Kivijärvellä 8-14.3.2014

Se oli lauantai päivä kun kamat ja pennut pakattiin autoon ja hyvästeltiin Ukkonen, kun suunnattiin muutaman kilometrin päähän ystävää ja hänen lapsiaa hakemaan.

Suuntana oli Kivijärvi :) Isäni lomaosake, jota hän ei tahtonut tänä vuonna käyttää, kun eihän ulkona ollut luntakaan, että olisi päässyt hiihtämään, saati lumikenkäilemään. Hän suuntasi vaimonsa kanssa sitten etelään ja me saimme tuon ihanan kökin käyttöömme :)

Siellä on tullut vietettyä monta viikkoa nuorempana, kun joka talvi kävimme laskettelureissuilla.

Ukkonen ja esikoinen jäivät siis kotiin, kun on työt ja koulut ja saivatpa lomaa hormoonihirviöstä :)
Menomatka sujui oikein kivasti, ilma oli hyvä ajaa ja lapsetkin viihtyivät eikä sen suurempia tappeluita tullut :) Vielä kun tämä fiksu mamma tajusi pakata eväitä mukaan, niin ei nälkäänsäkkään tarvinnut huutaa :)

Matkaa oli vajaa 400km, ja sen seitsemänsataa pysähdystä, kun ei turhia kiireitä pidetty, niin matka-ajaksi tuli n. 6,5h ja perillä oltiin puoli kuuden aikaan.

Mieli lepäsi jo kun kurvatiin mökin pihaan :) Naistenpäivän kunniaksi saatiin respasta oikein ruusukin :) Ja aamulla ihana rakas Ukkonen antoi minulle sydänsuklaarasian ja pullon alkoholitonta punaviiniä <3 jotka tottakai mukaan pakkasin, että illalla saadaan nauttia lasilliset :) Olikin aika hyvää viiniä :) (näin kun on raskaana vuodesta toiseen, ei paljon muuta pääse maistelemaankaan :D )

Auto tyhjennettiin ja asetuttiin aloilleen ja sitten olikin iltatoimien aika jo.

Pari ekaa iltaa oli aika syvältä noiden pentujen nukuttamisessa. Mutta sitten alkoi sujumaan, kun mamma sai hyvän nukutusrytmin, ja pistikin pikkumiehen ensin nukkumaan ja sitten vasta Masan. (Kyllä kerkesin Ukkoselle jo kertomaan, kuinka vitusta on nukuttaa kahta kakaraa, ja kiva että hän on lähdössä kaverin mökille sitten parin viikon päästä, että taas saan hoitaa sen helvetin yksin :D )
No se helvetti helpotti nopeasti, ja totta kai mies lähtee kavereitaan tapaamaan, kun niin harvoin sitä nykyään tekee :) Mutta silloin illalla se tuntui maailman lopulta :)

Päivät meni aika pitkälti mökin viereisellä leikkipaikalla ja pienessä lähikaupassa käyden, eihän siellä jumalan selän takana mitään edes ole. Mutta ilma oli kaunis ja keväinen, niin mikäs siinä ollessa :)

Maanantaina käväistiin kodalla grillaamassa. Sinne oli matkaa n. kilometri, mutta siinä olikin ihan riittävästi, kun minulla oli kyydissä Masa ja kaverin kolme½ vuotias ja kaverilla sitten jätkä rintarepussa ja oma pieni vaunuissa. Metsätie kun oli lumen ja jään peitossa ja oli mäkiä, niin meinasi hieman usko loppua kärryjä lykkiessä, mutta kunnialla selvittiin ja makkara maistui :)

Keskiviikkona kipaistiin Karstulaan, vajaan 40km:n päähän kauppaan hakemaan hieman täydennytstä jääkaappiin, kaikkea kun ei siitä lähikaupasta viitsinyt ostaa, kun salaattikkin näytti siltä että se on viime vuonna tullut myyntiin :)
Hetkeksi piti viedä pennut sielläkin puistoon, että jaksavat istua paluumatkan autossa :)

Loppuviikkoa kohden tuuli yltyi ikävästi, mutta ilma oli silti kaunis, joten meidän pikku puunhalaajakin pääsi hieman maahan möyrimään pihalla oltaessa :)

En muistakkaan koska olen niin paljon ulkoillut kun tuolla viikolla :) Voin nimittäin myöntää, että tänä talvena on tullut oltua hirveästi sisällä, ei ole kurjat säät houkutelleet ulos.

Mökki oli kaikin puolin kiva, mutta miinuspisteitä tuli kyllä lämpimän veden määrästä, joka huomattiin toisena iltana.
Jos tiskasi kolme koneellista, niin pesuvettä riitti yhdelle ihmiselle, ja muut sai halutessaan ottaa jääkylämä suihkun.
Siitä viisastunaana niinä päivinä kun sauna lämmitettiin, ei tiskejä pesty koneessa eikä varmuuden vuoksi pesty pyykkiäkään, että sai itsensä pestyä :)

Mutta että 8-10 hengen mökki, ja lämmintä vettä ei riitä sitten mihinkään, niin aika huonosti suunniteltu.
Muuten kaikin puolin oli kaikki kunnossa, ja mökin varustelu huippuluokkaa, jos näin voi sanoa :)

Porukan pienin, kaverin puolivuotias, joka ei vielä liiku, meinasi aina välillä jäädä hieman alakynteen, kun tämä meidän jätkä varmaan päätti, että nyt kun on joku häntä pienempi, on hänellä oikeus hyökätä kimppuun kun silmä välttää, ihan niinkuin siskokin häntä aina kurmottaa, niin kyllä riitti touhua ja tohinaa ihan joka hetkelle. 

Isommat lapset, yllätys kyllä, tappelivat yllättävän vähän :)
Ainoa mitä kumpikaan heistä ei ymmärtänyt, oli kielto meidän sängyssä pomppimiseen.

Torstaina vielä grillattiin siinä mökin vieressä.

Ja niikuin kuvista näkyy, ei talvesta tietoakaan, ainoastaan pieni lampi, mikä siinä pihalla oli (mitä ei varmasti kyllä ennen ole ollut), oli jäässä, ja kyllä siellä jotkut kävi kävelemässä, mutta me jätimme väliin, kuitenkin oltaisiin löydetty se ainoa heikko kohta :)

No lauantaille oli sitten luvattu lumisadetta ja huonoa ajokeliä, joten päätimme palata jo perjantaina. Siinä päivä meni pikkuhiljaa pakkaillessa ja vihdoin kuudelta pääsimme lähtemään.
Alku matka meni kivasti, mutta sitten nämä reissun pienimmät jostain syystä päättivät vuorotellen olla vihaisia, ja jätkälle ei kelvannut kummitäti maitoa tai muutakaan lohtua tarjoamaan, vaan mamman oli siirryttävä taakse ja kummitäti kuskin paikalle. Se taas ei vissiin hänen pikkumiehelleen kelvannut, joten kiukkua saatiin kuunnella, ja välillä olisi melkein tehnyt mieli lopettaa koko matka siihen paikkaan. Mutta perille päästiin kuitenkin loppujen lopuksi jo ennen puolta yötä.

Kaikin puolin oli kyllä loistava loma, vaikka ei sitä lomailuksi voinut sanoa :) Sen verta ohjelmaa neljä lasta järjestää kyllä koko ajan :) Mutta ihana irtiotto arjesta :)

Masa 2v!!

Niin se vaan meidän pieni Masakin täytti 2 vuotta tiistaina! Ai hurja mihin tämä aika menee?!

No tänä vuonna oli huomattavasti parempi syntymäpäivä, 1-vuotis synttärit kun vietettiin Jorvissa keuhkokuumeessa.

Aamu alkoi pienen paketin avaamisella, iso kun sai odottaa iltaan, että pappa pääsee myös mukaan lahjojen jakoon, ja siihen tärkeinpään, että kasaamiseen :)

Kyllähän neiti tiesi, että iso paketti on kaapissa odottamassa, kun seuraavaksi lähti sitä sieltä hakemaan, mutta joutui hieman pettymään kun ei sitä vielä saanutkaan.

Päivä meni muuten ihan normaalisti, juhlathan on vasta sunnuntaina, niin ihan normi kotipäivä, hieman enemmän kiukuttelua synttäreiden kunniaksi tietenkin :)

Papalla yllättäen päivä taas hieman venähti, joten sankarikin sai valvoa hieman pidempään, että paketti saatiin avattua ja koottua.
Heti papan tultua neiti paineli kaapille pakettia hakemaan :)

Nyt on neidillä hieno keittiö :)

(seuraavana iltana kun pappa taas tuli töistä kotiin, meni neiti sinne kaapille etsimään lahjaa. Luuli varmaan, että jatkossa saa aina lahjan sieltä kaapista kun pappa tulee :) ) No ei ollut enää kaapissa lahjoja, mutta sunnuntaina saa sitten lisää :)

Vaivoja.

Viime viikolla, torstaina tai perjantaina, ei voi tyhjäpää muistaa, koin hyvinkin epämiellyttävän iltapäivän.
Ei ollut närästys, siitä kun on kokemusta hyvinkin paljon viimeiseltä parilta vuodelta.
Rintaa ahdisti niin ettei meinannut henki kulkea, samanmoinen kipu selän puolella. Ei sentään jatkuvaa, vaan tuli kuin supistukset, aaltoina. Tunsi että nyt tulee taas, ja valmistautui jo siihen hengittämättömyyteen.
Sydänkohtauksen jo epäilin iskeneen.

Pari tuntia kärvistelin kivun kanssa, kunnes mies tuli kotiin, ja hetken sitä katseltuaan käski soittaa terveysneuvontaan.
Jääräpää minä olin ajatellut että "Kyllä se ohi menee, jos ei niin kipaisen Peijakseen tarkistuttamaan, että mikä siellä vaivaa."
Mutta onneksi on fiksu mies :)

No soitin sitten kuitenkin painostuksen alaisena ja kuvailin kiltisti oireeni. Niin mitä sanoi täti langan toisessa päässä.. "Minä kyllä kehottaisin soittamaan 112, ja pyytämään että tulevat ottamaan sydänfilmin." MITÄ HITTOA!! Enhän ole mikään vanha mummo vielä, joka itselleen ambulansseja tilailee, ja kysynkin, että enkö saisi itse kipaista sairaalaan, mutta ei kuulemma suositellut, että omalla vastuulla olisin voinut lähteä.
Sanoi että oireiden perusteella voisi olla sydän -tai rintarankaperäistä, mitä sitten tuo jälkimmäinen tarkoittaakaan?

Ja taas kerran, miehen painostuksesta tein kuten puhelimessa käskettiin, soitin 112, ja sieltä täti käski rauhallisesti odotella ambulanssia saapuvaksi.

Ja niinkuin en yhtään yllättynytkään, kivut loppuivat puheluiden jälkeen melkeinpä kokonaan, ja vielä enemmän tuli typerä olo, että vaivaan nyt turhaan ambulanssihenkilökuntaa, kun ei mitään vikaakaan enää ole.

Sieltä saapui kolme nuorta miestä mittailemaan kuumetta, hemoglobiinia, pulssia, ja tietenkin sydäntä myös, ja pyysin anteeksi että vaivaan heitä, kun ei mitään vikaakaan ole.

Kaikki siis oli hyvin, ja Masakin sai muutaman tarralätkän käsiinsä kun mammalle niitä liimattiin ympäri kroppaan filmiä otettaessa.
Yllättäen molemmat lapset olisivat syliin halunneet koko ajan.
Sanoivat miehet vielä siinä lähtiessään, että "Soitat ensi kerralla heti eikä kahden tunnin päästä, niin saadaan filmi otettua saman tien."

Nukkumattomuus, huonosti nukutut yöt kuulemma voi aiheuttaa rytmihäiriöitä, ja sitähän pienten lasten kanssa elämisessä riittää, kohta vielä vähän enemmän, kun kolme lasta valvottaa vuorollaan, niin olenkin varmaan yhtä häiriötä koko akka :)

No mutta pääasia oli, että kaikki oli hyvin, mutta kyllä tuo mies sanoi, ettei uskalla minua mihinkään Kivijärvelle laskea ensi kuussa, kun tällä tavalla säikyttelen.

Ja eihän nämä vaivat tähän loppuneet, vaan tuli sitten julmettu selkäsärky ihan jostain puun takaa. Maanantaina ei ollut mitään, mutta tiistaina kun sängystä nousin, hyvä ettei taju lähtenyt, kun sen verta kovasti alaselästä otti, oikein kunnon vihlomista. Ja niinkuin normaalisti kivut helpottaa hetken liikkumisen jälkeen, ei tällä kertaa niin käynytkään, vaan koko päivän sattui niin pirusti, jos hetkeksi istahti alas ja siitä koitti ylös päästä.
Jouduinkin siis koko päivän siivoilla ja touhuta, että ei kerennyt istumaan. 
Mies tietenkin taas sanoi, että lääkäriin pitäisi mennä seuraavana päivänä.. No en mennyt, oli selkä jo parempi :)

Ei se ikä selvästikkään yksin tule, eikä varmasti auta tämä jatkuva paksuna olokaan :)

Ystävänpäivä

Se oli perjantaina :)
Aamun aloitin kaupassa käynnillä, pitihän sitä jotain herkullista leipoa ystävänpäivän kunniaksi :) (Aina löytyy tekosyy leipoa :D )

Esikoinen sai sopivasti GirlIt: kerhostaan leivontakirjasen, josta löytyi porkkanakakun ohje, ja päätin sitten semmoista kokeilla, kun koskaan ennen en ole tehnyt.
Ja kun tämmöisiä herkkuperseitä ollaan, tein taikinan suoraan kaksinkertaisena, niin sain pellillisen porkkanakakkua :)

Ja näin ystävänpäivän kunniaksi piti tottakai koristella myös sydämilla, ja eihän siihen mitään valmis sydämiä laiteta, vaan ne piti tietysti tehdä myös itse.
Välillä, sydämiä pöydästä irrottaessa, meinasi kyllä hermo mennä, muttasain kuin sainkin tehtyä. Valkoisesta sokerimassasta siis, itse maalasin pastavärillä ja helmiäis sprayta päälle (joka mielestäni hieman pilasi).
Lopputulos oli kuitenkin ihan tyydyttävä, siis niissä pienissä leivoksissa, ison sydän ei ole kovin kaunis :) Ja tulipa niistä vielä ihan herkullisiakin :P

Ukkoselle ostin lahjaksi uuden termarin, kun edellisen se meni ja rikkoi. Pitäähän minun rakkaan yrittäjämieheni saada muuta kuin ylihintaista kahvilan koko päivän seissyttä surkeaa kahvin litkua :)

Eikä se Ukkonenkaan minua unohtanut :) Jo aamulla sain ystävänpäiväonnittelut tekstiviestillä, ja kotiin tullessaan sain vielä kimpun tulppaaneja ja suklaarasian <3

Kyllä mulla vaan on maailman ihanin mies, paras ystäväni ja lasteni isä <3 :)

Ilta meni kotona siis herkutellessa, tosin suklaat syötiin vasta lauantaina :)

Mutta siis joka päivähän on ystävänpäivä, kun se paras ystävä on siinä vierellä <3 Vaikka akka on välillä (liian usein) tämmöinen hirviö, niin silti tuo jaksaa minua katsella <3 Se on sitä tosiystävyyttä <3 :)

Puoliväli ylitetty!

Viime perjantaina tuli siis puoliväli täyteen, ja kyllä pitää vaan taas kerran hämmästellä, että mihin tämä aika menee?! Kun tuntuu ettei mene mihinkään ja silti kohta on jo kesä ja uusi vauva :)
Eilen oli kovasti odotettu rakenne-ultra, ja meidän ihana naapuri tuli taas poikansa kanssa lapsenvahdiksi, niin päästiin helposti lähtemään kättärille, kun aika oli jo klo. 8. Ei tarvinnut lähteä ryhmä rämää kuskaamaan yhtään mihinkään :) Ja kun nämä pikku piltit on niin ihania, että normaalisti nukkuu pitkään, niin nyt tehtiin poikkeus, ja kaikki paitsi isoin sisko oli ylhäällä jo heti kuuden jälkeen :) Ei tarvinnut lapsenvahdin olla ihan ilman lastenvahtimista täällä :D

Enkä ihmettele yhtään, että myöhempiä aikoja kun tuolla laitoksella on, niin oma aika ei pidä millään lailla paikkansa, kun jo näin aamun ensimmäiset ajat otettiin myöhässä vastaanotolle, ei tosin kuin n.7min, mutta myöhässä kuitenkin.

Heti ensimmäisenä ilmoitin ultraajalle, että saa sitten kertoa jos siellä jotain näkyy, sukupuoleen viitaten siis :)
Siinä se täti selosti koko ajan mitä milloinkin katsellaan, ja että iso vauva on, kokoarvioksi sanoi vissiin 476g, mikä onkin näille viikoille (20+3, paino normisti näillä viikoilla keskimäärin 325g) iso, vastaa lähemmäs 23 viikkoista.

Kaikki mittasuhteet kuitenkin oli kunnossa, että se vaan on joka suhteessa iso :)
Istukka on takana, ihan niinkuin oletinkin, kun liikkeet tuntuvat sen verran hyvin, ihan jopa käteen asti aina joskus harvoin vähän tuntunut :)

Ja kun sukupuolta alettiin tutkailemaan, niin yhtä hienosti esitteli itseään kuin isoveli aikanaan, ja kyllä siellä pikkuveli on tulossa :)
Nyt ei puutu kuin uroskoira, niin sitten olisi tasapeli :) Sitä tosin ei ole tulossa! :)

Kotiin päästyä tutkailin korttia tarkemmin, niin siihen sitten oli merkattu, että vastaa viikkoja 22+6, eli reippaasti enemmän kuin mitä niitä on, ja soitinkin kättärille, ja kyselin, että miten ei laskettua aikaa siirretty, kun heitto noin paljon ja sieltä hieman hämmästynyt tätikään ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata, vaan totesi, että ehkä ensimmäisen ultran, mikä tehtiin, joka meni suurinpiirtein päivät kohilleen, takia ei lähdetty muuttamaan, kun pikku hiljaa alkaa tulemaan yksillöllisiä eroja. 
Totesin vaan tädille, että toivottavasti ei mene taas kahta viikkoa yli, koska sittenhän tämä olisi näiden mittojen mukaan jo 3½ viikkoa yliaikainen, niin eipä se siihenkään muuta sanonut kuin että toivotaan niin. No pitää toivoa, muuten saan synnyttää jonkun satakiloisen miehen vielä :D

Täytyy nyt kuun lopussa neuvolassa vielä kysäistä tästä, että eikö nyt kuitenkin vähän aikaistettaisi, tai jospa saisi sitten vielä yhden ylimääräisen ultran sinne loppuviikoille :)

Mutta kaikki oli niinkuin pitääkin ja nyt voi sitten alkaa miettimään sitä nimeä, kun puolet vaihtoehdoista (mitä ei edes ole, sis yhtäkään vaihtoehtoa), eli tytön nimet voi jättää pois..että ehkä tässä vielä kiva nimi pojalle keksitään :) Jos ei muuta, niin pojasta tulee Rusina! :D En tosin tiedän onko tytön vai pojan nimi, kun mielestäni Rusina ei ole nimi ollenkaan :D  
Mielessä on vaan Lusifer, ceellä tai ässällä, sen kummemmin en ole miettinyt, se nimi kun ei kenellekkään muulle edes kelpaa, niin turha sitä kai on enempää miettiäkkään, mutta minun mielestä olisi oikein nätti nimi :)
Mutta ehkä sitä löytyy joku toinenkin nätti nimi :)

Nyt alkaa talvi vasta olemaan parhaimmillaan, ja juhannukseen on enää 19viikkoa ja 3päivää :)
Toivottavasti kerkiää se kesä tulla ennen synnytystä, muuten olen hieman pettynyt, että en taaskaan saa kesämasua :)

Ja hitto minkä meni tuo meidän pikku jätkä eilen tekemään kun olin poissa! Oli ottanut ensimmäiset pari askelta ilman tukea sohvan ja pöydän välissä ja naapuri näki :) Ja niinkuin minä olin ajatellut, että nämä pojat on vähän hitaampia, että ei niin aikaisin lähden liikkumaan, niin paskan marjat! Ensi viikolla tuo varmaan jo juoksee :)

Eihän siitä ollut kuin tasan kolme viikkoa kun tuo vasta ensimmäisen kerran nousi seisomaan, ja nyt jo pitää yrittää liikkeelle! Mikähän kiire näillä minun kakaroilla oikein on?! :D

Tammojen megatreffit :)

Lauantaina oli kauan odotetut treffit Tampereella :)

Aamu alkoi mukavasti, Ukkonenkin lähti töihin ja heitti Mömmön ja Masan äidilleen ja meni, joten saatiin jätkän kanssa rauhassa valmistautua jännään päivään :)

Yhdeksän jälkeen oli lähtö kohti Espoota noutamaan yksi tamma varsoineen, jonka jälkeen alkoi matka kohti Tamperetta :) Toinen kyytiläinen kun joutui jäämään pois sairastumisen takia  :(  (joita ikävästi sattui muidenkin tammojen kohdalle juuri tänä odotettuna viikonloppuna :( )

No ei sentään kaikki tammat varsoineen olleet kipeinä, vaan saatiin kuitenkin  ihan kiva ryhmä rämä paikalle :)

Matka sujui rattoisasti ja pienet miehet takapenkillä nukkuivat melkein koko matkan, joten tammat saivat rauhassa juoruta etupenkillä. Ilma oli kuin morsian, kaunis mutta kylmä :) Aurinko paistoi ja oli hyvä ajaa, paitsi pikkuteillä ja rampeissa ja ja ja... kun oli liukasta :)
Olin jo melkein asennoitunut siihen että matkasta tulee kamala, siis sään puolesta, sataa loskaa ja räntää ja mitä kaikkea sieltä voikaan tulla pilaamaan "loistokuskin" ajoa :) No toisin kävi ja kiva niin :)
Perille päästiin yhden pysähdyksen taktiikalla, kun yliaktiivinen rakko oli suotuisalla päälle ja vaati vain yhden tyhjennyksen :)
Yksi ulosajokin nähtiin, tai en minä mitään nähnyt hyvällä myyrän katseellani, mutta toinen tamma valppaasti bongasi :)

Parkkipaikat oli Näsinneulan juurella "hieman" kortilla, joten oli aivan sallittua pysäköidä auto sitten hieman kävelytiellä ja aivan muualle kuin parkkiruutuun..eihän siellä mitään ruutuja lumen alta näkynytkään.

Paikalla oltiin aika täsmällisesti silloin kun olin arvioinutkin, eli n. klo 12.30. Paikalla oli jo useampi tamma varsoineen. 
Ravintola Huvimaja oli siis meille varattu, joten saimme viettää päivää ihan omalla porukalla :)

Porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa ja kyllä oli hassua, kun ei niitä naisia tunnistanut montaakaan, hieman eri näköisiä kuin naamakirjan kuvissa :) Olisi nimilaput olleet ihan tarpeen :D
Osan tammoista pystyi tunnistamaan varsan perusteella :)

Nälkä alkoi olla jo aika hirmuinen kun paikalle päästiin, ja eipä sitä ruokaa hirveän kauaa tarvinnut odotella. Oli salaattipöytä ja perunamuussia ja lihapullia :P NAM! :) Oikein maukasta oli ja riittävästi myös :)

Pienet varsat temmelsi lattialla, ja kaikki muut paitsi omat lelut oli kivoja, tietenkin :)

Hieman oli ehkä "ahdasta", kun salaattivaunu oli keskellä, mutta kyllä siellä siitäkin huolimatta mahtui ihan hyvin olemaan, ja vaunujakin oli hyvinkin monet, niin hyvin mahduttiin.

Aika kului hirmu nopeasti, ja eihän siellä läheskään kaikkien kanssa tullut edes varmaan sanaakaan vaihdettua, mutta kivaa oli silti. Oli todella mukava nähdä paljon vauvoja äiteineen ja huomata, että vaikka asuukin metsän keskellä aika erakoituneena, niin hyvin sitä silti ihmisten seurassa viihtyy :D

Kotiin lähdettiin joskus neljän jälkeen ajelemaan, kun parempi oli saada pennut autoon päiväunille, niin kotimatkasta tulisi ehkä nautinnolisempi, kuin että takapenkillä kaksi pientä mölyapinaa, ja tammakaveri saisi olla rauhoittelemassa :)

No puolet matkasta menikin ihan mukavasti, lukuunottamatta pimeyttä, mikä iski aivan yllättäen. Pimeänäkö kun tuntuu olevan minulla aika olematon. Näkö muutenkin aika "hyvä"! :D

Toinen pieni varsa kuitenkin alkoi voimaan pahoin, jonka vuoksi otettiin yksi ylimääräinen pysähdys, siis oman vassapysähdykseni lisäksi, ja perille päästiinkin, vaikka tuntui kilometrit kyllä hieman matavan, kun oli hieman pipi lapsi takana kipeänä ja kiukkuisena. Mutta kukapa sitä ei kärttyinen olisi jos on huono olo.

Kaikesta huolimatta kivasti meni reissu ja jätkäkin oli yhtä aurinkoa, kun vihdoin viimein heräsi kun omalle parkkipaikalle päästiin :) Taisi hänkin nauttia reissusta :)

Siinä vielä kuvaa koko laumasta :)

Uusia megatreffejä odotellessa, ja toivottavasti saada sitten vielä enemmän porukkaa paikalle :)

Ihan tähän loppuun vielä asiasta kukkaruukkuun :) En tiedä kauan, mutta jo jonkin aikaa on masussa tuntunut liikettä, ja eilen illalla möyri oikein kunnolla, että ihan jopa hetken aikaa pystyi niistä nautiskelemaan <3
Ah odotan vaan niin niitä kunnon potkuja, että sen tietää sitten satavarmasti kanssa kun näkee, että kyllä siellä on vauva eikä pieru :D

Hieman erilainen häämatka

Perjantaina 3.1.2014 oli lähtö häämatkalle :) Hieman erilaiselle kuin olisin voinut kuvitella :)

Tuleva kesän reissuhan siis peruuntui, kun tämä pieni pilleri-vauva päätti tulla juurikin sopivasti, että laskettu on reilu viikkoa ennen kuin oli tarkoitus lähteä.
No ei se mitään, eipä se Masakaan silloin kysellyt kun päätti meille tulla ja häät siirrettiin vuodella eteenpäin :)

Ei siis saatu sopuhintaista äkkilähtöä mihinkään lämpimään, joten ruotsin laiva kutsui :) Ja enpä olekkaan vuosiin ollut risteilemässä, tällaisella kokoonpanolla kun mentiin, en ikinä ennen :)
Ensimmäinen pieni paha mieli (ainakin hirviölle) saatiin jo terminaalissa, kun eihän nyt innokkaat risteilijät tajunneet, että tottakai ne serkkupojatkin olisivat suklaat tahtoneet, kun ne jaettiin vain risteilijöille ja kiltit pojat kun istuivat hiljaa vain ikkunalaudalla sanomatta sanaakaan, paitsi äidilleen, joka asiasta mainitsi.
Mutta semmoista sattuu, aina vaan ei voi tajuta aivan kaikkea. (toivottavasti tuliaisset kuitenkin hieman korvasi takastulomatkalla :) )

Hytiksi valikoitui kivan näköinen (mikä todellisuudessa oli seitsemän tuhatta kertaa pienenpi kuin kuvasta ymmärsin) perhehytti ja päätettiin ottaa minun pikkusisko Mömmölle kaveriksi, kun kerta hytissä oli tilaa kuudelle.
Matkasängyt pyydettiin molemmille pienille, mutta jostain syystä vain yksi saatiin, ja hyvä niin, ei se toinen sinne hyttiin olisi mahtunutkaan :)

Tuplavaunuthan toki oli mukana, kun kerta oli tarkoitus maihinkin mennä, niin nehän nyt ei mahtuneet edes ovesta sisään kasaamatta.
No ei sekään tunnelmaa latistanut :)

Masa oli aivan innoissaan muumipeikosta joka pikku-myyn kanssa laivalla pyöri :) Joka kerta piti päästä halaamaan :)

Laivan ovella oli myös venäläinen pakkasukko vastassa, eipä tiedetty matkaa varatessa, että sehän on venäläisten joulu juurikin tuolloin, joten sen kyllä huomasi matkustajista! Laivalla oli me ja venäläiset+suomenruotsalainen sählyjoukkue :)

Buffetti, mitä odotin kuin kuuta nousevaa, varsinkin jälkkäripöytää, oli, yllättäen hirviön mielestä, aika mitään sanomaton, eihän siellä ollut pitkäwiinereitä saati runebergin torttuja..no sentään hyvää suklaakakkua löytyi ja katkarapusalaatti oli loistavaa, muu oli sitten semmoista perusbuffaa. No kyllä sillä mahansa täytti, ja minun mielestä meni ensimmäinen ruokailukin suhteellisen hyvin näiden apinoiden kanssa, Ukkosen mielestä olisi voinut paremminkin mennä :)
Mutta mitäpä sitä voi noin pieniltä odottaa, että ne muka jaksaa istua kiltisti hiljaa paikallaan enemmän kuin 2sekuntia, ja nämä kyllä jaksoivat PALJON kauemmin! :)

Ensimmäisen kerran (vissiin) raivotar nosti päätään, kun tyttöjen kanssa oli sovittu tapaamisajat, ja jo toisella tapaamisella olivat myöhässä. Siellä hermoheikkona raivosin tytöille, että "Kerta vielä niin loppumatkan saavat olla hytissä!"
No ei toistunut onneksi :) Taisivat säikähtää että hullu on tosissaan :D Ja sitä kyllä olinkin.

Ilta vietettiin yökerhossa tanssien ja musiikkia kuunnellen ja kyllähän sieltä toki se yksi nyrpeä akka löytyi, joka pahalla silmällä katsoi kun pienten kanssa niin myöhään oltiin liikenteessä, ihan melkein kahteentoista asti kuitenkin oltiin :)

Tytöt kyllä nautti, kun suomenruotsalainen sählyjoukkue piiritti tyttöjä minkä kerkesi, ja herrasmiespojat tarjosivat limua ja tikkareita :)
Tästäkö se nyt, alkaa, ihan näin kevyesti, ettei yksi tai kaksi poikaa, vaan ihan koko joukkue tuon minun pienen tytön perässä?! :D

No yö meni miten meni, Masa kun nukkui meidän vieressä ja hyörimistä ja pyörimistähän tuo oli :) Aamulla sitten pirteänä syömään (kunhan jonottamiselta päästiin) ja se ruokailu olikin hieman nopeampi..Masalle yllättäen taas oikein mikään maistunut, niinkuin ei pitkään aikaa ja jätkäkään ei oikein puurosta välittänyt. Minä en edes sitä himoitsemaani pekonia kerennyt hakemaan.

Kunnialla vedettiin sekin aamupala silti ja sen jälkeen lähdettiin laittamaan kamoja kasaan, että päästiin maihin, kun laiva alkoi olla pikku hiljaa perillä.

Ja ei mitenkään yllättäen, pientä kinaa alkoi heti aamusta, kiitos helvetin hormoonit! Miksi mikään ei voi olla ikinä hyvin?!?! :(

Ukkonen käväisi Masan kanssa vielä Muumijumpassa kun aamupalan jälkeen  Muumi ja pikku-Myy tulivat kutsumaan jumppaan :) 

Ei sentään tarvinnut jonotella uloslähtiessä, kun hätäiset venäläiset olivat menneet jo :)

Ja yllätyshän ei myöskään ollut se, että bussia kun odotettiin, niin eipä sinne noilla tuplilla mahtunut, ei sitten mitenkään päin, kun kyydissä oli jo kolmet normit kun pysäkille saapui, joten parempi oli vaan lähteä kävelemään kohti Junibackenia, minkä olin bongannut "hyväksi" paikaksi käydä :) Meinattiin ensin metrolla mennä, mutta hitto mikä sokkelo tuo ruotsi metroverkosto onkaan, niin päätettiin sitten ihan vain kävellen suunnistää kartta kourassa perille, eihän se matka montaa kilometriä ollut :)
Sää oli sielläkin "mukavan" syksyinen ja kolea, lumesta ei tietoakaan.

Riemu repesi kun perille päästiin, jono oli sen seitsemän tuhatta kilometriä, ne kaikki hätäiset venäileiset olivat siellä!
Jos joku olisi kertonut että se on suosittu paikka, niin olisi voinut keksiä jotain muuta, mutta kun en tuommoisesta ollut ikinä kuullutkaan! :/
No käytiin sittn ensin Vasa-museossa, jos siellä olisi ollut jotain, mutta siellä taas hirviö vaan itkua tihrusti ja siitä käynnistä tulikin vain vessareissu, jonka jälkeen paineltiin takaisin Junibackeniin jonottelemaan.

Ja mukaavaa oli, vaunut piti jättää ulos varisten nokittaviksi ja vauvat sylissä sai jonotella varmaan n.20min, ennen kuin pääsi sisälle, jonka jälkeen, kun oli jo maksettu, kerrottiin, että nyt saa odotella 2 tuntia, että pääsee sinne varsinaiseen paikkaa mistä ollaan maksettu. Ja taas mamma itki, ei meinannut itkusta loppua tulla, mutta minkäs teet kun itkettää vaan. Ja eipä sekään yllättänyt, että rakkaalla Ukkosella meni silloinkin hermo :( 

Löytyi sieltä sentään jonkun moinen leikkialue ja tytötkin tuntui viihtyvän ja Masa pääsi ratsastamaan Peppi Pitkätossun Pikku-Ukolla :)

Kuvasta näkee kuinka kivaa oli :D

No vihdoin viimein pitkän odotuksen jälkeen päästiin sinne minne oltiin menossa, jonottamaan puoleksi tunniksi, että päästiin 10 minuuttia kestävään satujunaan, jonka jälkee koko homma oli ohi! Olipas tosissaan kaiken odottamisen arvoista!! :/ Joo ei, ei todellakaan, vaikka hienosti olikin ne pikku-ukot ja kaikki muut tehty! :/

Tarkoitus oli käydä myös syömässä, mutta eihän sitä enää kerennyt muuta kuin kiiruhtaa laivalle, että ei siitäkin myöhästytä :(
Hyvä mieli oli takaisin kävelymatkallakin, nälissään olla, niin ei taas kiukuttanut sitten yhtään :/

Onneksi päästiin aika pian syömään, niin helpotti edes nälkä :)

Loppu reissu meni mukavasti kiukutellessa ja kaikilla oli NIIN mukavaa, Ukkosella varsinkin :(

Tytöilläkään ei ollut poikaseuraa, kun sählyjengi jäi ruotsiin turnaukseen.
 Oli sekin ilta siitäkin huolimatta ihan kiva, vaikka loppujen lopuksi sain jäädä yksin kahvini juomaan, kun Ukkonen lähti pienten kanssa hyttiin, ei jaksanut katsella kiukuttelijaa :/

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja paljon varmaan tästä unohtanut. Yö meni taas minten meni, ja tyttöjen oli pakko saada nukkua samassa sängyssä, ihme ettei tippunut muuta kuin peitto kerran :)

Aamupalakin meni ihan kivasti ja anoppi ja appiukko olivat terminaalilla odottamassa, kun auto oli niillä hoidossa.

Muisti Ukkonen reissun aikana myös mielenvikaiseksi "kehua" minua ja sanoi myös että hyvä ettei etelään sittenkään päästy lähtemään. Sen verran ihanaa seuraa olen :/
Minkäs teet..mutta ehkäpä nämä nyt on viimeiset raskaushormoonit tähän elämään minulla?

Heitettiin siis anoppi ja appi kotiin ja Essi sen jälkeen, ja saatiin siitäkin vielä hieman paskan makua suuhun, kun kiitos oli se että, mainittiin vielä, että hieman epäreilua että siskoni otin mukaan, mutta veljenpoikia ei kutsuttu :/ Koita siinä sitten järjestää edes jollekkin jotain kivaa, kun aina joku on pettynyt :( Oli tuossakin apinalaumassa jo ihan tarpeeksi tekemistä.

Olkoon Ukkonen mitä mieltä tahansa, niin itse ainakin kaikesta huolimatta nautin matkasta, vaikka en muistakkaan koska viimeksi olisin noin paljon itkenyt :)

Juhannukseenkin on enää 22viikkoa 4päivää, ja nyt se talvi sitten päätti vihdoin viimein tännekkin tulla toissapäivänä ja tänään ulkona -11 astetta :)

Laivallemeno kuvasta saatiin vielä pari erilaista kuvaa, törkeää rahastusta, mutta eipä sitä koko matkakassaa tullut käytettyä, niin tuhlattiin sitten vähän kuviin :)