Ei tullut antibiootteja eikä mitään muutakaan. Paitsi Floridralia, jota piti juottaa, kun ei mikään pysy sisällä.
Diagnoosi oli RS-virus, joka paranee itsestään.
Hieman kuitenkin jäi ihmetyttämään ettei mitään lääkitystä tullut, kun tulehdusarvot olivat lähemmäs sataa? :/
No sunnutai päiväkin meni kuumeillessa ja kipeenä, ei muutosta tilassa :(
Maanantaina pitikin sitten kipaista labraan verikokeisiin taas tulehdusarvojen mittaukseen.
Kyllä siinä äitillä itku oli tulla kun kynsin hampain piti kiinni ja toinen hoitsu myös, kun yksi yritti ottaa verta kyynärtaipeesta. Tällä kertaa se kuitenkin onnistui ensi yrittämällä, eikä niinkuin lauantain vasta kolmannella.
Antoi ihana täti vielä nätin norsutarran, kun oli neidin syntymäpäivä kaiken lisäksi :) Ihana lahja siis tytöllä, kun pääsi piikille syntymäpäivänään :(
Tulokset lupasi seuraavaksi päiväksi, mutta kun kotiin päästiin, ei kauaa mennyt, kun Jorvista soitettiin ja käskettiin taas käymään.
Tulehdusarvot oli kyllä tippuneet kuuteenkymppiin, mutta täti puhelimen toisessa päässä oli sitä mieltä, että kyllä ne keuhkot nyt kuvataan.
No kun Ukkonen tuli kotiin niin lähdettiinkin ruuhkassa suunnistamaan kohti Jorvia.
Siellä meitä olikin jo odoteltu.
Palvelu oli hyvää siinä mielessä, että päästiin huoneeseen odottelemaan lääkäriä, kun vatsatautiakin ollut, niin ei aulassa tarvinnut kökkiä.
Tyrkättiin mukillinen Floridralia, mikä piti saada neidin kurkusta alas, ja hyvin menikin :)
Tunti tolkulla siellä sitten odoteltiin lääkäriä ja taas kävi hoitsu piikittelemässä ja annettiin jotain hengitettävää lääkettä joka helpotti hengittämistä. Ei se neidin sen hetkistä ketutusta helpottanut, vaan aina kamala huuto kun valkoinen tai vihreä takki tuli ovesta sisään. Kyllä Masa tiesi että taas ne kiusaa :(
Mutta kyllä pieni mukavakin yllätys tuli, kun oli hoitsu papereista huomannut, että on syntymäpäivä, niin toi Masalle söpön Teemu-nallen, ja hieman sentää piristi neitiä :)
Vihdoin viimein lääkärikin jossain vaiheessa kävi tutkimassa, ja keuhkokuvatkin otettiin. Silloin lääkäri kertoi, että keuhkot oli kyllä tarkoitus kuvata jo lauantaina, mutta mistä lie syystä se oli sitten silloin jäänyt? :/
Vihdoin viimein kun kuvat oli tulkittu, tuli lääkäri huoneen ovelle, mutta tiedä sitten mikä tätiä niin pelotti, kun sieltä oven raosta vaan diagnooseja ja muita totuuksia kuiski, mutta tärkein tuli selville, eli neidillä on keuhkokuume. Sitten lääkäri hävisi yhtä nopeasti kun oli tullutkin, ja hieman auki jäi että mitäs nyt?
Jossain vaiheessa sitten selvisi että seuraava etappi on infektio-osasto, eli kotiin ei ollut lähtemistä.
Siinä vaiheessa kun kello läheni yhtä ja alkoi hermoja jo aika reilusti kiristämään nälkä ja väsymys, vihdoin viimein päästiin lähtemään osastolle.
Huone oli pienen pieni koppi jossa keskellä vauvan häkkisänky. Kaapista löytyi patja, että ei Ukkosen tarvinnut paljaalla lattialla nukkua, kun oli ihana herrasmies ja antoi minun tulla kotiin omaan sänkyyn.
Ja niin oli ihanat hoitsut siellä, että kävivät tekemässä Ukkosellekkin iltapalaa, kun oltiin jo mietitty, että kipasee mäkkiin hakemaan ruokaa kun eihän se malttanut kotona syödä ennen lähtöä.
Kyllä tuntui ikävältä lähteä yksin kotiin, mutta helpotti, kun tiesi että nyt saa neiti lääkettä ja hyvää hoitoa ja pappa pitää huolen tytöstä :)
Toiveet oli tiistaina korkealla, että olisivat jo päässeet kotiin, mutta paskan marjat, vähän skeptinen kuitenkin sen suhteen olin, ja eihän sitä lupaa lähteä tullutkaan.
Kun ei mikään pysy sisällä eikä suostu juomaan, niin onhan se ihan ymmärrettävää, että eivät halua pois laskea.
Isäni soitti aamulla ja ilmoitti, että hän maksaa meidän hääauton, vanha avo- tai umpijenkki, jos siis meille vaan kelpaa :) No totta kai kelpaa! :) Kun en kerran niitä KOFFin hevosia saa, niin sitten käy auto hyvin, pääasia, että se on hieno :) Ja on kuulemma oikein hieno, ihan museokamaa kuulemma :) Mukava saada hyviäkin uutisia :)
No sainpa käydä päivällä rauhassa hakemassa verensokerimittauslaitteen ja kuulemassa totuuksia terveellisistä elämäntavoista :)
Hienon laitteen sainkin, ja vieläpä ihan ikiomaksi :D Ainahan se piristää, jos saa jotain ilmaiseksi :) Vieläpä nätin värisiä neuloja laittoi mukaan :) Oli oikein mukava juttu tuokio tädin kanssa :)
Seuraavana oli taas suunta sairaalaan, kodin kautta, että sai Ukkonen puhtaat vaatteet ja läppärin+muuta pientä ja kaupasta evästä, kun eihän ne laitoksen pöperöt mitään nälkää vie, tai ainakaan kauaa poissa pidä.
Tarttui kaupasta vielä kakku mukaan, että saatiin vähän "syntymäpäiväkakkua" kahvin kanssa ottaa :)
Taas olivat tädit hemmotelleet neitiä, ja tuli vielä toinenkin synttärilahja, ihana kengurun näköinen Ikea-pupu ihan oikein paketoituna vielä kortin kera :)
Väsynyt oli tyttö pieni siellä kun menin, mutta jaksoi nyt vähän kuitenkin leikkiäkkin :) Nyt ei kuume kuitenkaan enää pahasti vaivannut :)
No sinne jouduin taas rakkaani jättämään ja apteekin kautta suunnistin kotiin, kun itseäkin flunssa kiusaa, niin Panadol Hotia piti saada. Iltapalaksi syötiin Mömmön kanssa "terveellisiä" nugetteja :D "Terveellisiä" siksi, että aamulla olisi ensimmäinen mittaus :)
No keskiviikko olikin jo parempi päivä, kun lääkäriltä tuli lupa lähteä.
Kun menin hakemaan heitä, niin kyllä oli neiti silminnähden piristynyt, ja usko paranemisesta heräsi :)
Siellä vielä viimeiset lääkkeet ja hoitajan ohjeistukset. Ja selvisipä siinä samalla että neidillä korvatulehduskin! Mitä hittoa ne ei kerro siellä sitten yhtään mitään?! :/ Vai oliko lääkärin mielestä niin mitätön sekin asia, että mitä turhaan mainitsemaan?! :(
No kyllä oli ilo lähteä koko porukalla kotiin :) Apteekin kautta hakemassa kassillinen itsehoitolääkkeitä vielä, mutta pääasia että nyt päästiin kotiin :) Jospa se tästä pikku hiljaa helpottaisi :)
Mutta olipa vaan mukava syntymäpäivä viettää päivystyksessä :/
Viimeyö menikin melkein mukavasti, vain yhdet oksennukset sai yöllä siivota :)
Nyt lauantaita odotellessa ja toivottavasti neiti on sitten jo kunnossa, niin päästään juhlimaan synttäreitä kunnolla sukulaisten kanssa :)
