Supistukset oli hieman erilaisempia kuin aikaisemmin, jotenkin napakampia, mutta silti kivuttomia. Niitä tuli koko aamupäivän säännöllisen epäsäännöllisesti puolentunnin-tunnin välein aina iltapäivään saakka.
No en sen kummemmin kuitenkaan noteerannut supistuksia, vaan päätin leipoa pikkuleipiä. Olin ottanut voit ja munat lämpeämään ja vielä siinä vaiheessa kun alkoi tulemaan hieman kivuliaita supistuksia, olin vakaasti sitä mieltä että pikkuleivät leivotaan :)
Siinä samalla pakkailin tavaroita Masalle ja puuttuvat sairaalakassiin myös.
Puoli kolmen aikaan soitin Ukkoselle ja ilmoitin, että parempi jättää tältä päivältä väliin veneen hakeminen, kun hänen piti semmoinen Porvoosta hakea.
Sanoin Ukkoselle, ettei mitään kiirettä, mutta siltikin aika pian se sieltä kotiin tuli :) Ja hyvä niin :)
Sen verran tiheään niitä supistuksia tuli jo :)
Soitin Kättärillekkin ja varmistin, että sinne päästään, ettei ole sulkuja tai muuta :)
No pikkuleivät jäi sittenkin tekemättä, ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti anoppilaa lapsia hoitoon viemään, kun olo alkoi olla aika tukala, supistuksia tuli 4-5min välein.
Ja olipas kyllä aika epämiellyttävää istua autossa ja sanoinkin Ukkoselle että pitäisi olla kattoluukku, että pääsee seisomaan :)
Parhaaseen ruuhka-aikaan vielä kun liikenteessä, niin taisi olla Ukkonenkin hieman hermostunut :)
Mutta hyvin päästiin perille ja anopilta soitin uudestaa Kättärille ja sieltä toivottivat tervetulleeksi :)
Hieman alkoi tätäkin mammaa hermostuttamaan, kun taas seistiin ruuhkassa ja mikään ei edennyt mihinkään, mutta onneksi sen verran järki juoksi, että keksinpä kiertoreitin, mistä pääsi hieman nopeammin :)
Kättärillä yllättäen oli parkkipaikallakin tilaa, niin ei enää sitä tarvinnut metsästää :)
Perillä olimme n. klo 17.30.
Pääsimme suoraan synnytyssaliin ja käyrille.
Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin hyvinkin iloinen, kun ilmoitti että 4cm auki, ei siis turhia supistuksia ollenkaan :)
Näitä supistuksia oltiinkin odotettu monta kuukautta, niin kyllä vaan nautin niistä vaikka kipeää tekikin :)
Oli Ukkonen hakenut itselleen eväitä, kolmioleipiä, mitkä minä aika pitkälti söin :) Minun prinssi uljas kun itse on mieluummin ilman <3 :)
Nopeasti ne supistukset siitä vielä voimistuivat ja ensimmäisen epiduraalin sain klo 19.00, jonka jälkeen puhkaistiin kalvot. Siinä vaiheessa olin jo 7cm auki.
Ja johan helpotti, vaikka vaikutus oli taas toispuoleinen, oikealla tuntui supistukset edelleen, mutta ei liian kipeästi kuitenkaan :) Semmoinen sopiva kipu :D
Ainoa "riesa" mikä siitä tuli, oli aivan järjetön kutina koko kroppaan, mutta se oli kuitenkin huomattavasti mukavampi, kuin ne supistukset, jotka tuntuivat siltä kuin tylsällä sahalla leikattaisiin jalkoja irti nivusten kohdalta :)
Siinä sitten aikamme kuluksi syötiin suklaata ja juotiin pillimehuja ja nautin kivuttomuudesta. Vaikutus ei kestänyt paljon tuntia pidempään ja klo 21.00 sain uuden annoksen puudutetta. Taas oli hyvä olla :)
Mutta tässä välissä ei ollut tapahtunut mitään edistystä :( edelleen 7cm :( Hieman olin pettynyt, mutta tyytyväinen kuitenkin kun kipuja ei ollut.
Siinä sitten taas odoteltiin ja jossain välissä oli kätilöiden vuoron vaihto ja tuli myös harjoittelija, joka olikin meidän seurana melkein koko ajan :) Todella mukavia kätilöjä tällä kertaa :)
Klo 22.30 tehtiin taas tutkimus, ja olin aivan varma, ettei edelleenkään mitään edistystä ole tapahtunut, ja sanoin kätilölle että "Elä vaan sano että 7cm!" Harjoittelijakin tutki, ja sitten kätilö sanoi hymyillen "8cm", niin tokaisin että "Huijaat sentillä."
No aivan sama huijasiko vai ei, niin olin tyytyväinen, että edistystä tapahtuu taas :)
Sitten kokeilinkin välissä taas ilokaasua, kun ei sitä epiduuraalia kuulemma koko ajan voi antaa :)
Nyt ei kaasusta tuntunut olevan oikein mitään hyötyä :( Kivut oli koko ajan vaan kamalat ja harjoittelija lisäilikin annosta vähän väliä, kunnes se oli taas täysillä, ja kuin napista painaen tulivat taas ne kamalat peliäänet kehiin ja kuulin omiani, niin että itkuhan siinä tuli kun paniikki iski.
Ukkonen kertoi harjoittelijalle, että viimeksikin kävi niin, että aloin ääniä kuulemaan. Siinä vaiheessa laitettiin sitten ilokaasut pois.
Klo 23.30 sain vielä viimeisen epiduraalin.
Sitä ennen kätilö kysyi, onko ponnistamisen tarvetta.. no oli kyllä mutta en kertonut, kun halusin saada lääkettä ja ajattelin että kyllä tässä nyt hetken pystyy pidättämään :) Sen verran kamalat kivut oli, etten halunnut ilman pientä helpotusta puskea pentua pihalle :)
Sen jälkeen odoteltiin hetki ja 00.05 alettiin ponnistamaan. Taas kerran tuntui, että ei se sieltä tule, ja olinkin sanonut kätilölle, että "Nyt sieltä tulee kyllä jotain ihan muuta kuin vauva!" Niin kätilö oli sanonut vaan että "anna tulla vaan :)" En tiedä tuliko, mutta siltä se taas kerran tuntui :D
Vihdoin 12min ponnistamisen jälkeen poika oli pihalla, napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä, ja niin ne kivut vaan heti helpotti :) Voi että mikä fiilis kun näki sen pienen täydellisen pojan siinä <3
Siinä sitten ihailtiin meidän uusinta luomusta ja hetki nukuttiinkin, ennen kuin mentiin pesulle ja vauva mitattiin ja punnittiin :)
<3 Prinssi Alexander 23.5.2013 klo 00.17 3718g 50 cm <3
Saatiin hieman yöpalaa ennen kuin osastolle siirryttiin ja saatiin onneksi perhehuonekkin vielä, niin sai Ukkonenkin jäädä meidän kanssa nukkumaan :)
Tosin minähän en pahasti nukkunut, kun pienet torkut salissa piristi ja ihailin vaan vauvaa ja odottelin aamupalaa :)
Seuraava päivä meni pientä ihmettämme ihmetellessä ja Ukkosen perhe ja minun isä kävivät poikaa katsomassa ja totta kai siis isot siskot myös tulivat, ja lähtivät illalla Ukkosen kanssa kotiin :)
Siinä vaiheessa tälle mammalle tuli itku kun jouduttiin siirtymään perhehuoneesta vielä pois, kun kerta Ukkonen ei voinut jäädä :(
Mutta yö meni kuitenkin suhteellisen hyvin, lukuunottamatta minun sänkyä, joka piti niin järkyttävää meteliä, ettei kylkeä viitsinyt kääntää herättämättä koko sairaalaa :/
Seuraavana päivänä päästiinkin jo lastenlääkärille, kun pikkuherralla oli sokeriarvot kolme kertaa peräkkäin hyvät, niin vain lastenlääkärin päätös kotiutumisesta puuttui. Jotenkin niin varma olin ettei vielä päästä, mutta oli niin mukava lääkäri, että sanoi vaan että kunhan puolenpäivän jälkeen vasta lähdetään, kun pikkumiehellä ikää sen 1½ vuorokautta, niin saadaan lähteä :)
Kyllä tuli niin järjettömän hyvä mieli :)
Ukkonen tuli meidät hakemaan Matildan kanssa. Ainoa mikä jäi saamatta hoidettua, oli kuulokoe, kun ihme laite millä mittaavat, niin ei vaan lukuisista yrityksistä huolimatta antanut tulosta, joten se koe mennään ottamaan 4.6.
Mutta pääasia että kotiin päästiin :)
Taas kerran sain aivan mahtavan ateria kun kotiin päästiin! :) Rakas ukkonen kokkasi minulle herkkuruokaa ja sain lasillisen punaviiniä, mitä niin olen kaivannut :D
Kyllä tämän mamman kelpaa näin hyvän miehen kanssa <3 :)
Oli synnytys taas kaikin puolin loistava kokemus, ja ehkä vielä joskus kerran sen voisin kokea? :) Saa nähdä.. :D
