Eilen oli sitten kolmas neuvola.
Aamulla meinasi hieman "huolestuttaa", kun aamupalan jälkeen kipaisin vaa'alla, ja se näytti aika hirmuisia lukemia, ettäkö parissa päivässä tullut pari kiloa lisää?! Ei näin!! :D
No ei paniikkia, ei se painonnousu nyt niin kamala asia ole, kunhan ei ihan kymmeniä kiloja tule :) Muuten joutuisi palkkaamaan sijais-morsiammen omiin häihin kun itse ei pukuun mahtuisi :)
Päivällä käväisin vaa'alla uudemman kerran, ja nyt se kapsitus oli jo paljon suotuisampi, oli se pari kiloa kadonnut kuin tuhka tuuleen :)
Vaikka ollut tässä flunssan poikasta nyt muutama päivä, ja Ukkonen oli sitä mieltä ettei pidä neuvolaan lähteä kipeänä, en voinut vastustaa kiusausta päästä katsomaan, paljonko tämä meidän poika-pallo on ottanut mittaa, kun sen jo päälle päin näkee, että aivan eri kokoluokkaa on kuin Masan kanssa oli näillä viikoilla. Koko taitaa olla aika sama, kun Masa-maha oli tasan vuosi sitten, ainoa ero, että nyt laskettu aika on 3 kuukautta myöhemmin :)
No Ukkosella sattuisi sopivasti olemaan auton vienti huoltoon kello kolmeksi, ja minulla neuvola 14.30, niin ihana rakas tuleva aviomieheni, herra Ukkonen oli ystävällinen ja vei meidät :) Ei tarvinnut lähteä lumihankeen ja siihen pyryyn tarpomaan ainaisen pissahätäni kanssa, vaikka matka nyt ei olekkaan edes kolmea kilometriä.
Neuvolan tätikin oli aivan ihmeissään, että miten se maha nyt näin on kasvanut, että "voiko olla viikkoja jo enemmän?", hän pohti. No ei voi. Ei ainakaan edellisviikkoisen ultran kokoarvioiden perusteella, kun pikkujätkä veteli aivan viikkoja vastaavilla käyrillä :)
Ehkä sitä vettä vaan on tällä kertaa hieman runsaammin.
Sf-mitta oli huimat 22cm, eli näillä viikoilla se tarkoittaa aika kivasti yli yläkäyrää, mikä ei haittaa ei sitten yhtään! :) Tätikin oli ihan sitä mieltä, että kyllä nyt taidan saada sen kovasti kaipaamani valtavan mahan :)
Ikinä ennen en ole tainnut mahani kanssa yläkäyrille asti päästä. Esikoisesta en kyllä muista ja neuvolakorttikin taisi mennä palaneen asuntoni mukana, mutta mielikuva on kyllä että ei todellakaan sitä luokkaa maha ollut. Muistikuvieni perusteella pienempi kuin Masa-maha, eli ennemminkin alakäyrillä.
Sydänääniä etsiessään, täti meinasi hieman huolestua, ja tarkkaili myös tämän mamman ilmeitä, että huolestuttaako, kun ei meinannut oikein löytyä. Etsi nimittäin ääniä sen verran ylhäältä, kun mahasta olisi voinut päätellä että vauveli olisi hieman korkeammalla.
En viitsinyt kiusallanikaan tädille kertoa, että aiemmin päivällä olin kotona äänet etsinyt, ja tiesin että siellä se pohjalla köllöttelee, että äänet kuuluu alhaata :)
Kerroin sen sitten kun tätikin oli äänet löytänyt :)
Ja painoasiaa! Kyllä se meidän kotivaaka näyttää mitä sattuu, koska neuvolan vaaka ainakin oli ihan kaveri :) Ensimmäisestä neuvolasta lähtien painoa tullut yhteensä 5,6 kiloa, eli ei yhtään paha :) Nyt siis viime neuvolasta painon nousu 160g/viikko.
Ainoa mikä tätiä hieman huolestutti, oli entisestään laskenut hemoglobiini, vaikka lisärautaa on syöty kuukausitulkulla jo, melkeinpä alusta asti, ei se tunnu taas nousevan. Oli siis 108 ja täti oli sitä mieltä, että mennään nyt taas kerran labraan ottamaan pieni verenkuva, josta sitten näkee paljon muutakin.
Ja mikäs siinä, samallahan kipaisen siellä labrassa ensi maanantaina, kun menen Kelaan vilauttamaan raskaustodistusta, että saadaan äityispakkaus pian kotiutettua :)
Oli neuvolan täti nimittäin niin kiltti, että antoi jo todistuksen, mutta kirjasi sen vasta maanantaille, kun tarvittavat 154 päivää on kasassa vasta lauantaina, ja silloinhan ei neuvolat ole auki, joten huijaus olisi paljastunut, jos sille päivälle olisi sen kirjannut :)
Kaikki oli siis kaikin puolin aika mallikkaasti, ja täti ihasteli, kuinka Masa on niin kovasti kasvanut ja kehittynyt. Hieman kun jo astelee ilman tukeakin meidän iso tyttö <3 :) Niin kiltisti touhusi sen lähemmäs tunnin, mitä siellä viivyttiin, eikä yhtään kaivannut seuraa, kun leluja tarpeeksi ympärillä :) Saatiin siis tädin kanssa pölistä ihan rauhassa niitä näitä ja lopuksi vielä ihasteltiin uusinta ja vanhoja äitiyspakkauksia netistä ja vertailtiin kuinka ne on muuttuneet.
Esittelipä täti pakkauksen, minkä hän aikanaan lapselleen on saanut.
Oli siis taas kerran oikein mukava tapaaminen :)
Ja sopivasti vielä sattui, ettei auton huolto mennytkään ihan niinkuin piti, vaan Ukkonen ajoi pihaan hieman ennen kuin lopeteltiin ja kerkesi hänkin tulla vaihtamaan muutaman sanan tädin kanssa :) Ja tapansa mukaan täti taas kyseli, että "Olethan pitänyt Mariasta hyvää huolta?" Ja vielä Ukkosellekkin kehui, kuinka Masa muistuttaa enstistä enemmän vaan isäänsä :) Kyllä huomasi ylpeän ilmeen Ukkosen naamalta ja kuinka hän oli tyytyväinen, ettäpääsi tämän kuulemaan. Ja olishan se ikävää ollut, jos neuvolan täti olisikin sanonut, että lapsi näyttää ihan postimieheltä! :D
No mukavasti päästiin siis autolla vielä kotiinkin, kun olin kyllä jo mielessäni hieman kironnut sitä kävelymatkaa, kun lunta tupruttaa ja vaunut on niin raskaat työntää hangessa ja ja... Ei tarvinnut! :)
Seuraavana onkin sitten ensimmäinen lääkärikäynti helmikuun alussa, helmikuun lupussa iki-ihana sokerirasitus ja maaliskuun alussa taas perus neuvola :) Niitä odotellessa siis :)
Illalla sängyssä taas tapamme mukaan tunnusteltiin vauvelin liikkeitä, jotka tällä kertaa tuntuivat TODELLA alhaalla, ihan kuin olisi häpyluun päällä pomppinut, niin meinasi Ukkonen huolestua, että "Onko nyt normaali että noin alhaalla on, että ei kai se vaan meinaa ulos tulla?!"
Vähän itsekkin ihmettelin, että miten niin alhaalla tuntuu, mutta kun ei kipeetä tee eikä muutakaan, niin kai se ihan normaalia on, en itse ainakaan huolestunut. Mutta on se ihanaa että isukki huolehtii <3
