Se on taan joku pöpö iskenyt, kun jätkä oli tuossa reilu viikko sitten kuumeessa monta päivää, sen verran kipeä, että kertaalleen Ukkonen käväisi pojan kanssa jo Jorvissa. No mitään ei löytynyt, joten ei kun kotiin vaan parantelemaan.
No se onneksi helpotti, mutta nyt viime viikonlopulle sitten Masa otti saman, kuumetta ja flunssaa, eli panadolia ja buranaa naamaan vaan, niin kyllä se helpottaa.
Sen verran pirteänä jaksoi neiti kuitenkin olla, ettei jätetty juhlia väliin, kun lauantaina oli Ukkosen siskon 18-vuotis bileet, niin olisihan se ollut ikävää, että mamma olisi sitten joutunut jäämään kotiin, eikö se jo riitä että mamma on mehulinjalla :D
Ne juhlat meni oikein kivasti :) Tarjottavat oli loistavia, ja tämä mamma vetikin sitten tarjottavista sen "suurimman osan" :D
No sunnuntai aamu taas ei alkanutkaan ihan niinkuin oli suunniteltu. Tai alkoi, mutta ei jatkunut, kun aamulla menin Mintun kanssa puistoon, niin mitä päätti tämä pirun rakki tehdä?! No kerrankin ajattelin olla "reipas", ja vähän kiertää puistoa elukan kanssa, niin tapansa mukkan tämä aivokuollut rotta veti ympäri puistoa tuhatta ja sataa, mutta niinkuin normaalisti tekee, ja kohdalla väistää, ei tällä kertaa sitä tehnytkään, vaan pamahti suoraan jalkoihin, niin että ennen kuin tajusinkaan, makasin mahallani pusikossa, ja kylläpä hieman säikäytti, kun tuntui että koko maha katosi jonnekkin.
No arvata voi, että puistoilut loppui siltä aamulta ja kotiin tullessa pirautin heti kättärille, että mites tämmöinen voi vauvaan vaikuttaa.
Ja niinkuin jo ennen soittamista tiesin, aamupäivän suunnitelmat muuttui, kun pakattiin pennut autoon, (Ukkonen kun ei minua yksin laskenut liikenteeseen) ja päräytettiin kättärille käyrille makoilemaan.
En ollut niin kamalan huolissani, kun pikku-ukko mahassa riehui koko matkan, että elossa oltiin vahvasti :)
Mutta tottakai sitä pieni pelko pyllyssä oli, oli se mahalento sen verran raju kuitenkin.
No minä jäin sinne tunniksi makoilemaan, ja Ukkonen tuli pentujen kanssa kotiin pakkailemaan, kun iltapäivällä oli hänen veljen tytön ristiäiset, ja kiire olisi tullut, jos olisivat jääneet odottelemaan.
Käyrillä kaikki oli aivan loistavasti ja sen jälkeen odoteltiin vielä tovi, että lääkäri vielä ultralla tarkisti kaiken olevan mallillaan.
Säikähdyksellä selvittiin, mutta jää nyt tältä mammalta loppuajaksi puistossa kiertelyt, ja keskityn vaan siihen penkillä istuskeluun ja koira voi vetää kaistapäisenä ympäri puistoa ihan niin paljon kuin sielu sietää, mutta yksin.
Ukkonen tuli sitten lauman kanssa noutamaan mamman ja siitä suunnattiin anopille valmistautumaan päivän juhliin, eikä tullut edes kiirettä :)
Ainoa mitä mammalta puuttui, oli korvakorut, mistä ei tullut Ukkoselle mainittua, kun lähti kotiin pakkailemaan tavaroita, kaikki muu oli mitä pitikin, joten hatun nosto siitäkin, että kyllä tuo minun mies osaa <3 :)
Juhlat meni hienosti, vaikka olikin puheet ruotsiksi, mutta en kai kamalasti menettänyt, vaikka en ymmärtänytkään :)
Ja ne herkulliset tarjoilut! :) Kyllä oli taas masu täynnä kotiin lähtiessä :)
Tänä viikonloppuna olisikin ollut hyvä mittailla sokereita :D Ei varmaan yhtään kelvollista arvoa olisi tullut :D Mutta niinkuin neuvolan täti jo edellisessä raskaudessa sanoi " Jos on joku juhla/herkkupäivä tiedossa, niin ei sinä päivänä kannata mitata, kun ei ne arvot silloin ole kuitenkaan hyviä." Joten noudatin ohjeita, eikä mieleen tullut mitatakkaan :D
maanantai 28. huhtikuuta 2014
torstai 17. huhtikuuta 2014
Ultra 30+5
Kyllä tätä taas odotettiin kuin kuuta nousevaa.. viime viikolla neuvolassa kun täti laittoi lähetteen ultraan kun Sf-mitta ei kasva tarpeeksi.
En oikeastaan stressannut, mutta kyllä pieni huoli oli takaraivossa kuitenkin..onhan kaikissa edellisissä raskauksissa tämäkin mennyt oppikirjojen mukaan, niinkuin kaikki muukin.
No maanantaina tuli puhelu kättäriltä, että pääsenkö keskiviikkona klo 9 paikalle. Ja miksipä en pääsisi, eihän tarvita muuta kuin lapsenvahti, ja siihen pyysin isäni, se kun on sairaslomaillut kuukausi tolkulla, niin eihän sillä ole muuta kuin aikaa :)
Ukkonen ei päässyt tällä kertaa mukaan, kun yrittäjä tekee töitä silloin kun niitä on, ja nythän niitä on :)
No ei sillä niin väliksikään, olinhan jo varma, että ei siellä mitään hätää ole, kiva vaan päästä näkemään pikkumies vielä kerran ennen ulostautumista :)
Paikalla olin taas hyvissä ajoin, ja niinkuin tapoihin tuolla kuuluu, niin myöhässä aikataulusta oltiin jo heti aamusta, kuulemma jonkun palaverin takia, mutta itse veikkaan aamukahvitaukoa..se kun on noilla hoitajilla kuulemma tapana (pikkulinnut lauloi), että ensin kahvi, sitten työt. Mutta eipä se mitään haitannut :)
Siinä odotellessa katselin muiden mahoja, ja tuntui että oma vain kutistui silmissä ja kaikilla muilla oli valtavat pallot, totuushan ei välttämättä ollut tämä, mutta siltä tuntui sillä hetkellä.
No ei siinä oltu kuin reilu 15min myöhässä, kun vihdoin pääsin tutkimushuoneeseen, jossa vastassa bulgarialainen lääkäri/kätilö/mikä lie ja hieman vanhempi hoitaja.
Parivaljakko keskusteli lääkärin/minkä lie nimestä kun astelin huoneeseen, ja tämä bulgarialainen kertoikin, että kukaan ei osaa hänen nimeään lausua, siinä kun ei ole paljon muuta kuin konsonantteja, mutta tarkoittaa jotain terveyden kukkaa tai jotain muuta. Häntä siis kutsutaan vain sukunimellä, mikä sekin taisi olla hieman hankala :) No se siitä..
Lähdettiin siinä sitten tutkimaan, ja heti ensimmäisenä ilmoitin, että pitäisi sitten saada edes yksi kuva isukille joka ei työkiireiltään mukaan kerennyt :)
Ensin kokeiltiin paikat, ja kiinni on napakasti, eli ei pelkoa että tämä mies täältä olisi ulos tulossa hetkeen :) Ja hyvä niin :)
Sitten katseltiin ultralla ja täti kysyi, että tiedetäänkö kumpi siellä on, ja sanoin että poikaa lupailivat..ei ollut tytöksi muuttunut, vaan taas kerran esitteli itseään kuin mikäkin Henry Saari :)
Kaikki näytti olevan oikein kunnossa :) Jätkä sätki niin ettei mittauksista meinannut tulla mitään (ei meinannut aluksi muutenkaan, kun ei parivaljakko meinannut löytää oikeaa ohjelmaan koneelta, millä tämmöinen ylimääräinen ultra tehdään)
Ja mitä siihen kokoon tulee, kun neuvolan täti sanoi, että pieneltä tuntuu, ei ole todellakaan iso vauva.. no eipä niin. Näillä viikoilla kun vauva on keskimäärin 1600g, niin meidän "pieni" mies oli 1900g :)
Mutta kuten bulgarialainen kauniisti ilmoitti, minulla on niin leveä lantio, että se häviää sinne :) Koko kohtu sitten vissiin, kun ei kasvua tunnu :D
Toki noissa arviossa voi olla isojakin heittoja, mutta kyllä nyt uskon että ultralla saa suuntaa antavia arvioita kuitenkin, ja heti tämä täti sanoi, että ei siellä mikään pieni vauva ole :)
Hyvä niin. Mutta että NIIN leveä lantio?! Ei sitten vissiin kerennyt palautua edellisestä synnytyksestä ollenkaan tällä kertaa :)
Elämäni ensimmäisestä synnytyksestä muista, että siinä lantio leveni 10cm (tiedän sen kun lempparihuosut ei menneet jalkaan, vaan jäivät sen 10cm auki, ja n. puoli vuotta meni että mahtuivat taas :) )
Nyt ei siis kerennyt palautua kun tässä saa olla kerta vuoteen synnyttämässä :) Mutta eipä tuo haittaa, pääasia että poika kasvaa :) Hävitköön sinne lantioon, kunhan ei kokonaan katoa :D
Mutta nyt aloin hieman taas miettimään, että pitäisiköhän tässä pikku hiljaa vähentää tätä herkuttelua, se kun saattaa vaikuttaa tuohon pienen miehen kasvuun, enkä halua mitään jättiläisvauvaa synnyttää (vauvan pitää olla vauvan kokoinen). Mutta se vaan on NIIN hankalaa, kun voisin elää herkuilla ja maustekurkuilla (sekä maustamattomalla tuorejuustolla, johon on iskenyt ihan järjetön himo nytten :) )
Katsellaan :D Sokerit kun kuitenkin olleet ihan hyvät, lukuunottamatta viime sunnuntain lounaan jälkeistä arvoa, mutta siihen saatoi vaikuttaa lounaaksi syöty mega-ateria :)
No nyt jatketaan kuitenkin masun kasvatusta, eihän tässä enää kovin montaa viikkoa ole jäljelläkään. Toivottavasti maha nyt kasvaisi, kun haluaisi ison pallon taas. Ei enää enempää tarvitse kaivautua sine leveään lantioon :D
Ja sanottakoon vielä, että painokaan ei ole noussut vielä edes kymmentä kiloa, että ei nyt huolita turhista herkuista :D (itseäni lohdutellakseni sanon näin :D )
Juhannukseen aikaa 9 viikkoa 1 päivä! :)
Niin ja saatiinhan myös yksi kuva, siinä on jalka :D Muuta hyvää kuvaa ei onnistunut nappaamaan :D
En oikeastaan stressannut, mutta kyllä pieni huoli oli takaraivossa kuitenkin..onhan kaikissa edellisissä raskauksissa tämäkin mennyt oppikirjojen mukaan, niinkuin kaikki muukin.
No maanantaina tuli puhelu kättäriltä, että pääsenkö keskiviikkona klo 9 paikalle. Ja miksipä en pääsisi, eihän tarvita muuta kuin lapsenvahti, ja siihen pyysin isäni, se kun on sairaslomaillut kuukausi tolkulla, niin eihän sillä ole muuta kuin aikaa :)
Ukkonen ei päässyt tällä kertaa mukaan, kun yrittäjä tekee töitä silloin kun niitä on, ja nythän niitä on :)
No ei sillä niin väliksikään, olinhan jo varma, että ei siellä mitään hätää ole, kiva vaan päästä näkemään pikkumies vielä kerran ennen ulostautumista :)
Paikalla olin taas hyvissä ajoin, ja niinkuin tapoihin tuolla kuuluu, niin myöhässä aikataulusta oltiin jo heti aamusta, kuulemma jonkun palaverin takia, mutta itse veikkaan aamukahvitaukoa..se kun on noilla hoitajilla kuulemma tapana (pikkulinnut lauloi), että ensin kahvi, sitten työt. Mutta eipä se mitään haitannut :)
Siinä odotellessa katselin muiden mahoja, ja tuntui että oma vain kutistui silmissä ja kaikilla muilla oli valtavat pallot, totuushan ei välttämättä ollut tämä, mutta siltä tuntui sillä hetkellä.
No ei siinä oltu kuin reilu 15min myöhässä, kun vihdoin pääsin tutkimushuoneeseen, jossa vastassa bulgarialainen lääkäri/kätilö/mikä lie ja hieman vanhempi hoitaja.
Parivaljakko keskusteli lääkärin/minkä lie nimestä kun astelin huoneeseen, ja tämä bulgarialainen kertoikin, että kukaan ei osaa hänen nimeään lausua, siinä kun ei ole paljon muuta kuin konsonantteja, mutta tarkoittaa jotain terveyden kukkaa tai jotain muuta. Häntä siis kutsutaan vain sukunimellä, mikä sekin taisi olla hieman hankala :) No se siitä..
Lähdettiin siinä sitten tutkimaan, ja heti ensimmäisenä ilmoitin, että pitäisi sitten saada edes yksi kuva isukille joka ei työkiireiltään mukaan kerennyt :)
Ensin kokeiltiin paikat, ja kiinni on napakasti, eli ei pelkoa että tämä mies täältä olisi ulos tulossa hetkeen :) Ja hyvä niin :)
Sitten katseltiin ultralla ja täti kysyi, että tiedetäänkö kumpi siellä on, ja sanoin että poikaa lupailivat..ei ollut tytöksi muuttunut, vaan taas kerran esitteli itseään kuin mikäkin Henry Saari :)
Kaikki näytti olevan oikein kunnossa :) Jätkä sätki niin ettei mittauksista meinannut tulla mitään (ei meinannut aluksi muutenkaan, kun ei parivaljakko meinannut löytää oikeaa ohjelmaan koneelta, millä tämmöinen ylimääräinen ultra tehdään)
Ja mitä siihen kokoon tulee, kun neuvolan täti sanoi, että pieneltä tuntuu, ei ole todellakaan iso vauva.. no eipä niin. Näillä viikoilla kun vauva on keskimäärin 1600g, niin meidän "pieni" mies oli 1900g :)
Mutta kuten bulgarialainen kauniisti ilmoitti, minulla on niin leveä lantio, että se häviää sinne :) Koko kohtu sitten vissiin, kun ei kasvua tunnu :D
Toki noissa arviossa voi olla isojakin heittoja, mutta kyllä nyt uskon että ultralla saa suuntaa antavia arvioita kuitenkin, ja heti tämä täti sanoi, että ei siellä mikään pieni vauva ole :)
Hyvä niin. Mutta että NIIN leveä lantio?! Ei sitten vissiin kerennyt palautua edellisestä synnytyksestä ollenkaan tällä kertaa :)
Elämäni ensimmäisestä synnytyksestä muista, että siinä lantio leveni 10cm (tiedän sen kun lempparihuosut ei menneet jalkaan, vaan jäivät sen 10cm auki, ja n. puoli vuotta meni että mahtuivat taas :) )
Nyt ei siis kerennyt palautua kun tässä saa olla kerta vuoteen synnyttämässä :) Mutta eipä tuo haittaa, pääasia että poika kasvaa :) Hävitköön sinne lantioon, kunhan ei kokonaan katoa :D
Mutta nyt aloin hieman taas miettimään, että pitäisiköhän tässä pikku hiljaa vähentää tätä herkuttelua, se kun saattaa vaikuttaa tuohon pienen miehen kasvuun, enkä halua mitään jättiläisvauvaa synnyttää (vauvan pitää olla vauvan kokoinen). Mutta se vaan on NIIN hankalaa, kun voisin elää herkuilla ja maustekurkuilla (sekä maustamattomalla tuorejuustolla, johon on iskenyt ihan järjetön himo nytten :) )
Katsellaan :D Sokerit kun kuitenkin olleet ihan hyvät, lukuunottamatta viime sunnuntain lounaan jälkeistä arvoa, mutta siihen saatoi vaikuttaa lounaaksi syöty mega-ateria :)
No nyt jatketaan kuitenkin masun kasvatusta, eihän tässä enää kovin montaa viikkoa ole jäljelläkään. Toivottavasti maha nyt kasvaisi, kun haluaisi ison pallon taas. Ei enää enempää tarvitse kaivautua sine leveään lantioon :D
Ja sanottakoon vielä, että painokaan ei ole noussut vielä edes kymmentä kiloa, että ei nyt huolita turhista herkuista :D (itseäni lohdutellakseni sanon näin :D )
Juhannukseen aikaa 9 viikkoa 1 päivä! :)
Niin ja saatiinhan myös yksi kuva, siinä on jalka :D Muuta hyvää kuvaa ei onnistunut nappaamaan :D
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
29+4
Eilen oli neuvola, minulla siis.
Ihana naapuri tuli taas pentuja hoitamaan, niin sain mennä ihan yksin :)
Olin oikein tyytyväinen, että tällä 24/7 herkuttelulla ei vieläkään ole kymppi mennyt rikki, vaikka rv 30 koputtelee jo nurkalla :)
Verenpaineet sen sijaa oli hiukan koholla, mutta ei pahasti kuitenkaan.
Hemppari ei sitten nouse millään, vaan edelleen 111, vaikka kuinka sitä rautaa popsin, joten laittoipa täti taas kerran lähetteen labraan pieneen verenkuvaan ja tällä kertaa katsoo siitä jotain muutakin, en muista mitä.
Eihän tuo siis huono ole vielä, mutta kun tällä rautamäärällä sen pitäisi olla jotain aivan muuta.
No vielä ei ole puhelua tullut, joten ei siinä ehkä mitään outoa ole :)
Se mihin itsekkin tässä viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota (luulin että kuvittelen vain), oli että maha ei kasva tarpeeksi.
Viimeksi kyllä lääkäri mittasi, mutta siitäkin huolimatta, ei kasva tarpeeksi ja sillä sipuli.
Joten täti laittoi lähetteen kättärille, että päästään katsomaan, että vauva kuitenkin kasvaa.
Sanoipa täti nimittäin jo heti alkuunsa vauvasta, että pieni on, kun mahaa kopeloi.
Ja rakenneultrassa kun koon puolesta pieni oli sen 2½viikkoa isompi kuin niillä viikoilla normaalisti, niin vähän nyt itsekkin ihmettelen, että nyt se onkin sitten niin pieni? :/
No en ota ressiä, vaan katsotaan kun ultraan päästään, että mitään ei ole vialla, vaan täti taas vaan ylireagoi. Turha sitä on etukäteen murehtia :)
Nyt vaan kuumeisesti odotan sitä ultrakutsua :)
Oli kuulemma pieni mies kuitenkin ja asettunut hienosti pää alas päin odottamaan lähtöä :) Kiltti poika siis, ihan niin kuin sisaruksensakkin ovat olleet :) Ja minä kun oli ihan satavarma, että ei varmana ole pää alas päin, kun liikkeet kyllä tuntuu niin ympäriinsä, mutta näin se täti ainakin väitti :)
Ja onhan tuolla tilaa viellä liikkua, että siinähän pyörii jos siltä tuntuu, kunhan loppujen lopuksi oikein päin asettuu :)
Ihana naapuri tuli taas pentuja hoitamaan, niin sain mennä ihan yksin :)
Olin oikein tyytyväinen, että tällä 24/7 herkuttelulla ei vieläkään ole kymppi mennyt rikki, vaikka rv 30 koputtelee jo nurkalla :)
Verenpaineet sen sijaa oli hiukan koholla, mutta ei pahasti kuitenkaan.
Hemppari ei sitten nouse millään, vaan edelleen 111, vaikka kuinka sitä rautaa popsin, joten laittoipa täti taas kerran lähetteen labraan pieneen verenkuvaan ja tällä kertaa katsoo siitä jotain muutakin, en muista mitä.
Eihän tuo siis huono ole vielä, mutta kun tällä rautamäärällä sen pitäisi olla jotain aivan muuta.
No vielä ei ole puhelua tullut, joten ei siinä ehkä mitään outoa ole :)
Se mihin itsekkin tässä viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota (luulin että kuvittelen vain), oli että maha ei kasva tarpeeksi.
Viimeksi kyllä lääkäri mittasi, mutta siitäkin huolimatta, ei kasva tarpeeksi ja sillä sipuli.
Joten täti laittoi lähetteen kättärille, että päästään katsomaan, että vauva kuitenkin kasvaa.
Sanoipa täti nimittäin jo heti alkuunsa vauvasta, että pieni on, kun mahaa kopeloi.
Ja rakenneultrassa kun koon puolesta pieni oli sen 2½viikkoa isompi kuin niillä viikoilla normaalisti, niin vähän nyt itsekkin ihmettelen, että nyt se onkin sitten niin pieni? :/
No en ota ressiä, vaan katsotaan kun ultraan päästään, että mitään ei ole vialla, vaan täti taas vaan ylireagoi. Turha sitä on etukäteen murehtia :)
Nyt vaan kuumeisesti odotan sitä ultrakutsua :)
Oli kuulemma pieni mies kuitenkin ja asettunut hienosti pää alas päin odottamaan lähtöä :) Kiltti poika siis, ihan niin kuin sisaruksensakkin ovat olleet :) Ja minä kun oli ihan satavarma, että ei varmana ole pää alas päin, kun liikkeet kyllä tuntuu niin ympäriinsä, mutta näin se täti ainakin väitti :)
Ja onhan tuolla tilaa viellä liikkua, että siinähän pyörii jos siltä tuntuu, kunhan loppujen lopuksi oikein päin asettuu :)
Jätkä kävelee!
Niinkuin otsikko jo kertoo, pieni mies siis kävelee! 1.4 otti ensimmäiset varsinaiset askeleet, kun niitä oli enemmän kuin pari, eli 5 kappaletta ja nyt se vauhti vaan kiihtyy ja ei paljon kiinnosta konttailla enää :)
Kävelyn myötä myös se kärttyinen jätkä on kadonnut (suurimmaksi osaksi) ja tulinkin siihen tulokseen, kun itse tuossa eräänä päivänä konttasin ihan muutaman metrin, että ei mikään ihme että jätkä kärttyilee, sehän sattuu polviin ihan kamalasti se konttaaminen.
Onhan tuo meno aika huteraa vielä, mutta ihan "pitkiä" matkoja jo kävelee :)
Se kävelyhän ei kuitenkaan riitä, vaan nyt kun mamma kertoi että Mintun selän kautta voi kiivetä sohvalle, niin siellä keikutaan sitten koko ajan kun ei kävellä :) Enää siihen ei tarvita Minttuakaan, vaan kiivetään jo kuin iso mies ja ollaan sitten niin ylpeitä saavutuksesta :)
Nyt kun jätkä kovasti jo menee ja tekee, niin on pennuista hirmuisesti seuraa toisilleen, vaikkakin välillä Masa tykkää ottaa hieman kovemmalla painiotteella ja pieni itku saattaa jätkälle tulla, niin sekunnissa se unohtuu, ja taas leikitään yhdessä :)
Kävelyn myötä myös se kärttyinen jätkä on kadonnut (suurimmaksi osaksi) ja tulinkin siihen tulokseen, kun itse tuossa eräänä päivänä konttasin ihan muutaman metrin, että ei mikään ihme että jätkä kärttyilee, sehän sattuu polviin ihan kamalasti se konttaaminen.
Onhan tuo meno aika huteraa vielä, mutta ihan "pitkiä" matkoja jo kävelee :)
Se kävelyhän ei kuitenkaan riitä, vaan nyt kun mamma kertoi että Mintun selän kautta voi kiivetä sohvalle, niin siellä keikutaan sitten koko ajan kun ei kävellä :) Enää siihen ei tarvita Minttuakaan, vaan kiivetään jo kuin iso mies ja ollaan sitten niin ylpeitä saavutuksesta :)
Nyt kun jätkä kovasti jo menee ja tekee, niin on pennuista hirmuisesti seuraa toisilleen, vaikkakin välillä Masa tykkää ottaa hieman kovemmalla painiotteella ja pieni itku saattaa jätkälle tulla, niin sekunnissa se unohtuu, ja taas leikitään yhdessä :)
Näin iän karttuessa Masakin on tuonut taiteellisen puolensa esille :)
Ja tämä ei suinkaan ole ainoa luomus mitä neiti on saanut aikaiseksi..telkkari näyttää välillä samalta, myös pöydät, lattiat sekä matot on saaneet osansa väriliiduista. Mamman silmä kun välttää vaikkapa siivoamisen ajaksi, herää pieni taiteilijasielu tekemään kauniita kuvioitaan joka paikkaan. Nyt onkin liidut taas hetkellisesti pannassa, ja neiti ei voi käsittää että miksi :)
Pitäisi vissiin hankkia valkoiset sohvat ja muut huonekalut, niin siinä olisikin työn sarkaa taitella kaikista kauniita :D
No liidut sentään lähtee suhteellisen helposti pois, ja tusseja en anna ehkä ikinä tuolle pikku riiviölle :D
Kohta kun on kolme kauhukakaraa, niin mamma nostaa jo valmiiksi kädet pystyyn..ei niitä kuitenkaan kaikkia kerkeä koko aikaa estämään/kieltämään/vahtimaan, kun pahuuksiaan tekee :) Helpommalla pääsee kun pistää ne hoitoon ja lähtee itse opiskelemaan ihan oikeaa taidetta, eli ruoan laittoa :D Mutta siihen nyt on onneksi vielä pitkä aika, vaikkakin jo se hieman stressaa, että joutuu pois kotoa :)
Ei ikäkriisiä :)
Niin sitä taas tuli vuosi lisää mittariin, 31v ja sen kunniaksi kokeilin taas uutta juustokakkua, tällä kertaa mango-sellaista, ja AI ETTÄ oli namia :P
Muutaman vieraan vaan kutsuin sitä syömään, ja silti meni koko kakku, ja melkein alkoi harmittamaan, kun itse en saanut kuin palasen :) Pitää tehdä uusi tässä joku päivä :)
Ja kylläpä tuo Ukkonen tietää mitä hirviövaimo tahtoo ja tarvitsee..oli nimittäin ostanut lahjaksi uuden puhelimen (joka on aivan ihana) ja siis ihan ilman pyytämistä, välillä vain olin kironnut kuinka puhelin temppuilee :) Rakkaat apinat antoivat mammalle sydämen muotoisen kakkuvuoan ja kyllä oli mamma NIIN otettu ihanista lahjoista <3
Tuli myös Ukkoselle vuosi lisää, jonka kunniaksi väänsin ihan vain ensimmäistä kertaa elämässäni omenakeikauskakun, ja hyvää tuli siitäkin. Ja sen takia vain semmoinen, kun ei hän mitään kakkukahveja kenellekkään tarjonnut, joten minä halusin yllättää raskaan työn raatajan perjantaipäivän päätteeksi :)
En tiedä onko päässä vikaa (tai tiedän että on, mutta että kuinka paljon), kun annoin miehelle lahjaksi vieherasialaukun ja lahjakortin, että saa sinne sitten vähän täytettä. Kun tuo Ukkonen niin kovasti tykkää kalastamisesta, mutta kun nyt jo niin paljon poissa kotoa (pitäähän yrittäjän tehdä töitä silloin kun niitä on), niin nyt vielä enemmän kannustan sitä viettämään ne vähäisetkin vapaa-ajat kalassa :)
No mutta mitäpä en rakkaani takia tekisi, kunhan tuo sitä kalaa sitten kotiinkin :D
Sai toki sen uuden lompakonkin mitä oli toivonut :)
Viime viikonloppuna vietiin lapset anopille, että päästiin ulos syömään molempien synttäreiden kunniaksi, ja käväistiinkin syömässä hyvät hampurilaiset Sports Academyssä :) Ei tarttunut mies haasteeseen, mitä ensin oli miettinyt :)
Hyvät oli ruoat ja sen jälkeen haettiinkin lapset anoppilasta ja tultiin kotiin.
Meillähän oli siis ihan pöytävaraus, ja näin kun sitä alkaa selvästi olemaan ikäloppu, niin varaus oli joklo 17.00, niin hyvin kerettiin ajoissa kotiin nukkumaan sitten :)
Vaikka vain pari tuntia oltiin ulkona, niin hyvää se teki silti :) Nyt kun on päivät alkaneet kirkastumaan, niin on muutenkin paremmalla tuulella (ainakin omasta mielestäni :D ) ja en varmasti kiukuttele yhtään niin paljon, kuin vielä vaikka pari viikkoa sitten :D (toivottavasti ei ole vain tyyntä myrskyn edellä, ja hirviö vain kerää voimiaan ja tulee, jos mahdollista, vieläkin hirveämpänä takaisin)
Muutaman vieraan vaan kutsuin sitä syömään, ja silti meni koko kakku, ja melkein alkoi harmittamaan, kun itse en saanut kuin palasen :) Pitää tehdä uusi tässä joku päivä :)
Ja kylläpä tuo Ukkonen tietää mitä hirviövaimo tahtoo ja tarvitsee..oli nimittäin ostanut lahjaksi uuden puhelimen (joka on aivan ihana) ja siis ihan ilman pyytämistä, välillä vain olin kironnut kuinka puhelin temppuilee :) Rakkaat apinat antoivat mammalle sydämen muotoisen kakkuvuoan ja kyllä oli mamma NIIN otettu ihanista lahjoista <3
Tuli myös Ukkoselle vuosi lisää, jonka kunniaksi väänsin ihan vain ensimmäistä kertaa elämässäni omenakeikauskakun, ja hyvää tuli siitäkin. Ja sen takia vain semmoinen, kun ei hän mitään kakkukahveja kenellekkään tarjonnut, joten minä halusin yllättää raskaan työn raatajan perjantaipäivän päätteeksi :)
En tiedä onko päässä vikaa (tai tiedän että on, mutta että kuinka paljon), kun annoin miehelle lahjaksi vieherasialaukun ja lahjakortin, että saa sinne sitten vähän täytettä. Kun tuo Ukkonen niin kovasti tykkää kalastamisesta, mutta kun nyt jo niin paljon poissa kotoa (pitäähän yrittäjän tehdä töitä silloin kun niitä on), niin nyt vielä enemmän kannustan sitä viettämään ne vähäisetkin vapaa-ajat kalassa :)
No mutta mitäpä en rakkaani takia tekisi, kunhan tuo sitä kalaa sitten kotiinkin :D
Sai toki sen uuden lompakonkin mitä oli toivonut :)
Viime viikonloppuna vietiin lapset anopille, että päästiin ulos syömään molempien synttäreiden kunniaksi, ja käväistiinkin syömässä hyvät hampurilaiset Sports Academyssä :) Ei tarttunut mies haasteeseen, mitä ensin oli miettinyt :)
Hyvät oli ruoat ja sen jälkeen haettiinkin lapset anoppilasta ja tultiin kotiin.
Meillähän oli siis ihan pöytävaraus, ja näin kun sitä alkaa selvästi olemaan ikäloppu, niin varaus oli joklo 17.00, niin hyvin kerettiin ajoissa kotiin nukkumaan sitten :)
Vaikka vain pari tuntia oltiin ulkona, niin hyvää se teki silti :) Nyt kun on päivät alkaneet kirkastumaan, niin on muutenkin paremmalla tuulella (ainakin omasta mielestäni :D ) ja en varmasti kiukuttele yhtään niin paljon, kuin vielä vaikka pari viikkoa sitten :D (toivottavasti ei ole vain tyyntä myrskyn edellä, ja hirviö vain kerää voimiaan ja tulee, jos mahdollista, vieläkin hirveämpänä takaisin)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)