Jopas jopas.. tuntuu että nyt on taas aika ihan pysähtynyt.
Johtuuko siitä, että tämä akka vaan kotona laiskottelee, vai mistä sitten? Mutta ensi lauantaina on sitten 25+0 ja 15 viikkoa laskettuun aikaan :) Tuntuu että näillä kakskymppisillä oltaisiin oltu jo ikuisuus ja tämä tammikuu on ollut ihan hirmuisen pitkä!
Joulusta tuntuu olevan jo ainakin vuosi, vaikka vastahan se meni. Siltikin se seuraava tulee ennen kuin huomaakaan :)
Ehkä tämä nyt johtuu vaan siitä, että niin kuumeisesti odottelen tietoa siitä talosta. Miksi se ukko ei nyt ilmoita mitään?! :/ Huomenna loppuu tämä kuu, ja lupasi tässä kuussa ilmoittaa, joten olis parasta pikku hiljaa ilmoitella! :/
Viime sunnutaina käytiin Masan kanssa ensimmäistä kertaa Hop Lopissa, ja kylläpä pikkuneiti tuntui tykkäävän..huomattavasti enemmän kuin äiti, mutta ei se äidillekkään niin kamalaa ollut, mitä olisi voinut kuvitella :) Ei siellä NIIN hirveästi ollut porukkaa, että olisi ihan kamalasti alkanut ahdistamaan, mutta ei siellä silti joka päivä kestäisi käydä :)
Ja totta kai yksi pettymys sielläkin piti kokea.. Myynnissä oli pekoni-juusto popcorneja ja hirveä himo iski, joten pakko oli ostaa säälittävän pieni kipollinen hirveään hintaan, ja eihän ne maistuneet OLLENKAAN sille, mitä olin päässäni kuvitellut! Ei hitto että mieli teki paiskata koko kippo päin myyjän nyrpeää naamaa, joka sen makupettymyksen jälkeen alkoi ärsyttämään, mutta hienosti hillitsin hermoni, taas kerran :D
Pitää jatkossa muistaa, että jos näkee jotain hyvää, tai edes hyvältä kuullostavaa, se ei todennäköisesti kuitenkaan ole sitä, ja taas saa pettyä jos sortuu ostamaan.
Eli pitäydyn jatkossa niissä, jotka oikeasti on hyviä, eli Runebergin tortut ja Saarioisten kinkkupizza :)
Eilen sitten tein itse kyseisiä torttuja, ja loppujen lopuksi aika hyvin onnistui, vaikka siinä vaiheessa kun tortut ei meinanneet vuoasta irrota, ei ollut kaukana, etteikö koko vuoka olisi sinkoutunut läpi keittiön ikkunasta! Ja TAAS KERRAN hillitsin hermoni! :)
Tajusin myös torttujen salaisuuden.. se on se viina millä niitä kostutetaan :) (konjakki sopi paremmin kuin rommi) Ilman sitä ei maku ollut kovinkaan kummoinen, mutta kostutus toi oikean maun tortuille :)
Harmittaa vähän, että niitä tuli vain 12, ja ne on ihan kohta syöty, eikä nyt ole tarvikkeita seuraavaan satsiin, ja kauppaankaan ei millään viitsisi lähteä, mutta kun olisi vieraita tulossa tänää, pikkuveli perheineen, ja mielelläni heille tarjoaisin herkkujani, niin voi olla että on pakko kipaista lähi markettiin hakemaan puuttuvat mantelit.
Toissapäivänä mittasin sitten vatsan ympäryksen, ja hieman ihmetytti, kun näytti 101cm, kun on tämä pallo kuitenkin paljon pienempi vielä kun mitä Masan kanssa oli loppu aikana, mutta silloin mahan ympärys oli kuitenkin vain joku 108cm tai jotain, kun mittasin vyön mitä silloin käytin? Hassua.. :)
Nyt tosin tuntuu että mahakin on vallan lopettanut kasvamisen, ja sehän ei passaa ollenkaan tälle mammalle, vaan pitäisi venyä ja paukkua niin että tuntuu ja kottikärryillä saisi mahaa kuskata :D
Mutta onneksi on vielä paljon aikaa kasvaa :)
Kyllä nimittäin ainakin tuntee että pieni mies siellä kasvaa ja vahvistuu, kun sunnuntaina Hop Lopissa tuli ensimmäiset ihan kipeät iskut..ja hyvältä tuntui :)
Möyriminen on aika jatkuvaa, varsinkin aamut, aamupäivät ja illat ja hikka tuntuu myös pientä kiusaavaan jatkuvasti.
Mutta mikäs sen ihanampaa, kuin tuntea pienen mukana olo koko ajan <3 :)
Nyt on vaan viime viikkoina tämä AH niin ihana närästys mennyt siihen pisteeseen, että ei samarinista ole enää apua, vaan rakas Ukkonen toi minulle Rennietä, jota saa vedellä kuin karkkia, kunn tuntuu että sen vaikutus kestään sen hetken mitä se nappi on suussa. No hetken helpotus sentään :) Enkä valita siitäkään :D Enkä siitä, että koko ajan on semmoinen olo, kun olisi ähkyksi itsensä syönyt, vaikka niin ei olisikaan käynyt, mutta kun se olo menee ohi, niin on jo paha olo, kun on niin nälkä, eli ei mitään semmosta hyvän olon hetkeä missään välissä :( En valita en :D
Ihanaa aikaa tämä on ja nautin joka sekunnista :) Ukkonen ei välttämättä niinkään, mutta pakko se on vähän joutua kärsimään kun ei vaihtoehtojakaan ole. Ja aika hyvin se Ukkonen on kestänyt, vaikka kyllä hieman kireyttä on ollut ilmassa viime aikoina :)
Anteeksi rakas :) Kyllä tämä tästä helpottaa, viimeistään synnytyksen jälkeen :D No ei sentään :)
Eiköhän nämä tästä taas :) Elämä hymyilee ja ulkona sataa lunta ja toivo punaisesta tuvasta elää :)
OINAS
Oinaat ovat itsekkäitä vittupäitä, jotka suuttuvat joka asiasta, eivätkä ymmärrä huumoria mikäli se kohdistuu heihin tai johonkin heidän puutteisiinsa. Oinaat luulevat olevansa helvetin hauskaa ja mukavaa seuraa, mutta todellisuudessa kukaan ei pidä heistä. Rakkaudessa oinaat ovat parhaimmillaan, mikäli seurustelevat itsensä kanssa. Yhteiselosta kenenkään kanssa ei tule mitään, sillä oinas ei yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin he.
MOTTO: "Sanoks joku jotai?"
TYÖPAIKKA: Useimmiten se vihatuin kersantti
AUTO: Joku nopea, virtaviivainen ja sisältä pieni
Kylläpäs on kauniisti kerrottu :D Ja kun tuossa sanotaan, että "Rakkaudessa oinaat ovat parhaimmillaan, mikäli seurustelevat itsensä kanssa." Niin eikö se aika lähelle sitä mene, jos seurustelee toisen oinaan kanssa? Ukkonen kun sattuu myös oinas olemaan.
Ja kyllähän tuo Ukkonen väittää, että minä kiukuttelen hirveästi, niin voin kai syyttää siitä sitten syntymäaikaani.. eihän se vika minussa itsessäni muuten voi olla :D Niin, ja ne hormonit myös on toinen syyllinen!
Minähän en mikään vittupää ole, joka suuttuu joka asiasta! :D Vai pitääkö tästäkin suuttua! :D
Se siitä horoskoopista.. Oli vaan niin hupaisa, että piti ihan talteen laittaa, että jos joku jotain väittää, voin tästä eteenpäin vedota syntymäaikaani, ja loppupeleissä siis syyttää vanhempiani kaikesta, olisivat jättäneet vuoden -82 juhannuksen telttareissun Kaunissaaressa väliin :D Ja kyllä..äiti on kertonut missä olen alkuni saanut, ja ihan pyytämättäni, olisin nimittäin pärjännyt ilman tuotakin tietoa :)
(No kylläpä se antoi 9-vuotis syntymäpäivänäkin erikoisen lahjan..hautapaikan Malmilta, johon en kyllä suostu haudattavaksi, kun ei ole kuin uurnapaikkoja jäljellä) Eli voi päätellä, kuinka toivottu lapsi olin :D Tai ehkä äiti ajatteli, että kaikki on hyvä suunnitella ajoissa?
Eilen siis käytiin katsomassa sitä ihanaa taloa, ja siellä oli se perunamaakin, minkä se punainen tupa vaatii :) Se oli vieläkin ihanampi, kuin mitä aikaisemmin sitä olen nähnyt, nyt kun sain kiertää koko talon läpi ja katsastaa paikat kunnolla!
Saunakin oli niin ihana, että mieli teki laittaa heti lämpiämään ja mennä ottamaan kunnon löylyt :) Mutta pitää nyt luottaa, että saan sitä saunaa lämmitellä jatkossa sitten.
Voi kumpa tulisi jo päätös, saadaanko me muuttaa sinne!
Mömmelikin tykkäsi kovasti, olihan se yläkerta hyvän kokoinen ja ihan olisi oma sitten :)
No nyt vaan sormet ja varpaat ristissä odotellaan päätöstä :)
Eilen illalla/iltapäivällä katselin töllöä, niin siellä joku mainitsi letut, ja ai hitto kun alkoi niin tehdä mieli, että ihana Ukkonen kipaisi kauppaan hakemaan tarvikkeita että saatiin sitten lätyt tehtyä, ja AI ETTÄ olikin hyviä! :) NAM!! :) Nyt vielä kun saisi Runebergin turttuja niin sitten kyllä pikkujätkä kiittää..tai äiti ainakin :)
Tänään on vuorossa mariannesuklaa-muffinssien tekoa, kun en nyt pöljä tajunnut eilen ennen kaupassa käyntiä, että olisinhan voinut niitä torttuja itsekkin tehdä. Seuraavalla kerralla siis niitä :) Kaupassa kun siat kehtaavat pyytää 4kpl/11€ ja 2kpl/6€! Sen verran pihi olen, etten tuollaisia hintoja tortuista maksa! :/
Ei ne himot niin kovat ole, etteikö ilmankin pärjäisi..ainakin hetken :)
Enää 117 päivää laskettuun aikaan, tänään siis 23+2. Jospa se Kelakin tällä viikolla saisi jotain päätöksiä aikaan..eihän tässä jaksa viikko tolkulla odotella, hätäinen kun on ja kaikki pitäisi saada heti nyt! :)
Ja niin on Masakin äitiinsä tullut ja seuraa pitää saada heti nyt, kun ei flunssaltaan saa oikein nukuttua enää :)
Tämän aamun valas-maha :)
Johan on ollut päivä.. Viime yönä pikku-Masa sitten päätti ottaa kunnon kuumeen, aamulla mitatessa 39,5 astetta ja kyllä sen huomasikin, sen verran väsynyt neiti oli.
Ei kuitenkaan malttanut aamulla pitkään nukkua, vaan piti herätä ennen kuin Mömmö lähti kouluun.
Ja ihan tyytyväisenä paineli neiti taas pitkin kämppää, kunnes ei enää jaksanut kävellä ja pyllähti, jolloin peli oli menetetty, kaikki oli annettu ja enää ei ollut kivaa :( Itku tuli kun ei jaksanutkaan mennä niinkuin normaalisti, vaan oli aika painella takaisin unten maille voimia keräilemään.
Onneksi supot on tehokkaita ja olokin helpotti kun nukkui hieman lisää, yö kun meni myös hieman levottomasti välillä heräillessä.
Juurikin kun tänään oli tarkoitus lähteä tapaamaan vanhaa koulukaveria, jolta ajattelin hieman tiedustella mahdollisuutta hääkakun tekoon.
Jäi siis kakukeisarin tapaaminen toiseen kertaa, kun eihän sitä sairasta lasta voi ympäri kyliä kierrättää.
Ensimmäinen kerta kun neiti oikeasti kipeä, joten todella helpolla ollaan tämä melkein ensimmäinen vuosi päästy :) Ja kiva niin :)
Kiukkua nyt on piisannut ihan riittämiin tänään. Jaksoi kuitenkin olla hyvällä tuulella kun Ukkonen tuli kotiin. Oli siinä taas ottanut kunnon päikkärit juuri ennen :)
Ja olishan se ikävää, että pappa tulee kotiin kylmän työpäivän jälkeen ja sitten täällä vaan kiukutellaan. Osasin minäkin olla ihmisiksi enkä yhtään kiukutellut, vaikka jotenkin hermot olleet kireällä koko päivän :) Olen ylpeä omista hermoistani kerrankin! :)
Onhan se ikävää kun lapsi on kipeä :( Toivottavasti pian helpottaa, ja poistuu tämä flunssa kokonaan tästä taloudesta!
Mutta ihanasti tämä pikkumies mahassa muistuttaa koko ajan olemassaolostaan jatkuvalla hikalla :) Ei pääse unohtumaan, että kohta täällä saattaa olla kaksi pientä potilasta. (Toivottavsti ei sentään, vaan että pikku natiaiset pysyvät mahdollisimman terveinä :) )
Sen verran on tänään myös paikkoja kiristänyt, että taitaapi mahapallo taas kasvaa, ja toivottavasti kasvaa paljon! :)
Järjettömät liikakilot pysykööt kuitenkin poissa!
Mutta nyt toivotaan että huomenna pikku potilas olisi jo terveempi, ja että nukkuisi myös ensi yön paremmin :)
Niin se vaan aika rientää ja kohtahan onkin jo toukokuu :)
Maanataina tuli vietyä Kelan paperit ja nyt sitten vaan odotellaan, että saadaan päätöstä sieltä suunnalta aikaan, eikä nyt hirmu kauan pitäisi mennä, kun äitiyspäivärahatkin tulee samana kun Masan kanssa.
Toivottavasti pikaisesti tulisi, niin saisin pian sen iki-ihanan jo kauan odotetun äitiyspakkauksen ja pääsisin taas hypistelemään niitä ihania pikku vaatteita :)
Hirveän moni haukkunut tätä uusinta pakkausta rumaksi, siis nimenomaan sisältöä, että kamalan värisiä vaatteita on, mutta minun mielestä ne on kyllä aivan valloittavia <3 :) Värimaailma vastaa aika pitkälti sitä, mitä itsekkin vauvelilleni ostaisin :)
Siinä mielessähän pakkausta ei tarvittaisi, että kun Masan vuoden 2011 pakkauksesta on kyllä kaikki vielä tallessa, mutta se raha minkä sen tilalle saisi, on niin mitätön, että sillä nyt ei saisi sitten ostettua oikein mitään, siis jos uutena ostaisi, niin kyllä se oli meillä Ukkosen kanssa itsestäänselvyys, että pakkaus otetaan.
Ja kun se laatikkokin on aivan ihana! :)
Ja teinpäs myös löydön tori.fi:stä!
Olin jo pitkään miettinyt, että haluan tällä uudelle tulokkaalle saman vauvakirjan, minkä Masalle tilasin Vaulta.
No nyt mukava rouvas henkilö myi pakettia, mistä löytyy tämä kirja ja ja vielä ihana pieni söpö potkupuku pojalle ja jatain pikku tavaraa vielä lisäksi.. ja tämä kaikki halvemmalla, kuin jos olisin kirja itse tilannut :)
Tänään kipaisen sen hakemaan ja pääsenkin jo ensimmäiset jutut heti täyttelemään :)
Sunnuntaina lähdetään sitten tapaamaan toivonmukaan uutta vuokran antajaamme, aika hyvältä näyttää, että saataisiin ihana omakotitalo isolla pihalla ja vielä pilkkahintaan, mutta eihän mikään vielä satavarmaa ole :)
Tämä kyseinen henkilö kuitenkin odottanut meidän yhteydenottoamme, eikä luvannut taloa vielä muille. Joten toivottavasti kaikki menisi hienosti, niin joskus maaliskuussa pääsisimme muuttamaan ihanaan isoon, 120neliön omakotitaloon halvalla vuokralla vielä :)
Siellä olisi lapsilla ja koiralla tilaa pihallakin mellastaa, ilman että joka sekunti pitää vahdata, kuka naapuri tulee ja ajaa meidän pikku piltin yli rumalla autollaan :)
VOI KUMPA ME SAATAISIIN SE ASUNTO!!! :)
Ainoa mikä sitten tässä hieman ahdistaa, on se hirvittävä muuttorumba, pakkaamiset ja kaikki kun tavaraa on ja paljon, ihan koko 90neliötä mitä tästä asunnosta löytyy :D
Ei riitä 50 muuttolaatikkoa! :/
Mutta eipä tuokaan haittaa, koska se talo olisi kyllä meidän kaikkien unelma, jopa esikoinenkin kuullosti ihan tyytyväiseltä, vaikka taas kerran olisi koulun vaihto edessä..ei kuulemma haittaa, kun kuuli, että hän saisi talon yläkerran itselleen :)
Ja nyt meidän Masakin jo kävelee, ensimmäiset askeleet ilman tukea 4.1.13, ja nyt ihan huoletta painelee pitkin kämppää kaatumatta ja niin ylpeänä itsestään, että vähän väliä antaa itselleen aploodit ja taas matka jatkuu :) Yleensä koiran kipoille, kun tuntuu tytölle maistuvan enemmän kuin hyvin koiran nappulat :D
Ei siis paljon myöhemmin lähtenyt kuin siskonsa, noin kuukausi :) Masalla vaan kaikki kehitys tapahtui niin paljon nopeampaan tahtiin :)
On se hurjaa, miten äkkiä aika menee!
Nyt jo aika ajoin taas alkanut ahdistamaan ajatus, että töihin tai kouluun on mentävä jossain vaiheessa! :/ Typeräähän se on ahdistua tässä vaiheessa jo, kun ei edes uusi äitiysloma ole alkanut,mutta kun aika menee niin hirveää tahtia, että se aika koittaa pian.
Kai se pitäisi nyt vaan keskittyä tähän ihanaan odotukseen ja Masan huimaan kehitykseen, ja lopettaa tulevista stressaaminen.
Kunhan nyt ensin viettää omat kolmekymppiset reilu parin kuukauden päästä, niin sitten voi alkaa vaikka murehtimaan ikääntymistä :D
Se taas ei stressaa yhtään, kun olo on kuin kuustoista kesäisellä ja mieli kans :D Eikä tämä naamakaan nyt paljoa sen vanhemmalta näytä :D (omasta mielestä ainakaan :D)
Eilen oli sitten kolmas neuvola.
Aamulla meinasi hieman "huolestuttaa", kun aamupalan jälkeen kipaisin vaa'alla, ja se näytti aika hirmuisia lukemia, ettäkö parissa päivässä tullut pari kiloa lisää?! Ei näin!! :D
No ei paniikkia, ei se painonnousu nyt niin kamala asia ole, kunhan ei ihan kymmeniä kiloja tule :) Muuten joutuisi palkkaamaan sijais-morsiammen omiin häihin kun itse ei pukuun mahtuisi :)
Päivällä käväisin vaa'alla uudemman kerran, ja nyt se kapsitus oli jo paljon suotuisampi, oli se pari kiloa kadonnut kuin tuhka tuuleen :)
Vaikka ollut tässä flunssan poikasta nyt muutama päivä, ja Ukkonen oli sitä mieltä ettei pidä neuvolaan lähteä kipeänä, en voinut vastustaa kiusausta päästä katsomaan, paljonko tämä meidän poika-pallo on ottanut mittaa, kun sen jo päälle päin näkee, että aivan eri kokoluokkaa on kuin Masan kanssa oli näillä viikoilla. Koko taitaa olla aika sama, kun Masa-maha oli tasan vuosi sitten, ainoa ero, että nyt laskettu aika on 3 kuukautta myöhemmin :)
No Ukkosella sattuisi sopivasti olemaan auton vienti huoltoon kello kolmeksi, ja minulla neuvola 14.30, niin ihana rakas tuleva aviomieheni, herra Ukkonen oli ystävällinen ja vei meidät :) Ei tarvinnut lähteä lumihankeen ja siihen pyryyn tarpomaan ainaisen pissahätäni kanssa, vaikka matka nyt ei olekkaan edes kolmea kilometriä.
Neuvolan tätikin oli aivan ihmeissään, että miten se maha nyt näin on kasvanut, että "voiko olla viikkoja jo enemmän?", hän pohti. No ei voi. Ei ainakaan edellisviikkoisen ultran kokoarvioiden perusteella, kun pikkujätkä veteli aivan viikkoja vastaavilla käyrillä :)
Ehkä sitä vettä vaan on tällä kertaa hieman runsaammin.
Sf-mitta oli huimat 22cm, eli näillä viikoilla se tarkoittaa aika kivasti yli yläkäyrää, mikä ei haittaa ei sitten yhtään! :) Tätikin oli ihan sitä mieltä, että kyllä nyt taidan saada sen kovasti kaipaamani valtavan mahan :)
Ikinä ennen en ole tainnut mahani kanssa yläkäyrille asti päästä. Esikoisesta en kyllä muista ja neuvolakorttikin taisi mennä palaneen asuntoni mukana, mutta mielikuva on kyllä että ei todellakaan sitä luokkaa maha ollut. Muistikuvieni perusteella pienempi kuin Masa-maha, eli ennemminkin alakäyrillä.
Sydänääniä etsiessään, täti meinasi hieman huolestua, ja tarkkaili myös tämän mamman ilmeitä, että huolestuttaako, kun ei meinannut oikein löytyä. Etsi nimittäin ääniä sen verran ylhäältä, kun mahasta olisi voinut päätellä että vauveli olisi hieman korkeammalla.
En viitsinyt kiusallanikaan tädille kertoa, että aiemmin päivällä olin kotona äänet etsinyt, ja tiesin että siellä se pohjalla köllöttelee, että äänet kuuluu alhaata :)
Kerroin sen sitten kun tätikin oli äänet löytänyt :)
Ja painoasiaa! Kyllä se meidän kotivaaka näyttää mitä sattuu, koska neuvolan vaaka ainakin oli ihan kaveri :) Ensimmäisestä neuvolasta lähtien painoa tullut yhteensä 5,6 kiloa, eli ei yhtään paha :) Nyt siis viime neuvolasta painon nousu 160g/viikko.
Ainoa mikä tätiä hieman huolestutti, oli entisestään laskenut hemoglobiini, vaikka lisärautaa on syöty kuukausitulkulla jo, melkeinpä alusta asti, ei se tunnu taas nousevan. Oli siis 108 ja täti oli sitä mieltä, että mennään nyt taas kerran labraan ottamaan pieni verenkuva, josta sitten näkee paljon muutakin.
Ja mikäs siinä, samallahan kipaisen siellä labrassa ensi maanantaina, kun menen Kelaan vilauttamaan raskaustodistusta, että saadaan äityispakkaus pian kotiutettua :)
Oli neuvolan täti nimittäin niin kiltti, että antoi jo todistuksen, mutta kirjasi sen vasta maanantaille, kun tarvittavat 154 päivää on kasassa vasta lauantaina, ja silloinhan ei neuvolat ole auki, joten huijaus olisi paljastunut, jos sille päivälle olisi sen kirjannut :)
Kaikki oli siis kaikin puolin aika mallikkaasti, ja täti ihasteli, kuinka Masa on niin kovasti kasvanut ja kehittynyt. Hieman kun jo astelee ilman tukeakin meidän iso tyttö <3 :) Niin kiltisti touhusi sen lähemmäs tunnin, mitä siellä viivyttiin, eikä yhtään kaivannut seuraa, kun leluja tarpeeksi ympärillä :) Saatiin siis tädin kanssa pölistä ihan rauhassa niitä näitä ja lopuksi vielä ihasteltiin uusinta ja vanhoja äitiyspakkauksia netistä ja vertailtiin kuinka ne on muuttuneet.
Esittelipä täti pakkauksen, minkä hän aikanaan lapselleen on saanut.
Oli siis taas kerran oikein mukava tapaaminen :)
Ja sopivasti vielä sattui, ettei auton huolto mennytkään ihan niinkuin piti, vaan Ukkonen ajoi pihaan hieman ennen kuin lopeteltiin ja kerkesi hänkin tulla vaihtamaan muutaman sanan tädin kanssa :) Ja tapansa mukaan täti taas kyseli, että "Olethan pitänyt Mariasta hyvää huolta?" Ja vielä Ukkosellekkin kehui, kuinka Masa muistuttaa enstistä enemmän vaan isäänsä :) Kyllä huomasi ylpeän ilmeen Ukkosen naamalta ja kuinka hän oli tyytyväinen, ettäpääsi tämän kuulemaan. Ja olishan se ikävää ollut, jos neuvolan täti olisikin sanonut, että lapsi näyttää ihan postimieheltä! :D
No mukavasti päästiin siis autolla vielä kotiinkin, kun olin kyllä jo mielessäni hieman kironnut sitä kävelymatkaa, kun lunta tupruttaa ja vaunut on niin raskaat työntää hangessa ja ja... Ei tarvinnut! :)
Seuraavana onkin sitten ensimmäinen lääkärikäynti helmikuun alussa, helmikuun lupussa iki-ihana sokerirasitus ja maaliskuun alussa taas perus neuvola :) Niitä odotellessa siis :)
Illalla sängyssä taas tapamme mukaan tunnusteltiin vauvelin liikkeitä, jotka tällä kertaa tuntuivat TODELLA alhaalla, ihan kuin olisi häpyluun päällä pomppinut, niin meinasi Ukkonen huolestua, että "Onko nyt normaali että noin alhaalla on, että ei kai se vaan meinaa ulos tulla?!"
Vähän itsekkin ihmettelin, että miten niin alhaalla tuntuu, mutta kun ei kipeetä tee eikä muutakaan, niin kai se ihan normaalia on, en itse ainakaan huolestunut. Mutta on se ihanaa että isukki huolehtii <3
31.12.2012 klo 10.30 oli rakenneultra.
Kovasti tämä äiti jännitti, että onko kaikki hyvin, ja näkyyköhän siellä kuka meillä on tulossa :)
No kyllä näkyi, ja hyvinkin selvästi vielä! :)
SE ON POIKA!!! <3 <3 <3 :) :) :) (niinkun kuvastakin näkyy)
Ei riemulla rajaa, kun on päästänsä vajaa! :D Vai miten se meni :D
Siis aivan älytöntä, että meille tulee poika! :) Ihanaa ja mahtavaa ja aivan uskomatonta! <3 :) Ja ei siinä, yhtä ihanaa se olis ollut, vaikka oliskin tullut tyttö <3 :) Silti vaan jotenkin niin hassua, miten voikin pää mennä näin sekaisin yhdestä pienestä pojasta <3
Painoarvio oli 324g ja pääperämitta 15cm, joten ihan oikean kokoinen veitikka siellä sätki menemään niin pirusti :)
Mutta kasvojaan ei suostunut näyttämään, vaikka täti varmaan vartin tökki :D
Ja kyllä oli Ukkonenkin aivan hämmästynyt, hän kun ei uskonut että voi olla poika, vaikka minä olin sanonut jo pitkään, että kun niin erilainen raskaus on, että kyllä se poika taitaa olla :)
(Kyllähän minäkin pienessä mielessäni mietin, että ehkä erilainen siksi, että niin pian tuli tämä uusi raskaus, mutta ei, kyllä se piti paikkansa :) )
Ja olin päättänyt ja kauan aikaa sitte, että jos nyt sattuu poika tulemaan, niin sitten menen ja ostan sen pienen sinisen potkupuvun :)
Haettiin siis Masa mummelin luota hoidosta, ja päätettiin poiketa cittarin kautta hakemassa vauvalle ensimmäinen vaate :)
Ja eihän sieltä löytynyt mitään, mikä olis silmää miellyttänyt, vaan kaikkea muuta tuli sitten senkin edestä.
Ukkonen sanoikin kaupasta ulos tullessamme, että "Tuli potkupuvulle hintaa, mitä ei edes saatu. :)"
No minähän päätin sitten kotiin päästyämme, että kipasempas tuohon lähi Tarjoustaloon, sieltä varmasti löytyy jotain.
Lähdin siis sinne ajelemaan, enkä pitkälle päässyt, kun omaa typeryyttäni ajoin päin traktoria, (vauhtia ei onneksi kuin 40-50km/h)
Sen verran kuitenkin, että meidän vanha rellu lähtee nyt autuaammille maille (kunhan vakuutusyhtiö on käynyt tarkastamassa vahingot)
Traktori ei kärsinyt mitään vahinkoa, osuinhan fiksusti kauhaan. (edellisen kerran kun kolaroin, eri autolla tosin, pakitin rekkaa päin) Mikähän noissa isoissa peleissä viehättää, että pakko aina niihin törmätä? :)
No sillä hetkellä ei kyllä naurattanut, mutta näin jälkeen päin voi jo vähän hymyillä.
Pääasiahan oli että henkilövahinkoja ei tullut ja vauva on kunnossa ja kaikki voivat hyvin :)
Ja juurikin ennen kun lähdin Tarjoustalolle päin ajelemaan, olin soittanut autonkorjaaja-kaverilleni, kun jakopäähihnan vaihto olisi ollut edessä.. no eipä tarvitse sitä vaihtaa.
Eli taas jäi potkupuku saamatta, ja nyt sille tässä vaiheessa vasta olikin kertynyt hintaa :/
Ei ole halpaa tehdä poikalapsia :D
Oltiinpas myös juuri samana päivänä puhuttu siitä, että toivottavasti auto kestää kesään asti, kun nyt ei olisi varaa vielä uutta ostaa.. Ja mikäs se seisookaan nyt tuolla, (ei nyt, mutta silloin kun Ukkonen ei ole töissä) meidän parkkipaikalla kun uusi (meille uusi, mutta käytetty) Volvo, mistä Ukkonen niin kovasti haaveillut :) Eli sai sen mitä oli tahtonut, hieman aikaisemmin kuin piti, mutta kyllä se on nyt tyytyväinen :)
Ja mistäpä muualtakaan nuo autorahat olisi tulleet, kuin hääkassasta. No pääasia että on auto, ja ei ne häät tarvitse nyt miljoonia maksaa :)
Muuten meni uusivuosi oikein mukavasti kavereiden luona iltaa istuessa :)
Ja sainpas sen potkupuvunkin sitten vihdoin viimein keskiviikkona ostettua, kun kipaisin Keravan Anttilaan.
Söpö kuin mikä! <3 :) Ja jos sattuiskin tyttö tulemaan, niin käy tämä sillekkin :)
Voi hittolainen kun jo puolivälikin on ylitetty, nyt 20+6 ja nyt on pikkuisen liikket tuntuneet ja pari viikkoa aika selkeästi ja toissa iltana näin selvästi jo mahan päältä kuin vauva siellä rymistelee <3 Ukkonenhan ei uskonut, kun ei itse nähnyt, mutta eipä se sitäkään uskonut, että poika tulee :D
Joulun kunniaksi tilasin vielä itselleni ihanan Bola-korun, mistä olin jo pitkään haaveillut :)
Nyt ei muuta kun odotellaan ensi viikon tiistain neuvolaa, vaikka eihän siinä oikeastaan mitään odottamista ole, mutta pääseepäs taas vaa'alle kauhistelemaan mitä joulu on saanut aikaiseksi :D
Maha 20+1 ja tuntuu kuin ei olis kasvanut yhtään viikon 17 kuvasta :/
Mukavasti se joulu sitten vierähti ilman sen suurempaa stressiä :)
Ruoat ja kaikki itse tehtyä ja hyvin onnistui ja vieraatkin tuntuivat viihtyvän :)
Masa ei ollut sen kummemmin joulukuusestakaan kiinnostunut, mitä nyt muutaman pallon sieltä silloin tällöin haki, mutta muuten sai kuusi seistä nurkassa ihan rauhassa :)
Eikä ne paketit kuusen alla sen enempää kiinnostusta herättäneet, vaikka oli aivan varma että kaikki revitään auki ennen iltaa :D
Pulkka oli mieluinen lahja :)
Mummelin kanssa jaettiin paketit yhdessä :)
Mömmö oli isällään tämän joulun, joten ensi jouluna onkin kotona sitten kaikki kolma lasta <3 :)
Tapaninpäivänä oltiin minun isän luona syömässä ja Mömmö tuli samana iltana kotiin.
Ja ai että mikä riemu syntyi, kun avasi pakettinsa :)
Valtavaan laatikko paketoitiin pieni paketti, Nintendo 3DS, niin toivottu, että riemulla ei ollut rajaa :)
Kyllä siinä äidillä ja Ukkosella tuli hyvä mieli, kun kerrankin onnistuttiin :)
