Ai että ihana istua näin aamutuimaan koneen ääreen kahvikupin kanssa, kun ei tarvitse Mimosaa olla kouluun herättelemässä. Matilda nukkuu ja Ukkonen on jo töissä :)
Saa syödä aamupuuron rauhassa ja selata aina niin mielenkiintoista facebookkia :D, lukea uutiset ja ehkä myös hieman pelailla :)
Ihana tauko joka aamuisessa hoputtamisesssa, "Onko reppu pakattu? Pue päälle, harjaa hiukset. Tee sitä tee tätä. Nyt pitää lähteä tai myöhästyt koulusta!". Eli LOMAA!! :)
Ikävä sanoa että äidillä alkoi loma kun likka lähti mummolaan, mutta näin se menee :) Ja kyllä se loma alkoi Mimosallakin mukavasti, kun pääsi mummon hemmoteltavaksi :)
Vaikka pienenpi prinsessa on kotona, on tämä puolittain lomaa, siitä kun ei ole sillä tavalla huolta, kuin yhdeksän vuotiaasta.
Riittää kun antaa ruokaa, vaihtaa vaippaa ja seurailee valloittavia hymyjä ja naurun purskahduksia :) Ei sen parempaa ajanvietettä olekkaan, ei edes lomalla <3 :)
Totta kai odotan, että isompi neiti tulee kotiin, ei vielä, mutta reilu viikon päästä, niin pääsemme myös yhdessä viettämään lomaa ja toivon mukaan myös yhdessä mökkeilemään :) Tykkimäen reissusta puhumattakaan! Sitä varmaan odottaa äiti kaikista eniten :D
Nyt kuitenkin kahvia nassuun ja ah niin "ihana" paheeni, tupakka aamukahvin kanssa yksin rauhassa parvekkeella :) Vaikka ei aurinko paistakkaan :)
Palataan hieman eiliseen. Pakko kertoa.
Miten niin pieni asia kuin savuke, voikin saada ihmisen niin pois tolaltaan. Eilen aamulla jäi kahvin kanssa tupakat polttamatta kun ei ollut. Perjantaina vasta varaa ostaa. (muistakkaan koska olis ollut rahat näin tiukilla).
No päivä meni ihan hyvin kuitenkin ilman tupakkaa niin kauan kun olimme pikku Masan kanssa kahdestaan kotona. Aina välillä hirveä himo iski, mutta meni ohi myös.
Mutta kun Ukkonen tuli kotiin, tuli itku: "Pakko saada tupakkaa!" En itsekkään käsitä mikä siinä silloin niin pahasti kolahti.
(Pistän tuon omituisen itkukohtauksen hormooneiden piikkiin, vissiin jotain vaikutusta ehkäisypillereillä, kun tuntuu että kaikki itkettää. Telkkariakaan kun ei voi katsoa, kun olkoon iloinen tai surullinen kohtaus, niin aina meinaa itku tulla:D Ärsyttävää!!)
Ihana rakas Ukkoseni <3 meni sitten viimeisillä rahoilla ostamaan sitä tupakkaa :)
Tänään se jo naurattaa, mutta ei sillä hetkellä kyllä pätkääkään :)
Melkein 20 vuotta kun polttanut, niin kyllä se on niin pahasti pinttynyt elämän tapa :/ Huono semmonen, mutta tapa kuitenkin.
Typerys kun olen kun aloitin Masan syntymän jälkeen uudestaan, mutta sillonkin se oli "pakko", kun ei vaan muuta voinut ajatella. Pääasia kuitenkin oli, että raskausajan olin polttamatta.
Niin kauan kun se on jatkunut, niin siitä on tullut ikävä mutta hyvä tekosyy esim. töissäkin pitää taukoja. Jos en polta, niin kädet on toimettomat ja hirveä ahdistus iskee. Säännöllisin väliajoin kun sytyttää sen savukkeen, niin kädet tuntee itsensä hyödyllisiksi :D
Se siitä aiheesta :) Nyt lähden harrastamaan pahettani :) Ja nautiskelemaan "lomasta" :)
