24+4

Jopas jopas.. tuntuu että nyt on taas aika ihan pysähtynyt.
Johtuuko siitä, että tämä akka vaan kotona laiskottelee, vai mistä sitten? Mutta ensi lauantaina on sitten 25+0 ja 15 viikkoa laskettuun aikaan :) Tuntuu että näillä kakskymppisillä oltaisiin oltu jo ikuisuus ja tämä tammikuu on ollut ihan hirmuisen pitkä!

Joulusta tuntuu olevan jo ainakin vuosi, vaikka vastahan se meni. Siltikin se seuraava tulee ennen kuin huomaakaan :)

Ehkä tämä nyt johtuu vaan siitä, että niin kuumeisesti odottelen tietoa siitä talosta. Miksi se ukko ei nyt ilmoita mitään?! :/ Huomenna loppuu tämä kuu, ja lupasi tässä kuussa ilmoittaa, joten olis parasta pikku hiljaa ilmoitella! :/

Viime sunnutaina käytiin Masan kanssa ensimmäistä kertaa Hop Lopissa, ja kylläpä pikkuneiti tuntui tykkäävän..huomattavasti enemmän kuin äiti, mutta ei se äidillekkään niin kamalaa ollut, mitä olisi voinut kuvitella :) Ei siellä NIIN hirveästi ollut porukkaa, että olisi ihan kamalasti alkanut ahdistamaan, mutta ei siellä silti joka päivä kestäisi käydä :)

Ja totta kai yksi pettymys sielläkin piti kokea.. Myynnissä oli pekoni-juusto popcorneja ja hirveä himo iski, joten pakko oli ostaa säälittävän pieni kipollinen hirveään hintaan, ja eihän ne maistuneet OLLENKAAN sille, mitä olin päässäni kuvitellut! Ei hitto että mieli teki paiskata koko kippo päin myyjän nyrpeää naamaa, joka sen makupettymyksen jälkeen alkoi ärsyttämään, mutta hienosti hillitsin hermoni, taas kerran :D

Pitää jatkossa muistaa, että jos näkee jotain hyvää, tai edes hyvältä kuullostavaa, se ei todennäköisesti kuitenkaan ole sitä, ja taas saa pettyä jos sortuu ostamaan.
Eli pitäydyn jatkossa niissä, jotka oikeasti on hyviä, eli Runebergin tortut ja Saarioisten kinkkupizza :)

Eilen sitten tein itse kyseisiä torttuja, ja loppujen lopuksi aika hyvin onnistui, vaikka siinä vaiheessa kun tortut ei meinanneet vuoasta irrota, ei ollut kaukana, etteikö koko vuoka olisi sinkoutunut läpi keittiön ikkunasta! Ja TAAS KERRAN hillitsin hermoni! :)
Tajusin myös torttujen salaisuuden.. se on se viina millä niitä kostutetaan :) (konjakki sopi paremmin kuin rommi) Ilman sitä ei maku ollut kovinkaan kummoinen, mutta kostutus toi oikean maun tortuille :)
Harmittaa vähän, että niitä tuli vain 12, ja ne on ihan kohta syöty, eikä nyt ole tarvikkeita seuraavaan satsiin, ja kauppaankaan ei millään viitsisi lähteä, mutta kun olisi vieraita tulossa tänää, pikkuveli perheineen, ja mielelläni heille tarjoaisin herkkujani, niin voi olla että on pakko kipaista lähi markettiin hakemaan puuttuvat mantelit.

Toissapäivänä mittasin sitten vatsan ympäryksen, ja hieman ihmetytti, kun näytti 101cm, kun on tämä pallo kuitenkin paljon pienempi vielä kun mitä Masan kanssa oli loppu aikana, mutta silloin mahan ympärys oli kuitenkin vain joku 108cm tai jotain, kun mittasin vyön mitä silloin käytin? Hassua.. :)
Nyt tosin tuntuu että mahakin on vallan lopettanut kasvamisen, ja sehän ei passaa ollenkaan tälle mammalle, vaan pitäisi venyä ja paukkua niin että tuntuu ja kottikärryillä saisi mahaa kuskata :D
Mutta onneksi on vielä paljon aikaa kasvaa :)
Kyllä nimittäin ainakin tuntee että pieni mies siellä kasvaa ja vahvistuu, kun sunnuntaina Hop Lopissa tuli ensimmäiset ihan kipeät iskut..ja hyvältä tuntui :)

Möyriminen on aika jatkuvaa, varsinkin aamut, aamupäivät ja illat ja hikka tuntuu myös pientä kiusaavaan jatkuvasti.
Mutta mikäs sen ihanampaa, kuin tuntea pienen mukana olo koko ajan <3 :)

Nyt on vaan viime viikkoina tämä AH niin ihana närästys mennyt siihen pisteeseen, että ei samarinista ole enää apua, vaan rakas Ukkonen toi minulle Rennietä, jota saa vedellä kuin karkkia, kunn tuntuu että sen vaikutus kestään sen hetken mitä se nappi on suussa. No hetken helpotus sentään :) Enkä valita siitäkään :D Enkä siitä, että koko ajan on semmoinen olo, kun olisi ähkyksi itsensä syönyt, vaikka niin ei olisikaan käynyt, mutta kun se olo menee ohi, niin on jo paha olo, kun on niin nälkä, eli ei mitään semmosta hyvän olon hetkeä missään välissä :(  En valita en :D

Ihanaa aikaa tämä on ja nautin joka sekunnista :) Ukkonen ei välttämättä niinkään, mutta pakko se on vähän joutua kärsimään kun ei vaihtoehtojakaan ole. Ja aika hyvin se Ukkonen on kestänyt, vaikka kyllä hieman kireyttä on ollut ilmassa viime aikoina :)
Anteeksi rakas :) Kyllä tämä tästä helpottaa, viimeistään synnytyksen jälkeen :D No ei sentään :)

Eiköhän nämä tästä taas :) Elämä hymyilee ja ulkona sataa lunta ja toivo punaisesta tuvasta elää :)