Ja niinkuin olettaa saattoi, ei yhden yhtä parkkipaikkaa, ei siis edes niitä saakelin sakkopaikkoja missään!
No kyllähän se paikka sitten lopulta löytyi, sakkopaikka vissiin sekin :) Onneksi oli vaunut ja rintareppu mukana, tuplilla kun ei kättärin hisseihin tungeta, niin niitä en viitsinyt mukaan edes raahata.
Eli jätkä reppuun, Masa vaunuihin, ja hirveellä kiireellä kohti laitosta, ettei vaan myöhastytä. Parkkipaikka ei siis ihan vierestä löytynyt, joten sain mamma aamulenkin siin samalla. Ei paljon sillä hetkellä naurattanut, ja ei kaukana ollut, ettenkö olisi kääntänyt auton keulaa kohti kotia ja jättänyt menemättä.
Pieni mies sitten punnittiin ja mittailtiin ja diipadaapaa juteltiin ja lopuksi vielä kantapäästä verta otettiin, eikä jätkä edes huomannut :)
Masan sen aikaa lueskeli kirjoja tyytyväisenä, ja hieman toki tädin koneita näpräili :)
Sen jälkeen taas hitonmoinen pukemisrumba, kun oli aika kylmä aamu. (onneksi kävin auton ikkunat aamulla raapimassa jäästä, ennen kuin Mömmö lähti kouluun, niin ei sitä enää lähtiessä tarvinnut hirveästi tehdä, muuten olisi varmasti reissu jäänyt tekemättä)
Se oli siis pikainen reissu, mutta eipä taas puleen vuoteen tarvitse mennä :)
Keskiviikkona oli sitten jätkän puolivuotis neuvola, ja sieltä tuli oikeat mitat (tiistaina kun kättärin vaaka näytti 7260g) niin neuvolassa oli nyt sitten 7140g, 68cm pää oli 43,2cm.
Pieni mies siis, kun Masan mittoihin vertaa :D Mutta eipä pidä vertaillakkaan :)
Täti oli oikein tyytyväinen pienen miehen kehitykseen ja kasvuun ja kaikki oli siis mallillaan :)
Koitettiin sitten kuunnella myös tulevaa vauvelia, ja tovin etsiskelyn jälkeen sieltä löytyikin syke <3 Täti jo meinasi luovuttaa, kun ei millään meinannut löytyä, mutta onneksi löytyi kuitenkin :)
Enkä usko että kovin olisin sterssannut, vaikka ei olisi löytynytkään, mutta hyvä että löytyi kuitenkin :)
Seuraava neuvolakäynti onkin sitten uusissa tiloissa Korsossa 8-kuisena.
Torstaina sitten heti aamusta reippaana tyttönä painelin labraan otattamaan 5 putkiloa verta, niin on sekin nyt hoidettu ja seuraavaksi pitäisi sitä hiton sokerirastus aikaa alkaa varailemaan, kun vaan muistaisi mille viikoille se oli, ihan tässä lähiaikoina kuitenkin. Toivottavasti neuvolan täti osaa vastata sähköpostiin, kun ei sille enää voi soittaakkaan.
Ajatus rasituksesta tämän jatkuvan ällötyksen kanssa ei houkuta yhtään, mutta mitäpä sitä ei pienen vauvelin takia tekisi :) Ja onneksi siihen ei tällä kertaa joudukkaan kuin sen kaksi kertaa, edellisen raskauden RD-diagnoosin takia :/
Tällä kertaa saavat kyllä arvot olla kohdillaan, ettei tarvitsisi taas alkaa mittailemaan. Mutta jos niin huonosti käy, niin mittarihan löytyykin jo kotoa :)
Lauantaina oltiin pikkujouluilemassa Ukkosen serkun luona, ja sai nyt sitten Ukkosen viimeinenkin sukulainen tietää tästä tulevasta :) Ja mitäpä tuo haittaa :)
Omasta suvustani ei vielä tiedä kuin äiti ja isosisko, mutta ehkäpä niille muillekkin sitten jossain vaiheessa "pitää" kertoa..ehkä esikoisen 11-vuotis synttäreillä tai sitten jouluna, tai ehkä joskus muulloin, katsotaan :)
Hieman saattavat yllättyä, kun aika selväksi taisin tehdä, että nyt ei ihan heti putkeen ole uusia tulossa :D
Mutta eipä tämä meidän päätös ollutkaan! Ihan itse päätti pillerivauva meille tulla :)
Vielä pitäisi 11 päivää malttaa odottaa ultraa. Tuntuu että aika mataa, mutta silti menee nopeaa, kun nyt jo kuitenkin 11+3 ja ihan vastahan plussasin :)
Talvikaan ei ole vielä tullut, ja juhannukseen on enää reilu 28 viikkoa! :)
Lauantaina muuten meidän pikku-ukko lähti ensimmäisen kerran ihan oikeasti ryömimään! :) Hitaasti mutta varmasti meni eteenpäin kun Ukkonen lelulla kiusasi ja siirsi aina kauemmas :) Niin se vaan jätkä kasvaa :)
Ja pistetään vielä kuvaa eiliseltä, kun mamman maustekurkkuhimo on hieman laantunut, mutta nyt sitten alkoi ihan hirveästi tehdä mieli laskiaispullaa, joten olihan sitä sitten leivottava ja Masakin tykkäsi kovasti :)
Ja kun näin herkkuperseitä ollaan,niin teinpä tuossa viimeviikolla elämäni ensimmäisen juustokakun, kolme suklaan sellaisen, ja ihan vaan siis koemielessä, että uskaltaako toiste tällaista tehdä ja vielä sukulaisillekkin tarjota :)
Ja oma mielipide että, KYLLÄ! Oli se herkullista ja jos ei jostain syystä muille kelpaa, niin kyllä meidän possuperhe ainakin syö! :) Oli se vaan NIIN herkullista :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti