Päivähän varattiin samalla kertaa kun käytiin pastoria tapaamassa häiden merkeissä. Heti tuli pastorista semmoinen olo, että hänet halutaan kun kirkollista apua kaivataan :)
Kai se Kallion veri on niin sakeaa, että sen näkee ja kuulee jo kaukaa ja sitä kaipaa, kun sitä virtaa itsessänikin :) .. Pastori kun on asunut Kalliossa vuosia :)
Aivan huippu pappi siis kerta kaikkiaan! :)
Ja suuri juhlapäivähän oli siis viime sunnuntai, 28.7.2013.
Juhlat pidettiinkin tällä kertaa meidän oikein kivalla kerhohuoneella, hieman helpompi raahata kaikki tarjottava ja muu vastaava paikalle, se kun oli käytettävissä jo lauantaista lähtien.
Isäpappa, herra Ukkonen oli niin kiltti, että vei lapset leikkimään veljensä luokse lauantaina, niin minä sain rauhassa järjestellä ja kakkuja laittaa.
Voileipäkakkupohjat kun oli perjantaina tehty (9kpl vuokaleipiä) ja 1 täytekakku, mitkä täytin lauantaina, tosin täytekakun tein ihan kokonaan, kun en sunnuntaihin malttanut odottaa..olinhan mielessäni suunnitellut kakkua jo monta viikkoa, ja olin myös aivan varma, että lopputulos on jotain aivan muuta, mutta ei, siitä tuli TÄYDELLINEN!! Siis juurikin semmoinen mitä olin pienessä mielessäni kuvitellut! :)
Siinä se on! Minun omin pikku kätösin ja rakkaudella tehty kakku pienelle prinssille :)
Kenkien tekoa harjoittelin kerran, yhden kengän verran. Vuoden vanhalla vaaleanpunaisella massalla (mikä jäi Masan ristiäiskakusta), ja jälki oli myös sen mukaista..kuiva massa ja kenkä oli kuin kymmenen vuotta käytetty, lytyssä, nuhjuinen ja repaleinen. Roskiin meni harjoituskappale, mutta niinkuin kuvasta näkyy, se vaatii vain ja ainoastaan sen hyvän massan, niin mikä vain poropeukalo onnistuu :D
Narut puuttuu, ja puuttui ihan loppuun asti..en viitsinyt väen vängällä lähteä hienoja tekeleitäni rikkomaan :)
Ja kun edellisenä iltana oli tehty, niin aamulla paniikissa heräsin, että nyt on kakku tuhoutunut tavalla tai toisella..eli ei muuta kuin pika pikaa koiran kanssa ulos, niin samalla pääsi tarkastamaan kakun tilanteen, se kun oli jo kerhohuoneen jääkaapissa odottamassa :)
KUNNOSSA OLI!!! :) Pienessä mielessäni kun olin jo miettinyt ja nähnytkin, kuinka vettynyt kakku sinkoituu joko kerhohuoneen seinään, jos en malta odottaa, että pääsen pihalle, tai sitten ihan sinne talon ulkoseinään kuuluvien perkeleiden kera :D
Hyvä että niiltä kirosanoilta säästyttiin! :D
Sunnuntai-aamu olikin yhtä ravaamista, kun myös voileipäkut olivat myös kerhohuoneen jääkaapissa, nämä "omat" kaapit kun on niitä suppeita pieniä, mihin ei mahdu sitten yhtään mitään!
Silti, ja siitä huolimatta ja mitä muuta.. Kakkuja tuli TAAS kerran kolmea sorttia; ihan normi, laktoositon, ja Gluteeniton(myös vehnätön).
Ja piti myös kokeilla, kun kerta hienon pikkuleipäpellinkin tilasin, niin gluteenittomia semmoisia. Lopputulos: rumia ja ei kovin hyvän makuisia (johtui jauhoista) Hieman niitä muokkasin, niin sain kivat koristeet kakun eteen :)
Koristeissahan, (noissa kaun ympärillä olevissa) niissä pikkuleivissä lukee Alexander, ihan meidän pojan mukaan siis :D
Siinä siis näiden bileiden tarjoilut, ja hyvin riitti, ihan kotiin asti vietäväksi :) (ja ei siis niin, etteikö vieraille olisi kelvannut, vaan että tarjottavaa oli riittävästi, vieraita oli kuitenkin sen yli 30, niistä lapsia kolmas osa)
Kun kaikki oli saatu hyvissä ajoin valmiiksi, niin ei enää stressannutkaan :D
Perjantaina kun pastori kävi kylässä, niin kertoi kuinka olin silminnähden jännittänyt kirkossa alttarille kävellessä. (sitä ennen ei jännittänytkään, vaan kaikki jännitys tuli, kun astuttiin kirkon ovista musiikin pauhaessa:) )
Kysyi, että muistanko mitään, mitä meille puhui, ja enhän hirveästi muistanut :D, niin oli nyt tulostanut vihkipuheen meille, että voin lukea sen ja muistaa sen sitten :) Ja meinasi siinäkin tilanteessa tippa tulla linssiin :) Kuka pappi tommoisia miettii?! Eikös se ole pääasia, että työnsä teki ja sillä sipuli. Mutta ei, meidän pastoripa ajatteli asiaa pidemmälle..pitäähän meidän jostain voida tarpeen tullen tarkistaa, että mitä sitä tuli alttarilla luvattua :)
Pastori ja vieraat löysivät paikalle suhteellisen hyvin, eli päästiin aloittamaan myös aika ajallaan :) Pappi jo oli sanonut, että toimitus kestää 20min-2h, riippuen ihan siitä päähenkilöstä, eli prinssi Alexanderista. Jos ei kiinnosta olla hiljaa ja aloillaan, niin pidetään breikki, jo koitetaan uudestaan hetken päästä. Pastorilla kun oli aikaa iltaan asti, kunnes alkoi väijy :)
Eli ei paineita siitäkään :D
Kummeille pidettiin kunnon "puhuttelut" ennen varsinaista seremoniaa.. tietää kummit ainakin tehtävänsä ja velvollisuutensa nyt :)
Pappi vielä hymyili ja sanoi jotain hauskaa, kun kerroin, että molemmat kummipariskunnat odottaa toista lastaan :)
Kastepöytänä toimi meidän parvekkeen pöytä, ja olin ihan varta vasten ostanut valkoisia kruunukynttilöitäkin, mutta enpä löytänyt hyvää kynttilänjalkaa, joten pöydän palvaksi kynttiläksi valikoitui siis jotain aivan muuta.. hieno punainen marmorikynttilä :) Vihkiraamattu tottakai oli pöydällä myös :)
Ja ihan uuden jutun kertoi myös kasteen yhteydessä kynttilastä, että se pitäisi kuulemma polttaa siihen mennessä, kun lapsi ripille menee, kun silloin alkaa taas "uusi"kirkollinen "aikakausi". No ei olla muilla polteltu, eikä poltella jatkossakaan :D
Kastemaljana toimi meidän hedelmäkulho..Ukkosen mielestä ei kuulemma ollut tarvetta ostaa uutta.. ja pappikin sanoi kun kastemaljasta kysyin, että "Senhän voi kastaa missä tahansa ämpärissä :D. "
Mitähän pappi olis tuumannut, jos olisin ehdottanut, että "Kastetaan sitten pöntössä, valkoinenhan siinäkin on se ympäristö. Kynttilän voi laittaa lavuaarin reunalle ja vessapaperilla voi pään kuivata! :D " Todennäköisesti nauranut vaan, mutta pidin tuon idean omassa mielessä, tai siis pastorille en sitä kertonut :D
Kastetilaisuus meni kauniisti..pastori puhui pienestä prinssistä, ihan niin kuin meidän poika onkin (vaikka se siniverisyys ja muu puutuu, mutta silti).
Ainoastaan meinasi tätä mammaa välillää edelleen naurattaa se, että missä tahansa ämpärissä voidaan kastaa :D Lapsi on aina lapsi, vaikka ikää olisi 30! :D Tämä akka varmaan vielä kuolivuoteellaan naura yhtä "hauskoille" jutuille :D
Tälläkin kertaa Mömmö, jo konkari, kuivasi sankarin pään kasteen jälkeen..tulihan se vanhasta muistista, kunvasta hetki sitten saman teki Masalle :)
Ja niinkuin häissäkään, ei laulettu myöskään ristiäisissä, kun pastorille sanoin, että "Kukaan ei halua laulaa, paitsi ehkä meidän mummi, mutta se voi laulaa muualla sitten :D"
Pastori vaan sanoi, että "Pitää olla siitä hiljaa seurakunnassa, tai muuten saattavat miettiä virkaa uudestaan:D" Tai jotain siihen suuntaan, mutta huumorilla kuitenkin :)
Eikä mennyt tilaisuudessa kun sen parikymmentä minuuttia, koska onhan meillä niin ihana ja kiltti vauva, että eihän tuo mitään huutanut tai kiukutelut tai muutakaan :)
Päästiin siis purkamaan tarjoilupöytää hyvinkin pian, koska mamman puudelinenä kyllä hikoili taas siihen malliin, että kaksikin minuuttia oli liikaa, saati sitten että se kesti kuitenkin sen kaksikymmentä! :)
Ja niin vain sain vihdoin viimein meidän NIIN kovin odotettu ja toivottu poikamme nimen:
<3 Alexander Christoffer Hägglund <3
Kuvassa näyttää ihan vahanukelta, mutta ei, ei vielä semmoista olla keretty tekemään, ihan oikea poika se siinä poseeraa <3 :)
Pastori vielä kertoi lopuksi, mitä ihmiset tahtoo, eli mimmoiset kuvat kuuluu ottaa (ei Mömmön ja Masan kanssa vaan semmosia kerrottu, eli huonommat papit oli silloin)
Eli Ryhmäkuvaa, ensin me "päähenkilöt", eli pappi, vanhemmat, kummit ja tottakai sankari, sitten perhekuvaa, ja viimeiseksi vielä ryhmäkuvaa, missä kaikki vieraat mukana :)
Jää siis vielä kuvan muodossa muistoa näistä juhlista, kun eihän laho pää välttämättä mitään muistaisikaan vähän myöhemmin :D
Pyydän anteeksi, jos joku kuvan henkilö sattuu eksymään tätä lukemaan, eikä tykkää, että oma naama on täällä, niin ilmoittaa heti ja poistan kyllä.. Ei naamaa siis vaan koko kuvan :)
Ihanat juhlat..tällä kertaa pappikin kerkesi jäädä syömään (häissä ei jäänyt, ei tosin muistettu pyytääkkään, mutta "rääväsuu"-kaaso hoiti homman sen osalta onneksi :) Mutta oli pastorilla muuta menoa silloin. (olihan pastorille siis ruoat maksettu tottakai!)) No nyt jäi oikein mielellään :)
Lapset ja aikuiset viihtyi, ruoka riitti ja sankarikin nautti, kun sai sylistä syliin mennä, eli ei siis ainakaan itkenyt, eli nautti! :D
Nyt nauttii mamma, kun tältä vuodelta on juhlat, siis itse järjestämät, juhlittu :)
Vielä meidän Täydellinen perhe <3
