29+4

Eilen oli neuvola, minulla siis.
Ihana naapuri tuli taas pentuja hoitamaan, niin sain mennä ihan yksin :)

Olin oikein tyytyväinen, että tällä 24/7 herkuttelulla ei vieläkään ole kymppi mennyt rikki, vaikka rv 30 koputtelee jo nurkalla :)

Verenpaineet sen sijaa oli hiukan koholla, mutta ei pahasti kuitenkaan.
Hemppari ei sitten nouse millään, vaan edelleen 111, vaikka kuinka sitä rautaa popsin, joten laittoipa täti taas kerran lähetteen labraan pieneen verenkuvaan ja tällä kertaa katsoo siitä jotain muutakin, en muista mitä.
Eihän tuo siis huono ole vielä, mutta kun tällä rautamäärällä sen pitäisi olla jotain aivan muuta.

No vielä ei ole puhelua tullut, joten ei siinä ehkä mitään outoa ole :)

Se mihin itsekkin tässä viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota (luulin että kuvittelen vain), oli että maha ei kasva tarpeeksi.
Viimeksi kyllä lääkäri mittasi, mutta siitäkin huolimatta, ei kasva tarpeeksi ja sillä sipuli.
Joten täti laittoi lähetteen kättärille, että päästään katsomaan, että vauva kuitenkin kasvaa.
Sanoipa täti nimittäin jo heti alkuunsa vauvasta, että pieni on, kun mahaa kopeloi.
Ja rakenneultrassa kun koon puolesta pieni oli sen 2½viikkoa isompi kuin niillä viikoilla normaalisti, niin vähän nyt itsekkin ihmettelen, että nyt se onkin sitten niin pieni? :/

No en ota ressiä, vaan katsotaan kun ultraan päästään, että mitään ei ole vialla, vaan täti taas vaan ylireagoi. Turha sitä on etukäteen murehtia :)

Nyt vaan kuumeisesti odotan sitä ultrakutsua :)

Oli kuulemma pieni mies kuitenkin ja asettunut hienosti pää alas päin odottamaan lähtöä :) Kiltti poika siis, ihan niin kuin sisaruksensakkin ovat olleet :) Ja minä kun oli ihan satavarma, että ei varmana ole pää alas päin, kun liikkeet kyllä tuntuu niin ympäriinsä, mutta näin se täti ainakin väitti :)

Ja onhan tuolla tilaa viellä liikkua, että siinähän pyörii jos siltä tuntuu, kunhan loppujen lopuksi oikein päin asettuu :)

Jätkä kävelee!

Niinkuin otsikko jo kertoo, pieni mies siis kävelee! 1.4 otti ensimmäiset varsinaiset askeleet, kun niitä oli enemmän kuin pari, eli 5 kappaletta ja nyt se vauhti vaan kiihtyy ja ei paljon kiinnosta konttailla enää :)
Kävelyn myötä myös se kärttyinen jätkä on kadonnut (suurimmaksi osaksi) ja tulinkin siihen tulokseen, kun itse tuossa eräänä päivänä konttasin ihan muutaman metrin, että ei mikään ihme että jätkä kärttyilee, sehän sattuu polviin ihan kamalasti se konttaaminen.

Onhan tuo meno aika huteraa vielä, mutta ihan "pitkiä" matkoja jo kävelee :)

Se kävelyhän ei kuitenkaan riitä, vaan nyt kun mamma kertoi että Mintun selän kautta voi kiivetä sohvalle, niin siellä keikutaan sitten koko ajan kun ei kävellä :) Enää siihen ei tarvita Minttuakaan, vaan kiivetään jo kuin iso mies ja ollaan sitten niin ylpeitä saavutuksesta :)

Nyt kun jätkä kovasti jo menee ja tekee, niin on pennuista hirmuisesti seuraa toisilleen, vaikkakin välillä Masa tykkää ottaa hieman kovemmalla painiotteella ja pieni itku saattaa jätkälle tulla, niin sekunnissa se unohtuu, ja taas leikitään yhdessä :)

Näin iän karttuessa Masakin on tuonut taiteellisen puolensa esille :)

Ja tämä ei suinkaan ole ainoa luomus mitä neiti on saanut aikaiseksi..telkkari näyttää välillä samalta, myös pöydät, lattiat sekä matot on saaneet osansa väriliiduista. Mamman silmä kun välttää vaikkapa siivoamisen ajaksi, herää pieni taiteilijasielu tekemään kauniita kuvioitaan joka paikkaan. Nyt onkin liidut taas hetkellisesti pannassa, ja neiti ei voi käsittää että miksi :)

Pitäisi vissiin hankkia valkoiset sohvat ja muut huonekalut, niin siinä olisikin työn sarkaa taitella kaikista kauniita :D

No liidut sentään lähtee suhteellisen helposti pois, ja tusseja en anna ehkä ikinä tuolle pikku riiviölle :D

Kohta kun on kolme kauhukakaraa, niin mamma nostaa jo valmiiksi kädet pystyyn..ei niitä kuitenkaan kaikkia kerkeä koko aikaa estämään/kieltämään/vahtimaan, kun pahuuksiaan tekee :) Helpommalla pääsee kun pistää ne hoitoon ja lähtee itse opiskelemaan ihan oikeaa taidetta, eli ruoan laittoa :D Mutta siihen nyt on onneksi vielä pitkä aika, vaikkakin jo se hieman stressaa, että joutuu pois kotoa :)

Ei ikäkriisiä :)

Niin sitä taas tuli vuosi lisää mittariin, 31v ja sen kunniaksi kokeilin taas uutta juustokakkua, tällä kertaa mango-sellaista, ja AI ETTÄ oli namia :P
Muutaman vieraan vaan kutsuin sitä syömään, ja silti meni koko kakku, ja melkein alkoi harmittamaan, kun itse en saanut kuin palasen :) Pitää tehdä uusi tässä joku päivä :)

Ja kylläpä tuo Ukkonen tietää mitä hirviövaimo tahtoo ja tarvitsee..oli nimittäin ostanut lahjaksi uuden puhelimen (joka on aivan ihana) ja siis ihan ilman pyytämistä, välillä vain olin kironnut kuinka puhelin temppuilee :) Rakkaat apinat antoivat mammalle sydämen muotoisen kakkuvuoan ja kyllä oli mamma NIIN otettu ihanista lahjoista <3

Tuli myös Ukkoselle vuosi lisää, jonka kunniaksi väänsin ihan vain ensimmäistä kertaa elämässäni omenakeikauskakun, ja hyvää tuli siitäkin. Ja sen takia vain semmoinen, kun ei hän mitään kakkukahveja kenellekkään tarjonnut, joten minä halusin yllättää raskaan työn raatajan perjantaipäivän päätteeksi :)

En tiedä onko päässä vikaa (tai tiedän että on, mutta että kuinka paljon), kun annoin miehelle lahjaksi vieherasialaukun ja lahjakortin, että saa sinne sitten vähän täytettä. Kun tuo Ukkonen niin kovasti tykkää kalastamisesta, mutta kun nyt jo niin paljon poissa kotoa (pitäähän yrittäjän tehdä töitä silloin kun niitä on), niin nyt vielä enemmän kannustan sitä viettämään ne vähäisetkin vapaa-ajat kalassa :)
No mutta mitäpä en rakkaani takia tekisi, kunhan tuo sitä kalaa sitten kotiinkin :D
Sai toki sen uuden lompakonkin mitä oli toivonut :)

Viime viikonloppuna vietiin lapset anopille, että päästiin ulos syömään molempien synttäreiden kunniaksi, ja käväistiinkin syömässä hyvät hampurilaiset Sports Academyssä :) Ei tarttunut mies haasteeseen, mitä ensin oli miettinyt :)
Hyvät oli ruoat ja sen jälkeen haettiinkin lapset anoppilasta ja tultiin kotiin.
Meillähän oli siis ihan pöytävaraus, ja näin kun sitä alkaa selvästi olemaan ikäloppu, niin varaus oli joklo 17.00, niin hyvin kerettiin ajoissa kotiin nukkumaan sitten :)

Vaikka vain pari tuntia oltiin ulkona, niin hyvää se teki silti :) Nyt kun on päivät alkaneet kirkastumaan, niin on muutenkin paremmalla tuulella (ainakin omasta mielestäni :D ) ja en varmasti kiukuttele yhtään niin paljon, kuin vielä vaikka pari viikkoa sitten :D (toivottavasti ei ole vain tyyntä myrskyn edellä, ja hirviö vain kerää voimiaan ja tulee, jos mahdollista, vieläkin hirveämpänä takaisin)