Masa 2v!!

Niin se vaan meidän pieni Masakin täytti 2 vuotta tiistaina! Ai hurja mihin tämä aika menee?!

No tänä vuonna oli huomattavasti parempi syntymäpäivä, 1-vuotis synttärit kun vietettiin Jorvissa keuhkokuumeessa.

Aamu alkoi pienen paketin avaamisella, iso kun sai odottaa iltaan, että pappa pääsee myös mukaan lahjojen jakoon, ja siihen tärkeinpään, että kasaamiseen :)

Kyllähän neiti tiesi, että iso paketti on kaapissa odottamassa, kun seuraavaksi lähti sitä sieltä hakemaan, mutta joutui hieman pettymään kun ei sitä vielä saanutkaan.

Päivä meni muuten ihan normaalisti, juhlathan on vasta sunnuntaina, niin ihan normi kotipäivä, hieman enemmän kiukuttelua synttäreiden kunniaksi tietenkin :)

Papalla yllättäen päivä taas hieman venähti, joten sankarikin sai valvoa hieman pidempään, että paketti saatiin avattua ja koottua.
Heti papan tultua neiti paineli kaapille pakettia hakemaan :)

Nyt on neidillä hieno keittiö :)

(seuraavana iltana kun pappa taas tuli töistä kotiin, meni neiti sinne kaapille etsimään lahjaa. Luuli varmaan, että jatkossa saa aina lahjan sieltä kaapista kun pappa tulee :) ) No ei ollut enää kaapissa lahjoja, mutta sunnuntaina saa sitten lisää :)

Vaivoja.

Viime viikolla, torstaina tai perjantaina, ei voi tyhjäpää muistaa, koin hyvinkin epämiellyttävän iltapäivän.
Ei ollut närästys, siitä kun on kokemusta hyvinkin paljon viimeiseltä parilta vuodelta.
Rintaa ahdisti niin ettei meinannut henki kulkea, samanmoinen kipu selän puolella. Ei sentään jatkuvaa, vaan tuli kuin supistukset, aaltoina. Tunsi että nyt tulee taas, ja valmistautui jo siihen hengittämättömyyteen.
Sydänkohtauksen jo epäilin iskeneen.

Pari tuntia kärvistelin kivun kanssa, kunnes mies tuli kotiin, ja hetken sitä katseltuaan käski soittaa terveysneuvontaan.
Jääräpää minä olin ajatellut että "Kyllä se ohi menee, jos ei niin kipaisen Peijakseen tarkistuttamaan, että mikä siellä vaivaa."
Mutta onneksi on fiksu mies :)

No soitin sitten kuitenkin painostuksen alaisena ja kuvailin kiltisti oireeni. Niin mitä sanoi täti langan toisessa päässä.. "Minä kyllä kehottaisin soittamaan 112, ja pyytämään että tulevat ottamaan sydänfilmin." MITÄ HITTOA!! Enhän ole mikään vanha mummo vielä, joka itselleen ambulansseja tilailee, ja kysynkin, että enkö saisi itse kipaista sairaalaan, mutta ei kuulemma suositellut, että omalla vastuulla olisin voinut lähteä.
Sanoi että oireiden perusteella voisi olla sydän -tai rintarankaperäistä, mitä sitten tuo jälkimmäinen tarkoittaakaan?

Ja taas kerran, miehen painostuksesta tein kuten puhelimessa käskettiin, soitin 112, ja sieltä täti käski rauhallisesti odotella ambulanssia saapuvaksi.

Ja niinkuin en yhtään yllättynytkään, kivut loppuivat puheluiden jälkeen melkeinpä kokonaan, ja vielä enemmän tuli typerä olo, että vaivaan nyt turhaan ambulanssihenkilökuntaa, kun ei mitään vikaakaan enää ole.

Sieltä saapui kolme nuorta miestä mittailemaan kuumetta, hemoglobiinia, pulssia, ja tietenkin sydäntä myös, ja pyysin anteeksi että vaivaan heitä, kun ei mitään vikaakaan ole.

Kaikki siis oli hyvin, ja Masakin sai muutaman tarralätkän käsiinsä kun mammalle niitä liimattiin ympäri kroppaan filmiä otettaessa.
Yllättäen molemmat lapset olisivat syliin halunneet koko ajan.
Sanoivat miehet vielä siinä lähtiessään, että "Soitat ensi kerralla heti eikä kahden tunnin päästä, niin saadaan filmi otettua saman tien."

Nukkumattomuus, huonosti nukutut yöt kuulemma voi aiheuttaa rytmihäiriöitä, ja sitähän pienten lasten kanssa elämisessä riittää, kohta vielä vähän enemmän, kun kolme lasta valvottaa vuorollaan, niin olenkin varmaan yhtä häiriötä koko akka :)

No mutta pääasia oli, että kaikki oli hyvin, mutta kyllä tuo mies sanoi, ettei uskalla minua mihinkään Kivijärvelle laskea ensi kuussa, kun tällä tavalla säikyttelen.

Ja eihän nämä vaivat tähän loppuneet, vaan tuli sitten julmettu selkäsärky ihan jostain puun takaa. Maanantaina ei ollut mitään, mutta tiistaina kun sängystä nousin, hyvä ettei taju lähtenyt, kun sen verta kovasti alaselästä otti, oikein kunnon vihlomista. Ja niinkuin normaalisti kivut helpottaa hetken liikkumisen jälkeen, ei tällä kertaa niin käynytkään, vaan koko päivän sattui niin pirusti, jos hetkeksi istahti alas ja siitä koitti ylös päästä.
Jouduinkin siis koko päivän siivoilla ja touhuta, että ei kerennyt istumaan. 
Mies tietenkin taas sanoi, että lääkäriin pitäisi mennä seuraavana päivänä.. No en mennyt, oli selkä jo parempi :)

Ei se ikä selvästikkään yksin tule, eikä varmasti auta tämä jatkuva paksuna olokaan :)

Ystävänpäivä

Se oli perjantaina :)
Aamun aloitin kaupassa käynnillä, pitihän sitä jotain herkullista leipoa ystävänpäivän kunniaksi :) (Aina löytyy tekosyy leipoa :D )

Esikoinen sai sopivasti GirlIt: kerhostaan leivontakirjasen, josta löytyi porkkanakakun ohje, ja päätin sitten semmoista kokeilla, kun koskaan ennen en ole tehnyt.
Ja kun tämmöisiä herkkuperseitä ollaan, tein taikinan suoraan kaksinkertaisena, niin sain pellillisen porkkanakakkua :)

Ja näin ystävänpäivän kunniaksi piti tottakai koristella myös sydämilla, ja eihän siihen mitään valmis sydämiä laiteta, vaan ne piti tietysti tehdä myös itse.
Välillä, sydämiä pöydästä irrottaessa, meinasi kyllä hermo mennä, muttasain kuin sainkin tehtyä. Valkoisesta sokerimassasta siis, itse maalasin pastavärillä ja helmiäis sprayta päälle (joka mielestäni hieman pilasi).
Lopputulos oli kuitenkin ihan tyydyttävä, siis niissä pienissä leivoksissa, ison sydän ei ole kovin kaunis :) Ja tulipa niistä vielä ihan herkullisiakin :P

Ukkoselle ostin lahjaksi uuden termarin, kun edellisen se meni ja rikkoi. Pitäähän minun rakkaan yrittäjämieheni saada muuta kuin ylihintaista kahvilan koko päivän seissyttä surkeaa kahvin litkua :)

Eikä se Ukkonenkaan minua unohtanut :) Jo aamulla sain ystävänpäiväonnittelut tekstiviestillä, ja kotiin tullessaan sain vielä kimpun tulppaaneja ja suklaarasian <3

Kyllä mulla vaan on maailman ihanin mies, paras ystäväni ja lasteni isä <3 :)

Ilta meni kotona siis herkutellessa, tosin suklaat syötiin vasta lauantaina :)

Mutta siis joka päivähän on ystävänpäivä, kun se paras ystävä on siinä vierellä <3 Vaikka akka on välillä (liian usein) tämmöinen hirviö, niin silti tuo jaksaa minua katsella <3 Se on sitä tosiystävyyttä <3 :)

Puoliväli ylitetty!

Viime perjantaina tuli siis puoliväli täyteen, ja kyllä pitää vaan taas kerran hämmästellä, että mihin tämä aika menee?! Kun tuntuu ettei mene mihinkään ja silti kohta on jo kesä ja uusi vauva :)
Eilen oli kovasti odotettu rakenne-ultra, ja meidän ihana naapuri tuli taas poikansa kanssa lapsenvahdiksi, niin päästiin helposti lähtemään kättärille, kun aika oli jo klo. 8. Ei tarvinnut lähteä ryhmä rämää kuskaamaan yhtään mihinkään :) Ja kun nämä pikku piltit on niin ihania, että normaalisti nukkuu pitkään, niin nyt tehtiin poikkeus, ja kaikki paitsi isoin sisko oli ylhäällä jo heti kuuden jälkeen :) Ei tarvinnut lapsenvahdin olla ihan ilman lastenvahtimista täällä :D

Enkä ihmettele yhtään, että myöhempiä aikoja kun tuolla laitoksella on, niin oma aika ei pidä millään lailla paikkansa, kun jo näin aamun ensimmäiset ajat otettiin myöhässä vastaanotolle, ei tosin kuin n.7min, mutta myöhässä kuitenkin.

Heti ensimmäisenä ilmoitin ultraajalle, että saa sitten kertoa jos siellä jotain näkyy, sukupuoleen viitaten siis :)
Siinä se täti selosti koko ajan mitä milloinkin katsellaan, ja että iso vauva on, kokoarvioksi sanoi vissiin 476g, mikä onkin näille viikoille (20+3, paino normisti näillä viikoilla keskimäärin 325g) iso, vastaa lähemmäs 23 viikkoista.

Kaikki mittasuhteet kuitenkin oli kunnossa, että se vaan on joka suhteessa iso :)
Istukka on takana, ihan niinkuin oletinkin, kun liikkeet tuntuvat sen verran hyvin, ihan jopa käteen asti aina joskus harvoin vähän tuntunut :)

Ja kun sukupuolta alettiin tutkailemaan, niin yhtä hienosti esitteli itseään kuin isoveli aikanaan, ja kyllä siellä pikkuveli on tulossa :)
Nyt ei puutu kuin uroskoira, niin sitten olisi tasapeli :) Sitä tosin ei ole tulossa! :)

Kotiin päästyä tutkailin korttia tarkemmin, niin siihen sitten oli merkattu, että vastaa viikkoja 22+6, eli reippaasti enemmän kuin mitä niitä on, ja soitinkin kättärille, ja kyselin, että miten ei laskettua aikaa siirretty, kun heitto noin paljon ja sieltä hieman hämmästynyt tätikään ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata, vaan totesi, että ehkä ensimmäisen ultran, mikä tehtiin, joka meni suurinpiirtein päivät kohilleen, takia ei lähdetty muuttamaan, kun pikku hiljaa alkaa tulemaan yksillöllisiä eroja. 
Totesin vaan tädille, että toivottavasti ei mene taas kahta viikkoa yli, koska sittenhän tämä olisi näiden mittojen mukaan jo 3½ viikkoa yliaikainen, niin eipä se siihenkään muuta sanonut kuin että toivotaan niin. No pitää toivoa, muuten saan synnyttää jonkun satakiloisen miehen vielä :D

Täytyy nyt kuun lopussa neuvolassa vielä kysäistä tästä, että eikö nyt kuitenkin vähän aikaistettaisi, tai jospa saisi sitten vielä yhden ylimääräisen ultran sinne loppuviikoille :)

Mutta kaikki oli niinkuin pitääkin ja nyt voi sitten alkaa miettimään sitä nimeä, kun puolet vaihtoehdoista (mitä ei edes ole, sis yhtäkään vaihtoehtoa), eli tytön nimet voi jättää pois..että ehkä tässä vielä kiva nimi pojalle keksitään :) Jos ei muuta, niin pojasta tulee Rusina! :D En tosin tiedän onko tytön vai pojan nimi, kun mielestäni Rusina ei ole nimi ollenkaan :D  
Mielessä on vaan Lusifer, ceellä tai ässällä, sen kummemmin en ole miettinyt, se nimi kun ei kenellekkään muulle edes kelpaa, niin turha sitä kai on enempää miettiäkkään, mutta minun mielestä olisi oikein nätti nimi :)
Mutta ehkä sitä löytyy joku toinenkin nätti nimi :)

Nyt alkaa talvi vasta olemaan parhaimmillaan, ja juhannukseen on enää 19viikkoa ja 3päivää :)
Toivottavasti kerkiää se kesä tulla ennen synnytystä, muuten olen hieman pettynyt, että en taaskaan saa kesämasua :)

Ja hitto minkä meni tuo meidän pikku jätkä eilen tekemään kun olin poissa! Oli ottanut ensimmäiset pari askelta ilman tukea sohvan ja pöydän välissä ja naapuri näki :) Ja niinkuin minä olin ajatellut, että nämä pojat on vähän hitaampia, että ei niin aikaisin lähden liikkumaan, niin paskan marjat! Ensi viikolla tuo varmaan jo juoksee :)

Eihän siitä ollut kuin tasan kolme viikkoa kun tuo vasta ensimmäisen kerran nousi seisomaan, ja nyt jo pitää yrittää liikkeelle! Mikähän kiire näillä minun kakaroilla oikein on?! :D