Hirviö on saapunut!

Maanantaina se siis tuli, hormoonihirviö, jonka olen kaikin keinoin koittanut pitää loitolla, tai ainakin hiljaisena. Se on niin väärin Ukkosta kohtaan,että se on kyläillyt meillän nyt loppuvuodesta 2010 saakka, eikä loppua näy vieläkään.
Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän se "piristää" meidän arkea, mutta maanantaina se veti kyllä överit!
Tällä hetkellä maustekurjut on sen heikko kohta. Ja niitä, siis juurikin niitä oikeita ei ole, on yrjö kylässä ja hormoonihirviö nostaa päätään.

Nin kävi siis maanantaina, kun pyysin Ukkosta tuomaan kurkkuja kaupasta. Ihana rakas mieheni ei selvästikkään tienny, kuinka tarkkaa se on, mitä sieltä pitää tuoda, vaan toi aivan väärän purkin. (vaikka kome kertaa olen kertonut mitä kurkkuja pitää olla, ja pitäisihän se huomata jo roskakaapista, kun se on täynnä tyhjiä peltisiä kurkkupurkkeja, kaikki samanlaisia)

Tällä kertaa kurkut sentään oli kokonaisia, toisin kuin ensimmäisellä kerralla kun aikaa sitten pyysin miestä tuomaan, niin toi siivutettuja kurkkuja. Silloin sentään osasin olla hiljaa kuitenkin :) Toisella kertaa kun pyysin tuomaan kurkkuja, se rakas kultaseni unohti koko kurkut, ja silläkin kerralla osasin olla hiljaa!

Mutta nyt kolmannella kerralla.. hetken aikaa hillitsin itseni ja söin pari kurkkua oksettavaan oloon, mutta kun ne kerta oli vääriä, niin jo se ajatus sai kurkut maistumaan pahoilta, tai ainakin vääriltä, ja loppujen lopuksi kun itkua vääntäen syötin pikkumiestä keittiössä raivoten, Ukkonen tuli siihen hieman jo hermostuen ihmettelemään, että mitä nyt taas itken, niin sitten se oli menoa, kun huusin rakkaalleni, että jos ei osaa oikeita kurkkuja ostaa, niin ei tarvitse sitten mitään tuoda.
No Ukkonen sitten nappasi kurkkupurkin (sen väärän) kaapista ja paiskasi roskiin (tosin jätti sen purkin sitten kuitenkin tiskipöydälle, kun huusin ettei tartte typerä kuitenkaan olla, että kyllä nekin voi syödä (miksihän en sitten voinut olla vaan hiljaa ja syönyt niitä?!) ) ja lähti ovet paukkuen.

Näitä siis sain..

                                                                

Mutta näitä piti saada :)

Näin jälkeen päin naurattaa, mutta sillä hetkellä ei kyllä ollut hymy herkässä kenelläkään. Esikoinenkin taisi hieman ihmeissään olla, kun kysyi että mistä riidellään ja kerroin että maustekurkuista :)

Aattona anoppi kertoi joulupöydässä, ettei laittanut kurkkuja ollenkaan pöytään, kun oli kuullut tästä pienestä välikohtauksesta, ja ajatteli että nekin kurkut heillä on kuitenkin vääriä :D

No mutta enhän minä nyt sen takia olisi hermostunut! Saahan kaikki laittaa pöytäänsä mitä lystää, mutta minä kun olin tilannut kotiin aivan tiettyjä kurkkuja, niin toki olin "oikeutettu" raivoamaan silloin :D
Mutta hyvin meni aatto ilman kurkkujakin :)

Taitaa tämä hirviö alkaa olla vähän meihinkin kyllästynyt, kun tuntuu tulevan joka raskaudessa hieman pahempana takaisin, ihan niinkuin pahoinvointikin :D

Siitäkään huolimatta en lupaa että ensi jouluna minäkin sitten saan punaviiniä :D