No pääsivät lauantai-sunnutai yönä kotiin sieltä Jorvista viimein joskus yhden aikaan.
Ei tullut antibiootteja eikä mitään muutakaan. Paitsi Floridralia, jota piti juottaa, kun ei mikään pysy sisällä.
Diagnoosi oli RS-virus, joka paranee itsestään.
Hieman kuitenkin jäi ihmetyttämään ettei mitään lääkitystä tullut, kun tulehdusarvot olivat lähemmäs sataa? :/
No sunnutai päiväkin meni kuumeillessa ja kipeenä, ei muutosta tilassa :(
Maanantaina pitikin sitten kipaista labraan verikokeisiin taas tulehdusarvojen mittaukseen.
Kyllä siinä äitillä itku oli tulla kun kynsin hampain piti kiinni ja toinen hoitsu myös, kun yksi yritti ottaa verta kyynärtaipeesta. Tällä kertaa se kuitenkin onnistui ensi yrittämällä, eikä niinkuin lauantain vasta kolmannella.
Antoi ihana täti vielä nätin norsutarran, kun oli neidin syntymäpäivä kaiken lisäksi :) Ihana lahja siis tytöllä, kun pääsi piikille syntymäpäivänään :(
Tulokset lupasi seuraavaksi päiväksi, mutta kun kotiin päästiin, ei kauaa mennyt, kun Jorvista soitettiin ja käskettiin taas käymään.
Tulehdusarvot oli kyllä tippuneet kuuteenkymppiin, mutta täti puhelimen toisessa päässä oli sitä mieltä, että kyllä ne keuhkot nyt kuvataan.
No kun Ukkonen tuli kotiin niin lähdettiinkin ruuhkassa suunnistamaan kohti Jorvia.
Siellä meitä olikin jo odoteltu.
Palvelu oli hyvää siinä mielessä, että päästiin huoneeseen odottelemaan lääkäriä, kun vatsatautiakin ollut, niin ei aulassa tarvinnut kökkiä.
Tyrkättiin mukillinen Floridralia, mikä piti saada neidin kurkusta alas, ja hyvin menikin :)
Tunti tolkulla siellä sitten odoteltiin lääkäriä ja taas kävi hoitsu piikittelemässä ja annettiin jotain hengitettävää lääkettä joka helpotti hengittämistä. Ei se neidin sen hetkistä ketutusta helpottanut, vaan aina kamala huuto kun valkoinen tai vihreä takki tuli ovesta sisään. Kyllä Masa tiesi että taas ne kiusaa :(
Mutta kyllä pieni mukavakin yllätys tuli, kun oli hoitsu papereista huomannut, että on syntymäpäivä, niin toi Masalle söpön Teemu-nallen, ja hieman sentää piristi neitiä :)
Vihdoin viimein lääkärikin jossain vaiheessa kävi tutkimassa, ja keuhkokuvatkin otettiin. Silloin lääkäri kertoi, että keuhkot oli kyllä tarkoitus kuvata jo lauantaina, mutta mistä lie syystä se oli sitten silloin jäänyt? :/
Vihdoin viimein kun kuvat oli tulkittu, tuli lääkäri huoneen ovelle, mutta tiedä sitten mikä tätiä niin pelotti, kun sieltä oven raosta vaan diagnooseja ja muita totuuksia kuiski, mutta tärkein tuli selville, eli neidillä on keuhkokuume. Sitten lääkäri hävisi yhtä nopeasti kun oli tullutkin, ja hieman auki jäi että mitäs nyt?
Jossain vaiheessa sitten selvisi että seuraava etappi on infektio-osasto, eli kotiin ei ollut lähtemistä.
Siinä vaiheessa kun kello läheni yhtä ja alkoi hermoja jo aika reilusti kiristämään nälkä ja väsymys, vihdoin viimein päästiin lähtemään osastolle.
Huone oli pienen pieni koppi jossa keskellä vauvan häkkisänky. Kaapista löytyi patja, että ei Ukkosen tarvinnut paljaalla lattialla nukkua, kun oli ihana herrasmies ja antoi minun tulla kotiin omaan sänkyyn.
Ja niin oli ihanat hoitsut siellä, että kävivät tekemässä Ukkosellekkin iltapalaa, kun oltiin jo mietitty, että kipasee mäkkiin hakemaan ruokaa kun eihän se malttanut kotona syödä ennen lähtöä.
Kyllä tuntui ikävältä lähteä yksin kotiin, mutta helpotti, kun tiesi että nyt saa neiti lääkettä ja hyvää hoitoa ja pappa pitää huolen tytöstä :)
Toiveet oli tiistaina korkealla, että olisivat jo päässeet kotiin, mutta paskan marjat, vähän skeptinen kuitenkin sen suhteen olin, ja eihän sitä lupaa lähteä tullutkaan.
Kun ei mikään pysy sisällä eikä suostu juomaan, niin onhan se ihan ymmärrettävää, että eivät halua pois laskea.
Isäni soitti aamulla ja ilmoitti, että hän maksaa meidän hääauton, vanha avo- tai umpijenkki, jos siis meille vaan kelpaa :) No totta kai kelpaa! :) Kun en kerran niitä KOFFin hevosia saa, niin sitten käy auto hyvin, pääasia, että se on hieno :) Ja on kuulemma oikein hieno, ihan museokamaa kuulemma :) Mukava saada hyviäkin uutisia :)
No sainpa käydä päivällä rauhassa hakemassa verensokerimittauslaitteen ja kuulemassa totuuksia terveellisistä elämäntavoista :)
Hienon laitteen sainkin, ja vieläpä ihan ikiomaksi :D Ainahan se piristää, jos saa jotain ilmaiseksi :) Vieläpä nätin värisiä neuloja laittoi mukaan :) Oli oikein mukava juttu tuokio tädin kanssa :)
Seuraavana oli taas suunta sairaalaan, kodin kautta, että sai Ukkonen puhtaat vaatteet ja läppärin+muuta pientä ja kaupasta evästä, kun eihän ne laitoksen pöperöt mitään nälkää vie, tai ainakaan kauaa poissa pidä.
Tarttui kaupasta vielä kakku mukaan, että saatiin vähän "syntymäpäiväkakkua" kahvin kanssa ottaa :)
Taas olivat tädit hemmotelleet neitiä, ja tuli vielä toinenkin synttärilahja, ihana kengurun näköinen Ikea-pupu ihan oikein paketoituna vielä kortin kera :)
Väsynyt oli tyttö pieni siellä kun menin, mutta jaksoi nyt vähän kuitenkin leikkiäkkin :) Nyt ei kuume kuitenkaan enää pahasti vaivannut :)
No sinne jouduin taas rakkaani jättämään ja apteekin kautta suunnistin kotiin, kun itseäkin flunssa kiusaa, niin Panadol Hotia piti saada. Iltapalaksi syötiin Mömmön kanssa "terveellisiä" nugetteja :D "Terveellisiä" siksi, että aamulla olisi ensimmäinen mittaus :)
No keskiviikko olikin jo parempi päivä, kun lääkäriltä tuli lupa lähteä.
Kun menin hakemaan heitä, niin kyllä oli neiti silminnähden piristynyt, ja usko paranemisesta heräsi :)
Siellä vielä viimeiset lääkkeet ja hoitajan ohjeistukset. Ja selvisipä siinä samalla että neidillä korvatulehduskin! Mitä hittoa ne ei kerro siellä sitten yhtään mitään?! :/ Vai oliko lääkärin mielestä niin mitätön sekin asia, että mitä turhaan mainitsemaan?! :(
No kyllä oli ilo lähteä koko porukalla kotiin :) Apteekin kautta hakemassa kassillinen itsehoitolääkkeitä vielä, mutta pääasia että nyt päästiin kotiin :) Jospa se tästä pikku hiljaa helpottaisi :)
Mutta olipa vaan mukava syntymäpäivä viettää päivystyksessä :/
Viimeyö menikin melkein mukavasti, vain yhdet oksennukset sai yöllä siivota :)
Nyt lauantaita odotellessa ja toivottavasti neiti on sitten jo kunnossa, niin päästään juhlimaan synttäreitä kunnolla sukulaisten kanssa :)
Nyt se paskiainen tuli meillekkin! :(
Ei millään tapaan tervetullut, mutta tuli silti, ja aivan kutsumatta! Maanantai-tiistai välisen yönä oli Mömmelin "kaverina", mutta onneksi poistui sitten.
No tiistain Ukkonen kärvisteli pahan olon kanssa töissä, mutta säästyi sentään posliinin halaamiselta.
Keskiviikko saatiin olla rauhassa kutsumattomilta vierailta, ja torstaina se paskiainen tuli takaisin, tällä kertaa Masan riesaksi.
Ja kun Masalle se ei tullut yksin, vaan otti kavereiksi yskän, nuhan ja kuumeenkin vielä :)
No minkäs teet.. vaihdat tietenkin vaatteita ja lakanoita ja kaikkea mitä nyt vaan vaihtaa voi kun ystävämme yrjö kuorruttaa sekä äitiä että tytärtä.
No sehän ei tällä arvovaltaiselle vieraalle riittänyt, vaan kaveri kuume päätti nostaa päätään sitten oikein urakalla, ja suppoa sai laittaa ihan niin paljon ja usein kun vaan pakkausseloste antoi myöten :(
Kolmatta päivää kun kuume nyt kestänyt, eikä se ystävämme yrjökään vielä ole poistunut, enää ei ole lääkkeistäkään ollut apua, vaan sitkeästi inha kuume oli ja pysyi neljänkympin tietämillä, niin oli hyvä soittaa tohtorille ja lähteä tarkistuskierrokselle.
Ja kun tämä mammakin nyt sitten kuitenkin päätti ottaa herra yrjön itselleenkin kylään, onneksi vain kerran viime yönä, samalla kun Masa meidän sänkyä kuorrutti omalla vieraallaan, niin jäi kotiin koiran kanssa (pitäähän jonkun senkin lenkitys hoitaa, ei ole hauva-vauvalla kiva yksin olla myöskään). Niin nyt täällä on sydän syrjällään itketty pienen puolesta, kun niin pahalta tuntuu :(
Ja mitä ne siellä lääkärissä tiesi (Peijaksessa).. No se ettei ne hoida noin pieniä potilaita, vaan sai Ukkonen lähteä metsästämään Jorvia.
Tulehdusarvot kun oli kovasti koholla, niin pitäähän prinsessan hoitoa ja lääkitystä saada.
Kovasti odotellaan puhelua Ukkoselta, että mikä siellä on tilanne, ja koska saa tulla kotiin.
Onneksi nämä vieraat on pysyneet aika hyvin meiltä poissa, ja ei kyllä tämän jälkeen tarvitse taas hetkeen tulla.
Taidan laittaa postiluukkuun "Ei mainoksia"-kyltin viereen "Eikä yrjöä". Jos tajuisi pysyä poissa :)
Tulipa siinäkin käytyä torstaina.. taas kerran :) Mutta tällä kertaa vain tämän yhden kerran :)
Ja aika meni ihan mukavasti eikä kovin edes oksettanut :)
Kyllähän se puolen vuorokauden paasto vähän koville otti, kun kuitenkin tykkään yöllä syödä ja juoda, niin nyt piti tyytyä vain siihen vessassa käyntiin, muutaman kerran.
No litku mitä join, oli sitä samaa sokerivettä kuin edelliselläkin kerralla, ja kylmääkin vielä, niin hieman helpotti :)
Pikku-Masa oli niin nuutunut, kun kipeä ollut, että nukkui melkein koko toimituksen ajan, hetki tottakai piti mummeleille esitellä kävelytaitoja :)
Ja kun fiksu olin, tein eväät mukaan, niin heti testien jälkeen sai syödä, niin taas jaksoi :)
Tottakai se piti sitten heti seuraavana päivänä neuvolaan soitella ja tuloksia kysellä, kun tietenkin satavarma olin, että arvot on kunnossa, tottai kai :)
Ja pah! Oma neuvolatätini oli lomilla, niin piti soitella sitten toiselle. Mutta tulokset sai sieltäkin. Ja vaikka testiä otettaessa pikatesti näytti että arvot kohdillaan, niin eihän se ensimmäinen sitten kuitenkaan ollut. Hieman oli siis koholla:
0h 5,7 (5,3)
1h 8,9 (10)
2h 6,6 (8,7)
Ja sehän riitti että se ensimmäinen meni hieman yli. Niin tuli neuvoja ja ohjeita, kuinka pitää alkaa syömään säännöllisesti ja vielä terveellisestikkin. Ja maanantaina pitää soittaa omalle tädille, niin sovitaan aika että pääsen kuulemaan vielä lisää ohjeita ja mittailemaan itse niitä arvoja.
Hitto mitenhän tämmöinenkin muutos onnistuu, kun ikinä en ole tommoiseen "tarkkailuun" tottunut?!
No ei siinä mitään, mutta se itseni piikittäminen ei kuullosta kyllä yhtään hyvältä, kun en tykkää muidenkaan piikittelystä! :/
Mutta mitäpä en tekisi pikku-prinssini tähden <3 :) Ehkä se tämäkin vanha koira oppii yhden uuden tempun :)
Ja kun muuten niin tylsää elämää täällä metsässä eletään, niin saadaan vähän jännitystä päiviin, kun mamma piikittää itseään :D
Kyllä taas kerran sai todeta, että on se vaan pojan odotus aivan erilaista kun tytön :) Vaivaa vaivan perään, mutta kyllä sen on sen väärti <3 :)
13+2
17+2
20+1
23+2
26+0
26+6
AI HURJAA!!
Huomenna se alkaa, viimeinen kolmannes!! :) Ei siis enää kauaa, niin joudun taas luopumaan tästä ihanaakin ihanammasta (mikä voisi kyllä olla isompikin :D) mahapallostani :/ Jo nyt meinaa tulla sitä ikävä, kun ajattelee, että kohta sitä ei enää ole. On vain se inha nahkapussi tossa mahassa muistuttamassa että ei tässä olla enää nuoria ja kiinteitä :) Ei haittaa mitään, toivottavasti ei tuota Ukkostakaan ihan hirveästi :)
26+6
Tässä meni nyt muutamat päivät (ainakin), kun tämä akka on ollut täysi hirviö. Pienessä mielessäni jo itselleni uskottelin että ei tuo Ukkonen enää tykkää minusta yhtään, kun ei koko ajan anna 100 prosenttista huomiotaan minulle, niin ei tietenkään tykkää! Kohta kolmekymppinen vajoaa kolme vuotiaan tasolle saaden itku-potkuraivareita ja kiukuttelee niin miehelle kuin esikoisellekkin! Naurettavaa, mutta minkäs teet, kun tämä pieni mies täällä mahassa selvästikkin saa äidin vajoamaan lapsen tasolle. Ei tämmöistä tyttöjen kanssa nimittäin ollut. Eli ei se pojankaan äitinä oleminen helppoa ole :)
Kaikki tuntui vaan jotenkin niin vaikealta ja kukapa ei siinä tilanteessa käyttäytyisi kuin pahainen kakara?! :D Ja mies ja esikoinen sai kuulla kunniansa.
Mitä teki mies sitten.. No toi kukkia ja suklaata <3 Mistä näitä tämmöisiä miehiä löytyy?? Voi että kyllä siinä niin taas itku kurkussa oli, kun tuli paha mieli siitä kaikesta räyhäämisestä ja mies on vaan niin ihana <3
Eli kyllä se taitaa kuitenkin vähän tykätä <3 :) Ja kukapa ei tämmöisestä ihanan hehkeästä ryhävalaasta tykkäisi :D
Nyt kyllä saa kiukuttelut loppua ja pidetään hormonihirviö kurissa :D
Edes pienenä anteeksipyynnön eleenä leivoin ukko-kullalle juustosämpylöitä ystävän päivän kunniaksi eilen ja muutaman sydän-suklaan tarjosin :) Osaan minäkin käyttäytyä, jos vaan yritän, ja nyt pitää yrittää kunnolla.
Eipä ole kyllä yhtään kiukuttanut tuon jälkeen, kun hieman sai avautua. Olen niin huono puhumaan asioista, että niillä sitten tapana purkautua kiukkuna.
Mömmöllä oli eilen ystävänpäivä-disko koululla, ja kun hain neidit sieltä, niin Mömmö reppana itku kurkussa tuli kyytiin, kun koko illan oli vuotta vanhempaa poikaa yrittänyt hakea tanssimaan ja poika ei vain suostunut :( Tänään aamulla ilmoitti olevansa niin masentunut, että ei voi tapellakkaan koulussa. (se on ollut aika normaalia käytöstä tuolta tulisielulta)
Ei ole nuori rakkaus helppoa :)
Mutta hyvä sentää jos joku pitää poissa tappeluista :) Ja alkaahan nyt taas hiihtoloma, niin ei tarvitse olla koulussa katsomassa sitä ujoa poikaa joka ei uskaltanut edes tanssia :)
Masalle on iskenyt hirveä osoittelukausi, ja kaikkea pitää osoitella, ihan vain osoittamisen riemusta :) Eilen illalla pariin otteeseen osoitteli jotain lelulaatikon pohjalla, ja yllätys yllätys kun ei ylettänyt, niin kippasi koko pentu sinne laatikkoon, kaksi kertaa peräkkäin siis :) Eikä siinä mitään sattunut, vaikka huuto tulikin, mutta totta kai se harmittaa kun niin käy, eikä sitikään saanut pohjalta haluamaansa :)
Kohta päästäänkin juhlimaan 1-vuotis synttäreitä, niin tulee uusia leluja minkä perässä tippua laatikkoon :D
Mutta nyt sunnuntaina mennään ensin juhlimaan veljeni 31-vuotis päiviä, niin pääsee Mömmökin taas pitkästä aikaa näkemään Nössö-tätiä ja serkkujaan.
Tuolla kun Helsingissä asuvat, niin kamalan vaikeaa lähteä kylään sinne oikeastaan ikinä :)
Eli 14+1 laskettuun ja 20+1 hääpäivään :) Hui hitto kun se aika menee hurjaa vauhtia :)
Kai se oikeasti pitäisi jotain hääjärjestelyjä miettiä, ja tehdä myös, kun nyt tuli semmonen olo, että eihän tässä olekkaan mitään vielä tehty, vaikka nyt tärkeimmät on hoidettu.
Onneksi on ihanat kaasot, jotka auttaa :) Ja anoppi varsinkin, joka on toinen kaasoni myös, on jo suunnitellut hienoja nimikortteja ja menuja pöytään, niin tiedän että kaikki järjestyy :)
Eilen käytiin lasten kanssa vaarin luona kylässä, ja Ukkonen jäi kotiin, kun oli väsynyt ja halusi nukkua, niin kotiin tullessa musiikki raikasi ja oli herra ottanut ilon irti siitä hetkestä, kun kerrankin saa olla kotona yksin rauhassa :)
Hieman viskiä maistelleena oli hilpeällä tuulella, kunnes pian väsähti ja tänä aamuna ei ollutkaan enää yhtään niin hilpeä herra :D
Ja hyvä että mies osaa nauttia ja saa vapaasti välillä nauttiakkin, ihan sitä alkoholipitoistakin..nykyään sitä menee niin vähän että ei paljon pysty nauttimaankaan :)
Ja tänään pojat nauttivat hieman lisää pokeripelien merkeissä, kun Ukkonen pitkästä aikaa järjestää peli-illan ja tänne maalle asti jopa tulee peliseuraa :)
Ja huomenna sitten vasta nauttivatkin, eri porukalla tosin, kun kaverin polttareita lähtevät juhlimaan :)
Voi parkaa siis sunnuntaina, kun arki iskee vasten kasvoja :D Kun ei tämmöisiä nautinnon täyteisiä viikonloppuja tuo herra Ukkkonen ole harrastanut enää aikoihin, niin käy jo melkein vähän sääliksi, kun tiedän mitä sunnuntai, tai varsinkin maanatai tuo tullessaan :)
Seuraavan kerran nautiskeleekin sitten varmaan vasta omissa polttareissaan :)
Eikä vieläkään mitään siitä talosta! Alkaa tosissaan hermoja kiristämään ihan toden teolla, mutta tänään saa Ukkonen soittaa ja ottaa selvää, saadaanko muuttaa, vai jäädänkö tänne.
Mammapakkaus saapui eilen, ja oli kyllä aikas ihania vaatteita, paitsi ne hirvittävät siniset telttakuvioiset! No totta kai siellä jotain rumaakin pitää olla :D Olishan tuo ikävää jos kaikki miellyttäisi. Ukkonen oli pettynyt pakettiin.. en tiedä, eikä oikein itsekkään tiennyt mitä odottaa, mutta ei vastannut odotuksia. Siltikin paljon parempi, kuin se säälittävän pieni summa, minkä olisi tuon paketin tilalle saanut. Itse olen tyytyväinen laatikkoon :)
Enhän tähän mennessä ole pikku-miehelle vielä muuta hankkinut kuin sen potkupuvut, ja nyt keskiviikkona kun oltiin Blingo-kutsuilla, niin sieltä tilasin Blingo-täkin :)
Säälittävän vähän mitään hankkinut uudelle, mutta kun ei vaan ole jotenkin saanut aikaseksi :) ja onhan tässä vielä aikaa :) Kunhan saataisiin tärkeimmät, eli tuplat ja pinnasänky hankittua, niin se olisi jo hyvä alku :)
Kerkeää varmaan tämä vauveli syntyä ennen kuin niitäkään on saatu, kun aika menee niin äkkiä :D
Ensimmäinen "tapaturma" sattui Masalle maanantaina. Vauhti oli taas niin hurjaa, että naamalleen mentiin ja niin lujaa, että pikku nenästä tuli ihan verta :( Onhan sitä toki mustelmia ja naarmujakin jo saatu, kun naama edellä mennään Mintun ruokatynnyriin, tai noustaan seisomaan baarikaapin alla. Ja tästä ne vaan lisääntyy todennäköisesti. Mutta onneksi ei mitään pahempaa ole käynyt :) Ja toivotaan parata että jatkossakin selvitään pikku kolhuilla :) Onneksi on kisu-kaveri (uniriepu) mikä aina lohduttaa, tai papan (niinkuin meillä herra Ukkosta kutsutaa) tuoma iso lahja nalle, jonka kanssa painiessa pikku kolaukset unohtuu :)
Ja en tiedä mistä on periytynyt neidin fiksuus, kun ymmärtää jo ruotsiakin, kun pappa sitä puhuu. Tämä mammahan on vasta alkanut hieman ymmärtämään :D
Keittiön pöydällä seisoo Ukkosen pienenä tekemä lehmä talouspaperirullateline, niin pappa kun kysyy ruotsiksi mitä lehmä sanoo, niin heti ollaan sormi pystyssä osoittamassa tuota hienoa lehmä ja muu, tai epämäärinen mumina kuuluu neidin suusta :) Ja vaikka talo on täynnä kaiken maailman lehmiä (enkä puhu nyt itsestäni), niin tuo lehmä on ainoa mikä kelpaa tähän leikkiin :D
Ja kylläpä sieltä muutaman kerran ruokailun päätteeksi on tullut selvä tack :)
Mutta hampaita odotellaan vieläkin.. Onhan siellä suussa jo se yksi pikkujouluissa ilmestynyt, mutta muista ei sitten ole tietoakaan :) Ehkä seuraavissa pikkujouluissa sitten seuraava :D Tai muuten aletaan vakavasti harkitsemaan tekohampaita :D
Ensimmäinen neuvolalääkäri takana ja johan on touhua, kun täälläkin nyt siirrytty siihen, että kaiken saat, eli joudut itse tekemään.
Itse valekemistinä saat pissasi tutkia, verenpaineet saat itse mitata ja vaa'allakin käyt keskenäsi, niin voit halutessasi valehdella, jos siitä tulee parempi mieli.
Mikä tätä nykyään on siis neuvolan tätien tehtävä? Istua takapuoli homeessa ja katsoa kun se leviää, se takapuoli siis?
No kaikki oli suhteellisen hyvin, paitsi verenpaine hieman korkea, vaikka pariin otteeseen mittasi, ja lääkäri kysyi tuloksista vain "Miksi?" Ja mitäpä tuohon vastaamaan? "Siksi?"
Hemoglobiini oli myös hieman alhainen, enää vain 97, ja vaikka sitä kiskoo kaksin käsin nappeja naamaan, (kaiken kaikkiaan vitamiinit ja magnesiumit sun muut mukaan lukien 9 päivässä) niin ei se siitä mihinkään tunnu nousevan. Eipä se eloon sinällään ole vakuttanut, joten olkoon.
Alakerrassakin kaikki oli kuulemma niin hienosti kuin olla ja voi eikä merkkejä että jätkä sieltä vielä olisi ulos kaivautumassa..ja hyvä niin :)
Ihana lääkäri kirjoitti reseptin närästykseen, nyt vaan pitäisi päästä apteekkiin asti niitä noutamaan. Ehkä se hieman helpottaisi tätä jatkuvaan korvennusta ruokatorvessa. Eihän sekään sinällään niin haittaa, vaikka onkin hieman ikävää :) Alkaa jo tottua tähän jatkuvaan ähkyoloonkin, jota seuraa suoraan paha olo, kun on nälkä :) Kaikki on siis hienosti ja mallillaan. Ja mikä hienoa, vaikka itse siinä vaa'alla kävin, niin en valehtele, kun sanon että painoa on tullut ensimmäisestä neuvolasta, 4+3, vain 6,6kg yhteensä.
Olin kyllä odottanut hieman enemmän, kun ne kalapuikot, kinkkupizzat ja runebergin tortut on kuitenkin maistuneet hieman liiankin hyvin :)
Mutta hyvä näin :) Ehkä pysytään painossa kohtuudessa :)
Mahan kasvusta olin oikeassa, tai sitten se oli mittaajasta kiinni, ei mennä enää yläkäyrän yläpuolella, vaan hieman sen alla. Nyt oli mittauksen mukaan 24,5cm. No kasvanut kuitenkin, niin sehän se on pääasia :)
Jätkä pötkötteli selällään ja potki menemään kun lääkäri hipelöi ja kopeloi kun lääkäri etsi selkää, mitä ei tietenkään saanut kunnolla tuntumaan, kun se siellä alapuolella oli.
Pitää siis lopettaa mahan päältä tökkiminen, etten vaan silmään osu :)
Sain viime keskiviikkona vihdoin viimein varattua ajan hääkampaajalle! :) Eihän sitäkään tässä olla oltu tekemässä kun kuukausi-pari :)
No onneksi ei sillä nyt niin kiire ollut, hyvin löytyi Siniltä aikoja, koska kukaan muu ei minulle kelpaa :)
Ei ole Sini koskaan minun hiuksia laittanut, ja siltikin oli ainoa vaihtoehto kenelle haluan mennä laitattamaan :) Aika hassua :)
Mutta kun ei itsellä oikein ole ideoita kampauksesta, niin tiedän että Siniltä varmasti löytyy niitä senkin edestä, joten voin jättää oman aivotyöskentelyn vähemmälle ja luottaa siihen että kyllä siitä hyvä tulee :)
26.6.2013 klo 11.00 on aika koekampaukseen ja kynsien laittoon (ei jää hääpäivälle ylimääräisiä)
Ja itse juhlapäivänä suunnataan Vantaan toiselle laidalle klo 10.00 laittamaan se The kampaus! Nyt jo vähän jännittää, että kuinka nätiksi tämän variksenpelättimen saa :) No Sini saa! :) Sinihän on oikea tukkataikuri! :D
Oltiinpas myös Ukkosen kanssa ahkeria ja oikein repäistiin! :) Saatiin kutsutkin vihdoin viimein muutaman viikon säädön jälkeen tilattua lauantaina :)
Miten voikin tommoisetkin pikku jutut olla niin hankalia?! Mutta kyllä ne vaan on! Ja kun niin huonosti valikoimaa löytyy täältä internetin ihmeellisestä maailmasta, ja se ainoa paikka, mistä edes jonkun moisia siedettävän näköisiä kortteja saa, on niiden nettisivut ihan syvältä ja hinnat vieläkin syvemmältä! :/
Et voi esikatsella tilausta, vaan tilaat sian säkissä, jos et halua maksaa siitä esikatselusta! TÖRKEÄÄ!! Meille tulee siis sika, ja siltikin kallis semmoinen, mutta toivotaan nyt että on edes nätti sika :)
Muutama hassu kutsu, tarkemmin sanottuna 30kpl, ja hinta n 130€! Siis muutamasta hassusta paperin palasesta kehtaavat repiä tollaisia hintoja!!
Ja nyt sitten vielä joudutaan jännittämään 4-5 viikkoa, ennen kuin saadaan kirota ja lähettää kutsut loppujen lopuksi tekstiviestillä, kun tämä hormonihirviö voi vahingossa tuhota kalliit kutsut, jos ne ei olekkaan sitä mitä pienessä mielessä on kuvitellut.. No peukut pystyyn, että yllätys on positiivinen, tai sitten että TAAS kerran osaan hillitä hermojani :)
Onneksi ne kutsut tulee postiin Ukkosen nimellä, niin ehkä se pystyy pelastamaan ne ja pistää vaikka heti postiin, jos ne onkin jotain karmaisevaa, ettei pääse tämä akka niille pahojaan tekemään :) Ihan kuin näille bileille ei muuten tulisi hintaa?!?!
Vähän sai myös Ukkonen katseltua hääautoja, kun näyttää vähän siltä, etten niitä hevoskärryjä saa :( Kalliita olivat autot, ihan niinkuin ne hevosetkin! :(
Alunperinhän olisin tahtonut KOFFin hevoset, mutta yllättäen niitä ei saa ollenkaan :(
Niitä siis vielä mietitään ja katsellaan, joudutaanko kävelämään kirkosta kaatosateessa Kallion läpi juhlapaikalle. Toivottavasti ei sentään, vaikka mielellänihän minä kaikille mekkoani esittelen :)
Mietittävää ja tehtävää siis vielä riittää, hotellista en nyt viitsi edes mainita, paitsi GLOHotel mitä katsoin, että siellähän olisi semmoinen kiva LOVE Glo paketti, ja edullinenkin vielä, niin koitinpa varata, ja paska ilmoittaa että ei semmoisia ole missään sinä päivänä ainakaan, vaikka eihän se nyt voi millään pitää paikkaansa, onhan tässä kuitenkin aikaa vielä 20 viikkoa ja 4 kokonaista päivää! Mikä hitto siinä on että minä en saa sitä mitä tahdon?!
Vielä viimeinen mikä mieltä painaa.. se kakku! Se pirun hääkakku, mistä olen jo n. 98%:n varma, etten sitä saa mitä tahdon! Kuka hullu nyt maksaisikaan hääkakusta 870€, ellei nyt satu olemaan rahaa kuin roskaa, ja roskaahan nyt tästäkin taloudesta löytyy, mutta ei sitä rahaksi voi kutsua. On siis todennäköisesti "tyydyttävä" johonkin ei niin parhaaseen kuin mikä olisi oma valintani.
Ei nyt kuitenkaan siitäkään paineita oteta :) Varmasti saa nätin ja vielä hyvän makuisenkin kakun muualtakin, ettei se nyt kuitenkaan ole se juhlien kohokohta :) Ja jos se nyt olisi aivan ihana ja mahtava, niin eihän sitä sitten voisi syödäkkään, kun sehän menee pilalle jos siihen koskee :D
Hotellin, kyydin ja kakun metsästys jatkukoon! :)
Häämatkalle haluaisin kyllä Jamaikalle! :) Senkin näkee mitä siitä tulee :) Ei stressiä edes siitä :)
Mahan kasvu meinaa stressata, kun se ei kasva niin hirveetä vauhtia kun minä tahtoisin! :/ Kyllähän tämäkin meinaa jo vähän vaivata, kun lattialla Masan kanssa kyykkii ja leluja kun siivoilee, mutta ei se siltikään tarkoita sitä, etteikö sen pitäisi olla jo niin valtava, että valas voisi kieriä eteenpäin :)
Huomenna ensimmäinen lääkärikäynti, niin nähdään että kasvaako se nyt sitten kuitenkin, vaikka ei silmissä sentään :) Painoa kun anopin vaa'an mukaan oli eilen jo 69kg, tosin vaatetta oli paljon päällä ja se vaaka kyllä varmasti sen pari kiloa pisti lisää ihan kiusallaan.
Ei se tarkoita sitä että paino nousee järjetöntä tahtia, vaikka pari kertaa yössä nousee muutaman kalapuikon syömään ja päivällä ehkä "hieman" runebergin torttuja maistelee :D Varsinkaan kun ei harrasta mitään liikuntaa, niin eihän se paino voi nousta?! :D
Eli jatketaan syömistä samaan malliin, niin ollaan satakiloisia toukokuussa :D Ehkä se paino sitten tippuu, kun itku kurkussa saa lykkiä tuplia eteenpäin 24/7 kun ei se unelmapuku menekkään päälle :)
No ei sentään siihen pisteeseen meinata joutua :D Jotain itsekuria löytyy tästäkin ahmatista :D
Tänään on siis 25+2 ja h-hetki senkun lähenee :) Ai kun jännää! :) Haluaisin jo niin synnyttää, ihan vain niiden supistusten takia kun ne tuntuu niin hyvältä :) Muuten kyllä jaksan isoa mahaa vaikka vähän pidempääkin :)
