Arvonta Dreams and marshmallow - blogissa
Käykääs osallistumassa! Voit voittaa s-ryhmän tai h&m lahjakortin! :)
http://dreamsandmarshmallows.blogspot.fi
http://dreamsandmarshmallows.blogspot.fi
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Pieni enkeli
Sunnuntaina kuulin uutisen, jota kenenkään ei pitäisi kuulla, vielä vähemmän kokea. Ei edes pahimman vihamiehen.
Suunnaton suru ja jollain tapaa myös viha valtasi mielen. "Miksi tällaista vääryyttä tapahtuu?!" Mitä ihminen on tehnyt ansaitakseen pahimman mahdollisen?!
Täydellinen vauva, pienen pieni enkeli lensi taivaaseen ennen kuin näki päivänvaloa.
Mimosan pikkusisko, isän puolelta, mutta sisko se on siinä missä Matildakin.
Pieni tyttö lähti aivan yllättäen, ei mitään ennakkovaroituksia. Aika oli tulla tapaamaan vanhempia, toisin kävi.
En usko jumalaan, mutta uskon, että on Jotain. Ja ehkä tälle pienelle tytölle oli toinen tarkoitus, ehkä hänen tehtävänsä olikin lähteä hoitamaan Nonna-koiraa.
Oli tarkoitus mikä hyvänsä, ei sitä voi hyväksyä! Suurin vääryys mitä voi vaan tapahtua!
Miten voi lohduttaa vanhempia jotka joutuvat kokemaan jotain näin kamalaa?! Ei varmasti mitenkään. Mitkään sanat eivät lohduta. Näin uskon. Mieleni tekisi soittaa ystävälleni, mutta en tiedä mitä sanoa. Jätän siis soittamatta.
Suru-uutinen pysäytti totaalisesti ja tunsin kuinka rakkaus omia lapsia kohtaan kasvoi entisestään, jos mahdollista <3
Mitä minä taas olen tehnyt ansaitakseni kolme täydellistä lasta?!
Iski pelko, kun tajusin, kuinka helposti jotain niin tärkeää ja rakasta voidaan vaan ottaa pois.
Miten pystyn suojelemaan omia pieniäni kaikelta pahalta?!
Asia on niiin suuri, ettei sitä pysty sisäistämään. Ei voi kuvitellakkaan miten se koskettaa vanhempia.
Ja miten lohduttaa 10-vuotiasta joka niin kovasti odotti näkevänsä pikkusiskon, jota ei koskaan pääsekkään näkemään??
Ainoa mitä tuli mieleen, on pieni runo, millä ystäväni lohdutti minua, kun minun pikkuveli kuoli.
Niin yksin on pieni ihminen
jo hiljaa uneen vaipuen.
Siinä pääsee kahleista kylmän maan
tuo lapsi vapaana vaeltamaan.
Yön usva laskee tuska täyttää maan,
vielä lapsi itkee peloissaan.
Kun suurin on hätä saapuu enkeli luo,
ei sua yksin jätä vaan lohtua tuo.
Kun silmäsi avaat
näet kauneuden,
siinä on vastaus, voima rakkauden.
Niin pahalta tuntuu koko ajan kun miettii, kuinka raadollista ja epäreilua elämä voi olla.
Voiko tällaisen surun yli päästä ikinä? Ei varmaan. Ehkä sen kanssa oppii elämään.
Suunnaton suru ja jollain tapaa myös viha valtasi mielen. "Miksi tällaista vääryyttä tapahtuu?!" Mitä ihminen on tehnyt ansaitakseen pahimman mahdollisen?!
Täydellinen vauva, pienen pieni enkeli lensi taivaaseen ennen kuin näki päivänvaloa.
Mimosan pikkusisko, isän puolelta, mutta sisko se on siinä missä Matildakin.
Pieni tyttö lähti aivan yllättäen, ei mitään ennakkovaroituksia. Aika oli tulla tapaamaan vanhempia, toisin kävi.
En usko jumalaan, mutta uskon, että on Jotain. Ja ehkä tälle pienelle tytölle oli toinen tarkoitus, ehkä hänen tehtävänsä olikin lähteä hoitamaan Nonna-koiraa.
Oli tarkoitus mikä hyvänsä, ei sitä voi hyväksyä! Suurin vääryys mitä voi vaan tapahtua!
Miten voi lohduttaa vanhempia jotka joutuvat kokemaan jotain näin kamalaa?! Ei varmasti mitenkään. Mitkään sanat eivät lohduta. Näin uskon. Mieleni tekisi soittaa ystävälleni, mutta en tiedä mitä sanoa. Jätän siis soittamatta.
Suru-uutinen pysäytti totaalisesti ja tunsin kuinka rakkaus omia lapsia kohtaan kasvoi entisestään, jos mahdollista <3
Mitä minä taas olen tehnyt ansaitakseni kolme täydellistä lasta?!
Iski pelko, kun tajusin, kuinka helposti jotain niin tärkeää ja rakasta voidaan vaan ottaa pois.
Miten pystyn suojelemaan omia pieniäni kaikelta pahalta?!
Asia on niiin suuri, ettei sitä pysty sisäistämään. Ei voi kuvitellakkaan miten se koskettaa vanhempia.
Ja miten lohduttaa 10-vuotiasta joka niin kovasti odotti näkevänsä pikkusiskon, jota ei koskaan pääsekkään näkemään??
Ainoa mitä tuli mieleen, on pieni runo, millä ystäväni lohdutti minua, kun minun pikkuveli kuoli.
Niin yksin on pieni ihminen
jo hiljaa uneen vaipuen.
Siinä pääsee kahleista kylmän maan
tuo lapsi vapaana vaeltamaan.
Yön usva laskee tuska täyttää maan,
vielä lapsi itkee peloissaan.
Kun suurin on hätä saapuu enkeli luo,
ei sua yksin jätä vaan lohtua tuo.
Kun silmäsi avaat
näet kauneuden,
siinä on vastaus, voima rakkauden.
Niin pahalta tuntuu koko ajan kun miettii, kuinka raadollista ja epäreilua elämä voi olla.
Voiko tällaisen surun yli päästä ikinä? Ei varmaan. Ehkä sen kanssa oppii elämään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)