Niin se vaan on arki pyörähtänyt käyntiin :) Ja oikein hyvin onkin alkanut :) Pieni prinssi on kuin enkeli <3 Ei turhia kitise, suurimmaksi osaksi toistaiseksi nukkuu ja kasvaa ihan hurjaa vauhtia :)
Tuntuu että synnytyksestä on jo ikuisuus, vaikka ei edes vielä viikkoa olekkaan :) Mutta tuntuu että prinssi Alexander olisi ollut meillä aina :)
Maanantaina tajusin, että vaikka itsellä maitoa riittää hyvin, niin on korkea aika testata pulloa, minä kun en julkisella paikalla imetä..en todellakaan.. ja pieni herra joi kuin vanha tekijä sen 40ml mitä tarjosin :) Kyllä tuli hyvä mieli kun voi huoletta lähteä ulos :)
Maanantaina irtosi myös napatynkä, hirmu äkkiä siis, mutta hyvä niin :)
Maanantaina oli siis myös ensimmäinen ulkoilu, ja ai että tämä mamma rakastui vaunuihin taas uudestaan! :) Ne on kuin unelmat työntää, kevyemmät kuin Masan vaunut. Niillä on ilo painella kiloja karistamaan :) Joita siis onkin vielä jäljellä sen 7kg :/ Mutta ei stressiä niistä, onhan tässä häihin aikaa vielä yli 4 viikkoa :)
Kun vaan tämän järjettömän mässäilyn pystyisi lopettamaan, niin olisi toivoa kiloistakin päästä :)
Sunnuntaina tuli paha mieli, kun mittasin mahanympäryksen, yhtään sisäänvetämättä se oli vieläkin 99cm :(
Siitä huolimattakin oli eilen pakko leipoa sitruunamuffinsseja, kun kerta näin olin päättänyt.
Kaasot ja isomummi pöyrähtivät myös sunnutaina kylässä pikku-prinssiä katsomassa ja Masan häämekkoa sovittamassa.
Kaikki on vaan alkanut niin hienosti, etten jotenkin olisi uskonut.. Mutta varmasti aivan normaaleja fiiliksiä, kun mammalle tulee heti paha mieli, jos Masa hetken yksin leikkii, että "Voi ei! Aina se joutuu yksin leikkimään! :(" Vaikka näin ei olekkaan, mutta Alexanderin myötä tuli olo, että Masa ei saa huomiota enää ollenkaan, vaikka todellisuudessa saa huomiota enemmän kuin koskaan :)
Kai tämäkin helpottaa tästä :) Ei se nimittäin Masaa näytä haittaavan, hyvin se on tähänkin asti välillä yksin tykännyt leikkiä :) Se on vaan mamman ja papan, (herra Ukkosen) päässä tämä "ongelma" :)
Ukon napatynkäkin irtosi jo 27.5, eli hirmu äkkiä :)
Eilen kävi neuvolan täti kotona, ja toi meille pampersin laatikon, mitä ei tällä kertaa saanutkaan laitokselta :)
Punnitsi pienen miehen ja ihan hämmästin, kun neljässä päivässä painoa tullut huimat 295g! :) Normi painonnousu kuulemma tämän ikäisillä on 100-150g/viikko :) Että kyllä on meidän herralla kiire kasvaa isoksi, ettei tuli isosiskolta turpaan :D
Ensimmäinen kerta kun ei ole tarvinnut lisämaitoa antaa edes laitoksella, niin on mammakin enemmän kuin tyytyväinen :)
Mammalla muutenkin energiaa ollut vaikka muille jakaa ja loistava fiilis siitä, ei haittaa vaikka Ukkonen vielä tämän viikon onkin töissä :) Mutta on se ihanaa että kohta herrakin on kotona ja saa seurata pienen poikansa kasvua ensimmäiset viikot <3 :) Ja saa Masakin entistä enemmän huomiota :)
Niin hienosti on Masakin ottanut Alexaderin tulon :) Tarjoaa tärkeintään, kisua, kun vauva itkee ja pulloa koittaa antaa <3 :) Osaa myös niin nätisti silittää, paitsi silloin kun joku menee lähellä "neuvomaan" niin "joutuu" läppäsemään vauvaa äkkiä, mutta ei kovaa kuitenkaan :D
Mutta kyllä elämä on ihanaa kahden pienen ja yhden vähän isomman lapsen kanssa <3
Pakko myöntää, mutta mahakuume on jo iskenyt :D Ehkä johtuu tästä jättiröllykästä, mikä "roikkuu" tässä vauvamahan kohdalla :) Siltikään ei ihan heti lisää lapsia, vaan nämä riittää oikein hyvin nyt :)
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
maanantai 27. toukokuuta 2013
VIHDOIN! :)
Viime keskiviikkkona oli aamulla jo vähän olo, että jokohan ? :)
Supistukset oli hieman erilaisempia kuin aikaisemmin, jotenkin napakampia, mutta silti kivuttomia. Niitä tuli koko aamupäivän säännöllisen epäsäännöllisesti puolentunnin-tunnin välein aina iltapäivään saakka.
No en sen kummemmin kuitenkaan noteerannut supistuksia, vaan päätin leipoa pikkuleipiä. Olin ottanut voit ja munat lämpeämään ja vielä siinä vaiheessa kun alkoi tulemaan hieman kivuliaita supistuksia, olin vakaasti sitä mieltä että pikkuleivät leivotaan :)
Siinä samalla pakkailin tavaroita Masalle ja puuttuvat sairaalakassiin myös.
Puoli kolmen aikaan soitin Ukkoselle ja ilmoitin, että parempi jättää tältä päivältä väliin veneen hakeminen, kun hänen piti semmoinen Porvoosta hakea.
Sanoin Ukkoselle, ettei mitään kiirettä, mutta siltikin aika pian se sieltä kotiin tuli :) Ja hyvä niin :)
Sen verran tiheään niitä supistuksia tuli jo :)
Soitin Kättärillekkin ja varmistin, että sinne päästään, ettei ole sulkuja tai muuta :)
No pikkuleivät jäi sittenkin tekemättä, ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti anoppilaa lapsia hoitoon viemään, kun olo alkoi olla aika tukala, supistuksia tuli 4-5min välein.
Ja olipas kyllä aika epämiellyttävää istua autossa ja sanoinkin Ukkoselle että pitäisi olla kattoluukku, että pääsee seisomaan :)
Parhaaseen ruuhka-aikaan vielä kun liikenteessä, niin taisi olla Ukkonenkin hieman hermostunut :)
Mutta hyvin päästiin perille ja anopilta soitin uudestaa Kättärille ja sieltä toivottivat tervetulleeksi :)
Hieman alkoi tätäkin mammaa hermostuttamaan, kun taas seistiin ruuhkassa ja mikään ei edennyt mihinkään, mutta onneksi sen verran järki juoksi, että keksinpä kiertoreitin, mistä pääsi hieman nopeammin :)
Kättärillä yllättäen oli parkkipaikallakin tilaa, niin ei enää sitä tarvinnut metsästää :)
Perillä olimme n. klo 17.30.
Pääsimme suoraan synnytyssaliin ja käyrille.
Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin hyvinkin iloinen, kun ilmoitti että 4cm auki, ei siis turhia supistuksia ollenkaan :)
Näitä supistuksia oltiinkin odotettu monta kuukautta, niin kyllä vaan nautin niistä vaikka kipeää tekikin :)
Oli Ukkonen hakenut itselleen eväitä, kolmioleipiä, mitkä minä aika pitkälti söin :) Minun prinssi uljas kun itse on mieluummin ilman <3 :)
Nopeasti ne supistukset siitä vielä voimistuivat ja ensimmäisen epiduraalin sain klo 19.00, jonka jälkeen puhkaistiin kalvot. Siinä vaiheessa olin jo 7cm auki.
Ja johan helpotti, vaikka vaikutus oli taas toispuoleinen, oikealla tuntui supistukset edelleen, mutta ei liian kipeästi kuitenkaan :) Semmoinen sopiva kipu :D
Ainoa "riesa" mikä siitä tuli, oli aivan järjetön kutina koko kroppaan, mutta se oli kuitenkin huomattavasti mukavampi, kuin ne supistukset, jotka tuntuivat siltä kuin tylsällä sahalla leikattaisiin jalkoja irti nivusten kohdalta :)
Siinä sitten aikamme kuluksi syötiin suklaata ja juotiin pillimehuja ja nautin kivuttomuudesta. Vaikutus ei kestänyt paljon tuntia pidempään ja klo 21.00 sain uuden annoksen puudutetta. Taas oli hyvä olla :)
Mutta tässä välissä ei ollut tapahtunut mitään edistystä :( edelleen 7cm :( Hieman olin pettynyt, mutta tyytyväinen kuitenkin kun kipuja ei ollut.
Siinä sitten taas odoteltiin ja jossain välissä oli kätilöiden vuoron vaihto ja tuli myös harjoittelija, joka olikin meidän seurana melkein koko ajan :) Todella mukavia kätilöjä tällä kertaa :)
Klo 22.30 tehtiin taas tutkimus, ja olin aivan varma, ettei edelleenkään mitään edistystä ole tapahtunut, ja sanoin kätilölle että "Elä vaan sano että 7cm!" Harjoittelijakin tutki, ja sitten kätilö sanoi hymyillen "8cm", niin tokaisin että "Huijaat sentillä."
No aivan sama huijasiko vai ei, niin olin tyytyväinen, että edistystä tapahtuu taas :)
Sitten kokeilinkin välissä taas ilokaasua, kun ei sitä epiduuraalia kuulemma koko ajan voi antaa :)
Nyt ei kaasusta tuntunut olevan oikein mitään hyötyä :( Kivut oli koko ajan vaan kamalat ja harjoittelija lisäilikin annosta vähän väliä, kunnes se oli taas täysillä, ja kuin napista painaen tulivat taas ne kamalat peliäänet kehiin ja kuulin omiani, niin että itkuhan siinä tuli kun paniikki iski.
Ukkonen kertoi harjoittelijalle, että viimeksikin kävi niin, että aloin ääniä kuulemaan. Siinä vaiheessa laitettiin sitten ilokaasut pois.
Klo 23.30 sain vielä viimeisen epiduraalin.
Sitä ennen kätilö kysyi, onko ponnistamisen tarvetta.. no oli kyllä mutta en kertonut, kun halusin saada lääkettä ja ajattelin että kyllä tässä nyt hetken pystyy pidättämään :) Sen verran kamalat kivut oli, etten halunnut ilman pientä helpotusta puskea pentua pihalle :)
Sen jälkeen odoteltiin hetki ja 00.05 alettiin ponnistamaan. Taas kerran tuntui, että ei se sieltä tule, ja olinkin sanonut kätilölle, että "Nyt sieltä tulee kyllä jotain ihan muuta kuin vauva!" Niin kätilö oli sanonut vaan että "anna tulla vaan :)" En tiedä tuliko, mutta siltä se taas kerran tuntui :D
Vihdoin 12min ponnistamisen jälkeen poika oli pihalla, napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä, ja niin ne kivut vaan heti helpotti :) Voi että mikä fiilis kun näki sen pienen täydellisen pojan siinä <3
Siinä sitten ihailtiin meidän uusinta luomusta ja hetki nukuttiinkin, ennen kuin mentiin pesulle ja vauva mitattiin ja punnittiin :)
<3 Prinssi Alexander 23.5.2013 klo 00.17 3718g 50 cm <3
Saatiin hieman yöpalaa ennen kuin osastolle siirryttiin ja saatiin onneksi perhehuonekkin vielä, niin sai Ukkonenkin jäädä meidän kanssa nukkumaan :)
Tosin minähän en pahasti nukkunut, kun pienet torkut salissa piristi ja ihailin vaan vauvaa ja odottelin aamupalaa :)
Seuraava päivä meni pientä ihmettämme ihmetellessä ja Ukkosen perhe ja minun isä kävivät poikaa katsomassa ja totta kai siis isot siskot myös tulivat, ja lähtivät illalla Ukkosen kanssa kotiin :)
Siinä vaiheessa tälle mammalle tuli itku kun jouduttiin siirtymään perhehuoneesta vielä pois, kun kerta Ukkonen ei voinut jäädä :(
Mutta yö meni kuitenkin suhteellisen hyvin, lukuunottamatta minun sänkyä, joka piti niin järkyttävää meteliä, ettei kylkeä viitsinyt kääntää herättämättä koko sairaalaa :/
Seuraavana päivänä päästiinkin jo lastenlääkärille, kun pikkuherralla oli sokeriarvot kolme kertaa peräkkäin hyvät, niin vain lastenlääkärin päätös kotiutumisesta puuttui. Jotenkin niin varma olin ettei vielä päästä, mutta oli niin mukava lääkäri, että sanoi vaan että kunhan puolenpäivän jälkeen vasta lähdetään, kun pikkumiehellä ikää sen 1½ vuorokautta, niin saadaan lähteä :)
Kyllä tuli niin järjettömän hyvä mieli :)
Ukkonen tuli meidät hakemaan Matildan kanssa. Ainoa mikä jäi saamatta hoidettua, oli kuulokoe, kun ihme laite millä mittaavat, niin ei vaan lukuisista yrityksistä huolimatta antanut tulosta, joten se koe mennään ottamaan 4.6.
Mutta pääasia että kotiin päästiin :)
Taas kerran sain aivan mahtavan ateria kun kotiin päästiin! :) Rakas ukkonen kokkasi minulle herkkuruokaa ja sain lasillisen punaviiniä, mitä niin olen kaivannut :D
Tartarpihvi, caprista, aurinkokuivattua tomaattia, valkosipulia marinaadissa, ja pikkukurkkuja :P
Kyllä tämän mamman kelpaa näin hyvän miehen kanssa <3 :)
Oli synnytys taas kaikin puolin loistava kokemus, ja ehkä vielä joskus kerran sen voisin kokea? :) Saa nähdä.. :D
Supistukset oli hieman erilaisempia kuin aikaisemmin, jotenkin napakampia, mutta silti kivuttomia. Niitä tuli koko aamupäivän säännöllisen epäsäännöllisesti puolentunnin-tunnin välein aina iltapäivään saakka.
No en sen kummemmin kuitenkaan noteerannut supistuksia, vaan päätin leipoa pikkuleipiä. Olin ottanut voit ja munat lämpeämään ja vielä siinä vaiheessa kun alkoi tulemaan hieman kivuliaita supistuksia, olin vakaasti sitä mieltä että pikkuleivät leivotaan :)
Siinä samalla pakkailin tavaroita Masalle ja puuttuvat sairaalakassiin myös.
Puoli kolmen aikaan soitin Ukkoselle ja ilmoitin, että parempi jättää tältä päivältä väliin veneen hakeminen, kun hänen piti semmoinen Porvoosta hakea.
Sanoin Ukkoselle, ettei mitään kiirettä, mutta siltikin aika pian se sieltä kotiin tuli :) Ja hyvä niin :)
Sen verran tiheään niitä supistuksia tuli jo :)
Soitin Kättärillekkin ja varmistin, että sinne päästään, ettei ole sulkuja tai muuta :)
No pikkuleivät jäi sittenkin tekemättä, ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti anoppilaa lapsia hoitoon viemään, kun olo alkoi olla aika tukala, supistuksia tuli 4-5min välein.
Ja olipas kyllä aika epämiellyttävää istua autossa ja sanoinkin Ukkoselle että pitäisi olla kattoluukku, että pääsee seisomaan :)
Parhaaseen ruuhka-aikaan vielä kun liikenteessä, niin taisi olla Ukkonenkin hieman hermostunut :)
Mutta hyvin päästiin perille ja anopilta soitin uudestaa Kättärille ja sieltä toivottivat tervetulleeksi :)
Hieman alkoi tätäkin mammaa hermostuttamaan, kun taas seistiin ruuhkassa ja mikään ei edennyt mihinkään, mutta onneksi sen verran järki juoksi, että keksinpä kiertoreitin, mistä pääsi hieman nopeammin :)
Kättärillä yllättäen oli parkkipaikallakin tilaa, niin ei enää sitä tarvinnut metsästää :)
Perillä olimme n. klo 17.30.
Pääsimme suoraan synnytyssaliin ja käyrille.
Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin hyvinkin iloinen, kun ilmoitti että 4cm auki, ei siis turhia supistuksia ollenkaan :)
Näitä supistuksia oltiinkin odotettu monta kuukautta, niin kyllä vaan nautin niistä vaikka kipeää tekikin :)
Oli Ukkonen hakenut itselleen eväitä, kolmioleipiä, mitkä minä aika pitkälti söin :) Minun prinssi uljas kun itse on mieluummin ilman <3 :)
Nopeasti ne supistukset siitä vielä voimistuivat ja ensimmäisen epiduraalin sain klo 19.00, jonka jälkeen puhkaistiin kalvot. Siinä vaiheessa olin jo 7cm auki.
Ja johan helpotti, vaikka vaikutus oli taas toispuoleinen, oikealla tuntui supistukset edelleen, mutta ei liian kipeästi kuitenkaan :) Semmoinen sopiva kipu :D
Ainoa "riesa" mikä siitä tuli, oli aivan järjetön kutina koko kroppaan, mutta se oli kuitenkin huomattavasti mukavampi, kuin ne supistukset, jotka tuntuivat siltä kuin tylsällä sahalla leikattaisiin jalkoja irti nivusten kohdalta :)
Siinä sitten aikamme kuluksi syötiin suklaata ja juotiin pillimehuja ja nautin kivuttomuudesta. Vaikutus ei kestänyt paljon tuntia pidempään ja klo 21.00 sain uuden annoksen puudutetta. Taas oli hyvä olla :)
Mutta tässä välissä ei ollut tapahtunut mitään edistystä :( edelleen 7cm :( Hieman olin pettynyt, mutta tyytyväinen kuitenkin kun kipuja ei ollut.
Siinä sitten taas odoteltiin ja jossain välissä oli kätilöiden vuoron vaihto ja tuli myös harjoittelija, joka olikin meidän seurana melkein koko ajan :) Todella mukavia kätilöjä tällä kertaa :)
Klo 22.30 tehtiin taas tutkimus, ja olin aivan varma, ettei edelleenkään mitään edistystä ole tapahtunut, ja sanoin kätilölle että "Elä vaan sano että 7cm!" Harjoittelijakin tutki, ja sitten kätilö sanoi hymyillen "8cm", niin tokaisin että "Huijaat sentillä."
No aivan sama huijasiko vai ei, niin olin tyytyväinen, että edistystä tapahtuu taas :)
Sitten kokeilinkin välissä taas ilokaasua, kun ei sitä epiduuraalia kuulemma koko ajan voi antaa :)
Nyt ei kaasusta tuntunut olevan oikein mitään hyötyä :( Kivut oli koko ajan vaan kamalat ja harjoittelija lisäilikin annosta vähän väliä, kunnes se oli taas täysillä, ja kuin napista painaen tulivat taas ne kamalat peliäänet kehiin ja kuulin omiani, niin että itkuhan siinä tuli kun paniikki iski.
Ukkonen kertoi harjoittelijalle, että viimeksikin kävi niin, että aloin ääniä kuulemaan. Siinä vaiheessa laitettiin sitten ilokaasut pois.
Klo 23.30 sain vielä viimeisen epiduraalin.
Sitä ennen kätilö kysyi, onko ponnistamisen tarvetta.. no oli kyllä mutta en kertonut, kun halusin saada lääkettä ja ajattelin että kyllä tässä nyt hetken pystyy pidättämään :) Sen verran kamalat kivut oli, etten halunnut ilman pientä helpotusta puskea pentua pihalle :)
Sen jälkeen odoteltiin hetki ja 00.05 alettiin ponnistamaan. Taas kerran tuntui, että ei se sieltä tule, ja olinkin sanonut kätilölle, että "Nyt sieltä tulee kyllä jotain ihan muuta kuin vauva!" Niin kätilö oli sanonut vaan että "anna tulla vaan :)" En tiedä tuliko, mutta siltä se taas kerran tuntui :D
Vihdoin 12min ponnistamisen jälkeen poika oli pihalla, napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä, ja niin ne kivut vaan heti helpotti :) Voi että mikä fiilis kun näki sen pienen täydellisen pojan siinä <3
Siinä sitten ihailtiin meidän uusinta luomusta ja hetki nukuttiinkin, ennen kuin mentiin pesulle ja vauva mitattiin ja punnittiin :)
<3 Prinssi Alexander 23.5.2013 klo 00.17 3718g 50 cm <3
Saatiin hieman yöpalaa ennen kuin osastolle siirryttiin ja saatiin onneksi perhehuonekkin vielä, niin sai Ukkonenkin jäädä meidän kanssa nukkumaan :)
Tosin minähän en pahasti nukkunut, kun pienet torkut salissa piristi ja ihailin vaan vauvaa ja odottelin aamupalaa :)
Seuraava päivä meni pientä ihmettämme ihmetellessä ja Ukkosen perhe ja minun isä kävivät poikaa katsomassa ja totta kai siis isot siskot myös tulivat, ja lähtivät illalla Ukkosen kanssa kotiin :)
Siinä vaiheessa tälle mammalle tuli itku kun jouduttiin siirtymään perhehuoneesta vielä pois, kun kerta Ukkonen ei voinut jäädä :(
Mutta yö meni kuitenkin suhteellisen hyvin, lukuunottamatta minun sänkyä, joka piti niin järkyttävää meteliä, ettei kylkeä viitsinyt kääntää herättämättä koko sairaalaa :/
Seuraavana päivänä päästiinkin jo lastenlääkärille, kun pikkuherralla oli sokeriarvot kolme kertaa peräkkäin hyvät, niin vain lastenlääkärin päätös kotiutumisesta puuttui. Jotenkin niin varma olin ettei vielä päästä, mutta oli niin mukava lääkäri, että sanoi vaan että kunhan puolenpäivän jälkeen vasta lähdetään, kun pikkumiehellä ikää sen 1½ vuorokautta, niin saadaan lähteä :)
Kyllä tuli niin järjettömän hyvä mieli :)
Ukkonen tuli meidät hakemaan Matildan kanssa. Ainoa mikä jäi saamatta hoidettua, oli kuulokoe, kun ihme laite millä mittaavat, niin ei vaan lukuisista yrityksistä huolimatta antanut tulosta, joten se koe mennään ottamaan 4.6.
Mutta pääasia että kotiin päästiin :)
Taas kerran sain aivan mahtavan ateria kun kotiin päästiin! :) Rakas ukkonen kokkasi minulle herkkuruokaa ja sain lasillisen punaviiniä, mitä niin olen kaivannut :D
Kyllä tämän mamman kelpaa näin hyvän miehen kanssa <3 :)
Oli synnytys taas kaikin puolin loistava kokemus, ja ehkä vielä joskus kerran sen voisin kokea? :) Saa nähdä.. :D
tiistai 21. toukokuuta 2013
40+3
Se tuli ja meni, se eräpäivä siis, mutta ei haittaa, kyllähän se tiedettiin :)
Nyt vaan odotellaan että paljonko mennään yli.
Melkein päivittäin joku soittaa ja kyselee että "Joko?"
No kyllähän sitä sitten ilmotetaan että " Jo!" kun se aika koittaa, tuntuu vaan että eivät oikein ymmärrä, että kyllähän siitä sitten kerrotaan :) No on se kiva että ollaan kiinnostuneita :)
Pakko kai se on myöntää, että kyllä sitä odottaa että öisin heräisi niihin ihaniin supistuksiin ja että pikkuhiljaa tulisi se lähtö.
Mutta kun ei niin ei.
Ihan mukavasti tulee jo napakoita, mutta kivuttomia supistuksia päivisin, mutta eipä niistävissiin mitään hyötyä ole, mistä sitä tietää. Silti jotenkin semmoinen olo, että kyllä se varmaan itsekseen tulee :) Tämän suhteen jaksaa olla optimistinen, ja saa "pettyä" sitten kun joutuukin taas käynnistykseen :)
Samapa tuo loppujen lopuksi, kunhan ulos tulee :)
Eilen, normaalista maanantaista poiketen, sain jotain aikaiseksi. Yleensä kun maanantai menee maatessa.
Olin ahkera ja tein hyvää pinaattikeittoa ja leivoinpa sämpylöitäkin :) Ja kyllä sitä tuli muutakin tehtyä sekä Masan kanssa ulkoiltua :) Kostautui sitten hirveällä selkäsäryllä, mutta eipä tuokaan nyt niin häirinnyt, jotenkin niiin pirteä ja energinen olo ollut tässä viime aikoina, että ihan tuntuu hassulta :)
Mahassa aivan jatkuva möyrintä, ettei kyllä liikelaskentaa ole tarvinnut edes miettiä :) Ja hyvä niin :) Kiva kun tuntee että pikkumiehellä on kaikki hyvin ja tuntuu olevan vielä vähän tilaakin möyriä :)
Päivitystä tältä aamulta :)
Tänään bussikuskitkin lopettivat lakkoilunsa, ja nyt on semmoinen olo, että ei mitään tarvetta päästä mihinkään :) Se on vaan hyvä tietää että pääsee jos tulee tarvetta :)
No pihalle on tarvetta päästä, Masalla siis, mutta tällä mammalla olisi edelleen tarvetta ensin sille olkaimettomalle rätille, kun ahdistaa ne samperin rusketusrajat, kun ei niitä sitten saa millään piiloon :/
Ehkä kipaisen illalla Tarjoustaloon sillä aikaa kun auto on huollossa, siinä kun se kerta on ihan vieressä :)
Nyt vaan odotellaan että paljonko mennään yli.
Melkein päivittäin joku soittaa ja kyselee että "Joko?"
No kyllähän sitä sitten ilmotetaan että " Jo!" kun se aika koittaa, tuntuu vaan että eivät oikein ymmärrä, että kyllähän siitä sitten kerrotaan :) No on se kiva että ollaan kiinnostuneita :)
Pakko kai se on myöntää, että kyllä sitä odottaa että öisin heräisi niihin ihaniin supistuksiin ja että pikkuhiljaa tulisi se lähtö.
Mutta kun ei niin ei.
Ihan mukavasti tulee jo napakoita, mutta kivuttomia supistuksia päivisin, mutta eipä niistävissiin mitään hyötyä ole, mistä sitä tietää. Silti jotenkin semmoinen olo, että kyllä se varmaan itsekseen tulee :) Tämän suhteen jaksaa olla optimistinen, ja saa "pettyä" sitten kun joutuukin taas käynnistykseen :)
Samapa tuo loppujen lopuksi, kunhan ulos tulee :)
Eilen, normaalista maanantaista poiketen, sain jotain aikaiseksi. Yleensä kun maanantai menee maatessa.
Olin ahkera ja tein hyvää pinaattikeittoa ja leivoinpa sämpylöitäkin :) Ja kyllä sitä tuli muutakin tehtyä sekä Masan kanssa ulkoiltua :) Kostautui sitten hirveällä selkäsäryllä, mutta eipä tuokaan nyt niin häirinnyt, jotenkin niiin pirteä ja energinen olo ollut tässä viime aikoina, että ihan tuntuu hassulta :)
Mahassa aivan jatkuva möyrintä, ettei kyllä liikelaskentaa ole tarvinnut edes miettiä :) Ja hyvä niin :) Kiva kun tuntee että pikkumiehellä on kaikki hyvin ja tuntuu olevan vielä vähän tilaakin möyriä :)
Päivitystä tältä aamulta :)
Tänään bussikuskitkin lopettivat lakkoilunsa, ja nyt on semmoinen olo, että ei mitään tarvetta päästä mihinkään :) Se on vaan hyvä tietää että pääsee jos tulee tarvetta :)
No pihalle on tarvetta päästä, Masalla siis, mutta tällä mammalla olisi edelleen tarvetta ensin sille olkaimettomalle rätille, kun ahdistaa ne samperin rusketusrajat, kun ei niitä sitten saa millään piiloon :/
Ehkä kipaisen illalla Tarjoustaloon sillä aikaa kun auto on huollossa, siinä kun se kerta on ihan vieressä :)
perjantai 17. toukokuuta 2013
39+6
Se oli huomenna The päivä, laskettu aika! Eihän tämä jätkä silloin tahdo tulla, ei varmasti, mutta onhan se hienoa, että siltikin korkeintaan 2 viikkoa, kun pieni mies vaikka väkisin revitään ulos :D Toki olis kaikille mukavampaa jos ymmärtäisi tulla ihan itse ulos :) Luotto korkealla että tajuaa, mutta siltikin jotenkin varma olo että ei kuitenkaan..on se mamman masu vaan niin hyvä paikka olla ja kun tietää mikä hirviö-äiti täällä odottaa, niin en varmaan itsekkään tulisi :D
Nyt on olokin niin hyvä, että ei tässä mitään kiirettä ole.
Eilen tosin "hieman" ketutti, kun bussia odoteltiin puoli tuntia, kunnes muistin, että ne ahneet paskiaisethan lakkoilee, joten ei täällä mikään kulje mihinkään. Jäi siis Keravan reissu väliin ja reippaasti käveltiin Saviolle. No ilma oli kuin morsian, niin mikäs siinä kävellessä, paitsi että kun pissat meinasi housuun tulla, niin hieman epämukavaa, ja vatsa pinkeenä kuin keilapallo, valitettavasti vaan harmittomia kivuttomia supistuksia, mistä ei mitään iloa, vain epämukavan tuntuista :)
Silti tyytyväinen olen, että pitkästä aikaa tuli käveltyä vähän enemmän :)
Masakin oli tyytyväinen kun pääsi omia vaunujaan työntelemään ja äiti vielä tyytyväisempi, kun ei itse tarvinnut työntää :)
Nyt on tämä laiska mammakin ryhdistäytynyt, ja ulkoillut Masan kanssa, ihan vaan pihalla on oltu, mutta kuitenkin.
Hirveä pulma vaan, kun häät lähenee, aurinko paistaa ja rusketusrajoja ei saisi tulla yläkroppaan, niin mitä sitä voi laittaa päälleen, kun ei mitään semmoista vaatetta ole, ja ei sitä ihan yläosattomissakaan kehtaa tuohon pihalle mennä ?! :D Ei ole helppoa kesämorsiammen elo!
No tänään on pitkästä niin energinen olo, että hirveästi tekisi mieli lähteä johonkin, mutta silti se lähteminen on niin kamalan vaikeaa, joten mietinkin, että jos se Ukkonen vaan tänään ei olisi ylitöissä, niin nappaisin auton ja kipaisisin katsomaan, jos jonkun olkaimettoman rätin itselleni löytäisin, niin sitten voisi huoletta ulkonakin olla, eikä niin tarvitsisi niistä rajoista huolehtia :)
On muuten tuo meidän Masa nyt ottanut tavaksi, että kun Ukkonen illalla väsyneenä raahautuu töistä kotiin, niin ei muuta kun kylpyyn heti vaan, ja jos näin ei tapahdu, niin kamala huutohan siitä tulee :D On se kiva että isällä ja tyttärellä on yhteinen juttu, äitiä kun ei koskaan kylpyyn raahata, mutta ei niin väliksikään :)
Nyt lähti Masa taas päiväunille, joten tämä jatkaa laiskottelua töllön ääressä, ja ehkä pieni siivousprojekti olis paikallaa..kohta :)
Nyt on olokin niin hyvä, että ei tässä mitään kiirettä ole.
Eilen tosin "hieman" ketutti, kun bussia odoteltiin puoli tuntia, kunnes muistin, että ne ahneet paskiaisethan lakkoilee, joten ei täällä mikään kulje mihinkään. Jäi siis Keravan reissu väliin ja reippaasti käveltiin Saviolle. No ilma oli kuin morsian, niin mikäs siinä kävellessä, paitsi että kun pissat meinasi housuun tulla, niin hieman epämukavaa, ja vatsa pinkeenä kuin keilapallo, valitettavasti vaan harmittomia kivuttomia supistuksia, mistä ei mitään iloa, vain epämukavan tuntuista :)
Silti tyytyväinen olen, että pitkästä aikaa tuli käveltyä vähän enemmän :)
Masakin oli tyytyväinen kun pääsi omia vaunujaan työntelemään ja äiti vielä tyytyväisempi, kun ei itse tarvinnut työntää :)
Nyt on tämä laiska mammakin ryhdistäytynyt, ja ulkoillut Masan kanssa, ihan vaan pihalla on oltu, mutta kuitenkin.
Hirveä pulma vaan, kun häät lähenee, aurinko paistaa ja rusketusrajoja ei saisi tulla yläkroppaan, niin mitä sitä voi laittaa päälleen, kun ei mitään semmoista vaatetta ole, ja ei sitä ihan yläosattomissakaan kehtaa tuohon pihalle mennä ?! :D Ei ole helppoa kesämorsiammen elo!
No tänään on pitkästä niin energinen olo, että hirveästi tekisi mieli lähteä johonkin, mutta silti se lähteminen on niin kamalan vaikeaa, joten mietinkin, että jos se Ukkonen vaan tänään ei olisi ylitöissä, niin nappaisin auton ja kipaisisin katsomaan, jos jonkun olkaimettoman rätin itselleni löytäisin, niin sitten voisi huoletta ulkonakin olla, eikä niin tarvitsisi niistä rajoista huolehtia :)
On muuten tuo meidän Masa nyt ottanut tavaksi, että kun Ukkonen illalla väsyneenä raahautuu töistä kotiin, niin ei muuta kun kylpyyn heti vaan, ja jos näin ei tapahdu, niin kamala huutohan siitä tulee :D On se kiva että isällä ja tyttärellä on yhteinen juttu, äitiä kun ei koskaan kylpyyn raahata, mutta ei niin väliksikään :)
Nyt lähti Masa taas päiväunille, joten tämä jatkaa laiskottelua töllön ääressä, ja ehkä pieni siivousprojekti olis paikallaa..kohta :)
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
10 päivää :)
Eikä merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä.. No ei haittaa, kyllä se sieltä tulee vielä joku kaunis päivä :)
Meni siis Ukkosen veikkuas pieleen, ei tullut viime lauantaina. Ja hyvä niin, koska ihana anoppi oli järjestänyt minulle vauvakutsut :)
Oli aivan ihana yllätys :) Hyvää ruokaa, vaippakakku ja kaikkea ihanaa :) Kyllä tuli NIIN hyvä mieli että!!
Ukkonen jäi Masan kanssa kotiin, niin sain siis oikein vapaan illankin vielä :)
Hieman meinasi matkalla hermoja kiristää siellä juostu puoli maraton, kun parkkipaikkoja ei löytynyt sitten mistään ja puoli tuntia siellä pyörin, mutta löysin sentään sitten yhden invapaikan, ja eikös tässä hieman inva olla, niin olin mielestäni aivan oikeutettu paikkaan :D (ja ei edes sakkoja tullut, mikä kruunasi illan :) )
Eilen sain viimein haettua hieman herkkuja sairaalakassiin pakattavaksi, nyt kun saisin ne sinne kassiin asti, ennen kuin herkkuperseet syö ne tuolta kaapista :) Jotenkin se kassin pakaaminen on vaan ylivoimainen tehtävä..mikähän siinäkin on? :/
Miten voikin olla näin saamaton? No kohta sitten mennään ilman sitä kassia, jos en sen vertaa saa aikaiseksi.
Eilen kävi vaari vaimonsa kanssa tuomassa pikkumiehelle kassillisen vaatteita, joten nyt kyllä pitäisi pärjätä, vaikka toki himottaisi niitä ihania pikku vaatteita ostellakkin :) Onneksi senkin suhteen niin laiska, ettei tule lähdettyä mihinkään kaupoille pyörimään, niin saavat vaatteet olla ihan rauhassa :)
Pakko se on myöntää, että kyllä tässä aletaan olla aika malttamaton, vaikka kuinka ajattelen, että "Ihanaa kun saa vielä nukkua :)"
Masa sanoo pappa!! :) Jee!! Meidän vauva alkaa puhumaan! :) Mutta toki muistetaan että äiti oli ensimmäinen sana jo aikaa sitten :) Kyllä Ukkonen oli NIIN ylpeä kun Masa sanoi pappa ja selvästi tarkoitti sillä juurikin sitä isukkia :)
Hiljaiseloa täällä vaan elellään ja odotetaan jotain tapahtuvan.
Mintullekkin sain varattua hoitopaikan häiden ajaksi, sitä kun ei kukaan ollut ajatellut. Nyt vaan pitää hoitaa rokotukset ajan tasalle.
Voinpa myös kertoa, että mikään ei niin piristä aamua, kuin kiukutteleva kymmenen vuotias..joka aamu väkisin väännettävä se pieni yskä, ai että kun on kamala flunssa ja odottaa vaan, että äiti sanoo että ei tarvitse mennä kouluun.. Turha toivo! :D Jos yhtään tuota omaani tunnen, niin heti kun äidin silmä välttää, niin ulkovaatteet lentää, koska nythän on kesä kun ei ole maassa luntakaan. Sitten ihmetellään, jos pientä kevätflunssaa pukkaa. Omien sanojensa mukaan tottakai vaatteet pysyy päällä, mutta olen se minäkin joskus ollut nuori, joten ihan turha yrittää mitään :D
Ja nyt kun koulussakin mennyt aina vaan huonosti, mutta ei voikkaan purkaa kiukkuaan siellä paiskomalla pulpetteja tai tekemällä muutakaan typerää, kun se merkitsee vain kesäleirin peruuntumista, niin on se nuorelle neidille vaan kova paikka koittaa kerrankin käyttäytyä.
Silti on äidillä luotto kohillaan, että jos tämän kerran, edes tämän yhden kerran se likka käyttäytyisi :) Kyllä se varmasti vielä oppii hillitsemään itseään :)
Meni siis Ukkosen veikkuas pieleen, ei tullut viime lauantaina. Ja hyvä niin, koska ihana anoppi oli järjestänyt minulle vauvakutsut :)
Oli aivan ihana yllätys :) Hyvää ruokaa, vaippakakku ja kaikkea ihanaa :) Kyllä tuli NIIN hyvä mieli että!!
Ukkonen jäi Masan kanssa kotiin, niin sain siis oikein vapaan illankin vielä :)
Hieman meinasi matkalla hermoja kiristää siellä juostu puoli maraton, kun parkkipaikkoja ei löytynyt sitten mistään ja puoli tuntia siellä pyörin, mutta löysin sentään sitten yhden invapaikan, ja eikös tässä hieman inva olla, niin olin mielestäni aivan oikeutettu paikkaan :D (ja ei edes sakkoja tullut, mikä kruunasi illan :) )
Eilen sain viimein haettua hieman herkkuja sairaalakassiin pakattavaksi, nyt kun saisin ne sinne kassiin asti, ennen kuin herkkuperseet syö ne tuolta kaapista :) Jotenkin se kassin pakaaminen on vaan ylivoimainen tehtävä..mikähän siinäkin on? :/
Miten voikin olla näin saamaton? No kohta sitten mennään ilman sitä kassia, jos en sen vertaa saa aikaiseksi.
Eilen kävi vaari vaimonsa kanssa tuomassa pikkumiehelle kassillisen vaatteita, joten nyt kyllä pitäisi pärjätä, vaikka toki himottaisi niitä ihania pikku vaatteita ostellakkin :) Onneksi senkin suhteen niin laiska, ettei tule lähdettyä mihinkään kaupoille pyörimään, niin saavat vaatteet olla ihan rauhassa :)
Pakko se on myöntää, että kyllä tässä aletaan olla aika malttamaton, vaikka kuinka ajattelen, että "Ihanaa kun saa vielä nukkua :)"
Masa sanoo pappa!! :) Jee!! Meidän vauva alkaa puhumaan! :) Mutta toki muistetaan että äiti oli ensimmäinen sana jo aikaa sitten :) Kyllä Ukkonen oli NIIN ylpeä kun Masa sanoi pappa ja selvästi tarkoitti sillä juurikin sitä isukkia :)
Hiljaiseloa täällä vaan elellään ja odotetaan jotain tapahtuvan.
Mintullekkin sain varattua hoitopaikan häiden ajaksi, sitä kun ei kukaan ollut ajatellut. Nyt vaan pitää hoitaa rokotukset ajan tasalle.
Voinpa myös kertoa, että mikään ei niin piristä aamua, kuin kiukutteleva kymmenen vuotias..joka aamu väkisin väännettävä se pieni yskä, ai että kun on kamala flunssa ja odottaa vaan, että äiti sanoo että ei tarvitse mennä kouluun.. Turha toivo! :D Jos yhtään tuota omaani tunnen, niin heti kun äidin silmä välttää, niin ulkovaatteet lentää, koska nythän on kesä kun ei ole maassa luntakaan. Sitten ihmetellään, jos pientä kevätflunssaa pukkaa. Omien sanojensa mukaan tottakai vaatteet pysyy päällä, mutta olen se minäkin joskus ollut nuori, joten ihan turha yrittää mitään :D
Ja nyt kun koulussakin mennyt aina vaan huonosti, mutta ei voikkaan purkaa kiukkuaan siellä paiskomalla pulpetteja tai tekemällä muutakaan typerää, kun se merkitsee vain kesäleirin peruuntumista, niin on se nuorelle neidille vaan kova paikka koittaa kerrankin käyttäytyä.
Silti on äidillä luotto kohillaan, että jos tämän kerran, edes tämän yhden kerran se likka käyttäytyisi :) Kyllä se varmasti vielä oppii hillitsemään itseään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)