Minäkin lähinnä itseäni varten.
Päivät kun kuluvat kotona, 25.2.2012 syntyneen pienen matilda neidin kanssa, niin aikaa on yllin kyllin kirjoitella ja hauskahan näitä on myöhemmin lueskella :)
Vähän ensin itsestäni ja perheestäni. Asun siis avoliitossa Matildan isän , kutsutaan häntä vaikka sitten nimellä herra Ukkonen, kanssa ja minulla on myös vanhempi tytär, Mimosa 9-v.
Asustelemme vantaalla kerrostalo neliössä ja haaveissa joskus vielä omakotitalo :)
Nyt äitiyslomalla ollessa päivät kuluvat pikkuneidin nukkuessa aika pitkälti tässä koneen ääressä, niin miksi en laittaisi ajatuksiani ylös :)
Hieman sekavaa taitaa tekstistä tulla, mutta kun en mikään kirjailijakaan ole :D
Niin kamalan äkkiä menee tämä vauva-arki! En esikoisesta muistanutkaan kuinka nopeasti aika menee.. Tosin silloin olin itsekkin sen verran nuori, että aika taisi kulua vähän eri tavalla ja vauvan kanssa mentiin ja tultiin, kun nyt taas mielelläni vietän aikaa ihan vain kotona vauvani kanssa, katsoen kuinka tämä pieni ihme kasvaa <3
Yli seitsemän vuotta kun tätä lasta toivottiin ja yritettiinkin (tosin ei Ukkosen kanssa, vaan siinä oli kaksi pidempää suhdetta ennen tätä). Olin jo melkeinpä luopunut toivosta saada toista lasta ja Ukkonen oli myös tietoinen asiasta.
Kuitenkin, vasta puoli vuotta seurusteltuamme, joulukuussa 2010, huomasin olevani raskaana ja ai että sitä onnen tunnetta! <3 Se oli jotain aivan uskomatonta, kun en enää uskonut saavani lapsia.
Mutta ensimmäisessä ultrassa ei kaikki ollutkaan kohdallaan, vaan lääkäri kertoi sikiön olevan sykkeetön ja rv8+6, eli muutaman viikon olleen jo kuolleena.
Sillä hetkellä maailma tuntui romahtavan. Siitä seurasi kaiken näköisiä komplikaatioita, kun kohtu ei tyhjentynyt ja kaavintakin epäonnistui vissiin kun tuli kohtutulehdus ja uusi kaavinta ja sairaalassa jouduin makaamaan kamalien kipujen takia muutaman päivän.
No siitä emme lannistuneet vaikka koville otti, kuitenkin olin onnellinen siitä, että pystyin tulla raskaaksi. Ex-mieheni kun sanoi minulle, että vika on minussa eikä varmasti hänessä voi olla mitään vikaa. (hänellä tosin ei ole yhtään lasta). Kuitenkin sai minut jo uskomaan että ehkä se on niin.
No kuitenkin. Tapahtuneen keskenmenon jälkeen päätimme alkaa yrittämään uutta raskautta. Ostimme Donna testerin ja sitä seurailtiin ja toukokuussa raskaustesti näytti taas plussaa <3
Kuitenkaan silloin ei oikein uskaltanut nauttia raskaudesta, kun pelotti uusi keskenmeno. Maltoimme silti odottaan ensimmäiseen ultraan ilman varhaisultrassa käyntiä, ja kyllä tuli kyynel sekä äidillä että isällä, kun näki ne pienet sydämen sykkeet ja että meidän niin rakkaalla vauvalla oli kaikki hyvin <3
Sen jälkeen uskalsi jo sukulaisillekkin kertoa pikku hiljaa, ja totta kai myös tulevalle isolle siskolle :)
Raskausaika sujui kaikin puolin helposti ilman huonoja oloja tai muutakaan. (lukuunottamatta loppuraskauden järkyttävää närästystä ja levottomia jalkoja+kenkien jalkaan laittamista :D)
Vielä kun kävi niin hyvin, että kesäkuussa jouduin lomautetuksi, (mikä jatkui äitiyslomaan asti) niin sain nauttia täysillä odotuksesta ja keskittyä vain tulevaan pieneen ihmeeseen :)
Lokakuussa saimme myös hyvän uutisen, saimme isomman asunnon ja pääsimme muuttamaan hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää :)
Kaikki meni siis paremmin kuin olisin koskaan voinut toivoa! :) Uusi mies, uusi vauva, uusi asunto! :)
Nyt siis vain nautitaan ja nautitaan ja nautitaan vielä vähän lisää :)
Kesä tuli vihdoin ja viimein, isompi neiti lähti mummolaan kahdeksi viikoksi, Ukkonen on töissä ja me löhöilemme pikku-prinsessan kanssa kotona <3 :)
Ainoa mikä vaivaa, on kamala vauvamaha-kuume! :D
Tässähän tätä tekstiä näin ekalle kerralle :)
