Nyt vaan odotellaan että paljonko mennään yli.
Melkein päivittäin joku soittaa ja kyselee että "Joko?"
No kyllähän sitä sitten ilmotetaan että " Jo!" kun se aika koittaa, tuntuu vaan että eivät oikein ymmärrä, että kyllähän siitä sitten kerrotaan :) No on se kiva että ollaan kiinnostuneita :)
Pakko kai se on myöntää, että kyllä sitä odottaa että öisin heräisi niihin ihaniin supistuksiin ja että pikkuhiljaa tulisi se lähtö.
Mutta kun ei niin ei.
Ihan mukavasti tulee jo napakoita, mutta kivuttomia supistuksia päivisin, mutta eipä niistävissiin mitään hyötyä ole, mistä sitä tietää. Silti jotenkin semmoinen olo, että kyllä se varmaan itsekseen tulee :) Tämän suhteen jaksaa olla optimistinen, ja saa "pettyä" sitten kun joutuukin taas käynnistykseen :)
Samapa tuo loppujen lopuksi, kunhan ulos tulee :)
Eilen, normaalista maanantaista poiketen, sain jotain aikaiseksi. Yleensä kun maanantai menee maatessa.
Olin ahkera ja tein hyvää pinaattikeittoa ja leivoinpa sämpylöitäkin :) Ja kyllä sitä tuli muutakin tehtyä sekä Masan kanssa ulkoiltua :) Kostautui sitten hirveällä selkäsäryllä, mutta eipä tuokaan nyt niin häirinnyt, jotenkin niiin pirteä ja energinen olo ollut tässä viime aikoina, että ihan tuntuu hassulta :)
Mahassa aivan jatkuva möyrintä, ettei kyllä liikelaskentaa ole tarvinnut edes miettiä :) Ja hyvä niin :) Kiva kun tuntee että pikkumiehellä on kaikki hyvin ja tuntuu olevan vielä vähän tilaakin möyriä :)
Päivitystä tältä aamulta :)
Tänään bussikuskitkin lopettivat lakkoilunsa, ja nyt on semmoinen olo, että ei mitään tarvetta päästä mihinkään :) Se on vaan hyvä tietää että pääsee jos tulee tarvetta :)
No pihalle on tarvetta päästä, Masalla siis, mutta tällä mammalla olisi edelleen tarvetta ensin sille olkaimettomalle rätille, kun ahdistaa ne samperin rusketusrajat, kun ei niitä sitten saa millään piiloon :/
Ehkä kipaisen illalla Tarjoustaloon sillä aikaa kun auto on huollossa, siinä kun se kerta on ihan vieressä :)
