40+3

Se tuli ja meni, se eräpäivä siis, mutta ei haittaa, kyllähän se tiedettiin :)
Nyt vaan odotellaan että paljonko mennään yli. 

Melkein päivittäin joku soittaa ja kyselee että "Joko?"
No kyllähän sitä sitten ilmotetaan että " Jo!" kun se aika koittaa, tuntuu vaan että eivät oikein ymmärrä, että kyllähän siitä sitten kerrotaan :) No on se kiva että ollaan kiinnostuneita :)

Pakko kai se on myöntää, että kyllä sitä odottaa että öisin heräisi niihin ihaniin supistuksiin ja että pikkuhiljaa tulisi se lähtö.
Mutta kun ei niin ei.
Ihan mukavasti tulee jo napakoita, mutta kivuttomia supistuksia päivisin, mutta eipä niistävissiin mitään hyötyä ole, mistä sitä tietää. Silti jotenkin semmoinen olo, että kyllä se varmaan itsekseen tulee :) Tämän suhteen jaksaa olla optimistinen, ja saa "pettyä" sitten kun joutuukin taas käynnistykseen :)
Samapa tuo loppujen lopuksi, kunhan ulos tulee :)

Eilen, normaalista maanantaista poiketen, sain jotain aikaiseksi. Yleensä kun maanantai menee maatessa.
Olin ahkera ja tein hyvää pinaattikeittoa ja leivoinpa sämpylöitäkin :) Ja kyllä sitä tuli muutakin tehtyä sekä Masan kanssa ulkoiltua :) Kostautui sitten hirveällä selkäsäryllä, mutta eipä tuokaan nyt niin häirinnyt, jotenkin niiin pirteä ja energinen olo ollut tässä viime aikoina, että ihan tuntuu hassulta :)

Mahassa aivan jatkuva möyrintä, ettei kyllä liikelaskentaa ole tarvinnut edes miettiä :) Ja hyvä niin :) Kiva kun tuntee että pikkumiehellä on kaikki hyvin ja tuntuu olevan vielä vähän tilaakin möyriä :)

                                                           Päivitystä tältä aamulta :)

Tänään bussikuskitkin lopettivat lakkoilunsa, ja nyt on semmoinen olo, että ei mitään tarvetta päästä mihinkään :) Se on vaan hyvä tietää että pääsee jos tulee tarvetta :)

No pihalle on tarvetta päästä, Masalla siis, mutta tällä mammalla olisi edelleen tarvetta ensin sille olkaimettomalle rätille, kun ahdistaa ne samperin rusketusrajat, kun ei niitä sitten saa millään piiloon :/
Ehkä kipaisen illalla Tarjoustaloon sillä aikaa kun auto on huollossa, siinä kun se kerta on ihan vieressä :)

39+6

Se oli huomenna The päivä, laskettu aika! Eihän tämä jätkä silloin tahdo tulla, ei varmasti, mutta onhan se hienoa, että siltikin korkeintaan 2 viikkoa, kun pieni mies vaikka väkisin revitään ulos :D Toki olis kaikille mukavampaa jos ymmärtäisi tulla ihan itse ulos :) Luotto korkealla että tajuaa, mutta siltikin jotenkin varma olo että ei kuitenkaan..on se mamman masu vaan niin hyvä paikka olla ja kun tietää mikä hirviö-äiti täällä odottaa, niin en varmaan itsekkään tulisi :D
Nyt on olokin niin hyvä, että ei tässä mitään kiirettä ole. 
Eilen tosin "hieman" ketutti, kun bussia odoteltiin puoli tuntia, kunnes muistin, että ne ahneet paskiaisethan lakkoilee, joten ei täällä mikään kulje mihinkään. Jäi siis Keravan reissu väliin ja reippaasti käveltiin Saviolle. No ilma oli kuin morsian, niin mikäs siinä kävellessä, paitsi että kun pissat meinasi housuun tulla, niin hieman epämukavaa, ja vatsa pinkeenä kuin keilapallo, valitettavasti vaan  harmittomia kivuttomia supistuksia, mistä ei mitään iloa, vain epämukavan tuntuista :)
Silti tyytyväinen olen, että pitkästä aikaa tuli käveltyä vähän enemmän :)
Masakin oli tyytyväinen kun pääsi omia vaunujaan työntelemään ja äiti vielä tyytyväisempi, kun ei itse tarvinnut työntää :)

Nyt on tämä laiska mammakin ryhdistäytynyt, ja ulkoillut Masan kanssa, ihan vaan pihalla on oltu, mutta kuitenkin.
Hirveä pulma vaan, kun häät lähenee, aurinko paistaa ja rusketusrajoja ei saisi tulla yläkroppaan, niin mitä sitä voi laittaa päälleen, kun ei mitään semmoista vaatetta ole, ja ei sitä ihan yläosattomissakaan kehtaa tuohon pihalle mennä ?! :D Ei ole helppoa kesämorsiammen elo!

No tänään on pitkästä niin energinen olo, että hirveästi tekisi mieli lähteä johonkin, mutta silti se lähteminen on niin kamalan vaikeaa, joten mietinkin, että jos se Ukkonen vaan tänään ei olisi ylitöissä, niin nappaisin auton ja kipaisisin katsomaan, jos jonkun olkaimettoman rätin itselleni löytäisin, niin sitten voisi huoletta ulkonakin olla, eikä niin tarvitsisi niistä rajoista huolehtia :)

On muuten tuo meidän Masa nyt ottanut tavaksi, että kun Ukkonen illalla väsyneenä raahautuu töistä kotiin, niin ei muuta kun kylpyyn heti vaan, ja jos näin ei tapahdu, niin kamala huutohan siitä tulee :D On se kiva että isällä ja tyttärellä on yhteinen juttu, äitiä kun ei koskaan kylpyyn raahata, mutta ei niin väliksikään :)

Nyt lähti Masa taas päiväunille, joten tämä jatkaa laiskottelua töllön ääressä, ja ehkä pieni siivousprojekti olis paikallaa..kohta :)

10 päivää :)

Eikä merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä.. No ei haittaa, kyllä se sieltä tulee vielä joku kaunis päivä :)

Meni siis Ukkosen veikkuas pieleen, ei tullut viime lauantaina. Ja hyvä niin, koska ihana anoppi oli järjestänyt minulle vauvakutsut :)
Oli aivan ihana yllätys :) Hyvää ruokaa, vaippakakku ja kaikkea ihanaa :) Kyllä tuli NIIN hyvä mieli että!!
Ukkonen jäi Masan kanssa kotiin, niin sain siis oikein vapaan illankin vielä :)

Hieman meinasi matkalla hermoja kiristää siellä juostu puoli maraton, kun parkkipaikkoja ei löytynyt sitten mistään ja puoli tuntia siellä pyörin, mutta löysin sentään sitten yhden invapaikan, ja eikös tässä hieman inva olla, niin olin mielestäni aivan oikeutettu paikkaan :D (ja ei edes sakkoja tullut, mikä kruunasi illan :) )

Eilen sain viimein haettua hieman herkkuja sairaalakassiin pakattavaksi, nyt kun saisin ne sinne kassiin asti, ennen kuin herkkuperseet syö ne tuolta kaapista :) Jotenkin se kassin pakaaminen on vaan ylivoimainen tehtävä..mikähän siinäkin on? :/
Miten voikin olla näin saamaton? No kohta sitten mennään ilman sitä kassia, jos en sen vertaa saa aikaiseksi.

Eilen kävi vaari vaimonsa kanssa tuomassa pikkumiehelle kassillisen vaatteita, joten nyt kyllä pitäisi pärjätä, vaikka toki himottaisi niitä ihania pikku vaatteita ostellakkin :) Onneksi senkin suhteen niin laiska, ettei tule lähdettyä mihinkään kaupoille pyörimään, niin saavat vaatteet olla ihan rauhassa :)

Pakko se on myöntää, että kyllä tässä aletaan olla aika malttamaton, vaikka kuinka ajattelen, että "Ihanaa kun saa vielä nukkua :)"

Masa sanoo pappa!! :) Jee!! Meidän vauva alkaa puhumaan! :) Mutta toki muistetaan että äiti oli ensimmäinen sana jo aikaa sitten :) Kyllä Ukkonen oli NIIN ylpeä kun Masa sanoi pappa ja selvästi tarkoitti sillä juurikin sitä isukkia :)

Hiljaiseloa täällä vaan elellään ja odotetaan jotain tapahtuvan.

Mintullekkin sain varattua hoitopaikan häiden ajaksi, sitä kun ei kukaan ollut ajatellut. Nyt vaan pitää hoitaa rokotukset ajan tasalle.

Voinpa myös kertoa, että mikään ei niin piristä aamua, kuin kiukutteleva kymmenen vuotias..joka aamu väkisin väännettävä se pieni yskä, ai että kun on kamala flunssa ja odottaa vaan, että äiti sanoo että ei tarvitse mennä kouluun.. Turha toivo! :D Jos yhtään tuota omaani tunnen, niin heti kun äidin silmä välttää, niin ulkovaatteet lentää, koska nythän on kesä kun ei ole maassa luntakaan. Sitten ihmetellään, jos pientä kevätflunssaa pukkaa. Omien sanojensa mukaan tottakai vaatteet pysyy päällä, mutta olen se minäkin joskus ollut nuori, joten ihan turha yrittää mitään :D
Ja nyt kun koulussakin mennyt aina vaan huonosti, mutta ei voikkaan purkaa kiukkuaan siellä paiskomalla pulpetteja tai tekemällä muutakaan typerää, kun se merkitsee vain kesäleirin peruuntumista, niin on se nuorelle neidille vaan kova paikka koittaa kerrankin käyttäytyä.
Silti on äidillä luotto kohillaan, että jos tämän kerran, edes tämän yhden kerran se likka käyttäytyisi :) Kyllä se varmasti vielä oppii hillitsemään itseään :)

Kuvia

                              Teinpä tuollaisen herkullisen omenan ja täytin hedelmä-cocktaililla :P

                                              Masa testaa äidin saappaita..ihan sopivat on :D

                                                            Lapsimessuilla käymässä :)

                                                             Mömmelikin oli mukana :)

                                                              Ihana köpötellä ulkona :)

                                             Masa laulaa ja tanssii Ni Hao Kailanin tahdissa :)

2 viikko 4 päivää

Tosin Ukkosen mielestä vain se 4 päivää :) Tosin itse kallistun sille suunnalle, että tulee vielä se +2 viikkoa.. ja näin kun loppusuora kuitenkin jo menossa, niin en sitä pahakseni pistä, jos nyt vähän yliajalle mennään :) Olen alkanut ajatella, että "Ihanaa kun saa yöllä nukkua vielä :) " (lukuun ottamatta tunnin välein vessassa ramppaamista) Mutta siitä saa aina palata sänkyyn unia jatkamaan, jääkaapin kautta tietenkin :D

Toukomammoissa on jo lisääntyminen hurjistunut, ja vissiin 12 vauvaa jo syntynyt :) Siitäkään huolimatta ei ole olo käynyt ihan mahottomaksi oottaa :)

Ikävä levottomat jalat on kyllä taas palannut, ja sen puolesta voisin jo pukata pihalle tämän jätkän, jos se oire tulisi pojan mukana ulos :/ Mutta kyllä senkin kestää, ei sekään tätä hormonihirviötä enää pahenna :D

Ukkonen tossa aamulla hehkutti että enää neljä päivää, ja pilasin sitten senkin, kun sanoin, että ei ne hormonit synnytyksessä lähde, että kyllä ne tulee vielä kotiin ja lähtee sitten pikku hiljaa :D
Eli ilkeä hormonihirviö nosti heti aamusta päätään ja sekin ilo piti sitten pilata :D Anteeksi rakas <3 :) Kyllä ne sitten ajan kanssa lähtee ja ei tarvitse sitten heti perään niistä uudelleen kärsiä :)

Viime viikolla tuli käytyä siellä kokoarviossa, ja ihan niinkuin ajattelin, aika inha papparainen oli, puheesta ei saanut selvää, vaan kätilö joutui tulkkaamaan, koko lääkärintarkastus kesti n.2 minuuttia ja ultrattiin vain mahan päältä, jäisiis saamatta tietää, onko mitään edistystä tapahtunut alakerrassa :(
No pieni mies kuitenkin on pieni mies, n. 2,8kg, eli ei tarvitse jättiläistä alkaa pihalle pukkaamaan, toivottavasti :) Masasta kokoarvio samoilla päivillä saman verran.

Jotenkin on tämä akka laiskistunut, ja mitään ei jaksa tehdä,tai siis mihinkään lähteä ja kotona vaan olla möllötetään.
Lauantaina sentään Lapsimessuilla käytiin, ja kylläpä oli hukkaan heitettyä rahaa sekin.. ylihintaisia rättejä joka kojussa ja ei siis mitään mielenkiintoista! Tietääpä jatkossa olla menemättä.
Jopa Lemmikkimessu-puolella idiootit lemmikin omistajat istuivat elukkahäkkiensä edessä, niin ei niitäkään päässyt katsomaan! :/ Pysyisivät kotonaan niitten rottiensa ja muitten pikku tuholaistensa kanssa, jos ei niitä saa sitten edes katsoa! :/

No.. tulipa käytyä kuitenkin :)

Ja kävinhän eilen myös Helsingissä, ihan oikein keskustassa asti, kun oli Tammojen lounastreffit :) Ravintola Kiilassa käytiin, ja ruoka oli erittäin maukasta ja nopeaa palvelua :) En salaattipöydästä ollut takaisin pöytään kerennyt, kun oli ruoka jo pöydässä :)
Masakin käyttäytyi kuin enkeli koko reissun ajan :) (lukuunottamatta kotimatkaa, kun bussissa olisi STOP-nappia pitänyt saada painaa koko ajan)

Vieläkään en kangaskaupoille asti päässyt, Masan häämekkoon kun kangas pitäisi ostaa :( Kohta tulee OIKEASTI kiire!

Viikonloppuna sentään saatiin meidän tyttöjen hääkengät ostettua, ja nyt on tämä morsian TYYTYVÄINEN! :) On NIIN IHANAT kengät, että ei enää hienompia voisi ollakkaan! :)

Kyllä näillä kelpaa alttarille köpötellä :) Ja hyvä että isä taluttaa sinne ja Ukkonen pois, ettei vaan tarvitse kompuroida :D
Siihenkin päivään siis enää 8 viikkoa 4 päivää!
Mihin hittoon tämä aika on mennyt, kun vasta tohonkin päivään oli 30 viikkoa?! :)

Tänään vietetäänkin sitten ihan vain koti päivää Masan kanssa, niin josko sitä pikkuhiljaa alkaisi sairaalakassia pakata? Kuulemma niin pitää tehdä, niin se Ukkonen on jankuttanut :)
Eihän tässä nyt mikään kiire vielä ole :)
Ja jos sitä nyt muka alkaa pakkaamaan, sehän vaatii kaupassa käynnin, pitäähän niitä pillimehuja mukaan saada :)
Eihän siitä tosin haittaa ole, että laukku olisi pakattuna, kun se lähtö joku päivä tulee :)

Mutta katsellaan..muutenkin tässä kiirettä pitää, kun on noita tallennettuja ohjelmiakin mitä pitäisi katsoa :) Asiat tärkeysjärjestykseen! :D

Kevät saapuu :)

Vaikka ei sitä tuosta harmaudesta heti arvais :)

Viime torstaina oli aika diabeteshoitajalle, ja Masa meni mummelille hoitoon siksi aikaa ja pääsi ensimmäistä kertaa tarhaan ja oli viihtynyt oikein hyvin :)
Pelkkää lässytystähän tuo 45min oli, mitä siellä meni, tosin kyllä kuulin ihan uutta tietoa, miksi niin tarkkaan seurataan.
No mittailut jatkuu ja arvot pitää lähettää viikon välein hoitajalle.
Ja hyvä juttuhan tässä on myös se, että viikon 36 lääkärintarkastus tehdään kättärillä, joku ihana eläkeläispappa hoitaa sen homman, ja "innolla" odotan että sille pääsen levittelemään! :D Toivottavasti kurkkaisi hieman ultrallakin :) Sitä siis odotellaan, ja sinne mennään 23.4.

Viime perjantaina oli Ukkosen 26vee synttärit, ja Mömmö meni isälleen, Masa vietiin mummelille hoitoon ja me saimme (todennäköisesti viimeisen) vapaaillan, ennen pikkumiehen syntymää.

Ukkonen sai tytöiltä lahjaksi kalastaja kurahousut, niin on hyvä sitten lähteä kalaan, kunhan jäät sulaa joskus joulukuussa :) (on Ukkosella taas hirmuinen kalastuskuume iskenyt, ja innoissaan kuin pikkupoika ostelee kaiken näköistä kalastustarviketta :D )

Olinpas varannut meille sitten huoneen Hakaniemen Cumulus-hotellista ja pöydän Juttutuvasta, kun kuvittelin, että sieltä saisi jättihampurilaisia, niinkuin ennen on saanut.

Ukkonen oli tietoinen vain siitä että syömään mennään, mutta yllättyi (toivottavasti positiivisesti) kun tajusi että hotelliyö kutsui ruokailun jälkeen :)

Olikin oikein hyvää ruokaa ja rentouttavaa mennä se jälkeen hotellille pötköttelemään ja töllöä katselemaan..vähän vaihtelua kotona olemiseen :)

Aamulla kipaistiin hakemaan Ukkoselle frakin paita ja napit sekä kengät, niin taas eteni pikkuisen häähommat :) Jokohan pikkuhiljaa alkaisi iskeä häästressi, kun häihin enää 11 viikko 1päivä? :) Toivottavasti ei vielä ainakaan :) Se tästä vielä puuttuisi, että stressaan häitä, kun hormonit tekee minusta jo aivan hirviön, niin kohta tuo Ukkonen oikeasti sitten lähtee karkuun, jos vielä jotain lisää kestettävää tulee :D
Ihmeen hyvin tuo on kestänyt, kun välillä tuntuu etten itse omaa seuraani kestä :D

Nyt on sitten noita ihania sokeriarvoja joutunut mittailemaan jatkuvasti, kun perhanan arvot tuntuu olevan jatkuvasti koholla. Ihan sama mitä suuhunsa laittaa tai ei laita, niin silti!? Mikähän hitto siinäkin on?! :/ No..ei stressiä :) Kyllä tämä pojan odotus on niin erilaista kun noiden tyttöjen, taas sai sen huomata :) Vai olenko vaan vanha ja kaikki menee vaikeamman kautta? :) Ei se siitä voi johtua, kyllä se on vaan tämä poika :D

Tämä viikko onkin mennyt ihan vain kotona maatessa, saamaton akka ei pääse liikkeelle, ei sitten millään :/ Onneksi tuo Masa ei vielä vaadi päästä ulos :)

Nyt mennään siis jo 34+6 ja mahassa päivä päivältä enemmän menoa, mutta ei kyllä mitään siihen viittaavaa, että ulos tahtoisi tulla.. tosin ei kyllä vielä tarvitsekkaan :)

Ukkonen jaksaa joka päivä kysyä että "Joko mennään?" :D No ei mennä, vaikka en minäkään jaksaisi odottaa, mutta iskee nyt jo maha-ikävä, kun tietää, että kohta sitä ei taas enää ole :( Ei ole helppoa tämä! :) Silti saa nyt mahat tämän jälkeen hetkeksi riittää :) Varsinkin jos Ukkoselta kysytään :D Mutta kyllä ihan samoilla linjoilla minäkin mene, ei näitä nyt voi kuin liukuhihnalta tehdä, hulluksihan sitä jo tässäkin eläintarhassa tulee :D

                          
                                                                          34+4

Kuvasta näkee että on maha valahtanut, ja välillä tuntuu että tippuu kyydistä :) Ja valitettavan pieneltä näyttää tuo maha, ei yhtään semmoinen mihin tässä olen toivonut pääseväni :/ No mutta onneksi on aikaa vielä kasvaa :)

Minttukin sai uuden sängyn tällä viikolla :) Turhaan tilattiin toinen pinnasänky, kun Masa viihtyy niin hyvin tuolla Mintun sängyssä :) No siinä on kaverusten hyvä pötkötellä <3 :)

Ensi maanantaina pitää kipasta hakemaan lisää liuskoja, en nimittäin itse niitä enää ikinä osta! Hitto vieläkin vähän ärsyttää että niin tunnollinen mittaaja olen ja rahani niihin laitoin :/ No nyt on lähete niihin, niin ei itse tarvitsekkaan ostaa :) 
Ja neuvolaankin päästään maanantaina katsomaan onko paino noussut, ei nimittäin ainakaan kotivaa'an mukaan ja voi sitten ilmoittaa, että ei tarvitse sinne lääkäriaikaa varata.

Kyllä tässä nyt vaan alkaa aika malttamaton olla, kun Toukotammoissa 4 vauvaa jo syntynyt :) Tosi puolet oli kaksosia, jotka tuli ihan suunnitellusti ja pikkujättiläisiä oli silti, vaikka tuli reippaasti etuajassa viikolla 36 :)
Ei silti malttaisi enää odottaa omaa synnytystä, ja niitä kipuja :) Toivottavsti lähtee tällä kertaa luonnollisesti, vaikka jotenkin en siihen uskokkaan. Jotenkin semmoinen olo, että vaikka laskettu on kuun puolen välin paikkeilla, ei tämä suostu ulos tulemaan kun loppu kuusta vasta.
Ja parempi ajatellakkin noin, niin saattaa yllättyä positiivisesti :)

Se on siis taas viikonloppu, ja vaikka välillä tuntuu, että aika matelee, niin silti se perjantai tulee aina yhtä nopeasti ja taas ollaan viikon lähempänä synnytystä :) Ja tänään tulee kauan odottamani Vauva-lehti :) Meinasin nimittäin viime perjantaina jo hermostua, kun postimiestä odotin koko päivän, ja vihdoin viimein kun se saapui, ei lehteä tullutkaan! Meinasin jo soittaa asiakaspalveluun ja haukkua jonkun, kunnes päätin kuitenkin edellisestä lehdestä tarkistaa, että mikä päivä ilmestyy seuraava nro. Ja hyvä niin, koska tänäänhän se vasta ilmestyykin :D
Kyllä oli taas aihetta hermostua ja haukkua postinjakaja ja kaikki lehteen liittyvä alinpaan helvettiin :D

Huomenna mennään syömään toisen kaason luokse ja istumaan iltaa sinne ja ehkäpä saadaan toinenkin kaaso mukaan :)

30vee!

Se neuvolahan olikin siis jo viime maanantaina, niinkuin hyvin tiesin, että sen on 25:s pvä, ja keskiviikko on 27:s pvä, jolloin kolmekymmentä pyörähtää mittariin :), jotenkin olin vaan tästä kuusta päättänyt jättää sen yhden päivän välistä.

No neuvolassa kaikki oli oikein mallillaan, mitä nyt lähete laitettiin kättärille hieman pomppivista sokeriarvoista :) EI STRESSIÄ NIISTÄ! :D
Hieman oli maha tullut yläkäyrän alapuolelle ja vilkas vauva potkiskeli tätiä kun mahaa tyrkki :) Paino oli pompannut hieman uudelle kympille, mutta se johtui vaan siitä, että vaatetta oli enemmän päälllä, nyt kun joutui neuvolaan kävelemään unohdukseni takia :) Kotivaakahan näyttää siis vielä ihan hyvää lukemaa, ja sitä siis kannattaa uskoa :D

Ja saipahan Masakin nyt rokotuksensa, ja vieläpä ihan hyvin meni, toki pienet itkut tuli..kukapa tykkää, että piikitetään molempiin pakaroihin ja vielä toiseen olkaan :(

No keskiviikko alkoi ihanasti Frederikin Kolmekymppisellä :) Ihanat lapsukaiset Ukkosen avustuksella olivat ostaneet rasva-riippuvaiselle mammalle taas niin tarpeellisen lahjan :)

Alkoi joululahjat olemaankin jo aika pitkälti käytetty, joten tarpeeseen tuli :)

Yhdeksän aikoihin soi ovikello, ja jo meinasi hermoja kiristää, että "Kuka perkele kehtaa häiritä näin aikaisin!?", mutta kun avasin oven ja siinä ukko seisoi valtava kukkapaketti sylissä, niin tippahan siinä tuli linssiin :) Taas kerran on Ukkonen minua kuunnellut ja tilannut se kauan odottamani kukkalähetyksen <3
On se ihana kun heti aamusta itketetään :D Mutta tällä tavalla kyllä saakin itkettää :)

Ei kyllä syntymäpäivät olisi paremmin enää voineet alkaa <3 :)
Illalla sitten lähdettiin vielä koko perheen voimin syömään Keravalle Provencaleen. Oikein viihtyisä ravintola oli ja ruoka oli todella maittavaa, sitä vaan oli taas liikaa ja minulla jäi puolet syömättä :) Alkupalaksi piti maistella taas vähän etanoita, ja tähän mennessä parheet etanat olikin :) ROQUEFORDETANAT :P 
Ja Mömmkin sai oikean mallista ruokaa, mikä maistui, ei käynt niinkuin vuosi sitten, kun pasta oli väärän mallista ja jäi sitten syömättä :) Nyt oli pizza oikean lainen ja kokonaan maistui, ja jälkiruokakin oli saatava, ottihan Ukkonenkin :D

Masalle riitti toistaiseksi omat naksut ja hieman perunoita papan ja mamman lautaselta :) Muita asiakkaita ei pahemmin ollut (1 samalla puolella ravintolaa), joten ei niin haitannut vaikka hieman ehkä meteliä lähti meidän seurueesta :)

Aivan ihana päivä oli, vaikka en ehkä kymmenen vuotta sitten kuvitellut näin kuivia (lue alkoholittomia) kolmekymppisiä kuvitellutkaan :) Juurikin niin kiva kun nyt oli ajatellutkin. Kiitos rakas perheeni <3 :)

Sunnuntaina sitten tuli muutama vieras maistelemaan hienoa possukakku-luomustani, jota hartaudella Masan kanssa tehtiin ihan  sokeripossuista asti :)

Ja hitto mikä sokeripommi siitä tulikaan! Suklaata n. 1,5kg, sokeria puoli kiloa, kermaa puoli litraa, joten oikein sokerinmittaajien unelma! :D

Tällaisen herkuttelun kunniaksi kipaisinkin sitten maanantaina apteekkiin hakemaan lisää liuskoja mittariin, ja kyllä melkein itku pääsi, kun hinnan sanoi! Siis 70€ 50 liuskaa!? Mitä hittoa?! Mutta kun tunnollinen mittaaja olen, ja torstaina pitää mennä keskustelemaan diabeteshoitajan kanssa, en viitsinyt jättää ostamatta ja ehkä joskus jostain hakea ilmaisia liuskoja. Ja eikös ne syntymäpäivälahjarahat ole sitä varten, että niilla ostetaan itselle jotain kivaa? No minä ostin..mikäs sen kivempaa kun hienoja liuskoja :D

Uusi kymmen siis alkanut, mutta olo edelleen kuin kuustoista käsäisellä, joten sama se, vaikka olis neljäkymmäntä pätkähtänyt! :D No ei sentään, sitten sitä olisi kyllä jo auttamatta vanha! :)