Hirviö on saapunut!

Maanantaina se siis tuli, hormoonihirviö, jonka olen kaikin keinoin koittanut pitää loitolla, tai ainakin hiljaisena. Se on niin väärin Ukkosta kohtaan,että se on kyläillyt meillän nyt loppuvuodesta 2010 saakka, eikä loppua näy vieläkään.
Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän se "piristää" meidän arkea, mutta maanantaina se veti kyllä överit!
Tällä hetkellä maustekurjut on sen heikko kohta. Ja niitä, siis juurikin niitä oikeita ei ole, on yrjö kylässä ja hormoonihirviö nostaa päätään.

Nin kävi siis maanantaina, kun pyysin Ukkosta tuomaan kurkkuja kaupasta. Ihana rakas mieheni ei selvästikkään tienny, kuinka tarkkaa se on, mitä sieltä pitää tuoda, vaan toi aivan väärän purkin. (vaikka kome kertaa olen kertonut mitä kurkkuja pitää olla, ja pitäisihän se huomata jo roskakaapista, kun se on täynnä tyhjiä peltisiä kurkkupurkkeja, kaikki samanlaisia)

Tällä kertaa kurkut sentään oli kokonaisia, toisin kuin ensimmäisellä kerralla kun aikaa sitten pyysin miestä tuomaan, niin toi siivutettuja kurkkuja. Silloin sentään osasin olla hiljaa kuitenkin :) Toisella kertaa kun pyysin tuomaan kurkkuja, se rakas kultaseni unohti koko kurkut, ja silläkin kerralla osasin olla hiljaa!

Mutta nyt kolmannella kerralla.. hetken aikaa hillitsin itseni ja söin pari kurkkua oksettavaan oloon, mutta kun ne kerta oli vääriä, niin jo se ajatus sai kurkut maistumaan pahoilta, tai ainakin vääriltä, ja loppujen lopuksi kun itkua vääntäen syötin pikkumiestä keittiössä raivoten, Ukkonen tuli siihen hieman jo hermostuen ihmettelemään, että mitä nyt taas itken, niin sitten se oli menoa, kun huusin rakkaalleni, että jos ei osaa oikeita kurkkuja ostaa, niin ei tarvitse sitten mitään tuoda.
No Ukkonen sitten nappasi kurkkupurkin (sen väärän) kaapista ja paiskasi roskiin (tosin jätti sen purkin sitten kuitenkin tiskipöydälle, kun huusin ettei tartte typerä kuitenkaan olla, että kyllä nekin voi syödä (miksihän en sitten voinut olla vaan hiljaa ja syönyt niitä?!) ) ja lähti ovet paukkuen.

Näitä siis sain..

                                                                

Mutta näitä piti saada :)

Näin jälkeen päin naurattaa, mutta sillä hetkellä ei kyllä ollut hymy herkässä kenelläkään. Esikoinenkin taisi hieman ihmeissään olla, kun kysyi että mistä riidellään ja kerroin että maustekurkuista :)

Aattona anoppi kertoi joulupöydässä, ettei laittanut kurkkuja ollenkaan pöytään, kun oli kuullut tästä pienestä välikohtauksesta, ja ajatteli että nekin kurkut heillä on kuitenkin vääriä :D

No mutta enhän minä nyt sen takia olisi hermostunut! Saahan kaikki laittaa pöytäänsä mitä lystää, mutta minä kun olin tilannut kotiin aivan tiettyjä kurkkuja, niin toki olin "oikeutettu" raivoamaan silloin :D
Mutta hyvin meni aatto ilman kurkkujakin :)

Taitaa tämä hirviö alkaa olla vähän meihinkin kyllästynyt, kun tuntuu tulevan joka raskaudessa hieman pahempana takaisin, ihan niinkuin pahoinvointikin :D

Siitäkään huolimatta en lupaa että ensi jouluna minäkin sitten saan punaviiniä :D

Synttäreitä ja sokerirasitusta

Viime viikon lauantaina esikoinen vietti syntymäpäiviää, ensimmäistä kertaa sai juhlia kavereiden kanssa niin, ettei mamma ole jaloissa pyörimässä :)
Löytyi pinjatat ja kaikki ja oli kuulemma kivat juhlat :) Sehän se on pääasia :)

Ukkonen poistui siksi ajaksi töihin ja minä painelin pienten kanssa vaaria häiriköimään.
Vieläkin oli vaari vähän puulla päähän lyöty, että taas tulee vauva :D
Vaimonsa taas oli jo aiemmin hieman epäillytkin, mutta ei ollut kehdannut kysyä, koska olisihan nämä "muodot" saattaneet johtua vielä edellisestä synnytyksestä.

Kerroinpa heillekkin, mikä keskustelu käytiin mummini 85-vuotis syntymäpäivillä, silloin kun viikkoja oli vasta sen reilu 5.

Mummin hyvä ystävä kysyi että "Joko olet päässyt kiloista eroon?" Minä siihen että "Anteeksi mitä?" Ja keskustelut jatkui näin:

Y: "Raskauskiloista."
M: "Joo, kaikki on lähtenyt."
Y: "Aijaa, no kyllähän sitä vähän tohon mahalle jää, mutta onneksi sulla on nyt aikaa laihduttaa, kun et heti ole tekemässä lisää lapsia, vaan kasvatat nämä nyt isoiksi."

Ei muuten ollut kaukana etten tokaissut että "Nyt on kuule vähän liian myöhäistä kun uusi on jo tulossa!" Osasin pitää suuni kiinni :D

Kyllä osaavat olla asiallisia nuo vanhemmat ihmiset :/ Kerroinpa tämän saman myös mummilleni viime sunnuntaina (sen jälkeen kun olin kertonut, että hänestä tulee taas kerran isomummi :D ) kun tulivat synttäreitä juhlimaan, ja voin olla aika varma, että tämä ystävä tulee kuulemaan tästä :D

Sunnuntaina vietettiin sukulaissynttäreitä siis. No sankarihan ei vieraista sen kummemmin välittänyt, vaan pysytteli omassa huoneessa nuorimman tätinsä kanssa kännyköitä näpläten.

Minä näppäränä tyttönä pyöräytin taas suussa sulavat juustokakut, kaksi kappaletta, että anopille ja veljenpojalle oli oma pienempi, kun noita ruoka-aina vammaisia ovat :)

Tämän kummoisempia tarjoomuksia en tällä kertaa vaivautunut vääntämään, mutta hyvin ne nämäkin kelpasi :)

Maanantaina käytiin sitten nappaamassa passikuvat lapsille, että päästäisiin edes johonkin reissuun, kun se ensi kesän reissu nyt peruuntui.
Esikoisesta ja jätkästä kuvat onnistui oikein hyvin, mutta Masa ei oikein tykkää valokuvaamisesta, ja sen kyllä huomasi :D Tässä paras kuva :D

No onneksi kelpasi tuo kuva kun keskiviikkona oli sitten Keravan kyttikselle aika varattuna, että saatiin passit kaikille paitsi Ukkoselle, siltä kun se jo löytyy. Ja sainpa vihdoin viimein tilattua itselleni uuden ajokortinkin :) Vanha kun oli melkein poikki ja siitä tuli huomautus jo jokunen vuosi sitten, ja olihan se viellä vanhalla nimelläkin :D
Halpaa lystiä, vain 250€ passit ja ajokortti! :/
Samalla tuli tehtyä hieman jouluostoksia, ja Masalle tuleekin hienot uudet punaiset nuken vaunut ja jätkä saa sen mamman kauan himoitseman lattiapalapelin :) 

Eilen aamulla oli sitten se kovasti "odotettu" sokerirastus, ja senkin pääsin Keravalle hoitamaan, kun täältä omalta terveyskeskukselta aikoja löytynyt.
Ihana naapuri tuli taas poikansa kanssa apinoita vahtimaan ja minä pirteänä lähdin yrjö kurkussa pilkko pimeässä mersu-bussilla etsimään oikeaa osoitetta :) Ja kappas, olin perillä minuuttia aikasemmin kun aika oli varattu, ja ei tarvinnut edes odotella! :)
Ja ai että se litku oli herkullista, kuin jääkylmää vadelmamehua! Olisin voinut ottaa muutaman mukillisen enemmänkin. Ja se helpotti myös oloa, niin sujui se 2 tuntia mukavasti Vauva-lehteä lueskellessa :) Helppo nakki siis tälläkin kertaa, vaikka pelkäsin kyllä vähän muuta, kun aikasemmin rasitus on ollut aina silloin rv 26 noin suunnilleen ja silloin ei mitään oksetusoloja muuten ole ollut.

Ja pisteet taas kerran meidän neuvolalle! Vaikka se täti hieman pöhelö onkin, niin kyllä se vaan hommansa hyvin hoitaa! Jo eilen päivällä tuli soitto, että taas on arvot hieman ketuillaan ja pitäisi lähteä mittaria noutamaan.
Paastoarvo oli siis taas hieman yläkanttiin, 5,8, kun raja on 5,3.
No sanoin että mittari löytyy jo, niin täti meni hieman hämilleen, eikä tiennyt että miten päin olisi, ja lähti sitten kysymään, että onko ok jos mittaan vanhalla mittarillani, mikä toimii, olin aamulla juuri testannut. Se sitten onneksi sopi, eipä nimittäin olisi ollut tänään aikaa mittaria lähteä hakemaan, kun tänään uusi yritys rokotetutkimuskeskuksessa, kun nyt on luvat molemmille lapsille :)

No mittaamisen aloitan vasta joulun jälkeen, niin ei nyt jouluruokailuja tarvitse murehtia :)

Eipä tuo mittaaminen enää niin hirveää ole, kun sitä sen verran tuli jo viime odotuksessa tehtyä :) Ja kun muutenkin ollut puhe, että joulun jälkee saa sitten herkut jäädä kauppaan, niin ehkä sitä saa arvot pidettyä jotenkin kurissa :)

Tänään pyörähti siis jo viidestoista viikko käyntiin, eli rv 14+0 ja juhannukseen on enää 26 viikkoa, eikä vieläkään talvesta tietoakaan! :)
Musta joulu tiedossa todennäköisesti, mutta ei anneta sen masentaa :)

Perjantai 13.pvä .

Tulihan se vihdoin!
Pitkästä aikaa tuntui ettei aika kulu mihinkään, kun jotain niin odottaa.

Kyllä sentää sydänäänet sai kuuluviin jo ihan hyvin kotona, että sen puolesta ei jännittänyt, mutta kyllä se ultra silti oli TAAS KERRAN huima kokemus! :)

Aamulla hieman meinasin mokata, kun naamakirjan omalle sivulleni päivitin, että kohta lähden ultraan, sen tekstin kun piti mennä Tammalauman sivuille :) Yksi kommentti kerkesi tulla ennen kuin tajusin ja äkkiä se sieltä poistin. Mutta onneksi aamulla ei vielä niin paljoa porukkaa roiku linjoilla, että ei sitä kovin moni tainnut nähdä, vaikka mitäpä tuolla olisi väliä, kenelle se kuuluu jos täällä ollaan aina paksuna :D

Ja olikin paras utrakokemus ikinä! Ultran teki mummeli, niinkuin hän itseään kutsui :)
Kätilöopiston parhaalla laitteella vieläpä.
Kaikki näkyi NIIN selvästi ja mummeli kovasti höpötteli vauvalle että "Annappa mummeli nyt vähän mittaa :) ", kun sen verran eläväinen tapaus masussa pötköttelee, että niin kovasti loikki, ettei meinannut homma heti onnistua :)

Kaikki oli niin kuin pitääkin, ja hieno vauva on, sitä se mummeli toisti useaan otteeseen ja kertoili omaa elämänkertaansa samalla, kuinka hän nuorena hoiti sisaruksiaa eikä silloin mitään tietokoneitakaan ollut, kuinka kaikki on vuosien varrella niin kovasti muuttunut :)

Kuvia mummeli räpsi vauvasta enemmän kuin laki sallii, ja sanoikin, että ei häntä niin kiinnosta, vaikka onkin "kielletty" ottamasta niitä niin paljon, kun nekin maksaa, vaan hänen mielestä niitä kuuluu ottaakkin..eihän tästä vauvasta saada enää enempää kuvia tämän ikäisenä, joten onhan se kiva että niitä sitten saa hieman enemmän :) 
Ja mukaan saimmekin 7 kuvaa vauvasta, kun aina ennen on saanut ehkä yhden, kerran vissiin 4 vai 5, mutta yleensä vai ehkä pari.

Laskettu aika ei muuttunut, kun heittoa tuli vain päivä enemmän varhaisultran laskuihin, joten nyt se varmistui, että häämatka peruuntui, tai paremminkin siirtyi, ja matkalle lähdetäänkin jo ensi kuussa jos vaan onnistuu.

Aivot siis löytyi, ja kaikki muukin oli niinkuin pitääkin olla ja pienellä oli mittaa sen n.7,5cm (pää-perä) ja seuraava ultra-aikakin saatiin aikaistettua ja on nyt siis 3.2.2014, eikä 13.2.2014, jälkimmäinen kun olisi ollut liian myöhään.

Sitä odotellessa siis, eihän siihen enää ole kuin pitkä aika :)

Esikoiselle kerrottiin taas samalla tavalla kuin viimeksi, helpoimmalla mahdollisella :) Eli jätin ultrakuvat pöydälle, ja hieman se niitä siinä ihmetteli ennen kuin kysyi kenen ne ovat :) Ja kylläpä se taas yllättyi ja kutsuipa kiltisti vielä hulluksi :D Mutta hyvin otti, vaika ilmoitinkin, että kesän reissu on nyt peruttu, mutta jollekkin reissulle lähdetään joka tapauksessa :)

Nyt oli myös korkea aika kertoa isälleni, että hänestä tulee TAAS kerran vaari :)
Eikä sitäkään ihan perinteisesti voinut tehdä, vaan naamakirjassa lähetin ultrakuva, johon laitoin tekstiksi "Virtuaalinen joulukortti teille :) Tosin puuttuu tonttulakki ja kuvaankaan ei mahtunut kuin nuorimmainen :) Ja onneksi olkoon vaarille, ensi jouluna on yksi lahjan saaja lisää :) "

Sitten vain odottelin koska hän kirjautuu, niin tiesinkin, että muutaman minuutin päästä siitä soi puhelin :) Ja niin kävi! Vaari soitti ja kertoi, että olivat ensin ajatelleet, että joku vanha kuva, mutta hetken tarkemman tutkailun jälkeen olivat huomanneet kuvan päivämäärän, ja tajunneet, että kyllä vaan taas tulee lisää vauvoja :) Ihan iloiseltahan tuo vaikutti, vaikka ei kuulemma osannutkaan odottaa taas tämmöisiä uutisia :)

Nyt siis melkeinpä kaikki sukulaiset tietää, mummiani lukuunottamatta, jolle taidan kertoa sunnuntaina Mömmelin synttäreillä.

Mömmelihän siis täytti keskiviikkona jo 11 vuotta! Mihin ihmeeseen tämä aika menee, kun edelleen olo on kuin teininä, lukuunottamatta sitä, että ei juosta enää baareissa, ei nähdä ystäviä/kavereita, vaan ollaan vaan kotona lasten kanssa?! :) Ja enpä kyllä niitä aikoja niin kaipaakkaan, vaan tämä elämä sopii kuin nyrkki silmään :)

Tänään lähdetäänkin pienten kanssa vaarin luokse, että saa likat juhlia rauhassa. On ostettu pinjatat ja kaikki niin ei täällä enää äitiä ja pikkukääpiöitä kaivata jaloissa pyörimään :) Ukkonenkin sopivasti lähti töihin päiväksi :)

Mutta huomenna sitten juhlitaan sukulaisten kanssa kolmen suklaan juustokakun voimin :)

Siitä se lähtee taas :)

Pidennetty (mikä ei omaan arkeen muuten vaikuta, mutta Ukkonen oli kotona) viikonloppu hurahti taas :)

Käytiin veljeni luona serkkupoikia ja Outokummusta saapunutta mummoa katsomassa ja en nyt varmana tiedä kuka pikkulintu on laulanut, kun kukaan ei tunnustanut, mutta niin vaan sielläkin oltiin jo tietoisia, ja kuulemma jo näkyykin, että turha yrittää piilotellakkaan :D
Mutta mikäs siinä, säästyin kertomisen vaivalta :)

Nyt mennään siis jo 12+3 ja perjantaihin ei ole enää pitkä aika! WUHUU!! Kyllä tässä onkin jo aika melkein pysähtynyt kun niin kovasti on odotellut :)

Ääniä aina silloin tällöin olen koittanut kuunnella, mutta vasta tänä aamuna voin sanoa satavarmasti kuulleeni kunnon jumpsutuksen ja pidempään kuin kaksi sekuntia, joten kyllä se vaan se uusin Hägglund siellä mahaa venyttelee :) Ja kyllä se mieltä aina rauhoittaa, kun nyt jo eilen illalla Ukkonen sanoi, että vauvamaha on :) Ja kiva että on! :) Saisi kasvaa vielä hieman nopeammin! :D

Mutta kyllä selvästi taas alkaa huomaamaan jo pientä kasvua :) IHANAA!! <3 :)

Jospa sitä perjantaina sitten jo tuolle esikoisellekkin sitten asiasta mainitsisi, ettei vaan kuule viikonloppuna synttäreillään joltain muulta.
Ja tiedä vaikka vaarillekkin joutuu mainita? :D On se vaan aina yhtä jännää se kertominen, mutta olisihan tuo hieman epäkohteliasta olla kertomatta ja sitten ristiäiskutsua vaari ihmettelee, että mikäs se tämmöinen lapsi on? :D No katsellaan :)

Jatkuva öllötysolokin alkaa ehkä hieman helpottamaan, aina silloin tällöin vaan tulee mieleen, että pitäisikö käydä posliinia halailemassa, mutta aika hyvin olen sen silti välttänyt :)

Nyt vaan nautitaan lumesta ja kasvavasta vatsasta ja tulevasta joulusta ja tänään taidan laittaa joulukuusen pystyyn! :)

Ei kun pulkkamäkeen taas tänään, kun tänä talvena Masakin siitä tykkää :)

Ja hei! Juhannukseen on enää 27 viikkoa ja 4 päivää! :)

Jätkä kasvaa

Tiistaina käytiin siellä Kätilöopistolla, kun oli se VIDI-tutkimuksen ensimmäinen käynti. Sehän siis olisi ollut jo viikkoa aikasemmin, mutta kun nämä pikkuset on olleet hieman kipeinä, niin siirrettiin aikaa.
Ja niinkuin olettaa saattoi, ei yhden yhtä parkkipaikkaa, ei siis edes niitä saakelin sakkopaikkoja missään! 
No kyllähän se paikka sitten lopulta löytyi, sakkopaikka vissiin sekin :) Onneksi oli vaunut ja rintareppu mukana, tuplilla kun ei kättärin hisseihin tungeta, niin niitä en viitsinyt mukaan edes raahata.
Eli jätkä reppuun, Masa vaunuihin, ja hirveellä kiireellä kohti laitosta, ettei vaan myöhastytä. Parkkipaikka ei siis ihan vierestä löytynyt, joten sain mamma aamulenkin siin samalla. Ei paljon sillä hetkellä naurattanut, ja ei kaukana ollut, ettenkö olisi kääntänyt auton keulaa kohti kotia ja jättänyt menemättä.

Pieni mies sitten punnittiin ja mittailtiin ja diipadaapaa juteltiin ja lopuksi vielä kantapäästä verta otettiin, eikä jätkä edes huomannut :)
Masan sen aikaa lueskeli kirjoja tyytyväisenä, ja hieman toki tädin koneita näpräili :)

Sen jälkeen taas hitonmoinen pukemisrumba, kun oli aika kylmä aamu. (onneksi kävin auton ikkunat aamulla raapimassa jäästä, ennen kuin Mömmö lähti kouluun, niin ei sitä enää lähtiessä tarvinnut hirveästi tehdä, muuten olisi varmasti reissu jäänyt tekemättä)

Se oli siis pikainen reissu, mutta eipä taas puleen vuoteen tarvitse mennä :)

Keskiviikkona oli sitten jätkän puolivuotis neuvola, ja sieltä tuli oikeat mitat (tiistaina kun kättärin vaaka näytti 7260g) niin neuvolassa oli nyt sitten 7140g, 68cm pää oli 43,2cm.
Pieni mies siis, kun Masan mittoihin vertaa :D Mutta eipä pidä vertaillakkaan :)
Täti oli oikein tyytyväinen pienen miehen kehitykseen ja kasvuun ja kaikki oli siis mallillaan :)

Koitettiin sitten kuunnella myös tulevaa vauvelia, ja tovin etsiskelyn jälkeen sieltä löytyikin syke <3 Täti jo meinasi luovuttaa, kun ei millään meinannut löytyä, mutta onneksi löytyi kuitenkin :)

Enkä usko että kovin olisin sterssannut, vaikka ei olisi löytynytkään, mutta hyvä että löytyi kuitenkin :)
Seuraava neuvolakäynti onkin sitten uusissa tiloissa Korsossa 8-kuisena.

Torstaina sitten heti aamusta reippaana tyttönä painelin labraan otattamaan 5 putkiloa verta, niin on sekin nyt hoidettu ja seuraavaksi pitäisi sitä hiton sokerirastus aikaa alkaa varailemaan, kun vaan muistaisi mille viikoille se oli, ihan tässä lähiaikoina kuitenkin. Toivottavasti neuvolan täti osaa vastata sähköpostiin, kun ei sille enää voi soittaakkaan.

Ajatus rasituksesta tämän jatkuvan ällötyksen kanssa ei houkuta yhtään, mutta mitäpä sitä ei pienen vauvelin takia tekisi :) Ja onneksi siihen ei tällä kertaa joudukkaan kuin sen kaksi kertaa, edellisen raskauden RD-diagnoosin takia :/

Tällä kertaa saavat kyllä arvot olla kohdillaan, ettei tarvitsisi taas alkaa mittailemaan. Mutta jos niin huonosti käy, niin mittarihan löytyykin jo kotoa :)

Lauantaina oltiin pikkujouluilemassa Ukkosen serkun luona, ja sai nyt sitten Ukkosen viimeinenkin sukulainen tietää tästä tulevasta :) Ja mitäpä tuo haittaa :)
Omasta suvustani ei vielä tiedä kuin äiti ja isosisko, mutta ehkäpä niille muillekkin sitten jossain vaiheessa "pitää" kertoa..ehkä esikoisen 11-vuotis synttäreillä tai sitten jouluna, tai ehkä joskus muulloin, katsotaan :)
Hieman saattavat yllättyä, kun aika selväksi taisin tehdä, että nyt ei ihan heti putkeen ole uusia tulossa :D
Mutta eipä tämä meidän päätös ollutkaan! Ihan itse päätti pillerivauva meille tulla :)

Vielä pitäisi 11 päivää malttaa odottaa ultraa. Tuntuu että aika mataa, mutta silti menee nopeaa, kun nyt jo kuitenkin 11+3 ja ihan vastahan plussasin :)

Talvikaan ei ole vielä tullut, ja juhannukseen on enää reilu 28 viikkoa! :)

Lauantaina muuten meidän pikku-ukko lähti ensimmäisen kerran ihan oikeasti ryömimään! :) Hitaasti mutta varmasti meni eteenpäin kun Ukkonen lelulla kiusasi ja siirsi aina kauemmas :) Niin se vaan jätkä kasvaa :)

Ja pistetään vielä kuvaa eiliseltä, kun mamman maustekurkkuhimo on hieman laantunut, mutta nyt sitten alkoi ihan hirveästi tehdä mieli laskiaispullaa, joten olihan sitä sitten leivottava ja Masakin tykkäsi kovasti :)

Ja kun näin herkkuperseitä ollaan,niin teinpä tuossa viimeviikolla elämäni ensimmäisen juustokakun, kolme suklaan sellaisen, ja ihan vaan siis koemielessä, että uskaltaako toiste tällaista tehdä ja vielä sukulaisillekkin tarjota :)
Ja oma mielipide että, KYLLÄ! Oli se herkullista ja jos ei jostain syystä muille kelpaa, niin kyllä meidän possuperhe ainakin syö! :) Oli se vaan NIIN herkullista :P