13+2
17+2
20+1
23+2
perjantai 15. helmikuuta 2013
26+6
AI HURJAA!!
Huomenna se alkaa, viimeinen kolmannes!! :) Ei siis enää kauaa, niin joudun taas luopumaan tästä ihanaakin ihanammasta (mikä voisi kyllä olla isompikin :D) mahapallostani :/ Jo nyt meinaa tulla sitä ikävä, kun ajattelee, että kohta sitä ei enää ole. On vain se inha nahkapussi tossa mahassa muistuttamassa että ei tässä olla enää nuoria ja kiinteitä :) Ei haittaa mitään, toivottavasti ei tuota Ukkostakaan ihan hirveästi :)
26+6
Tässä meni nyt muutamat päivät (ainakin), kun tämä akka on ollut täysi hirviö. Pienessä mielessäni jo itselleni uskottelin että ei tuo Ukkonen enää tykkää minusta yhtään, kun ei koko ajan anna 100 prosenttista huomiotaan minulle, niin ei tietenkään tykkää! Kohta kolmekymppinen vajoaa kolme vuotiaan tasolle saaden itku-potkuraivareita ja kiukuttelee niin miehelle kuin esikoisellekkin! Naurettavaa, mutta minkäs teet, kun tämä pieni mies täällä mahassa selvästikkin saa äidin vajoamaan lapsen tasolle. Ei tämmöistä tyttöjen kanssa nimittäin ollut. Eli ei se pojankaan äitinä oleminen helppoa ole :)
Kaikki tuntui vaan jotenkin niin vaikealta ja kukapa ei siinä tilanteessa käyttäytyisi kuin pahainen kakara?! :D Ja mies ja esikoinen sai kuulla kunniansa.
Mitä teki mies sitten.. No toi kukkia ja suklaata <3 Mistä näitä tämmöisiä miehiä löytyy?? Voi että kyllä siinä niin taas itku kurkussa oli, kun tuli paha mieli siitä kaikesta räyhäämisestä ja mies on vaan niin ihana <3
Eli kyllä se taitaa kuitenkin vähän tykätä <3 :) Ja kukapa ei tämmöisestä ihanan hehkeästä ryhävalaasta tykkäisi :D
Nyt kyllä saa kiukuttelut loppua ja pidetään hormonihirviö kurissa :D
Edes pienenä anteeksipyynnön eleenä leivoin ukko-kullalle juustosämpylöitä ystävän päivän kunniaksi eilen ja muutaman sydän-suklaan tarjosin :) Osaan minäkin käyttäytyä, jos vaan yritän, ja nyt pitää yrittää kunnolla.
Eipä ole kyllä yhtään kiukuttanut tuon jälkeen, kun hieman sai avautua. Olen niin huono puhumaan asioista, että niillä sitten tapana purkautua kiukkuna.
Mömmöllä oli eilen ystävänpäivä-disko koululla, ja kun hain neidit sieltä, niin Mömmö reppana itku kurkussa tuli kyytiin, kun koko illan oli vuotta vanhempaa poikaa yrittänyt hakea tanssimaan ja poika ei vain suostunut :( Tänään aamulla ilmoitti olevansa niin masentunut, että ei voi tapellakkaan koulussa. (se on ollut aika normaalia käytöstä tuolta tulisielulta)
Ei ole nuori rakkaus helppoa :)
Mutta hyvä sentää jos joku pitää poissa tappeluista :) Ja alkaahan nyt taas hiihtoloma, niin ei tarvitse olla koulussa katsomassa sitä ujoa poikaa joka ei uskaltanut edes tanssia :)
Masalle on iskenyt hirveä osoittelukausi, ja kaikkea pitää osoitella, ihan vain osoittamisen riemusta :) Eilen illalla pariin otteeseen osoitteli jotain lelulaatikon pohjalla, ja yllätys yllätys kun ei ylettänyt, niin kippasi koko pentu sinne laatikkoon, kaksi kertaa peräkkäin siis :) Eikä siinä mitään sattunut, vaikka huuto tulikin, mutta totta kai se harmittaa kun niin käy, eikä sitikään saanut pohjalta haluamaansa :)
Kohta päästäänkin juhlimaan 1-vuotis synttäreitä, niin tulee uusia leluja minkä perässä tippua laatikkoon :D
Mutta nyt sunnuntaina mennään ensin juhlimaan veljeni 31-vuotis päiviä, niin pääsee Mömmökin taas pitkästä aikaa näkemään Nössö-tätiä ja serkkujaan.
Tuolla kun Helsingissä asuvat, niin kamalan vaikeaa lähteä kylään sinne oikeastaan ikinä :)
Huomenna se alkaa, viimeinen kolmannes!! :) Ei siis enää kauaa, niin joudun taas luopumaan tästä ihanaakin ihanammasta (mikä voisi kyllä olla isompikin :D) mahapallostani :/ Jo nyt meinaa tulla sitä ikävä, kun ajattelee, että kohta sitä ei enää ole. On vain se inha nahkapussi tossa mahassa muistuttamassa että ei tässä olla enää nuoria ja kiinteitä :) Ei haittaa mitään, toivottavasti ei tuota Ukkostakaan ihan hirveästi :)
Tässä meni nyt muutamat päivät (ainakin), kun tämä akka on ollut täysi hirviö. Pienessä mielessäni jo itselleni uskottelin että ei tuo Ukkonen enää tykkää minusta yhtään, kun ei koko ajan anna 100 prosenttista huomiotaan minulle, niin ei tietenkään tykkää! Kohta kolmekymppinen vajoaa kolme vuotiaan tasolle saaden itku-potkuraivareita ja kiukuttelee niin miehelle kuin esikoisellekkin! Naurettavaa, mutta minkäs teet, kun tämä pieni mies täällä mahassa selvästikkin saa äidin vajoamaan lapsen tasolle. Ei tämmöistä tyttöjen kanssa nimittäin ollut. Eli ei se pojankaan äitinä oleminen helppoa ole :)
Kaikki tuntui vaan jotenkin niin vaikealta ja kukapa ei siinä tilanteessa käyttäytyisi kuin pahainen kakara?! :D Ja mies ja esikoinen sai kuulla kunniansa.
Mitä teki mies sitten.. No toi kukkia ja suklaata <3 Mistä näitä tämmöisiä miehiä löytyy?? Voi että kyllä siinä niin taas itku kurkussa oli, kun tuli paha mieli siitä kaikesta räyhäämisestä ja mies on vaan niin ihana <3
Eli kyllä se taitaa kuitenkin vähän tykätä <3 :) Ja kukapa ei tämmöisestä ihanan hehkeästä ryhävalaasta tykkäisi :D
Nyt kyllä saa kiukuttelut loppua ja pidetään hormonihirviö kurissa :D
Edes pienenä anteeksipyynnön eleenä leivoin ukko-kullalle juustosämpylöitä ystävän päivän kunniaksi eilen ja muutaman sydän-suklaan tarjosin :) Osaan minäkin käyttäytyä, jos vaan yritän, ja nyt pitää yrittää kunnolla.
Eipä ole kyllä yhtään kiukuttanut tuon jälkeen, kun hieman sai avautua. Olen niin huono puhumaan asioista, että niillä sitten tapana purkautua kiukkuna.
Mömmöllä oli eilen ystävänpäivä-disko koululla, ja kun hain neidit sieltä, niin Mömmö reppana itku kurkussa tuli kyytiin, kun koko illan oli vuotta vanhempaa poikaa yrittänyt hakea tanssimaan ja poika ei vain suostunut :( Tänään aamulla ilmoitti olevansa niin masentunut, että ei voi tapellakkaan koulussa. (se on ollut aika normaalia käytöstä tuolta tulisielulta)
Ei ole nuori rakkaus helppoa :)
Mutta hyvä sentää jos joku pitää poissa tappeluista :) Ja alkaahan nyt taas hiihtoloma, niin ei tarvitse olla koulussa katsomassa sitä ujoa poikaa joka ei uskaltanut edes tanssia :)
Masalle on iskenyt hirveä osoittelukausi, ja kaikkea pitää osoitella, ihan vain osoittamisen riemusta :) Eilen illalla pariin otteeseen osoitteli jotain lelulaatikon pohjalla, ja yllätys yllätys kun ei ylettänyt, niin kippasi koko pentu sinne laatikkoon, kaksi kertaa peräkkäin siis :) Eikä siinä mitään sattunut, vaikka huuto tulikin, mutta totta kai se harmittaa kun niin käy, eikä sitikään saanut pohjalta haluamaansa :)
Kohta päästäänkin juhlimaan 1-vuotis synttäreitä, niin tulee uusia leluja minkä perässä tippua laatikkoon :D
Mutta nyt sunnuntaina mennään ensin juhlimaan veljeni 31-vuotis päiviä, niin pääsee Mömmökin taas pitkästä aikaa näkemään Nössö-tätiä ja serkkujaan.
Tuolla kun Helsingissä asuvat, niin kamalan vaikeaa lähteä kylään sinne oikeastaan ikinä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)