Se on taan joku pöpö iskenyt, kun jätkä oli tuossa reilu viikko sitten kuumeessa monta päivää, sen verran kipeä, että kertaalleen Ukkonen käväisi pojan kanssa jo Jorvissa. No mitään ei löytynyt, joten ei kun kotiin vaan parantelemaan.
No se onneksi helpotti, mutta nyt viime viikonlopulle sitten Masa otti saman, kuumetta ja flunssaa, eli panadolia ja buranaa naamaan vaan, niin kyllä se helpottaa.
Sen verran pirteänä jaksoi neiti kuitenkin olla, ettei jätetty juhlia väliin, kun lauantaina oli Ukkosen siskon 18-vuotis bileet, niin olisihan se ollut ikävää, että mamma olisi sitten joutunut jäämään kotiin, eikö se jo riitä että mamma on mehulinjalla :D
Ne juhlat meni oikein kivasti :) Tarjottavat oli loistavia, ja tämä mamma vetikin sitten tarjottavista sen "suurimman osan" :D
No sunnuntai aamu taas ei alkanutkaan ihan niinkuin oli suunniteltu. Tai alkoi, mutta ei jatkunut, kun aamulla menin Mintun kanssa puistoon, niin mitä päätti tämä pirun rakki tehdä?! No kerrankin ajattelin olla "reipas", ja vähän kiertää puistoa elukan kanssa, niin tapansa mukkan tämä aivokuollut rotta veti ympäri puistoa tuhatta ja sataa, mutta niinkuin normaalisti tekee, ja kohdalla väistää, ei tällä kertaa sitä tehnytkään, vaan pamahti suoraan jalkoihin, niin että ennen kuin tajusinkaan, makasin mahallani pusikossa, ja kylläpä hieman säikäytti, kun tuntui että koko maha katosi jonnekkin.
No arvata voi, että puistoilut loppui siltä aamulta ja kotiin tullessa pirautin heti kättärille, että mites tämmöinen voi vauvaan vaikuttaa.
Ja niinkuin jo ennen soittamista tiesin, aamupäivän suunnitelmat muuttui, kun pakattiin pennut autoon, (Ukkonen kun ei minua yksin laskenut liikenteeseen) ja päräytettiin kättärille käyrille makoilemaan.
En ollut niin kamalan huolissani, kun pikku-ukko mahassa riehui koko matkan, että elossa oltiin vahvasti :)
Mutta tottakai sitä pieni pelko pyllyssä oli, oli se mahalento sen verran raju kuitenkin.
No minä jäin sinne tunniksi makoilemaan, ja Ukkonen tuli pentujen kanssa kotiin pakkailemaan, kun iltapäivällä oli hänen veljen tytön ristiäiset, ja kiire olisi tullut, jos olisivat jääneet odottelemaan.
Käyrillä kaikki oli aivan loistavasti ja sen jälkeen odoteltiin vielä tovi, että lääkäri vielä ultralla tarkisti kaiken olevan mallillaan.
Säikähdyksellä selvittiin, mutta jää nyt tältä mammalta loppuajaksi puistossa kiertelyt, ja keskityn vaan siihen penkillä istuskeluun ja koira voi vetää kaistapäisenä ympäri puistoa ihan niin paljon kuin sielu sietää, mutta yksin.
Ukkonen tuli sitten lauman kanssa noutamaan mamman ja siitä suunnattiin anopille valmistautumaan päivän juhliin, eikä tullut edes kiirettä :)
Ainoa mitä mammalta puuttui, oli korvakorut, mistä ei tullut Ukkoselle mainittua, kun lähti kotiin pakkailemaan tavaroita, kaikki muu oli mitä pitikin, joten hatun nosto siitäkin, että kyllä tuo minun mies osaa <3 :)
Juhlat meni hienosti, vaikka olikin puheet ruotsiksi, mutta en kai kamalasti menettänyt, vaikka en ymmärtänytkään :)
Ja ne herkulliset tarjoilut! :) Kyllä oli taas masu täynnä kotiin lähtiessä :)
Tänä viikonloppuna olisikin ollut hyvä mittailla sokereita :D Ei varmaan yhtään kelvollista arvoa olisi tullut :D Mutta niinkuin neuvolan täti jo edellisessä raskaudessa sanoi " Jos on joku juhla/herkkupäivä tiedossa, niin ei sinä päivänä kannata mitata, kun ei ne arvot silloin ole kuitenkaan hyviä." Joten noudatin ohjeita, eikä mieleen tullut mitatakkaan :D
