Ristiäiset

Niin se vaan sekin päivä koitti, mitä pitkään odotettu ja vielä enemmän stressattu..ristiäiset :)

Päivähän varattiin samalla kertaa kun käytiin pastoria tapaamassa häiden merkeissä. Heti tuli pastorista semmoinen olo, että hänet halutaan kun kirkollista apua kaivataan :)

Kai se Kallion veri on niin sakeaa, että sen näkee ja kuulee jo kaukaa ja sitä kaipaa, kun sitä virtaa itsessänikin :) .. Pastori kun on asunut Kalliossa vuosia :)
Aivan huippu pappi siis kerta kaikkiaan! :)

Ja suuri juhlapäivähän oli siis viime sunnuntai, 28.7.2013.

Juhlat pidettiinkin tällä kertaa meidän oikein kivalla kerhohuoneella, hieman helpompi raahata kaikki tarjottava ja muu vastaava paikalle, se kun oli käytettävissä jo lauantaista lähtien.

Isäpappa, herra Ukkonen oli niin kiltti, että vei lapset leikkimään veljensä luokse lauantaina, niin minä sain rauhassa järjestellä ja kakkuja laittaa.

Voileipäkakkupohjat kun oli perjantaina tehty (9kpl vuokaleipiä) ja 1 täytekakku, mitkä täytin lauantaina, tosin täytekakun tein ihan kokonaan, kun en sunnuntaihin malttanut odottaa..olinhan mielessäni suunnitellut kakkua jo monta viikkoa, ja olin myös aivan varma, että lopputulos on jotain aivan muuta, mutta ei, siitä tuli TÄYDELLINEN!! Siis juurikin semmoinen mitä olin pienessä mielessäni kuvitellut! :)

Siinä se on! Minun omin pikku kätösin ja rakkaudella tehty kakku pienelle prinssille :)
Kenkien tekoa harjoittelin kerran, yhden kengän verran. Vuoden vanhalla vaaleanpunaisella massalla (mikä jäi Masan ristiäiskakusta), ja jälki oli myös sen mukaista..kuiva massa ja kenkä oli kuin kymmenen vuotta käytetty, lytyssä, nuhjuinen ja repaleinen. Roskiin meni harjoituskappale, mutta niinkuin kuvasta näkyy, se vaatii vain ja ainoastaan sen hyvän massan, niin mikä vain poropeukalo onnistuu :D 
Narut puuttuu, ja puuttui ihan loppuun asti..en viitsinyt väen vängällä lähteä hienoja tekeleitäni rikkomaan :)
Ja kun edellisenä iltana oli tehty, niin aamulla paniikissa heräsin, että nyt on kakku tuhoutunut tavalla tai toisella..eli ei muuta kuin pika pikaa koiran kanssa ulos, niin samalla pääsi tarkastamaan kakun tilanteen, se kun oli jo kerhohuoneen jääkaapissa odottamassa :)

KUNNOSSA OLI!!! :) Pienessä mielessäni kun olin jo miettinyt ja nähnytkin, kuinka vettynyt kakku sinkoituu joko kerhohuoneen seinään, jos en malta odottaa, että pääsen pihalle, tai sitten ihan sinne talon ulkoseinään kuuluvien perkeleiden kera :D

Hyvä että niiltä kirosanoilta säästyttiin! :D

Sunnuntai-aamu olikin yhtä ravaamista, kun myös voileipäkut olivat myös kerhohuoneen jääkaapissa, nämä "omat" kaapit kun on niitä suppeita pieniä, mihin ei mahdu sitten yhtään mitään!
Silti, ja siitä huolimatta ja mitä muuta.. Kakkuja tuli TAAS kerran kolmea sorttia; ihan normi, laktoositon, ja Gluteeniton(myös vehnätön).
Ja piti myös kokeilla, kun kerta hienon pikkuleipäpellinkin tilasin, niin gluteenittomia semmoisia. Lopputulos: rumia ja ei kovin hyvän makuisia (johtui jauhoista) Hieman niitä muokkasin, niin sain kivat koristeet kakun eteen :)

Koristeissahan, (noissa kaun ympärillä olevissa) niissä pikkuleivissä lukee Alexander, ihan meidän pojan mukaan siis :D

Siinä siis näiden bileiden tarjoilut, ja hyvin riitti, ihan kotiin asti vietäväksi :) (ja ei siis niin, etteikö vieraille olisi kelvannut, vaan että tarjottavaa oli riittävästi, vieraita oli kuitenkin sen yli 30, niistä lapsia kolmas osa)

Kun kaikki oli saatu hyvissä ajoin valmiiksi, niin ei enää stressannutkaan :D

Perjantaina kun pastori kävi kylässä, niin kertoi kuinka olin silminnähden jännittänyt kirkossa alttarille kävellessä. (sitä ennen ei jännittänytkään, vaan kaikki jännitys tuli, kun astuttiin kirkon ovista musiikin pauhaessa:) )
Kysyi, että muistanko mitään, mitä meille puhui, ja enhän hirveästi muistanut :D, niin oli nyt tulostanut vihkipuheen meille, että voin lukea sen ja muistaa sen sitten :) Ja meinasi siinäkin tilanteessa tippa tulla linssiin :) Kuka pappi tommoisia miettii?! Eikös se ole pääasia, että työnsä teki ja sillä sipuli. Mutta ei, meidän pastoripa ajatteli asiaa pidemmälle..pitäähän meidän jostain voida tarpeen tullen tarkistaa, että mitä sitä tuli alttarilla luvattua :) 

Pastori ja vieraat löysivät paikalle suhteellisen hyvin, eli päästiin aloittamaan myös aika ajallaan :) Pappi jo oli sanonut, että toimitus kestää 20min-2h, riippuen ihan siitä päähenkilöstä, eli prinssi Alexanderista. Jos ei kiinnosta olla hiljaa ja aloillaan, niin pidetään breikki, jo koitetaan uudestaan hetken päästä. Pastorilla kun oli aikaa iltaan asti, kunnes alkoi väijy :)
Eli ei paineita siitäkään :D
Kummeille pidettiin kunnon "puhuttelut" ennen varsinaista seremoniaa.. tietää kummit ainakin tehtävänsä ja velvollisuutensa nyt :)
Pappi vielä hymyili ja sanoi jotain hauskaa, kun kerroin, että molemmat kummipariskunnat odottaa toista lastaan :)

Kastepöytänä toimi meidän parvekkeen pöytä, ja olin ihan varta vasten ostanut valkoisia kruunukynttilöitäkin, mutta enpä löytänyt hyvää kynttilänjalkaa, joten pöydän palvaksi kynttiläksi valikoitui siis jotain aivan muuta.. hieno punainen marmorikynttilä :) Vihkiraamattu tottakai oli pöydällä myös :)

Ja vaativahan en ollut, kun papille sanoin, että pitäisi saada neliskanttinen kastekynttilä, kun muillakin minun pennuilla on :) Ikinä siis kenenkään muiden lasten ristiäisissä näiti ihania neliskanttisia en ole nähnyt, vaan ainoastaa meillä käynyt hyvä tuuri :) Niin pappi lupasi että saadaan myös prinssille semmoinen :)
Ja ihan uuden jutun kertoi myös kasteen yhteydessä kynttilastä, että se pitäisi kuulemma polttaa siihen mennessä, kun lapsi ripille menee, kun silloin alkaa taas "uusi"kirkollinen "aikakausi". No ei olla muilla polteltu, eikä poltella jatkossakaan :D

Kastemaljana toimi meidän hedelmäkulho..Ukkosen mielestä ei kuulemma ollut tarvetta ostaa uutta.. ja pappikin sanoi kun kastemaljasta kysyin, että "Senhän voi kastaa missä tahansa ämpärissä :D. "
Mitähän pappi olis tuumannut, jos olisin ehdottanut, että "Kastetaan sitten pöntössä, valkoinenhan siinäkin on se ympäristö. Kynttilän voi laittaa lavuaarin reunalle ja vessapaperilla voi pään kuivata! :D " Todennäköisesti nauranut vaan, mutta pidin tuon idean omassa mielessä, tai siis pastorille en sitä kertonut :D

Kastetilaisuus meni kauniisti..pastori puhui pienestä prinssistä, ihan niin kuin meidän poika onkin (vaikka se siniverisyys ja muu puutuu, mutta silti).

Ainoastaan meinasi tätä mammaa välillää edelleen naurattaa se, että missä tahansa ämpärissä voidaan kastaa :D Lapsi on aina lapsi, vaikka ikää olisi 30! :D Tämä akka varmaan vielä kuolivuoteellaan naura yhtä "hauskoille" jutuille :D

Tälläkin kertaa Mömmö, jo konkari, kuivasi sankarin pään kasteen jälkeen..tulihan se vanhasta muistista, kunvasta hetki sitten saman teki Masalle :)

Ja niinkuin häissäkään, ei laulettu myöskään ristiäisissä, kun pastorille sanoin, että "Kukaan ei halua laulaa, paitsi ehkä meidän mummi, mutta se voi laulaa muualla sitten :D"

Pastori vaan sanoi, että "Pitää olla siitä hiljaa seurakunnassa, tai muuten saattavat miettiä virkaa uudestaan:D" Tai jotain siihen suuntaan, mutta huumorilla kuitenkin :)

Eikä mennyt tilaisuudessa kun sen parikymmentä minuuttia, koska onhan meillä niin ihana ja kiltti vauva, että eihän tuo mitään huutanut tai kiukutelut tai muutakaan :)

Päästiin siis purkamaan tarjoilupöytää hyvinkin pian, koska mamman puudelinenä kyllä hikoili taas siihen malliin, että kaksikin minuuttia oli liikaa, saati sitten että se kesti kuitenkin sen kaksikymmentä! :)

Ja niin vain sain vihdoin viimein meidän NIIN kovin odotettu ja toivottu poikamme nimen:

                                                  <3 Alexander Christoffer Hägglund <3

Kuvassa näyttää ihan vahanukelta, mutta ei, ei vielä semmoista olla keretty tekemään, ihan oikea poika se siinä poseeraa <3 :)

Pastori vielä kertoi lopuksi, mitä ihmiset tahtoo, eli mimmoiset kuvat kuuluu ottaa (ei Mömmön ja Masan kanssa vaan semmosia kerrottu, eli huonommat papit oli silloin)
Eli Ryhmäkuvaa, ensin me "päähenkilöt", eli pappi, vanhemmat, kummit ja tottakai sankari, sitten perhekuvaa, ja viimeiseksi vielä ryhmäkuvaa, missä kaikki vieraat mukana :)

Jää siis vielä kuvan muodossa muistoa näistä juhlista, kun eihän laho pää välttämättä mitään muistaisikaan vähän myöhemmin :D

 Pyydän anteeksi, jos joku kuvan henkilö sattuu eksymään tätä lukemaan, eikä tykkää, että oma naama on täällä, niin ilmoittaa heti ja poistan kyllä.. Ei naamaa siis vaan koko kuvan :)

Ihanat juhlat..tällä kertaa pappikin kerkesi jäädä syömään (häissä ei jäänyt, ei tosin muistettu pyytääkkään, mutta "rääväsuu"-kaaso hoiti homman sen osalta onneksi :) Mutta oli pastorilla muuta menoa silloin. (olihan pastorille siis ruoat maksettu tottakai!)) No nyt jäi oikein mielellään :)
Lapset ja aikuiset viihtyi, ruoka riitti ja sankarikin nautti, kun sai sylistä syliin mennä, eli ei siis ainakaan itkenyt, eli nautti! :D

Nyt nauttii mamma, kun tältä vuodelta on juhlat, siis itse järjestämät, juhlittu :)

                                                    Vielä meidän Täydellinen perhe <3

Kahden vauvan koti :)

Niin se vaan yllätti! :) Helppoudella siis, ainakin näin alkuun :)

Ihan ensimmäinen viikko kotona kahden vaippapaviaanin kanssa, kun Ukkonen oli vielä töissä, oli helppo, siis todella helppo! :)
Vauvahan siis aika pitkälti nukkui, mutta ei tuo Masa osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä sitten ollenkaan,vähän aina kävi vauvaa paijaamassa, mutta ihan sai pieni mies rauhassa nukkua ja elämä ei muuttunut paljon muuten kuin että minä olin taas maitobaari :) (hetken sain nauttia hieman isommista tisseistä :D )
Loppui sekin lysti lyhyeen, kun maitoa ei tälläkään kerralla tullut paljon neljää viikkoa pidempään.
Mutta pääsee nyt Ukkonenkin osallistumaan vauvaan ihan joka asiassa :)

Vauvan, eli Alexanderin kasvaessa ja päiväunien vähentyessä, tuntuu että ei tämä mamman oma aika siltikään ole ihan nolliin mennyt, vaan edelleen kerkeää tämä tietokoneaddikti näpytellä ihan riittävästi, kun nuo lapset on niin kilttejä, että aika paljon nukkuvat samaan aikaan päiväuniakin :)
Toki nyt muutenkin hieman "helpompaa" kun Ukkonen on myös kotona (lukuunottamatta tätä viikonloppua kun on mökillä kavereiden kanssa "rentoutumassa" :) )

Vielä kun imetin, niin silloin aina hieman meinasi naurattaa, kun helposti onnistui kahden lapsen syöttäminen, ja siinä samalla jopa oma syöminen :) Jotenkin niin kaukainen aika siitä kun esikoisen sain ja joskus ehkä tuntui ettei edes itse saa ruokaa lämpimänä syötyä, niin nyt syötän kolme kerrallaan..ja vielä helposti :)

Haastetta arkeen tuo ulkoilu..olen vissiin "hieman" laiskistunut, kun ulos lähteminen on käynyt välillä aivan ylivoimaiseksi. Tosin jo se tuo haasteen, että kolmas kerros ilman hissiä. Ei vaan innosta tämän ryhmä rämän raahaaminen portaissa :/
Mutta tässäkin asiassa näin väliaikaisesti on kiva että Ukkonen on kotona, niin ei tarvitse kaikkien lähteä ulos kun Masa haluaa keinumaan :)
Siinä vaiheessa kun palaa töihin, on mamman PAKKO ryhdistäytyä :)

Nyt tässä kaiken häähuuman ja muun lomailun lomassa on hieman rytmit sekoittuneet, mutta aika hyvin silti mennään sillä, että yhdeksältä on Masan nukkumaanmenoaika ja normaalisti ilman heräämisiä nukutaan kahdeksaan/kymmeneen, eli loistavat unet kaiken kaikkiaan :) Välillä jopa pidempäänkin nukkuu :)
Nyt jo muutama viikko Alexanderkin on nukkunut yhdellä syötällä yön, kun nukahtaa kymmenen jälkeen ja aamulla ysin/kympin pintaa herätään :)
Eli aivan ihanat unet lapsukaiset vetää :)
Toki niitä huonompiakin öitä on joskus ollut, niin vähän vaan ettei edes mieleen tule :)
Päiväunille mennään kahdentoista ja yhden välillä, riippuen ihan siitä heräämisestäkin :)
Masa syö aamulla puuron herätessään, päivällä ruokaa ja välipalaa ihan normaalisti ja illalla iltapuuro. Ja Alexanderhan syö vähän väliä päivisin, mutta silloinkin on mamman kädet ( vaikka tämän Saatanan keksinnön, tietokoneen näpyttelylle) vapaat kun pullolla mennään :)

Masa tykkää kovasti katsella piirrettyjä, ja en ajattele sitä pahalla, siinähän katsoo, ei se lapsi siitä pilalle tai rikki mene. Muumit on tämän hetken lemppareita ja NiHao Kailan on toinen suosikki edelleen :)

Nyt jo yli kuusi viikkoa kahden vauvan kanssa eläneenä voin sanoa, että saan siivota, tehdä ruokaa, pyykätä, istua koneella, eli kaikkea mitä yhdenkin vauvan kanssa, ihan samalla lailla kuin ennen. Alexander kun tykkää imurin metelistä ja Masa ratsastaa imurilla, niin ei ole este tehdä kotitöitökään :)
Ainoa este kotitöille on Ukkonen, ei silloin huvita siivota kun yhdessä ollaan kotona, eli hyvä Ukkosen välillä lähteä vaikka kalaan, niin minä saan siivottua :)

Yllätys mikä myös tuli, oli se että vaipparoskis on AINA täynnä, siis ei sitä Masan kanssa tarvinnut tyhjentää kuin kerta viikkoon, ja nyt joka toinen päivä aivan täysi! Mitä rahan menoa, mutta siitä huolimatta kestoja en tule edes kokeilemaan!
Pyykin määräkään ei ole tolkuttomasti lisääntynyt, kun meidän pieni herrasmies ei maitoa tuhlaile, vaan kaikki pysyy sisällä melkeinpä aina :)

Esikoinen on aivan ihana näiden pikku apinoiden kanssa :) Vie Masaa pihalle ja vaihtaa vaippaa pyytämättä :) Tänään yllätti ja ihan omatoimisesti vaihtoi elämänsä ensimmäisen kakkavaipan! :) Ja tottakai ylpeänä sen jälkeen sitten kertoi :)

Mutta kun kahden vaippaikäisen kanssa on näin helppoa, niin johan se on vauvakuume iskenyt! Ei hitto sentään! :D Mutta ei siitäkään huolimatta lisää ole tulossa ihan heti :) Krooninen vauvakuume se taitaa olla, ja varsinkin mahakuume :D

Masallahan pientä uhmaa pukkaa, mutta se nyt johtuu iästä, ei vauvasta. Koiran ruoka maistuu edelleen, mutta nyt kieltäessä ruoat lentelee pitkin keittiötä ja kaiken mitään käsiinsä saa, joutuu vesikippoon, myös mamman puhelin kertaalleen. Niin kestävä kuitenkin oli, vaikka siellä tovin uiskenteli, että muutaman tunnin kuivumisella taas toimi :) Tavarat muutenkin lentelee, mutta silti pikkuveljeään kohtelee ihan mukavasti :) Välillä paijaa  ja nyt vihdoin lopettanut syliin kiipeämisen keinussa :)

Ainoa mikä mammaa stressaa, on se, että joskus nämä pienet palleroiset pitää laittaa hoitoo ja itse pitää muka jotain tehdä!! Tuntuu että se aika on jo niin lähellä, vaikka saahan tässä nauttia kotona olosta vielä ainakin vuoden :) Mutta kun aika menee vaan niin kamalan nopeasti ja ennen kuin huomaankaan, nämäkin pikku kakkiaiset on jo isoja kiukuttelevia esi-teinejä! :)

Tarkoitus ei nyt ole antaa sitä kuvaa, etteikö niitä huonojakin päiviä olisi..on toki, mutta 97% ihania ja 3%vähän vähemmän :) Onhan kaikilla huonoja päiviä, ihan jopa pienellä vasta hetki sitten syntyneellä herrasmiehellä. Aina ei vaan voi olla kivaa. Sitä varten (ja tottakai muutenkin kuin vain vauvojen takia, onhan se parasta mitä minulle on tapahtunut lasten lisäksi) meillä on rakkaampaakin rakkaampi pappa, herra Ukkonen, pääsee mammakin tuulettumaan välillä eikä tarvitse "vieraiden" hoitoon lapsia jättää ja jaksaa sitten ne 3% taas oikein hyvin :)
Eli pääosin tämä tuplavauva-arki on juhlaa <3 Mutta työtä näissä riittää, vaikka välillä ei siltä tunnukkaan, kun jotenkin liiankin luonnollisesti sujuu :)

      Masa ei keinustaan luovu, vaan aina kun keinu on vapaa, on Masa siellä salamana :D

Apinalauma :) Vain pappa (herra Ukkonen) puuttuu :)

Mamman vauvat <3

Yhdessä kylvyssä :)

Nätisti paijataan :)

Hääpäivä!!! 29.6.2013

Perjantaina tulivat kaasot ja toisen vaimo meille seuraksi. Eihän nyt morsianta saanut jättää yksin viimeiseksi illaksi apinalauman kanssa :D

Ukkonen häädettiin pois, kun ei tietenkään morsianta saa ennen häitä nähdä, sen verran vanhanaikaisia/taikauskoisia tai jotain pitää olla :)

Ja illalla sitten kaasojen kanssa testailtiin vielä puvut ja korut, mitkä saapui kuin saapuikin ajoissa, vaikka oli jo melkein varma että koruostoksille joudutaan. No "ykköskoru" olikin aivan täydellinen, ja hyvä niin, niin sai Mömmeli sitten sen toisen laittaa.

Jo silloin tuli olo että en halua ottaa mekkoa enää pois, mutta ei sitä nyt sitten kuitenkaan mekko päällä viitsinyt nukkua, saati aamulla lähteä liikenteeseen.

Meidän ahkera "hoviompelija" vielä viimeisteli Masan mekon oikein käsin ompelemalla ja ai että siitä mekosta tuli upea! :) Kyllä on ihanalla kaasolla ihana vaimo :)

Tyttöjen iltaakun vietettiin, niin tottahan toki piti pizzat tilata, ja ihan kuin pizzakuski jotain olisi aavistanut, kun tyrkkäsi vielä ilmaisen limun mukaan :)

Seuraavana yönä tuli nukuttua suunnilleen 2½ tuntia, mutta siitä huolimatta pirteänä heräsin aamulla puoli 6 :)

Ihmetytti hieman, kun ei edelleenkään jännittänyt, ei sitten yhtään. Olinkin aivan varma, että se kaikki puuttuva jännitys iskee, kun kirkon ovista stutaan sisään kun musiikki alkaa ja sitten ei enää jalat kanna ja isäpappa saa kantaa minut sulhaselle :D (No siellähän se iskikin, mutta ei sentään ihan niin pahasti :D )

Kello kahdeksan oli aika meikkaajalle Korsossa, ja hieman jännitti, kun näki sen pikkutytön, jolla ei ollut vielä tissitkään kasvaneet, että minkähän pellemeikin se saa aikaiseksi! 
Mutta onneksi oli kaaso pelastamassa tilanteen ja minä olin hiljaa ja kaaso piti huolen että nätti tulee :)

Itsehän näin meikin vasta kun se oli valmis, ja vähän ehkä pelästytti, kun sen verran vahva meikki ja muuten omissa rytkyissä tukka päätä pitkin valuen.
Mutta hyvä meikki tuli, ei pandanaamiota, vaikka välillä kuulema vähän siltä näytti :D
Kiltti tyttö vielä kiinnitti tekoripset, mitkä "tukkataikuri" kehoitti hankkimaan.

Meikki oli edullinen (56€), kun en varsinaista häämeikkiä ottanut, mutta huulipuna, mikä totta kai piti ostaa, kun sen sata kertaa ainakin sai sitä illan aikana lisäillä oli aivan törkeän hintainen! Siis 39€ hiton huulipuna! Ryöstömeininkiä, mutta ei haittaa, hyvä syy oli ostaa :)

                              

Toinen rakas kaaso jäi meille lapsia hoitamaan ja huolehtimaan että Mömmökään ei ihan vallan intoudu meikkaamisessa liioittelemaan :) 

Siitä sitten kipaistiin hakemaan kukat, ja kimppu ei kyllä ollut ihan sitä mitä olin odottanut, mutta loppujen lopuksi sekin oli täydellinen :) 

Seuraavaksi matka jatkui Pähkinärinteeseen tukkataikurin" käsittelyyn. Vihdoin viimein!  Olinhan sitä jo odottanut keskiviikosta asti kuin kuuta nousevaa, että saan nähdä mahtavan kampauksen 



Olipas meidän kampaajamestarimme keksinyt vielä töihin ajaessaan pienen lisän kampaukseen, punainen lisäke korostamaan kampausta. Ja se kuullosti hyvältä, olinhan antanut vapaat kädet muutenkin tukan suhteen :)

Siitä se pikkuhiljaa alkoi muotoutumaan ja sen kunniaksi kaason kanssa korkattiin pullot skumppaa (pienet vain :D )

Eikä vieläkään jännittänyt!! Tukan laittoon meni n. 2½ tuntia ja hieman meinasi jännittää, tuleeko kiire, mutta hyvin kerettiin, eikä morsian myöhästynyt omista häistään :) (Sulhasen onni ettei tarvinnut alttarilla yhtään pidempään odotella :D )

Vihdoin viimein päästiin lähtemään kohti Kallion kirkkoa, jossa vihkiminen tapahtuu.

Jotenkin ei yllättänyt, kun edellinen vihkiminen ei ollut vielä edes alkanut, kun kirkolle saavuttiin, joten ei ollut meilläkään asiaa morsiammen huoneeseen, mutta onneksi kiltti vahtimestari vai mikä mies olikaan, päästi meidät toiseen paikkaan vaatteita vaihtamaan, muuten oltaisiin kyllä myöhästytty ja pahasti.
Mainittakoon tässäkin vaiheessa että ei jännittänyt :)

Mutta ai että kun oli meikit, tukka ja pukukin päällä, niin IKINÄ en itseäni niin kauniiksi ole tuntenut! :)

Siirryimme vihdoin viimein morsiammen huoneeseen isäpappaa odottamaan ja taisi sekin yllättyä kun huoneeseen saapui :) Ilmeestä päätellen oli positiivisesti yllättynyt, ja hyvä niin, etten vain omissa silmissäni näyttänyt kauniilta :D

Siinä vaiheessa alkoi hieman jännittämään kun käveltiin ruusuportista alas portaita ja kaasot lähtivät kävelemään :)

Felix Mendelssohnin häämarssi kun alkoi soimaan, niin sitten se oli menoa! Ei meinannut henki kulkea ja jalat kantaa, kun lähdettiin kohti alttaria! Ja kyllähän siinä menasi hieman kyynelkin vierähtää, mutta olin reipas ja hillitsin itseni :) Ymmärrän nyt miksi morsiammella on se saattaja :D

Hieman tilannetta helpotti, että tiistaina oltiin käyty harjoittelemassa ja tiesi miten homma kulkee.

Yksi pieni jännityksen aihe oli polvistuminen alttarille, mutta onneksi tuli sekin edellisenä iltana kotona testattua, että hyvin onnistuu :)

Vihkiminen meni hienosti, vaikka hetken tuntui kuin taju lähtisi..naamaa kuumotti ja henki salpaantui, oli se vaan niin uskomattoman hieno tunne seistä siellä edessä elämäni suurimman rakkauden, herra Ukkosen kanssa <3 

Rääväsuu-kaasoni luki pätkän raamattua ja siinä vaiheessa taas meinasi hieman kyynel vierähtää, mutta edelleenkin pystyin hillitsemään :)

Pappi oli upea, tilaisuus vielä upeampi ja hääpari kaikista upein! :)

                                      Koko kauneuden kruunasi upea timanttisormus <3

                                                       Ja niin he saivat toisensa <3

                                                       <3 Herra ja rouva Hägglund <3

Siitä matka jatkui ruusunterälehtisateessa upealla isäpapan hommaamalla vanhalla jenkillä kohti juhlapaikkaa, toki hieman mutkan kautta kun kaupungilla käytiin hieman pyörimässä.

Vieraat, tai suurin osa olivat jo saapuneet paikalle kun tulimme ja alkujuomat kilisteltiin ja pikkuhiljaa siirryttiin pöytiin ruokaa odottamaan.

Ruoka oli loistavaa, ohjelmaa oli jos jonkin moista, mm. morsiammen ryöstö (pääsi morsian Pub Pääskyyn kaljalle :D )

Ukkonen sain tehtäväkseen täyttää listan sanoilla jotka kuvaavat minua. Ja ihanan listan olikin tehnyt :)

Ehkä kaikista hauskin ja yllättävin ohjelma oli, kun  bestman ilmoitti, että kaikki miehet joilla on jotain morsiammelle kuuluvaa, voivat nyt palauttaa ne, ja niin alkoi joka pöydästä nuoria miehiä nousemaan ja aikamoinen avainnippu siihen eteeni kertyikin, 10 kpl kaiken kaikkiaan, kun miehet tulivat kiittämään ja mutaa :D Siinä oli herra Ukkonenkin ihmeissään :D

Puheet olivat aivan ihania,vaikka morsiammen isä, joka ensimmäisen puheen joutui pitämään, ei sen kumemmin puhetta pitänyt, mutta kaasot ja bestman sitäkin paremmat :)

     Myös hääkakku oli onnistunut valinta, ainakin hääparin mielestä :) Suklaa-chilikakku.

Ja niinkuin arvata saattoi, tottakai se oli morsian joka polkaisi ensimmäisenä, sulhanen kun ei koko hommasta oikein ollut tietoinen, ja ihmetteli että miksi pitää potkaista :D

Häävalssi, jota neljä kertaa harjoteltiin, sujui oikein hyvin, eikä edes tallottu toistemme varpaita..ainakaan pahasti :) Valssina toimi Kari Tapion Viimeinen valssi.

(häävalssi olikin asia, josta moneen kertaa väännettiin ennen häitä, kun ei tämä morsian osannut päättää ja aina mieli vaihtuii ja herra Ukkonen hermostui :D )

Ja vaikka vieraat ei mitään tanssijoita olekkaan, niin kyllä vaan sinne muitakin saatiin tanssimaan, ainakin ne pakolliset tanssit ja totta kai vähän muutenkin :)

Lastenvahti huolehti meidän pienestä frakki-miehestä, mutta kyllä mamma nyt sentään kerkesi hieman käydä moikkaamassa juhlinnan lomassa :)

Kaikki vieraat yhtä lukuunottamatta saapuivat paikalle ja pastori ei myöskään juhliin kerennyt, mutta tärkeimmät olivat juhlimassa meidän tärkeintä päivää <3 (lukuunottamatta lasten syntymiä)

Kaikki meni paremmin kuin hyvin, kun ei mietitä ammattitaidottomia tarjoilijoita jotka ei lapsille edes limua tarjonneet ruokajuomaksi :) Ja vieraatkin tuntuivat viihtyvän :)

Hääpuvusta pystyi seuraavana päivänä helposti päätellä että hauskaa oli, kun hieman punaviinitahroja tottakai illan aikana tuli :) (toivottavasti pesulassa saavat puhtaaksi)

Hotellille lähdettiin hieman ennen ravintolan sulkeutumista, ja hääyökin oli aivan ihana, vaikka tämä siivoustyranni (ei liity mitenkään hääyöhön) saikin aikaiseksi pienen riidan, totta kai, eihän sitä nyt edes hääyötä voi olla hieman tappelematta :D 

Kaason pakkaamat yöpalat jäi tietenkin ravintolaan, mutta olihan siellä onneksi pullo kuohuvaa odottamassa :) (josta puolet jäi juomatta)

Ihana ikimuistoinen päivä kaikin puolin, mutta aivan liian nopeasti ohi <3 :)

Seuraavan päivän kruunasi hotellin aamiainen, mikä kannettiin huoneeseen, ja Ukkosen huomenlahjaksi ostamat ihanat hopeiset korvikset :) Siitä oli hyvä lähteä keräämään taas perhe kasaan  Minttua lukuunottamatta, joka sai vielä yhden yön viettää kennel Hibykinissä <3 :)

Juhannus...

Tuli ja meni. Mutta ihana juhannus oli :)

Lähdettiin Ukkosen mökille koko perheen voimin ja mukaan tuli ihana kaasoni vaimoineen :)

Ja niinkuin jo vuosi sitten olin tämän juhannuksen "varannut" itselleni, niin vaikka perheen kanssa olinkin, hoiti Ukkonen lapset suurimmaksi osaksi ja sai tämä mamma ottaa rennosti, hyvin rennosti :)
Alexanderin ensimmäinen loma ja kyllä pikku-ukko nautti kun oli jatkuvasti joku syli vastaanottamassa :)
Isommat pennut nautti hienosta altaasta, minkä Ukkonen oli vaivalla käynyt hakemassa, ja vielä täyttänytkin :)

                                                    Jopa rannalle päästiin kerran :)

Hieman meinasi lauantaiaamu masentaa, kun vettä tuli, mutta loppui sekin onneksi.

Hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa, voiko sitä muuta toivoa :)

Edellisenä maanantaina päätettiin poiketa Korkeasaareen, ihan sama vaikka vesisadetta olikin luvattu melkein koko päiväksi. Kesä kuivaa minkä kastelee, ja kyllähän se vähän kastelikin :)
Jos sitäkin olisi taas siirtänyt, niin todennäköisesti tänä vuonna ei sinne enää olisi "keretty".
Kiva reissu ja Masakin nautti.. niin ja kyllähän se Mömmökin tykkäsi :)
Alexanderhan ei mitään mistään vielä tajunnut :)
Mutta kyllä se taas nähtiin, että sää kuin sää niin ei siellä niitä eläimiä nää. Paitsi pari leijonaa sattui kerrankin olemaan näkyvillä :)
Kaikesta huolimatta oli oikein mukavaa :)