Kävelyn myötä myös se kärttyinen jätkä on kadonnut (suurimmaksi osaksi) ja tulinkin siihen tulokseen, kun itse tuossa eräänä päivänä konttasin ihan muutaman metrin, että ei mikään ihme että jätkä kärttyilee, sehän sattuu polviin ihan kamalasti se konttaaminen.
Onhan tuo meno aika huteraa vielä, mutta ihan "pitkiä" matkoja jo kävelee :)
Se kävelyhän ei kuitenkaan riitä, vaan nyt kun mamma kertoi että Mintun selän kautta voi kiivetä sohvalle, niin siellä keikutaan sitten koko ajan kun ei kävellä :) Enää siihen ei tarvita Minttuakaan, vaan kiivetään jo kuin iso mies ja ollaan sitten niin ylpeitä saavutuksesta :)
Nyt kun jätkä kovasti jo menee ja tekee, niin on pennuista hirmuisesti seuraa toisilleen, vaikkakin välillä Masa tykkää ottaa hieman kovemmalla painiotteella ja pieni itku saattaa jätkälle tulla, niin sekunnissa se unohtuu, ja taas leikitään yhdessä :)
Näin iän karttuessa Masakin on tuonut taiteellisen puolensa esille :)
Ja tämä ei suinkaan ole ainoa luomus mitä neiti on saanut aikaiseksi..telkkari näyttää välillä samalta, myös pöydät, lattiat sekä matot on saaneet osansa väriliiduista. Mamman silmä kun välttää vaikkapa siivoamisen ajaksi, herää pieni taiteilijasielu tekemään kauniita kuvioitaan joka paikkaan. Nyt onkin liidut taas hetkellisesti pannassa, ja neiti ei voi käsittää että miksi :)
Pitäisi vissiin hankkia valkoiset sohvat ja muut huonekalut, niin siinä olisikin työn sarkaa taitella kaikista kauniita :D
No liidut sentään lähtee suhteellisen helposti pois, ja tusseja en anna ehkä ikinä tuolle pikku riiviölle :D
Kohta kun on kolme kauhukakaraa, niin mamma nostaa jo valmiiksi kädet pystyyn..ei niitä kuitenkaan kaikkia kerkeä koko aikaa estämään/kieltämään/vahtimaan, kun pahuuksiaan tekee :) Helpommalla pääsee kun pistää ne hoitoon ja lähtee itse opiskelemaan ihan oikeaa taidetta, eli ruoan laittoa :D Mutta siihen nyt on onneksi vielä pitkä aika, vaikkakin jo se hieman stressaa, että joutuu pois kotoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti