Syksy!

Se lähti Ukkonen nyt töihin! :) Eilen tuli soittoa ja tänään alkoi :) Hieno juttu! Kyllähän se tässä lomailikin jo melkein 4 kuukautta, joten aika innolla taisi lähteä :) Vaikkakin aika aikainen herätys oli. Ja kun vielä bussilla joutui lähteä, niin se taisi olla se mikä stressaa eniten. (onhan tuo matka keskustaan aika kettumainen, kun tunti pitää körötellä siellä muiden aamuvirkkujen seurassa)
Ulkona on n. +7 astetta, syksy selvästi siis saapunut! Onneksi ei itse tarvitse mihinkään lähteä vielä tähän aikaan aamusta :) Toivotaan että lumet tulevat kuitenkin vasta aikasintaan joskus kuukauden päästä, tai pääasiahan on että jouluaattona on lunta :)
Kyllä ne hieman lupailivat, että tällä viikolla saattaa ensilumet tulla, en tosin sen tarkemmin lukenut että missä :) Ei varmastikkaan vielä täällä pääkaupunkiseudulla, mutta jossain kumminkin :D

No eipä viitsinyt tämäkään mamma enää nukkumaan mennä, kun kerta kaviakin Ukkonen keitti sen verran että mamma saa kupillisen.. ja mikäs siinä nauttia rauhasta ja pelata "hyvi" pelejä muutama tunti ennen apinalauman heräämistä :) (tosin kyllä täällä on kaikki kolme olleet jo vuoron perään hereillä maitoa pyytämässä tai pissalla käymässä, ja kello vasta kuusi)
Mutta silti, kyllä ne varmasti vielä nukahtaa..koska pakkohan niiden on :) Ei täällä rytmi käänny Ukkosen töihin menon takia, minä sanon niin ja silloin se menee niin kuin pomo sanoo :D

Tässä jo kuumeisesti mietin, mitähän sitä tälle päivälle ohjelmaa keksisi, kun jotain tottakai on keksittävä, onhan tämä meillekkin "uusi alku". Ukkonen kun kuitenkin on ollut kotona  siitä kun Alexander täytti viikon, ja vain pari kertaa ollut viikonloppureissussa, että olen saanut paimentaa laumaani yksin :) Mutta helppoahan tämä on, laiskottelua aamusta iltaan, eihän lapsissa ole hoitamista :) (näin olen kuullut monen  miehen ajattelevan, että lomaahan tämä kotona olo on, ja en nyt puhu omasta ukko-kullastani, ei se niin ole sanonut, mutta jotkut on)

Voin sanoa, että se on pieni prosentti miehistä, jotka jäisivät mieluummin kotiin, varsinkin jos lapsia on enemmän kuin se yksi helppo, ja että emäntä lähtisi tienaamaan ihan oikeaan palkkatyöhön.
Ja sen myös voin sanoa, että ajatus siitä, että nämä pienet riiviöt pitää joskus laittaa hoitoon, että itse joudun lähteä töihin, tuntuu varmasti yhtä kamalalta, kuin jos joku uraisä pakotettaisiin jäämään lasten kanssa kotiin.
Tämä on työ mistä nautin ehkä eniten mistään vaihtoehdoista (ja en nyt tarkoita sitä, että voisin perhepäivähoitajaksi tai muuksi vastaavaksi alkaa) vaan ihan vain omien jälkeläisten hoito on ehdottomasti parasta :) Ja ehkä se joku pieni laiskajaakkokin on tänne muuttanut, kun tässä työssä voi kuitenkin aika pitkälti päättää päivän rytmistä, ei ole se tarkka 7-15, mitä ennen tein.
Mutta eipä sekään ole kuin sopeutumiskysymys, ja toisaalta odotan innolla, että pääsen opiskelemaan :) Sehän on edessä jo todennäköisesti vuoden päästä, mikä on jo siis ihan kohta, kun ihan kohta on jo joulu, mitä odotan kuin kuuta nousevaa, ja sen jälkeen onkin sitten jo juhannus :) Aika menee ihan liian äkkiä!! Pikku Tinttikin menee jo kohta armeijaan! :D
Tnttihän on siis Alexander, tukka on kuin Tintillä, kunnon töyhtöhyyppä meidän pikku prinssi <3 :)
Ainoa mikä tuntuu olevan valovuosien päässä, on eläkeikä, jos siis lasketaan sen mukaan, että se olisi sen n.65 vuotta. Siihen on ikuisuus, mutta muuten aika menee liian nopeaa.

Pientä ahdistusta aiheuttaa myös naperoiden hoitopaikan etsintä, kun ei täällä jumalan selän takana oikein ruotsinkielisiä päiväkoteja tunnu olevan, ja jotenkin yhteen pitäisi saada sitten tarha ja koulumatkat, ettei nyt tarvitsisi puokkoilla kaupunkia laidasta laitaan. Mutta kaipa tuokin järjestyy :) Asioilla kun on yleesä tapana tehdä niin :)
Tai sitten mamma tarvistee tehokkaan menopelin, (joka ei todellakaan ole "loistavasti" toimiva julkinen) , millä pääse kaikasta A paikkaan B sukkelasti :)
Siihen toki tarvitsee taas hieman pääomaa, että on varaa semmoisen ylläpitoon :) Mutta niinkuin sanoin, asioilla on tapana järjestyä, ja siihen luotan tässäkin asiassa :)

Tänään on taas hieno päivä muutenkin, Alexander on 4kk! Viime perjantaina keskitetystä ajanvarauksesta soitti ennustajaeukko, joka tiesi kertoa, että lääkäri on tiistaina kipeä, joten jouduttiin siirtämään torstaille, ja sitten päästään näkemään, paljonko pieni Kenraali Hägglund on kasvanut :) Kokoeroa siskoonsa Masaan samanikäisenä, on todennäköisesti aika lähelle 2kiloa :) Pieni mies kun on <3 Ja hyvä niin, eihän semmosta jättiläistä jaksaisi enää kantaakkaan :D
Eikä taida rokotuksiakaan, tulla, vai tuleeko? En tiedä nyt varmasti, mutta senhän näkee sitten.

Tässä pieni huono-äiti-fiiliskin meinannut välillä vähän tulla, kun tuolla Tamma-ryhmässä muut äidit panikoi, kuinka nyt uskaltaa/raaskii jättää lapsukaisen hoitoon muutamaksi tunniksi, jos johonkin ulos pitäisi lähteä. Minä kun odotan kuin kuuta nousevaa tulevaa viikonloppua, kun lähden mökille, ihan ilman lapsia, jotka jäävän papan hellään huomaan :) Yhtä hyvin se lapset hoitaa, luotan siihen että muistaa myös ruokkia ne :D
Minä kun lähden sieniä poimimaan ja saunomaan kaason ja siskoni kanssa, eikä edes meidän isä pääse vahtimaan, vaikka näin oli alun perin varmaan ajatellut :) Hän kun ei vissiin meihin luota, ollaanhan me tyttöjä..kaikki yli kolmekymppisiä, mutta silti olisi pitänyt päästä vahtimaan.
Onneksi ihana siskoni hoiti sen ikävän puolen ja ilmoitti, ettei nyt ole tarvetta tulla samana viikonloppuna meidän kanssa :D
Siellä se vaari varmaan kotona mököttää, kun ei vieläkään ole ohjeitä mökin "käytöstä" soitellut :D
Onhan se mökkeily aika avaruustiedettä, miten siihen nyt kolme tyttöä pystyisikään :D
Mutta ai että kyllä niin kovasti odotan jo viikonloppua :)

Nyt näyttää ulkona satavan vettä, joten vielä ainakaan ei päätä vaivata ulosmenolla, ehkä myöhemmin on pakko, muuten Masa tulee entistä hullummaksi :) Katsellaan :)

Pikkuleipiä tekisi mieli leipoa, mutta kun ei ole munia :(

Viime viikonloppu meni mukavasti "lomaillessa" Joutsassa ystävien luona :) "Lomaillessa" sen takia, että paikalla oli 3 alle 2-vuotiasta lasta, joista yksi menee juosten, toinen ryömien, kolmas sentään pysyy vielä paikalla :)
Kyllä siinä touhua ja tohinaa riitti mutta mukavaa vaihtelua päästä täältä metsän keskeltä OIKEASTI metsän keskelle :D

Olen miettinyt, että maalla olisi mukavaa, mutta en kyllä noin maalle siltikään tahtoisi, liian pienet piirit ja liian vähän kaikkea, jos vaikka tahtoisi joskus ihmisten ilmoille, niin täältä pääsee bussilla tunnissa, eli se mahdollisuus löytyy siis JOS tahtoo :)
Ja se mahdollisuus pitää olla, koska jos sitä ei olisi, niin sittenhän sitä tahtoisi varmasti aina :)

Tulipa tuona viikonloppuna laulettua karaokeakin, ihan vain ystävän vanhempien kellarissa, mutta tulipa laulettua kuitenkin, pitkästä aikaa :)
Kaikki kun samanlaisia kultakurkkuja, niin ei paineet olleet niin kovat onnistumisessa :) Enkä väitä että muut siellä huonoja olisi olleet, mutta ei onneksi yhtään todellista laululintua :)
Siinä sitten sunnuntaitohinoissa kamerakin jäi sinne, mutta onneksi posti kulkee.

Täällä kotosalla päivät menee niin samalla kaavalla, että meinaa välillä ärsyttää..kun ei yksinkertaisesti ole tekemistä. 
Ukkonen varsinkin välillä hermoromahduksen partaalla, kun levoton sielu taitaa olla, ja koko ajan pitäisi olla ohjelmaa. Tervetuloa vaan kotiäidin elämään, tätä se on suurimmaksi osaksi!
Kyllä sen huomaa, että taitaa töihin kaivata.

Olempa tässä sentään sen verran ahkera ollut, että kaasolahjat sain vihdoin viimein tehtyä, ensiyrittämällä meni ketuilleen, kun pöljänä en tallentanut, niin meni n.6-7h:n työt hukkaan kun sivut vanheni, mutta seuraavana päivänä uusi yritys ja tallennus ja onpahan ne tulleet jo kotiinkin, vaikka kauan sekin kesti. 
Nyt olen omin pikku kätösin saanut ne paketoimista ja antamista vaille valmiiksi, ja odotan vaan että pääsisin kaasoja tapaamaan ja antamaan kiitokseni suuresta ahkeroinnista meidän häiden eteen :)

Jotenkin vaan, kun tuo Ukkonenkin tässä kotona on, niin ei ole intoa lähteä mihinkään ihan vaan vaunuilemaan, mitä Masan kanssa aika ahkerasti kuitenkin tein, eikä tämä siis mua haittaa yhtään, enemmän haittaa kärttyistä miehekettä :)
Kyllähän tuo käy itsekseen kalassa, ja tänään lähti sienestämään kavereidensa kanssa, mutta kun mikään ei riitä niin minkäs teet :)
(anteeksi vaan rakkaani, en pahalla sano, ja ymmärrän tekemättömyydentuskasi rakas <3 :) )

Osaahan tuo toki rennostikkin ottaa (välillä:D) Pitää osata nauttia sitä, että saa vaan olla! :)

Minä ainakin nautin, vaikka odotan kyllä jo hieman että opiskelemaan pääseen :) Mutta siihen on vielä aikaa onneksi :)

Vapaa-aikaa :)

Viime perjantai oli odotettu! Lapset lähti anoppilaan yöksi ja mamma ja pappa pääsi viihteelle :) Tosin yhdessä ei lähdetty, vaan mamma lähti tapaamaan toisia mammoja ja pappa meni bestmaninsa kanssa.

Tuli ihan oikein hassu olo, kun herra Ukkonen pakkasi lapset ja koiran autoon ja lähti ja mamma jäi kotiin laittaitumaan iltaa varten :) Meinasi jo siinä samalla hetkellä hieman ikävä iskeä :) No siihen auttoi yksi kylmä olut ja hyvä musiikki :)

Ensimmäisenä suunnattiin mammojen kanssa Helsingin Hard Rock cafeen syömään. Ruoka, grillattu lohi oli oikein maistuvaa ja viinikin oli hyvää. (tosin hieman petyin, että annos oli kaikkea muuta kun kuvassa, ei tullut sitä kokonaista kalaa siihen lautaselle vaikka kuvassa oli)
Tarjoilijat vaan hieman ammattitaidottomia ja kielitaitokin pahasti hukassa, kun nyt mietitään vaikka viiskymppistä suomalaista miestä, eihän semmonen puhu sanaakaan englantia, vaan tottakai ajatus on että "Maassa maan tavalla PRRKELE ja me ollaan suomessa!"
Mutta, joo, siis eivät suomea puhuneet, paitsi pari harvaa tarjoilijaa, ja niille pisteet siitä.
No ei se meidän maailmaa kaatanut, mutta hieman silti ärsytti tätä raivohullua akkaa :)

Harimillisesti yksi tammoista joutui lähtemään ruokailun päätteeksi, kun kotona oli sen verta kiukkuinen lapsi  :( Mutta pääasia että pääsi edes hetkeksi mukaan :)
Kyllä vaan puuta taas koputan, että itse olen niin kiltit ja helpot lapset saanut :)
No jäi meitä vielä 4 tammaa ja yksi tuli sitten hieman myöhemmin.

Ruokailun päätteeksi heittäydyttiin villiksi, ja tilattiin vielä granaattiomena-martinit, ja ai että oli hyvää! :P

Siitä suunnattiin sitten kadun toiselle puolelle Bakersiin tanssimaan, tai minähän en tanssi, mutta muut kyllä :)
Hieman lisää ilolientä siellä sitten (ihan jopa 2 Bloody Marya ja 1 tuoppi) ja kyllä oli mukavaa :)

Taisinpa olla ainoa tamma, joka ei kertaakaan illan aikane edes odottanut puhelin kädessä tietoa, miten menee lasten kanssa, eihän anoppi ilmoittele jos ei mitään kummempaa ole, ja ei niin paha mammahätäkään iskenyt, että itse olisin soittanut. Nautin, kun kerrankin pääsi ulos :)

Illan päätteeksi Ukkonen saapui seurueensa kanssa meitä "viihdyttämään", eli noutamaan minua kotimatkalle, ihan niinkuin olikin ollut puhetta, että mennään sitten yhtä matkaa :)
Sain esitellä upean mieheni upeille tammoille :) Ja illan kruunasi bestmanin iloiset uutiset :)

Siitä sitten mäkkärin kautta toteamaan, että seuraava bussi menee joskus ikuisuuden päästä.. sitä siis jäätiin loppujen lopuksi odottamaan.

No ei mennyt sekään matka aivan putkeen, kun HSL:n loistava kalusto kettuili ja stop-summeri piippasi jatkuvasti ja siellä sitten fiksu pikku pissikset otti asiakseen alkaa siitä meille kiukuttelemaan. Loppujen lopuksi järjen jättiläinen, herra bussikuski pysähtyi eräälle pysäkille ja ilmoitti että bussi ei enää liiku. Siinä sitten ihmeteltiin, että mikähn on ongelma, kun tämä kuviteltu napinpainaja, herra Ukkonenkin oli jo siirtynyt toiseen apikkaan istumaan, mutta nin vaan vieläkin jotkut "fiksut" siellä väittivät hänen nappia painavan.

Loppujen lopuksi kuitenkin matka jatkui ja päästiin ihan kotiin asti, niin kyllä oli tämän raivottaren vielä kerrottava muutama valittu sano kiukuttelevalle pikkutytölle, ja johan helpotti mamman mieltä :)

Kaikin puolin oli loistava ilta ja ehkä pitää joskus taas ottaa uusiksi ? :)