En oikeastaan stressannut, mutta kyllä pieni huoli oli takaraivossa kuitenkin..onhan kaikissa edellisissä raskauksissa tämäkin mennyt oppikirjojen mukaan, niinkuin kaikki muukin.
No maanantaina tuli puhelu kättäriltä, että pääsenkö keskiviikkona klo 9 paikalle. Ja miksipä en pääsisi, eihän tarvita muuta kuin lapsenvahti, ja siihen pyysin isäni, se kun on sairaslomaillut kuukausi tolkulla, niin eihän sillä ole muuta kuin aikaa :)
Ukkonen ei päässyt tällä kertaa mukaan, kun yrittäjä tekee töitä silloin kun niitä on, ja nythän niitä on :)
No ei sillä niin väliksikään, olinhan jo varma, että ei siellä mitään hätää ole, kiva vaan päästä näkemään pikkumies vielä kerran ennen ulostautumista :)
Paikalla olin taas hyvissä ajoin, ja niinkuin tapoihin tuolla kuuluu, niin myöhässä aikataulusta oltiin jo heti aamusta, kuulemma jonkun palaverin takia, mutta itse veikkaan aamukahvitaukoa..se kun on noilla hoitajilla kuulemma tapana (pikkulinnut lauloi), että ensin kahvi, sitten työt. Mutta eipä se mitään haitannut :)
Siinä odotellessa katselin muiden mahoja, ja tuntui että oma vain kutistui silmissä ja kaikilla muilla oli valtavat pallot, totuushan ei välttämättä ollut tämä, mutta siltä tuntui sillä hetkellä.
No ei siinä oltu kuin reilu 15min myöhässä, kun vihdoin pääsin tutkimushuoneeseen, jossa vastassa bulgarialainen lääkäri/kätilö/mikä lie ja hieman vanhempi hoitaja.
Parivaljakko keskusteli lääkärin/minkä lie nimestä kun astelin huoneeseen, ja tämä bulgarialainen kertoikin, että kukaan ei osaa hänen nimeään lausua, siinä kun ei ole paljon muuta kuin konsonantteja, mutta tarkoittaa jotain terveyden kukkaa tai jotain muuta. Häntä siis kutsutaan vain sukunimellä, mikä sekin taisi olla hieman hankala :) No se siitä..
Lähdettiin siinä sitten tutkimaan, ja heti ensimmäisenä ilmoitin, että pitäisi sitten saada edes yksi kuva isukille joka ei työkiireiltään mukaan kerennyt :)
Ensin kokeiltiin paikat, ja kiinni on napakasti, eli ei pelkoa että tämä mies täältä olisi ulos tulossa hetkeen :) Ja hyvä niin :)
Sitten katseltiin ultralla ja täti kysyi, että tiedetäänkö kumpi siellä on, ja sanoin että poikaa lupailivat..ei ollut tytöksi muuttunut, vaan taas kerran esitteli itseään kuin mikäkin Henry Saari :)
Kaikki näytti olevan oikein kunnossa :) Jätkä sätki niin ettei mittauksista meinannut tulla mitään (ei meinannut aluksi muutenkaan, kun ei parivaljakko meinannut löytää oikeaa ohjelmaan koneelta, millä tämmöinen ylimääräinen ultra tehdään)
Ja mitä siihen kokoon tulee, kun neuvolan täti sanoi, että pieneltä tuntuu, ei ole todellakaan iso vauva.. no eipä niin. Näillä viikoilla kun vauva on keskimäärin 1600g, niin meidän "pieni" mies oli 1900g :)
Mutta kuten bulgarialainen kauniisti ilmoitti, minulla on niin leveä lantio, että se häviää sinne :) Koko kohtu sitten vissiin, kun ei kasvua tunnu :D
Toki noissa arviossa voi olla isojakin heittoja, mutta kyllä nyt uskon että ultralla saa suuntaa antavia arvioita kuitenkin, ja heti tämä täti sanoi, että ei siellä mikään pieni vauva ole :)
Hyvä niin. Mutta että NIIN leveä lantio?! Ei sitten vissiin kerennyt palautua edellisestä synnytyksestä ollenkaan tällä kertaa :)
Elämäni ensimmäisestä synnytyksestä muista, että siinä lantio leveni 10cm (tiedän sen kun lempparihuosut ei menneet jalkaan, vaan jäivät sen 10cm auki, ja n. puoli vuotta meni että mahtuivat taas :) )
Nyt ei siis kerennyt palautua kun tässä saa olla kerta vuoteen synnyttämässä :) Mutta eipä tuo haittaa, pääasia että poika kasvaa :) Hävitköön sinne lantioon, kunhan ei kokonaan katoa :D
Mutta nyt aloin hieman taas miettimään, että pitäisiköhän tässä pikku hiljaa vähentää tätä herkuttelua, se kun saattaa vaikuttaa tuohon pienen miehen kasvuun, enkä halua mitään jättiläisvauvaa synnyttää (vauvan pitää olla vauvan kokoinen). Mutta se vaan on NIIN hankalaa, kun voisin elää herkuilla ja maustekurkuilla (sekä maustamattomalla tuorejuustolla, johon on iskenyt ihan järjetön himo nytten :) )
Katsellaan :D Sokerit kun kuitenkin olleet ihan hyvät, lukuunottamatta viime sunnuntain lounaan jälkeistä arvoa, mutta siihen saatoi vaikuttaa lounaaksi syöty mega-ateria :)
No nyt jatketaan kuitenkin masun kasvatusta, eihän tässä enää kovin montaa viikkoa ole jäljelläkään. Toivottavasti maha nyt kasvaisi, kun haluaisi ison pallon taas. Ei enää enempää tarvitse kaivautua sine leveään lantioon :D
Ja sanottakoon vielä, että painokaan ei ole noussut vielä edes kymmentä kiloa, että ei nyt huolita turhista herkuista :D (itseäni lohdutellakseni sanon näin :D )
Juhannukseen aikaa 9 viikkoa 1 päivä! :)
Niin ja saatiinhan myös yksi kuva, siinä on jalka :D Muuta hyvää kuvaa ei onnistunut nappaamaan :D
