Eikä merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä.. No ei haittaa, kyllä se sieltä tulee vielä joku kaunis päivä :)
Meni siis Ukkosen veikkuas pieleen, ei tullut viime lauantaina. Ja hyvä niin, koska ihana anoppi oli järjestänyt minulle vauvakutsut :)
Oli aivan ihana yllätys :) Hyvää ruokaa, vaippakakku ja kaikkea ihanaa :) Kyllä tuli NIIN hyvä mieli että!!
Ukkonen jäi Masan kanssa kotiin, niin sain siis oikein vapaan illankin vielä :)
Hieman meinasi matkalla hermoja kiristää siellä juostu puoli maraton, kun parkkipaikkoja ei löytynyt sitten mistään ja puoli tuntia siellä pyörin, mutta löysin sentään sitten yhden invapaikan, ja eikös tässä hieman inva olla, niin olin mielestäni aivan oikeutettu paikkaan :D (ja ei edes sakkoja tullut, mikä kruunasi illan :) )
Eilen sain viimein haettua hieman herkkuja sairaalakassiin pakattavaksi, nyt kun saisin ne sinne kassiin asti, ennen kuin herkkuperseet syö ne tuolta kaapista :) Jotenkin se kassin pakaaminen on vaan ylivoimainen tehtävä..mikähän siinäkin on? :/
Miten voikin olla näin saamaton? No kohta sitten mennään ilman sitä kassia, jos en sen vertaa saa aikaiseksi.
Eilen kävi vaari vaimonsa kanssa tuomassa pikkumiehelle kassillisen vaatteita, joten nyt kyllä pitäisi pärjätä, vaikka toki himottaisi niitä ihania pikku vaatteita ostellakkin :) Onneksi senkin suhteen niin laiska, ettei tule lähdettyä mihinkään kaupoille pyörimään, niin saavat vaatteet olla ihan rauhassa :)
Pakko se on myöntää, että kyllä tässä aletaan olla aika malttamaton, vaikka kuinka ajattelen, että "Ihanaa kun saa vielä nukkua :)"
Masa sanoo pappa!! :) Jee!! Meidän vauva alkaa puhumaan! :) Mutta toki muistetaan että äiti oli ensimmäinen sana jo aikaa sitten :) Kyllä Ukkonen oli NIIN ylpeä kun Masa sanoi pappa ja selvästi tarkoitti sillä juurikin sitä isukkia :)
Hiljaiseloa täällä vaan elellään ja odotetaan jotain tapahtuvan.
Mintullekkin sain varattua hoitopaikan häiden ajaksi, sitä kun ei kukaan ollut ajatellut. Nyt vaan pitää hoitaa rokotukset ajan tasalle.
Voinpa myös kertoa, että mikään ei niin piristä aamua, kuin kiukutteleva kymmenen vuotias..joka aamu väkisin väännettävä se pieni yskä, ai että kun on kamala flunssa ja odottaa vaan, että äiti sanoo että ei tarvitse mennä kouluun.. Turha toivo! :D Jos yhtään tuota omaani tunnen, niin heti kun äidin silmä välttää, niin ulkovaatteet lentää, koska nythän on kesä kun ei ole maassa luntakaan. Sitten ihmetellään, jos pientä kevätflunssaa pukkaa. Omien sanojensa mukaan tottakai vaatteet pysyy päällä, mutta olen se minäkin joskus ollut nuori, joten ihan turha yrittää mitään :D
Ja nyt kun koulussakin mennyt aina vaan huonosti, mutta ei voikkaan purkaa kiukkuaan siellä paiskomalla pulpetteja tai tekemällä muutakaan typerää, kun se merkitsee vain kesäleirin peruuntumista, niin on se nuorelle neidille vaan kova paikka koittaa kerrankin käyttäytyä.
Silti on äidillä luotto kohillaan, että jos tämän kerran, edes tämän yhden kerran se likka käyttäytyisi :) Kyllä se varmasti vielä oppii hillitsemään itseään :)
