Uusi koti ja pikkujoulut :)

Ei tosin samassa osoitteessa.

Mutta viikko takaperin viikonlopppuna oli sitten se kauan odotettu muutto :) Perjantaina ja aivaimet saatuamme aloitimme ravaamises alas ylös, jota tapahtuikin sen varmaan kaksisataa kertaa viikonlopun aikana.
Pakko myöntää, mutta näin reilu viikon jälkeen muutosta, pohkeissa tuntuu edelleen hieman se ravaaminen :) Ei onneksi niin kuin silloin viikko sitten, kun ei edes pystynyt kävelemään, kun pohkeet huusi hoosiannaa :D
Perjantaina oli vaari auttelemassa ja lauantainen Ukkosen pari kaveria tulivat kantamaan raskaimmat, esimerkkinä sanottakoon "kevyt" kukkalaatikko, mikä Ukkosen kanssa sentään kahdestaan saatiin vanhaan asuntoon asennettua (survottua) parvekkeelle, keittiön lattialla hartaan rakennusvaiheen jälkeen :) 
Ja toinen, minun rakas baarikaappi, joka ei sisältönsä puolesta paina, mutta runkonsa puolesta sitäkin enemmän, onhan se puun runko itsessään :)

Kaikki saatiin kuitenkin ehjänä perille :) (Tosin kaikki ei siltikään enää ole aivan ehjää, kun Masa päätti hoidella kuivakukkia mamman mahapatsaalla hakkaamalla, mutta oma vikani kun jätin laatikon lattialle)

Vaikka muutto matkansa puolesta oli helppo, ei se siltikään käden käänteessä käynyt, kyllä se vei koko viikonlopun siivouksineen päivineen, mutta valmista tuli ja sehän se pääasia on :)

Esikoinen oli viikonlopun isällään ja pienet anopilla lauantain, niin sai aivan rauhassa ravata :) Koirakin kun meni naapurille lauantaiksi hoitoon :)

Meilkeinpä kaikki tavarat löysivät hetimiten omille paikoilleen, kun järjestyshän ei muuttunut mitenkään kun asunnot ovat identtiset, niin saivat nyt mennä samoille paikoille. Ainoastaan siis lastenhuoneet vaihtuivat päittäin.

Hyllyt ja taulut ei tosin vielä ole löytäneet seinille, mutta eiköhön nekin siitä sitten :)

Ahkerana mammana kun niitä verhokankaitakin tilasin sen 45 metriä, niinperjantaina ja kahdet verhot ompelin :) Olin mitannut että tulevatlattiasta kattoon ja pituutta saa olla sen 2,5m ja sen mukaan siis tein.. no kyllähän vanhassa asunnossa niin olisi tullutkin, mutta ei täällä uudessa, verhokiskot ei olleetkaan katossa asti, vaan parikymmentä senttiä alempana, ja kyllähän se hieman meinasi minun normaalisti niin kylmiä hermoja koetella, kun niitä asentelin yhtään enempää katsomatta ja Ukkonen sitten ilmoitti että nehän roikkuu maassa.
Enpä alkanut niitä lyhentelemään (teen joskus "paremmalla" ajalla :D )vaan käänsin vaan hieman yläreunasta, ja nyt ne sitten häiritsevät, mutta ei voi mitään.

Loput verhot ompelinkin suoraan hieman lyhyemmiksi, ja muutaman päivän nettipimennon takia nyt roikkuukin joka huoneessa uudet verhot :)
Olohuoneessa ja keittiössä onkin jo jouluverhot, vaikka Ukkosen mielestä ei vielä mitään joulua laiteta :) Mutta pikkuhiljaa laitetaan siitäkin huolimatta, laitoin joululiinankin vaikka kiellettiin :D Eilen ostin keittiön pöydälle kynttelikön, kun ei täällä oikein kynttilöitäkään uskalla polttaa nyt muutamaan vuoteen taas, ja eipä se mies siitä ainakaan suuttunut :D Tänään ajattelin laittaa muutaman liinan lisää, ehkä :)
Kuusi kuumottaa pikkuvessan nurkassa, muta niin paljon en kuitenkaan herraa viitsi kiusata, että sen jo asentaisin omalle paikalleen, odotellaan nyt vielä pari viikkoa :)

Viime lauantaina oli meidän Tammalauman pikkujoulutkin Laittasaaressa :) Nyyttärimeiningillä vedettiin ja minä vein pipareita :)
Minä ja Keravan mamma olimme tyylikkäästi myöhässä yli tunnin, kun Ukkonen aamulla lähti selvittämään uuden auton vara-avaimen hankkimista, mikä oli rikki jo ostettaessa..se avain siis. Siellä sitten hieman venähti, joten meidänkin lähtö venähti, ja tokihan tämä mamma raivon partaalla täällä kotona odotteli :)
No perille päästiin,loppu hyvin kaikki hyvin :)
Tammoja ja varsoja oli paikan päällä vinopino, olikohan meitä 18 lapsineen :)
Oli mahtavaa nähdä näin paljon pieniä lapsia kerralla, ja kaikki viihtyivät lukuunottamatta kuvaushetkeä, mistä monikaan lapsi ei tuntunut pitävän :) Eikä yhteenkään kuvaan saatukkaan ihan kaikkia varsoja kerralla, kun osa pikku tontuista oli aikaisemmin jo uupunut ja unten mailla :)
Mutta oli kyllä kaikin puolin oikein mukavaa olla aikuisessa seurassa, sitä kun nykyään aika harvoin on, jos siis ei lasketa tuota Ukkosta mukaan :)

Uudesta autosta vielä sen verran että kyllä, meillä on uusi/vanha auto, iso auto, nyt mahtuu kyytiin perhe ja pari muutakin :) Yhdeksän paikkainen pikkubussi, se on mersu mutta se ei haittaa :) Se on hieno, ja hyvä ajettava, ja niinkuin mainitsin, se on myös tilava :) Se on IHANA! :) Näin meillä herra hoiti lisääntymisjärkytyksensä, enkä moiti yhtään :)

7+4

Viime viikolla neuvolan täti soitti ja manasi, kuinka voikaan olla vaikeaa saada varhaisultra-aikaa yhtään mistään.
Kättärit ja naistenklinikat ja mitä näitä muita onkaan, sanoivat vaan kaikki että "Yksityiset on olemassa."
Siis mitä helvettiä?!?!
Kun täällä kerta tarjotaan käytettäväksi ehkäisypillereitä, jotka toimii yhtä hyvin kuin rautatabletit raskauden aikana, niin luulisi, että tarjottaisiin myös varhaisultra, että voidaan todeta, koska pillerit jätti toimimatta.
Mutta ei! Jos haluaa tietää, saa siitä maksaa itsensä kipeäksi. On noilla laitoksilla varmaan keskenään jonkun näköiset sopimukset, että jokainen saa osansa, kun toiselle hommaa asiakkaita.

Mutta onneksi ei neuvolan täti jäänyt neuvottomaksi, vaan jatkoi sitkeästi yrittämistä ja sai (suhteiden kautta kuulemma) järjestettyä ultra-ajan Tikkurilan terveyskeskuksesta tälle aamulle :)

Ukkonen jäi lasten kanssa aamuksi kotiin, ettei tarvinnut reppanoita repiä ylös kesken unien, ja minä reippaana painelin kuuntelemaan, millähän viikoilla täällä mennään :)

Ja kyllä helpotti, kun täti aloitti katselemisen ja ensimmäiseksi totesi, että "Kyllä tämä on kohdun sisäinen raskaus." Hieman odottavana jäin siihen että "No?" No löytyihän se sykekin sieltä oikein vahvana näytti vielä ruudulta sitä pientä myttyä, joka hieman katkarapua muistutti :)
Eniten kuitenkin ehkä sitä lukumäärää odotin ja yksihän sieltä löytyi :)
Enpä olisi yllättynyt, jos tällainen ei odotettu-raskaus, ja sieltä olisi löytynyt toinen tai vaikka kolmaskin :D Mutta hyvä näin, juuri oikea vastaus, mitä olin odottanutkin :)

Ja viikothan oli siis 7+4, eli ei enää montaa viikkoa kun putkahtaa maailmaan :D (jos siis kaikki vaan menee hyvin)

Ukkonenhan ei kamalasti kiitellyt, kun tämmöistä taas menin järjestämään,  (hänen mielestään minä olen yksin tämänkin takana :D ) ja varsinkin kun laskettu aika menee niin  lähellä meidän häämatkaa, mille itse siis en tässä tilanteessa ole lähdössä, mutta kun nyt taitaa reissu jäädä väliin koko laumalta, kun se laskettu on 20.6 ja lähtö reissuun olisi 29.6. 
Eihän se Ukkonen mihinkään voi lähteä, kun jos yhtään sisaruksiinsa tulee, menee yliajalle (siis 40+) ja ei välttämättä ole syntynytkään vielä lähtöpäivänä.
Kyllä harmittaa muiden puolesta :( Varsinkin tuon esikoisen, kun sillehän se kovin isku on, kun kuulee, ettei pääsekkään reissuun, mitä niin kovasti odottanut :(

Kovasti pidän peukkuja, että seuraavassa ultrassa, 13.12, laskettu aika aikaistuisi vaikka kymmenen päivää, niin siinä vaiheessa muut pääsee reissuun, kun sitten se pentu on revitty ulos vaikka väkisin jo siinä vaiheessa kun lähtö on :)

Tuo ultra millä tämä keston määritys tehtiin, oli noin suunnilleen kivikautinen, niin toivon ettei niin tarkka ollut, ja tommoinen heitto kävisi :) Mutta todennäköisesti toiveajattelua, kun ainahan nämä meidän lapset on päättäneet tulla "hyvään" aikaan :) Ihan niinkuin Matildan takiahan häitäkin kertaalleen siirrettiin vuodella eteenpäin ja Alexanderin kohdalla ei sitten vaan viitsitty enää, olihan hän jo kuitenkin kuukauden vanha kun häät vietettiin :)

No mutta kyllähän sitä vielä kerkeää reissaamaan :)

Nautitaan nyt tästä jatkuvasta oksetuksen tunteesta ja odotellaan sitä ihanaa kasvavaa vatsaa <3 :)