Toissapäivänä juuri mietin, että tasan 5kk laskettuun aikaan. Se kuullostaa aika pitkältä ajalta, mikä on vaan hyvä juttu, koska haluan nauttia mahapallostani mahdolllisimman pitkään :)
Kuitenkin kun kohta jo puoliväli, niin hurjan nopeasti menneet nämä n. 15 viikkoa, mitä tästä pikku pupusesta tiennyt :)
Ensi viikon lauantaina siis tasan puoliväli ja seuraavana maanantaina mennään katselemaan vauvaa :) Aika jänskää :) NIIN pidän täällä sormet ristissä, että ei ujostele ja näyttää mitä on tuloillaan :)
Jotenkin tämä poika-olo on nyt aivan samanlaista kuin esikoisen kanssa, silloin ei ultrassa suostuttu kertomaan mitään, että kun esikoinen syntyi ja kätilö kertoi terveen tytön syntyneen, niin ihan hämmästyin ja tokaisin että "Eihän sille ole nimeäkään!" Jotenkin kun pienessä päässäni ihanalitajuisesti olin päättänyt että se on poika ja muuta en miettinytkään.
Sama se silloinkin oli että kumpiko tulee, mutta ihan tosissaan hämmästyin :D
No nyt tuntuu ihan siltä että poikahan siellä on, että ei vaihtoehtoja ole :D Mielessä vaan pyörii koko ajan että kun ultrasta tullaan, niin käyn hakemassa sen ensimmäisen vaaleansinisen potkupuvun, minkä olen jo valinnut :) No eihän sitä tiedä vielä, kun aikasemminkin ollut niin poika-olo ja kaksi tyttöä täällä kotona pyörii.
Jos se on poika, niin varmaan siltikin hämmästyn, mutta jos on tyttö, niin saanpahan mennä ostamaan jonkun iki-ihanan mekon <3 :) Kummatkin on siis aivan yhtä tervetulleita tähän taloon <3 :)
Mutta enpä ole aikasempien kanssa miettinyt näin paljon sitä sukupuolta, nyt kun tuntuu että mikään muu ei pyöri mielessä :)
Käväsinpäs tuossa maanantain ja tiistain töissä, aivan ihanaa vaihtelua :) Meidän pomo oli lapsenvahtina meillä ja olivat pärjänneet mainiosti :) Mutta kyllä tunsi keskiviikkona tehneensä, niin jumissa paikat! :) Silti oli kivaa olla ihmisten ilmoilla :)
Viime lauantain meillä oli ensimmäinen kaasojen tapaaminen, ja meni aivan mahtavasti, kun kaasot rentuotuakseen hieman maistelivat skumppaa ja muuta ja minä limulinjalla eikä haitannut yhtään :)
Ja saatiin siinä ihan hääjuttujakin mietittyä ja kyllä oli ihanan rentouttava ilta :)
Ukkonen jäi kotiin Masan kanssa joululaatikoita tekemään. Ja kylläpäs tulikin hyviä, ensimmäinen kerta kuitenkin kun teki :)
Minä sitten eilen tein viimeiset, perunalaatikot, kun ne oli ne kaikista eniten aikaa vievimmät ja nekin onnistui loistavasti! :)
Voidaan olla ylpeitä itsestämme aattona kun sukulaiset tulee kylään ja ruoat on itsetehtyjä ja toivottavasti myös muut tykkää :)
Nyt lähden tästä kuuntelemaan vauvelia ja tunnustelemaan liikkeitä, mitä onkin jo n. viikon verran tuntunut <3 :) Eilen illalla tuli semmoinen isku mahaa, kun käänsi kylkeä, että ihan oikein säpsähdin itsekkin :)
Ihanaa kun alkaa oikeasti tuntemaan pupusen läsnäolon <3 :)
