedä miten, oli varmasti vialinen testi ja tätikin ihmetteli, että mites nyt näin, mutta ei sitten aloitettu "turhaan" antibiootteja, ja sanoi että uusitaan testi aamulla. Ja kyllä taas ketutti ja teki mieli pyytää Ukkonen hakemaan minut kotiin :(
Olisin mieluummin kotona odotellut kunnon käynnistymistä, mutta niillä mentiin..kolmen hengen huone, keskipaikka, toinen vierustoveri puhisi supistuksissaan ja toinen kuorsasi, eli voi olettaa että hyvin nukuttiin se yö :)

Yöllä supistukset laantuivat lähes täysin, supisti vaan kun vaihtoi kylkeä, ja kyllä harmitti :(

Aamulla kipaisin sitten ABC:lle kahville, kun aamupalaan oli vielä aikaa, joskus viiden aikaan kun ylös nousin jo.

Lääkäri tuli sitten aamulla tutkimaan ja totesi että 4 senttiä auki, eli oli yön supistukset saaneet edes hieman jotain aikaiseksi ja ei nähnyt tarpeelliseksi uusia lapsivesitestiä, vaan totesi että kyllä se oli korkea veden meno ollut ja repi loput kavot auki. Siitäkin pystyi päättelemään, että kyllä ne vedet on menneet, kun ei sitä vettä siinä vaiheessa enää tullut kuin hieman.

Supisteleva huonetoveri olikin yöllä lähtenyt synnyttämään ja kuorsaavan kaverin kanssa sitten yhdessä maattiin käyrillä, ja odoteltiin että jotain tapahtuisi :) Häneltä käynnistettiin aamulla ysin jälkeen pillereillä ja itse sain odotella sitä käynnistystä kello kahteen, ja taas se tehtäisiin tipalla, koska paikat jo sen verran auki.

Ukkonen tuli sitten aamupäivällä seuraksi ja eihän siinä muuta sitten tehty kuin odotettiin.

Siinä sitten iskettiin kanyylit kiinni, ei mennyt niinkuin strömsössä, neljännellä yrittämällä saatiin pieneen suoneen, (kolmannella yrityksellä pääsi vittukin tädin suusta, kun ei vaan millään onnistu :D ) ja ensimmäiset antibiootit tippumaan. Uusi kanyyli kuulemma pitää laittaa synnytyssalissa sitten, kun jos jotain tulee, pitää olla iso suoni käytössä että saadaan tavarat tippumaan kunnolla.

Hyvä asia oli se, että tiesin siirtyväni synnytyssaliin kello kaksi kun aletaan käynnistämään, huonetoveri kun sai jäädä odottamaan edistystä päivystykseen :)

Saliin kun päästiin ja kätilö saapui paikalle, niin heti huomasin että oli tuttu naama, mutta en viitsinyt mitään sanoa, kun en muistanut oliko ollut Masan vai Jätkän synnytyksessä mukana :) Kätilö sitten itse hetken päästä totesi että hän oli vuosi sitten mukana, mutta vain alkuvaiheessa, kun vuoron vaihto oli kesken synnytyksen :) Aika hauska tilanne että hän itse muisti, vaikka aika monta synnytystä tässä välissä kuitenkin hoitanut :)

No käynnistelyt aloitettiin taas pienellä määrällä ja puolen tunnin välein annosta lisättiin. Jo kolmannen annoksen kohdalla alkoi tulemaan ihan mukavan kipeitä supistuksia ja neljännen kohdalla taisin ottaa ilokaasut käyttöön. Se aloitettiinkin reilulla annoksella heti, toisin kuin Masan käynnistyksessä :) Ottipa Ukkonenkin taas muutamat kunnon "höyryt" ja kivaa oli :D

Sisätutkimusta ei saliin tultaessa tehty ollenkaan, vaan se tehtäisiin sitten kun haluan jotain jämäkämpää kipuun.

No jumppapalloa testasin sitten myös siinä aikani kuluksi, mutta eihän siinä saanut minkäänlaista hyvää asentoa, vaan pahensi kipua entisestään, niin Ukkonen otti sen sitten itselleen penkiksi ja minä nojailin vaan sängyn reunaan :) Pyysin myös saada jotain jäätävää, minkä voisin läntätä vatsalleni, niin kätilö toi jonkun muka-kylmäpussin, joka todellisuudessa oli aivan kädenlämpöinen, ja hyöty oli pöyreät nolla.

Tarkkoja kellonaikoja en osaa sanoa, mutta kun epiduraalin aika tuli, oli paikat auki 6 senttiä. "Turkkilainen" anestesialääkärimies tuli hilpeänä laittamaan piikkiä, ja ai että tuntui hyvältä se jäätävä desinfiointiaine selässä, sitä olisi saanut ruikkia enemmänkin :)
Laittaminen ei tälläkään kerralla ollut kovin kamalaa, vaikkakin epämukavaa, mutta vaikutus oli sitten taas kerran toispuoleinen, ja vasen puoli ei siis puutunut, ei sitten millään, joten laitettiin lisää puudutusainetta, mikä ei edelleenkään puuduttanut toista puolta, joten pyydettiin "turkkilainen" takaisin laittamaan uudestaan.
Ja yhtä hilpeänä herra saapui.
Sitä laittaessa iski salama toiseen jalkaan, ja jalka nytkähti kunnolla, niin silloin kuulemma meni oikein :)
No sitten kyllä helpottikin hieman, vaikka edelleen kyllä kivut tuntuivat, mutta kivut olivat taas kerran oikein kivoja :)

Tuntui että vaikutus loppui ennekui alkoikaan, ja olo oli, että nyt on kyllä paikat taas enemmän auki, joten pyysin tarkastusta, ja kyllä, 10 senttiä!
Ihan siis hujauksessa meni tuo viimeiset 4 senttiä ja sitten vaan odotettiin että pentu hieman vielä laskeutuisi, että päästäisiin tositoimiin :)

Kätilö itse ehdotti jakkaraa, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen, olinhan sitä miettinyt jo jätkään synnyttäessä, mutta en vaan osaa avata suutani.
Jakkara haettiin ja valmisteltiin ja sitten pikkuhiljaa koitin työntää vauvelia alas päin, että päästään jakkaralle :)

Hetki siinä taisi vierähtää, mutta kun jakkaralle siirryttiin, jo siinä vaiheessa tuntui se täysin omalta tavaltani ja täydelliseltä minulle. Siinä todella tunsi mitä teki ja mitä tapahtuu.

Ei iskenyt se joka kertainen epätoivo kun hetkellisesti, että "Ei se sieltä tule ikinä, ei mahdu ulos, ottakaa se pois!"

Ja ukkosellakin oli hyvä paikka siinä selän takana, joka kerta kuulemma nähnyt enemmän kuin tarpeeksi, vaikka kuinka siinä vieressä ollut :D

Sillä hetkellä tuntui että ei se sieltä tule vaikka mitä tekee, ja taas kerran kätilölle mainitsin, että "Nyt sieltä tulee kyllä jotain ihan muuta kuin vauva."
Mutta kyllä se vauva sieltä sitten kuitenkin tuli, ja oli uskomaton tunne kun tunsi kuinka se tuli alas päin sieltä ja kuinka paikat venyy ihan äärimmilleen :)
Hieman taisi taas päästään jäädä jumiin, ja supistusta kuulemma olisi taas kerran pitänyt odottaa, mutta eihän siinä semmoista malttanut, vaan vähän väkisin työnsin se pään pihalle ja sitten odotettin seuraavaa supistusta, ja vilillä aina piti olla ponnistamatta, mikä oli hankalaa, kun kroppa sanoin että työnnä ja kätilö että älä työnnä :)

Ja niin vaan vauva sitten luiskahti ulos klo 20.31, ja sain heti syliin tuon pienen limaisen palleron ja siirryin sängylle :)

Ukkonen leikkasi napanuoran ja sain vauvan paidan alle pötköttelemään ja kätilöt alkoivat istukkaa irrottelemaan.

No se ei sieltä luiskahtanutkaan normaaliin tapaan niinkuin aina ennen tekemättä mitään, vaan sain jotain "jonnekkin", jonka kuuluisi sitä hieman irrotella. Ei auttanut. Jumissa oli ja saliin tuli enemmän porukkaa sitä irrottelemaan, ja kuuntelin vaan kun sanoivat että "Rutisee, ei voi vetää."
Vauveli oli siinä vaiheessa jo siirtynyt Ukkosen hellään huomaan, kun siinä kätilöt runnoivat mahaa kuin viimeistä päivää.

Ja se kanyyli, mikä piti laittaa salissa isompaan suonee oli vielä laittamatta, joten nyt oli sitten hyvä aika vielä sitäkin alkaa sörkkimään suoneen. No ei tuntunut missään.
Minä odottelin rauhallisena että kohta on istukka irti ja päästään syömään, oli nimittäin nälkä, kun viimeksi oli syöty lounasta kahdentoista aikaan.

Joskus 21.30 tuli sitten päätös siirtyä leikkaussaliin, kun verta oli mennyt jo ainakin 1500ml ja ei se istukka vaan ollut yhteistyökykyinen.

Minua ei huolettanut, alkoi olla sen verran pöhnässä siinä vissin verenmenetyksen takia, ja tokaisin Ukkoselle että "Ota pillimehua ja syö siklaata, mä tuun kohta takasin."

Sinne jäi Ukkonen vauvan kanssa ja minut kuskattiin saliin.

Salin ovella oli taas tuo "turkkilainen" hilpeänä vastassa :) Ja koko operaation ajan vaan hoki että "Kaikki hyvin :)" Puudutteita tuli kaiken näköistä, ainakin oloista päätellen, ensimmäistä kertaa elämässäni sain happiviikset, aika jännää :)  ja ikinä en ole niin rentona ollut, ei pystynyt edes yskimään, kun oli voimat niin totaalisen poissa.
Tunsin vaan kuinka verta tulee koko ajan lisää, ja että siellä rätin toisella puolella jalkopäässä joku on kyynärpäitä myöten sisällä istukkaa repimässä.
Ja se oksennus, mikä on joka kerta tullut juuri ennen synnytystä, joka jäi tällä kertaa tulematta, tuli sitten vihdoin siellä salissa, ja aika jännältä sekin tuntui, kun ei ollut voimaa oksentaakkaan.
Jano oli aivan järkyttävä, niinkuin myös nälkä, ja aina välillä kysyinkin että "Koska pääsee syömään, on hirveä nälkä?"
Olo oli koko ajan ihanan rento, enkä pelännyt yhtään, vaikka edes silmiä ei jaksanut auki pitää.

Istukka oli sitten vissiin revennyt ja kahdessa osassa saivat sen lopulta ulos. Kuulin kun puhuivat lisäistukasta, mutta se taisi olla sitten vaan se toinen puoli.

Loppuvaiheessa iski aivan järkyttävät tärinät, vaikka eimkylmä ollut, ja se oli jotenkin hauskaa sekin kun tärisin siinä pöydällä niin että hyvä etten tippunut :)

Loppujen lopuksi siis kaikki materiaali saatiin ulos, ja kyllä ne mahaa runnoivatkin pitkän aikaa, että varmasti aivan kaikki tulee ulos.
Verta meni kaiken kaikkiaan 3000ml, eli ihan kiitettävästi.

Siitä siirryttiin heräämöön ja edelleen vaan jaksoin ruoasta haaveilla varmaan kätilöiden kyllästymiseen asti, kun kyselin että koska saa ruokaa :D

Siellä sain tukisukat jalkaan ja vielä pari pussia verta lisää, salissa sitä oli vissiin pari pussia jo mennyt ja neljä litraa jotain muuta nestettä ja mitä kaikkea, kanyyleitä kun oli kiinni siinä vaiheessa kolme vai neljä. Oli mistä pumpata niitä aineita :)
Sain päälleni vielä aivan ihanan lämpöpeiton, mihin puhallettin lämmintä ilmaa, kun yhtäkkiä alkoi niin paleltamaan ,mikä oli ihan normaalia.

Siellä sitten maattiin, vain käsiä pystyin liikuttamaan, muuten kokovartalopuudutus toimi aivan loistavasti :)

Ainoa inhottava asia oli käsien turvotus, mikä oli aivan jäätävää, paljon pahempaa kuin koskaan aikaisemmin, ja tuntui että minun Karski-sormet ja koko kädet räjähtää hetkenä minä hyvänsä, sattui siis aivan suunnattomasti ja miele teki vaan itkeä. Sain jotain turvotusta laskevaa lääkettä, mutta ei siitä kyllä ollut mitään apua.

Tuijotin kelloa siinä seinällä ja odotin että koska pääsen osastolle, että siellä jo minua varmasti odotellaan.
Ja kyllähän siellä odoteltiin, kun sieltä soiteltiin tilannetta, oli Ukkonen totta kai huolissaan, kun kukaan ei hänellä mitään kertonut.

Vihdoin viimein joskus puolen yön jälkeen kun oli viimeiset labratulokset saatu, sain luvan siirtyä osastolle, ja kyllä siinä itku tuli, siellä Ukkonen odotti vauvan kanssa <3

Oli Ukkonen saanut pitää pientä paidan sisällä lämpimässä, kun mammalta se homma jäi vähän kesken.

Ja eipä yllättänyt, että ruokaa en saanut, vain jugurtin ja lasillisen mustikkakeittoa, kaksi lasillista lisää kun pyysin että Ukkonen sanoo lähtiessään kätilölle että haluaisin leipää tai jotain Ruokaa.
Onneksi oli sitä suklaata, niin vedin muutaman palan ennen kuin nukahdettiin vauvan kanssa :)

Hemppa oli hieman tippunut kun aamulla otettin verta, oli silloin 88, eli ei paras mahdollinen, vaikka olo oli ihan hyvä.

Mutta kaikesta huolimatta aivan täydellisen mahtava kokemus erilaisesta lopusta huolimatta, minä kun en missään vaiheessa osannut olla huolissani.
Tähän on hyvä vaikka lopettaa lisääntyminen, koska synnytys oli täysi kymppi! :)

<3 Pieni Benjamin 24.6.2014, klo 20.31, 51cm, 3715g, 36cm <3

Paperihääpäivä

Niin meni vuosi hujauksessa, ettei oikein huomannutkaan :)

Vuosi siitä kun Kalliossa astelin alttarille! Aamulla tuli töllöstä sopivasti sateenkaarimessu Kallion kirkosta, ja sitä jämähdin katsomaan epähuomiossa kun rippipappini siellä saarnasi ja niin palautui vuoden takainen mieleen kun itse sitä käytävää alttarille astelin :)

Oi että voisin ottaa tuon päivän aina vaan uudelleen <3 :)

Mitään erikoista ei oltu tällä päivää suunniteltu (paitsi se etelän reissu, mikä peruttiin jo aikoja sitten kun sen plussatestin silloin tein ja laskettu aika varmistui :) )
Ukkosta kyllä hieman harmitti, kun kävi aamuyöllä heittämässä porukkansa lentokentälle pääsemättä itse mukaan reissuun :)

Sinne lähti anoppi ja muut matkalle :)

Mutta ei haittaa, ne sai viikon loman, meni saatiin vauva joka on meillä huomattavasti kauemmin kuin viikon :)

Hieman jäi Ukkosen lahjan hankintakin viimetinkaan, kun sattui tuo synnytys tuohon :D Ja kun mielikuvitus ei pelaa, niin päädyin hyödylliseen lahjaan ja ostin kotipartuin, sellaista uutta se on jo kaipaillut :) Minä sain lahjaksi 100€:n lahjakortin Confettiin, ja kädet syyhyten odotan koska pääsen sen tuhlaamaan kaikkeen ihanaan :)

Ukkonen kävi myös ostamassa meille jättimäiset pihvit, joku 700g/kpl ja teki meille aivan ihanan hääpäivälounaan, mikä saatiin vielä nauttia ihan rauhassa kun kaikki lapset kiltisti olivat päiväunilla :)
Lasilliset punaviiniä kruunasi loistavan aterian, eikä sitä sen kummempia tarvitse, riittää että se oma rakas on siinä, saa syödä hyvin ja jo oli täydellinen hääpäivä <3

VIHDOINKIN!

Sieltä se tulla tupsahti :)

24.6.2014, klo 20.31, 3715g, 51cm 36cm, rv 40+4

40+3

Ja kyllä! Edelleen yhdessä koossa.

No saatiinpa juhlittua anopin 5-kymppiset rauhassa :)
Oli siis ylläribileet järjestetty mökillä viime perjantaina, jolloin oli 40+0, ja aivan varma olin, että pilaan nämä juhlat lähtemällä synnyttämään, mutta eipä ollut täsmällinen vauva, en kyllä olettanutkaan niin :)

Juhlat onnistui täydellisesti ja anoppi yllätyi :) Päivää aikaisemmin oltiin anopin luona kakkukahveilla, ja anoppi kuvitteli että siinä oli hänen juhlansa :)

Perjantai aamuna lähdettiin 6.40 hakemaan muita kyytiläisiä, että keretään mökillä laittamaan kakku ja muut hommat kuntoon ennen anopin saapumista, ja juuri sopivasti kerettiinkin :)

Plussaa oli, että sille päivälle ei oltu edes sadetta luvattu, kun muuten tässä ilmat on olleet mitä mainioimmat.. hieman satanut räntää ja vettä sitäkin enemmän ja lämmintä sen +10 tai jotain.. eli ihan perus suomen kesä :D

Päivä meni mahtavasti ja illalla kotiin :)

Jussi vietettiin ihan vain kotona odottaen, paitsi lauantaina käytiin Kaivarin rannassa syömässä kesän "pakolliset" Helsingin jätelötehtaan jäätelöt :) (viime kesänä se jotenkin jäi)
Ja kyllä oli moccajäätelö edelleen yhtä hyvää kuin silloin aikanaan kun siellä töissä olin :) 

Tänään neuvola, ja eipäsiellä mitään ihmeellistä tapahdu tänäänkään, mutta mennään nyt käymään :)

Aina vaan paksuna

Kyllä jaksaa ihmismieli olla ärsyttävä!

Vaikka hyvin ollut omassa mielessä että yli 40 viikkoa ollaan paksuna niinkuin aina ennenkin, niin johan tässä jo pari viikkoa on on odoteltu alkavaa synnytystä kuin kuuta nousevaa.
Vaikka siis vielä tuo 40 ei ole edes täynnä, tänään vasta 39+3.
Silti odottaa jo että "Tule nyt ulos sieltä! Alkakaa saamarin supistukset! Menkää vedet vaikka koiraa ulkoiluttaessa, ei haittaa vaikka ihmiset luulisi että housuun pissasin! Lähde saamarin limatulppa edes liikkeelle!"

Ei niin mitään! Ainoastaan hieman enemmän harjoitussupistuksia, mutta niillähän nyt ei taas ole mitään merkitystä :/

Vadelmanlehtiteetä on juotu litra tolkulla ja pitääkin tänään taas kipaista hakemaan lisää. Mutta ei siitäkään mitään hyötyä ole, en kyllä olettanutkaan niin..kivahan se on kesä kuumalla kuumaa teetä litkiä :)
Kolmesta ässästä tässä taloudessa kun ei toteudu kuin siivous päivittäin, saunominen kun ei niin jaksa kiinnostaa, kolmannesta puhumattakaan, kun olo on koko ajan aivan ähky vaikka olisi nälkäkin, niin silti tuntuu kuin olisi syönyt 10 litran kattilallisen kalakeittoa, ei sen jälkee jaksa yksinkertaisesti enää jumpata. (josta Ukkosellekkin mainitsin, kun hän manasi että 1½kuukautta ilman joutunut olemaan (ei kyllä, kun edellisestä kerrasta on "vain" 2 viikkoa 1 päivä nyt) mutta kai se tuntuu pidemmältä ajalta..onneksi sillä on kaksi toimivaa kättä :D )

Ja kun sanoi että ei enää kauan joudu ilman olemaan, että kyllä tämä täältä kohta tulee, niin tokaisi että "Kyllä joku 4 kuukautta ainakin, mitään täällä ei touhuta ennen kuin sulle on asennettu joku 17 kierukkaa, että varmasti toimii!" Tai jotenkin noin :D

No se on sitten herran oma valinta jos niin kauan haluaa ilman olla :D

Ja kun ei tämä itselläkkään ihanteellista ole, ettei niin tee mieli, mutta minkäs teet, kun ei aiemmissa raskausissa ole näin ähky olo ollut koko aikaa. On semmoinen olo että tämän herra mahassa on sen 4 kiloinen, voi toki olla että väärässäkin olen, mutta tuntuu vaan että mahassa on enemmän vauvaa kuin ikinä.
Pitäisi varmaan laittaa tuo Ukkonen lukemaan noita palstoja, kuinka vähällä seksillä joidenkin miehet joutuu olemaan jo raskauden alusta lähtien, puhumattakaan loppuajasta, kun ei irtoa senkään vertaa, niin voisi olla tyytyväinen, että itse on kuitenkin saanut aika pitkälle aika säännöllisesti, jos niin voi sanoa :)

Onneksi tässä nyt on odotusta jäljellä kuitenkin korkeintaan 18 päivää, jolloin pentu revitään vaikka väkisin pihalle, että ei paha, kun miettii paljonko sitä on takana :)

Siltikin nämä viime viikot ja päivät tuntuu kuluvan NIIN hitaasti, ettei tosikaan ja ikuisuus on jäljellä, jos tosissaan yli 2 viikkoa vielä pitää odottaa :/

On se vaan ennen vanhaa ollut niin paljon helpompaa, kun ei tarkoista päivistä ole ollut tietoa, siis silloin joskus ennen ultria, kun sitä ollaan paksuna ja sitten se vauva tulee. Ei mennä kello kaulassa ja odoteta laskettua aikaa :) (jolloin se ei kumminkaan tule)

Vapaa viikonloppu

Kyllä!
Viimeksi semmoinen oli viime kesänä kun olin siskon ja kaason kanssa mökillä.
Ja siis vapaalla tarkoitan nyt täysin lapsivapaata + että Ukkonenkin oli poissa. Hän kun vei pienet mökille ja esikoinen lähti omalle isälleen :)

Ensimmäiset pari tuntia mietin, että "Mitä ihmettä sitä tekisi?! Tulkaa jo kaikki kotiin! Mulla on tylsää!!"
No se olo meni sitten ohi, kun lähdin jätkälle sadevaatteita Jumbosta shoppailemaan. Läytyikin hienot Cirafin vihreät vaatteet, eikä ollut hinnalla pilattu, kun reilu viidellä kympillä koko setin sai :)

Ilta meni ihmetellessä, kun ei ketään tarvinnut höösätä, sai vain olla :) 

Olipas ihana käydä saunomassa ihan yksin, kun sai vaan olla! Kyllä sielu lepäsi siellä lauteilla istuessa :)

Lauantai aamuna herätessä mietin, että tunnin päästä (kyllä, nukuin kahdeksaan asti! :) ) olisi esikoisen kukitus ja todistusten jako, mutta sen verran laiskaksi heittäydyin, että jatkoin pötkötystä sohvalla Dexteriä katsoen, ja niin meni todistustenjako ilman mammaa, mutta olihan se isukki siellä paikalla, niin ei siihen nyt koko sukua tarvita, eihän se ollut vielä ala-asteen päätös, vaikka koulu nyt vaihtuukin :)

Päivällä vähän maalailin kurkkupurkkeja, mitä keräätynyt tuonne parvekkeen pöydän alla "muutama", ja kävin siemeniä ostamassa, että sain istutettua salaattia ja harvensin basilikaa, josta osan vein ylökerran luottolastenvahdille. Eli ei kuitenkaan mikään täysin laiskottelupäivä :)

Mutta ihmettelen kyllä että osasin nauttia siitä vapaasta, kun ei tarvitse ketään ruokkia, paitsi tuota rakkia välillä :)

Ukkonen lähtiessään käski kiukutella nyt sitten koko loppu raskauden edestä, että ei hänelle tarvitse enää kuikutella :D Mutta kun en keksinyt yksikseni mitään kiukuttelun aihetta :)

Kaikin puolin oli rentouttava viikonloppu ja nyt jaksaa taas :) Ja toivottavasti kiukuttaisi hieman vähemmän :)