Pikku-Ukkonen lähtee kohta armeijaan!

Jo kolme kuukautta! Siis kolme kuukautta mennyt, kun meidän pienin apina syntyi! 
Enkö saisi tuota jätkää pitää edes hieman pidempään vauvana?! Enhän välttämättä enää saa lisää vauvoja, en ainakaan vähään aikaan, niin eikö tämä tällä hetkellä viimeisin voisi olla pieni vauva vaikka vuoden?! :) Todennäköisesti ei :(

No ei onneksi sentään yhtä hurjaa vauhtia kasva kuin Masa, tässä vaiheessa Masa oli jo aika jättiläinen.
Nyt eilisessä neuvolassa pieni mies oli hurjat 6025g 61cm, eli aika pikkuinen vielä..onneksi :)

Kuitenkin ihan keskikäyrillä mennään kaikin puolin :)

Tuli toinen rota-annos, ja sitä olisi herra voinut ottaa enemmänkin, oikein nautiskeli makeasta litkusta :)
Mutta kun piikit tuli molempiin jalkoihin, niin johan alkoi huuto, ja kamala huuto olikin ja vielä vihainen, ihan selvästi ämmää huusi ja neuvolan tätikin naureskeli, että "Ämmäksi haukkuu :)"

Vaivautui jopa tädille näyttämään, kuinka hienosti päätään kannattelee :)

Kuukauden päästä sitten lääkärille, ja silloin säästytään rokotuksilta, seuraavan kerran kidutetaan 5kk neuvolassa.

Viime sunnutaina pieni mies yllätti mamman, kun tapansa mukaan tässä tietokoneen äärellä taas istuin, kun Masakin oli päiväunilla, niin itse herra pyörähti mahalleen leikkimatolla, ja maanataina  teki sen uudelleen :) Onhan siis aikasemmin jo pariin otteeseen sohvalla pyörähtänyt, mutta siinä on ehkä ihan vähän joku auttanut :) Nyt siis aivan itse yllättäen, ja hetken jopa mahallaan viihtyen, kunnes ei pääsekkään takasin ja iso pää alkaa painamaan, joten lopuksi sitten huutaen :)

Ja tasapuolisuuden nimissä, kun pappa oli kerta viikonlopun kalassa, ei mammakaan tuota kääntymistä nähnyt, olisihan se ollut epäreilua että mamma näkee mutta pappa ei. Maanantain pyörähdystäkään ei kumpikaan nähnyt, vaikka kotona oltiin, mutta keittiössä. Niin äkkiä se kävi :)
Täällä mamma pitää salaa peukkuja, että pikku-ukkonen ei lähde kävelemään yhtä aikaisin kuin siskonsa, vaan makoilee nyt vaikka näin aluksi vuoden tuossa ja on se pieni vauva :) Toiveajattelua tuokin :)

Yöunirytmi on alkanut muuttumaan selvästi mamman mieleiseksi, enää ei kukuta yhteen asti, vaan aika kiltisti kymmenen pintaan käydään nukkumaan pikkuhiljaa :) Ja sekös mammalle sopii, pääsee mammakin takaisin omaan rytmiinsä ehkä joskus, eli yhdeksältä sänkyyn ja unessa puoli kymmenen pintaan :) 

Arki alkoi

Koulut alkoi taas tiistaina, ja toistaiseksi ei ole opettajalta tullut vielä yhtään viestiä! :) Olen tyytyväinen :) Kaksi päivää on kuitenkin jo pitkä aika Mömmölle olla törttöilemättä! :D
Jospa edes tämä viikko päästäisiin ilman ongelmia :)
Tietenkin vielä kivempi olisi, kun ei tulisi yhtään ilmoitusta tulisi, IKINÄ mutta se nyt on toiveajattelua :)
Jo viides luokka menossa! Mihin tämä aika menee?! Pakko se taas on todeta, etten mikään teini enää voi olla, kun tuo esikoinen alkaa kohta sitä olemaan :)
Ja ennen kuin huomaankaan, on Masa ja Alexanderkin koulussa, ja silloin alkaa tällä akalla kohta keski-ikä lähestymään!
Mutta siitäkin huolimatta "lähestyvä" eläkeikä, jos ajatellaan että olisi silloinkin muka vielä sen 65v, niin siihenhän on yli tähän mennessä eletty ikäni vielä! Eli se on hyvinkin kaukana, vaikka tuntuu että vuodet vaan vilisee silmissä :)

Ukkonen kun keväällä manaili, kuinka epäreilua on kun koululaisilla on niin pitkät kesälomat, niin nytpä Ukkonen itsekkin lomaillut yhtä kauan, ja "loma" jatkuu vaan :) (lomautus siis päällä) Eikä tulevista töistä ole tietoakaan, kuulemma syksyllä, mutta mistä alkaa syksy?
Ilmoista päätelle syksy alkoi samana päivänä kuin koulut, tulee vettä taivaan täydeltä ja ei paljon aurinko paista.
Mutta työnantajan syksy alkaa ehkä sitten ensilumista, nista sitä tietää :)

Mutta mikäs sen mukavampaa kuin että Ukkonen on kotona meitä viihdyttämässä, toki myös kalassa käy, mutta se hänelle suotakoon :) Kova kalamies kun on ja kohtahan se talvikin taas on täällä, niin sitten ei tule taas niin paljon järvellä käytyä :)
Kyllähän tuo on hieman töiden perään haikaillut, kun alkaa kuulemma rahatilanne jo hieman stressaamaan, mutta siltikin nauttii kun saa olla perheen kanssa :) (toivottavasti nauttii :D)

Ja minkäköhän harrastuksen sitä itselleni keksisin?! Kuulemma jotain pitäisi keksiä, mutta kun en keksi!
Ensimmäinen harrastus voisi olla se kauan puhuttu optikolla käynti, niin saisin näytettyä Ukkoselle, että supernaisella on supernäkö :) Mutta niinkuin sanoi, kauan puhuttu, eli tuokin tuntuu ylivoimaisen vaikealta toteuttaa. Kun pitäisi se aikakin sinne tarkastukseen varata, ja sehän onnistuu ihan netin kautta, mutta nähtävästi siltikin liian vaikeaa, ja sitten että pitäisi oikeasti mennä ihan oikein paikan päälle! :D Josko sen kuitenkin vaikka tänä vuonna saisi tehtyä? :) 
Mikähän voisi olla hyvä harrastus tällaiselle laiskimukselle? Ei siis yhtään mitään tule mieleen, joten jätetään aihe tältä erää, ja palataan asiaan vaikka ensi vuonna :)

Olisihan tuo toki ihan mukava, että joskus voisi lähteä, siis vaikka ihan säännöllisesti jonnekkin ihan itsekseen jotain omaa puuhaamaan, mutta kun ei vaan mitään tulee mieleen, mitä se oma voisi olla :/ 
Ja kyllähän sitä sitten kerkeää kun lapset on isoja eikä äidin seuraa enää todellakaan kaivata :) Ehkä sitä sitten voisi lähteä vaikka savenmuotoilukurssille, jos ei nyt muuta keksi :D
Jätetään se nyt mietintäasteelle :)

Arki kuitenkin on palannut ja tämä mamma on ahkerasti pikkuhiljaa alkanut tekemään suursiivousta keittiöstä alkaen. Sisustaminenkin olisi kamalan kivaa, mutta sehän vaatisi rahaa, mitä ei liiemmin ole, kun äitiyspäivärahahan onkin aika päätähuimaava :/

Tosin jos eilistä lehteä on uskominen, ei sitä huimia tuloja ole tiedossakaan, edes tulevan valmistumisen jälkeen (eikä koulu ole vielä edes alkanut, siis se koulu mihin en ole vielä edes hakenut, enkä ihan vielä ole hakemassakaan). Mutta siis kun sen kolme vuotta sitten tulevaisuudessa kun on opiskellut ja toivottavasti valmistunut kokiksi, niin eipä nekään huimia tienaa, ellei sitten sattuisi olemaan niin loistava kokki että pääsisi johonkin huippu ravintolaan :) Mutta se taas ei ole hirveän todennäköistä..siis vaikka olisikin aivan huippu, niin varmasti moni muukin on. Mutta toivossa on hyvä elää :)

Mutta kasvatetaan nämä pienet apinat ja sammakonpoikaset nyt ensin hieman isommiksi ja lähdetään sitten tienaamaan miljoonia :) Onhan tässä velä loppu elämä aikaa :)

Ympäri mennään :)

Ikää tasan 11 viikkoa, ja niin se vaan pieni mies eilen keksi kuinka käännytään mahalta selälleen :)
Kun kääntää painavan pään sivulle, niin kroppa seuraa perässä :) Kolme kertaa teki tämän, mutta heti kun Ukkonen tuli katsomaan, ei enää viitsittykkään, ja huijariksihan Ukkonen heti minua epäili :D
No mutta kääntymättömyyshän johtui vai siitä, että kolmen kerran kääntyminen otti voimille, joten lepotauko oli paikallaan, ja hetken päästä yritettiin uudelleen ja niin sitä taas kolme kertaa pyörähdettiin, niin että Ukkonenkin nyt näki :)

Ja kyllä oli pikku-Prinssikin iloinen onnistumisestaan :)
Kunhan nyt ei tämän kummemmin vielä lähde liikkumaan, niin on mamma tyytyväinen..saisi nyt hetken vielä pysyä paikallaan, kun kyllä sitä sitten kerkeää taas mennä perässä, ja nyt tuplasti, kun täystuho Masa on aina vauhdissa :)

Onneksi selältä mahalleen yritystä ei ihan hirveästi vielä ole ollut, toki kyljelleen käännytään välillä, mutta siihen se tyssää kun ikävästi käsi jää aina alle.

Mamman käsky pikku prinssinakille: "Nyt pysytään paikallaan ja liikkeelle voi lähteä vaikka kahden vuoden päästä! :D" No ehkä ei sentään niin kauan tarvitse odottaa, mutta kun ei esikoinen ole kyseessä, ei ole enää mikään hoppu mammallakaan nopea kehityksen kanssa :)

Voi Mömmö parkaa aikoinaan, kun joutunut kärsimään yli-innokkaasta äidistä, joka "pakottanut" ripeään tahtiin, että pääsee sitten kavereilleen kehumaan kuinka "Minun lapseni tekee jo sitä ja sitä ja plaa plaa.. ja ikää vasta 2 kuukautta!"
Eihän se tietenkään huono ollut, että oli jo vanha tekijä potalla käymisessä puolitoista vuotiaana, mutta ei tässä nyt mikään kiire ole :) Kyllä ne kasvaa ja oppii, vaikka ei hoputtaisikaan :)
Masalla kun puolitoista vuotta tulee kohta täyteen, ja potalle on tähän mennessä tehty yhdet pissat, joka sekin oli jo pari kolme kuukautta sitten ja ihan ensimmäinen kerta kun potalla ylipäänsä käytiin :)

Totta kai se rahallisesti olisi kannattavaa iskeä se pentu vaikka suoraan laitokselta tultaessa potalle, niin säästyisi sievoinen summa vaippakuluissa (meillä kun ei kestoja edes testata), mutta omia hermoja säästääkseni en ole niin kiirettä pitänyt :) (Ukkoselta jos kysytään, niin hermoissa muutenkin vikaa :D )
Joten mennään lapsentahtisesti ja maksetaan sitten niistä vaipoista :) Ei se tässä konkurssissa enää niin tunnu :D

Asiasta kukkaruukkuun.. Tuossa kun Alexanderin 2kk neuvolassa käytiin, niin sen jälkeen sitten vertailin Masan neuvolakorttiin, niin kylläpä meidän miekkonen kasvaa hitaasti.
Masa kun oli 1kk neuvolassa saman kokoinen kun Alexander 2kk, ja syntyessään Alexander oli kuitenkin 23g painavampi, niin joko Masa turposi kuin pullataikina, tai sitten Alexander vaan on hidas :D No samapa tuo, kiva vaan ettei niin hirveän nopesti kasva, koska Masa oli kyllä äkkiä niin painava, että hyvä kun jaksoi kantaa! :D
Mutta ei siltikään Masa ollut mikään michelin-ukko, vaikka voisi kasvusta niin päätelläkkin. Ja painon nousuhan tasaantui kun lähti liikkumaan.

Peukut pystyyn että Alexander hieman hitaampi kaikessa muussakin, eikä lähde kävelemään vielä 9kk niin kuin Mömmö tai 10kk kuten Masa :) Vuoden ikäisenä voi sitten mennä :D

Puuhamaa

Oltiin sitten viime lauantaina käymässä Puuhamaassa! :) Odotettu reissu, varsinkin tälle mammalle :) Aina olen siellä tykännyt käydä, jopa niin paljon, että isäni kanssa (toki myös hänen vaimonsa ja osa lapsista oli mukana, jotka samaa ikäluokkaa minun kanssa oli mukana) vielä 19-vuotiaana kun jo Mömmöä odotin :D

Edellisestäkin kerrasta on varmaan sen 5 vuotta aikaa.

No nyt vihdoin viimein sinne päästiin. Isäni asuntoauto oli lainassa, niin hieman mukavampi liikkua, kun oli myös tarkoitus autossa yöpyä, tosin se jäi ja kotiin tultiin, kun tämä akka on niin suppea ja halusi mieluummin omaan sänkyyn.

Ilma oli reissulle mitä mahtavin, tosin niin kuuma oli, että suurin osa aika päivästä menikin siellä vesipuiston puolella, mutta kivaa oli, lukuunottamatta sitä, että juurikin tämmöisellä reissulla päätti yksi kumi puhjeta tuplista, joten jouduttiin siirtymään hieman alkeellisempiin vaunuihihn :)

Mutta hyvinpä tuo ukko tuolla viihtyi :) Ja kun Masallekkin löytyi paikka jalkopäästä, kun ei ootanut kuin pienet päikkärit koko reissun aikana, niin jo alkoi loppuajasta olla NIIN vihainen pikku akka että ei tosikaan :D
Ihmeen hyvin jaksoi lexander olla suurimman osan päivästä hereillä, vaikka vain vaunuissa pötkötteli, mutta mikäs sen mukavampi, kun saa ulkona olla :)

Huomasi kyllä että vaikka mamma aina tykännyt Puuhamaasta, niin on tainnut vanhuus silti vähän iskeä, kun mieluummin sai Ukkonen käydä lasten kanssa riehumassa ja mamma katseli vaunujen kanssa vierestä.

Liian nopeasti vaan meni sekin päivä, kun ei kaikkea kerennyt Mömmökään millään kokeilemaan siellä :/ Mutta ehkä joku kesä taas uudestaan, niin uskaltaa Mömmelinkin laskea paremmin sinne pyörimään, eikä tartte miettiä, että koska se siellä teloo itsensä, tai menee ja hukkuu tai jotain muuta vastaavaa.. siihen kun en vaan pysty luottamaan, että osaisi olla, kun on niin järjetön häslä koko penikka :D

Jäi nyt siis kaiken maailman tarzan-radat ja muut kokeilematta, mutta kivaa oli ja sehän on pääasia :)

                                                      Iloiset lapset Puuhamaassa :D

                                                   Pitihän se Puuha-nallen syliin päästä :D