Lukijat

perjantai 22. helmikuuta 2013

Sokerirasitus.

Tulipa siinäkin käytyä torstaina.. taas kerran :) Mutta tällä kertaa vain tämän yhden kerran :)
Ja aika meni ihan mukavasti eikä kovin edes oksettanut :) 
Kyllähän se puolen vuorokauden paasto vähän koville otti, kun kuitenkin tykkään yöllä syödä ja juoda, niin nyt piti tyytyä vain siihen vessassa käyntiin, muutaman kerran.
No litku mitä join, oli sitä samaa sokerivettä kuin edelliselläkin kerralla, ja kylmääkin vielä, niin hieman helpotti :)

Pikku-Masa oli niin nuutunut, kun kipeä ollut, että nukkui melkein koko toimituksen ajan, hetki tottakai piti mummeleille esitellä kävelytaitoja :)

Ja kun fiksu olin, tein eväät mukaan, niin heti testien jälkeen sai syödä, niin taas jaksoi :)

Tottakai se piti sitten heti seuraavana päivänä neuvolaan soitella ja tuloksia kysellä, kun tietenkin satavarma olin, että arvot on kunnossa, tottai kai :)

Ja pah! Oma neuvolatätini oli lomilla, niin piti soitella sitten toiselle. Mutta tulokset sai sieltäkin. Ja vaikka testiä otettaessa pikatesti näytti että arvot kohdillaan, niin eihän se ensimmäinen sitten kuitenkaan ollut. Hieman oli siis koholla:
0h 5,7 (5,3)
1h 8,9 (10)
2h 6,6 (8,7)

Ja sehän riitti että se ensimmäinen meni hieman yli. Niin tuli neuvoja ja ohjeita, kuinka pitää alkaa syömään säännöllisesti ja vielä terveellisestikkin. Ja maanantaina pitää soittaa omalle tädille, niin sovitaan aika että pääsen kuulemaan vielä lisää ohjeita ja mittailemaan itse niitä arvoja.

Hitto mitenhän tämmöinenkin muutos onnistuu, kun ikinä en ole tommoiseen "tarkkailuun" tottunut?! 
No ei siinä mitään, mutta se itseni piikittäminen ei kuullosta kyllä yhtään hyvältä, kun en tykkää muidenkaan piikittelystä! :/

Mutta mitäpä en tekisi pikku-prinssini tähden <3 :) Ehkä se tämäkin vanha koira oppii yhden uuden tempun :)

Ja kun muuten niin tylsää elämää täällä metsässä eletään, niin saadaan vähän jännitystä päiviin, kun mamma piikittää itseään :D

Kyllä taas kerran sai todeta, että on se vaan pojan odotus aivan erilaista kun tytön :) Vaivaa vaivan perään, mutta kyllä sen on sen väärti <3 :)