OINAS
Oinaat ovat itsekkäitä vittupäitä, jotka suuttuvat joka asiasta, eivätkä ymmärrä huumoria mikäli se kohdistuu heihin tai johonkin heidän puutteisiinsa. Oinaat luulevat olevansa helvetin hauskaa ja mukavaa seuraa, mutta todellisuudessa kukaan ei pidä heistä. Rakkaudessa oinaat ovat parhaimmillaan, mikäli seurustelevat itsensä kanssa. Yhteiselosta kenenkään kanssa ei tule mitään, sillä oinas ei yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin he.
MOTTO: "Sanoks joku jotai?"
TYÖPAIKKA: Useimmiten se vihatuin kersantti
AUTO: Joku nopea, virtaviivainen ja sisältä pieni
Kylläpäs on kauniisti kerrottu :D Ja kun tuossa sanotaan, että "Rakkaudessa oinaat ovat parhaimmillaan, mikäli seurustelevat itsensä kanssa." Niin eikö se aika lähelle sitä mene, jos seurustelee toisen oinaan kanssa? Ukkonen kun sattuu myös oinas olemaan.
Ja kyllähän tuo Ukkonen väittää, että minä kiukuttelen hirveästi, niin voin kai syyttää siitä sitten syntymäaikaani.. eihän se vika minussa itsessäni muuten voi olla :D Niin, ja ne hormonit myös on toinen syyllinen!
Minähän en mikään vittupää ole, joka suuttuu joka asiasta! :D Vai pitääkö tästäkin suuttua! :D
Se siitä horoskoopista.. Oli vaan niin hupaisa, että piti ihan talteen laittaa, että jos joku jotain väittää, voin tästä eteenpäin vedota syntymäaikaani, ja loppupeleissä siis syyttää vanhempiani kaikesta, olisivat jättäneet vuoden -82 juhannuksen telttareissun Kaunissaaressa väliin :D Ja kyllä..äiti on kertonut missä olen alkuni saanut, ja ihan pyytämättäni, olisin nimittäin pärjännyt ilman tuotakin tietoa :)
(No kylläpä se antoi 9-vuotis syntymäpäivänäkin erikoisen lahjan..hautapaikan Malmilta, johon en kyllä suostu haudattavaksi, kun ei ole kuin uurnapaikkoja jäljellä) Eli voi päätellä, kuinka toivottu lapsi olin :D Tai ehkä äiti ajatteli, että kaikki on hyvä suunnitella ajoissa?
Eilen siis käytiin katsomassa sitä ihanaa taloa, ja siellä oli se perunamaakin, minkä se punainen tupa vaatii :) Se oli vieläkin ihanampi, kuin mitä aikaisemmin sitä olen nähnyt, nyt kun sain kiertää koko talon läpi ja katsastaa paikat kunnolla!
Saunakin oli niin ihana, että mieli teki laittaa heti lämpiämään ja mennä ottamaan kunnon löylyt :) Mutta pitää nyt luottaa, että saan sitä saunaa lämmitellä jatkossa sitten.
Voi kumpa tulisi jo päätös, saadaanko me muuttaa sinne!
Mömmelikin tykkäsi kovasti, olihan se yläkerta hyvän kokoinen ja ihan olisi oma sitten :)
No nyt vaan sormet ja varpaat ristissä odotellaan päätöstä :)
Eilen illalla/iltapäivällä katselin töllöä, niin siellä joku mainitsi letut, ja ai hitto kun alkoi niin tehdä mieli, että ihana Ukkonen kipaisi kauppaan hakemaan tarvikkeita että saatiin sitten lätyt tehtyä, ja AI ETTÄ olikin hyviä! :) NAM!! :) Nyt vielä kun saisi Runebergin turttuja niin sitten kyllä pikkujätkä kiittää..tai äiti ainakin :)
Tänään on vuorossa mariannesuklaa-muffinssien tekoa, kun en nyt pöljä tajunnut eilen ennen kaupassa käyntiä, että olisinhan voinut niitä torttuja itsekkin tehdä. Seuraavalla kerralla siis niitä :) Kaupassa kun siat kehtaavat pyytää 4kpl/11€ ja 2kpl/6€! Sen verran pihi olen, etten tuollaisia hintoja tortuista maksa! :/
Ei ne himot niin kovat ole, etteikö ilmankin pärjäisi..ainakin hetken :)
Enää 117 päivää laskettuun aikaan, tänään siis 23+2. Jospa se Kelakin tällä viikolla saisi jotain päätöksiä aikaan..eihän tässä jaksa viikko tolkulla odotella, hätäinen kun on ja kaikki pitäisi saada heti nyt! :)
Ja niin on Masakin äitiinsä tullut ja seuraa pitää saada heti nyt, kun ei flunssaltaan saa oikein nukuttua enää :)
Tämän aamun valas-maha :)
Johan on ollut päivä.. Viime yönä pikku-Masa sitten päätti ottaa kunnon kuumeen, aamulla mitatessa 39,5 astetta ja kyllä sen huomasikin, sen verran väsynyt neiti oli.
Ei kuitenkaan malttanut aamulla pitkään nukkua, vaan piti herätä ennen kuin Mömmö lähti kouluun.
Ja ihan tyytyväisenä paineli neiti taas pitkin kämppää, kunnes ei enää jaksanut kävellä ja pyllähti, jolloin peli oli menetetty, kaikki oli annettu ja enää ei ollut kivaa :( Itku tuli kun ei jaksanutkaan mennä niinkuin normaalisti, vaan oli aika painella takaisin unten maille voimia keräilemään.
Onneksi supot on tehokkaita ja olokin helpotti kun nukkui hieman lisää, yö kun meni myös hieman levottomasti välillä heräillessä.
Juurikin kun tänään oli tarkoitus lähteä tapaamaan vanhaa koulukaveria, jolta ajattelin hieman tiedustella mahdollisuutta hääkakun tekoon.
Jäi siis kakukeisarin tapaaminen toiseen kertaa, kun eihän sitä sairasta lasta voi ympäri kyliä kierrättää.
Ensimmäinen kerta kun neiti oikeasti kipeä, joten todella helpolla ollaan tämä melkein ensimmäinen vuosi päästy :) Ja kiva niin :)
Kiukkua nyt on piisannut ihan riittämiin tänään. Jaksoi kuitenkin olla hyvällä tuulella kun Ukkonen tuli kotiin. Oli siinä taas ottanut kunnon päikkärit juuri ennen :)
Ja olishan se ikävää, että pappa tulee kotiin kylmän työpäivän jälkeen ja sitten täällä vaan kiukutellaan. Osasin minäkin olla ihmisiksi enkä yhtään kiukutellut, vaikka jotenkin hermot olleet kireällä koko päivän :) Olen ylpeä omista hermoistani kerrankin! :)
Onhan se ikävää kun lapsi on kipeä :( Toivottavasti pian helpottaa, ja poistuu tämä flunssa kokonaan tästä taloudesta!
Mutta ihanasti tämä pikkumies mahassa muistuttaa koko ajan olemassaolostaan jatkuvalla hikalla :) Ei pääse unohtumaan, että kohta täällä saattaa olla kaksi pientä potilasta. (Toivottavsti ei sentään, vaan että pikku natiaiset pysyvät mahdollisimman terveinä :) )
Sen verran on tänään myös paikkoja kiristänyt, että taitaapi mahapallo taas kasvaa, ja toivottavasti kasvaa paljon! :)
Järjettömät liikakilot pysykööt kuitenkin poissa!
Mutta nyt toivotaan että huomenna pikku potilas olisi jo terveempi, ja että nukkuisi myös ensi yön paremmin :)
Niin se vaan aika rientää ja kohtahan onkin jo toukokuu :)
Maanataina tuli vietyä Kelan paperit ja nyt sitten vaan odotellaan, että saadaan päätöstä sieltä suunnalta aikaan, eikä nyt hirmu kauan pitäisi mennä, kun äitiyspäivärahatkin tulee samana kun Masan kanssa.
Toivottavasti pikaisesti tulisi, niin saisin pian sen iki-ihanan jo kauan odotetun äitiyspakkauksen ja pääsisin taas hypistelemään niitä ihania pikku vaatteita :)
Hirveän moni haukkunut tätä uusinta pakkausta rumaksi, siis nimenomaan sisältöä, että kamalan värisiä vaatteita on, mutta minun mielestä ne on kyllä aivan valloittavia <3 :) Värimaailma vastaa aika pitkälti sitä, mitä itsekkin vauvelilleni ostaisin :)
Siinä mielessähän pakkausta ei tarvittaisi, että kun Masan vuoden 2011 pakkauksesta on kyllä kaikki vielä tallessa, mutta se raha minkä sen tilalle saisi, on niin mitätön, että sillä nyt ei saisi sitten ostettua oikein mitään, siis jos uutena ostaisi, niin kyllä se oli meillä Ukkosen kanssa itsestäänselvyys, että pakkaus otetaan.
Ja kun se laatikkokin on aivan ihana! :)
Ja teinpäs myös löydön tori.fi:stä!
Olin jo pitkään miettinyt, että haluan tällä uudelle tulokkaalle saman vauvakirjan, minkä Masalle tilasin Vaulta.
No nyt mukava rouvas henkilö myi pakettia, mistä löytyy tämä kirja ja ja vielä ihana pieni söpö potkupuku pojalle ja jatain pikku tavaraa vielä lisäksi.. ja tämä kaikki halvemmalla, kuin jos olisin kirja itse tilannut :)
Tänään kipaisen sen hakemaan ja pääsenkin jo ensimmäiset jutut heti täyttelemään :)
Sunnuntaina lähdetään sitten tapaamaan toivonmukaan uutta vuokran antajaamme, aika hyvältä näyttää, että saataisiin ihana omakotitalo isolla pihalla ja vielä pilkkahintaan, mutta eihän mikään vielä satavarmaa ole :)
Tämä kyseinen henkilö kuitenkin odottanut meidän yhteydenottoamme, eikä luvannut taloa vielä muille. Joten toivottavasti kaikki menisi hienosti, niin joskus maaliskuussa pääsisimme muuttamaan ihanaan isoon, 120neliön omakotitaloon halvalla vuokralla vielä :)
Siellä olisi lapsilla ja koiralla tilaa pihallakin mellastaa, ilman että joka sekunti pitää vahdata, kuka naapuri tulee ja ajaa meidän pikku piltin yli rumalla autollaan :)
VOI KUMPA ME SAATAISIIN SE ASUNTO!!! :)
Ainoa mikä sitten tässä hieman ahdistaa, on se hirvittävä muuttorumba, pakkaamiset ja kaikki kun tavaraa on ja paljon, ihan koko 90neliötä mitä tästä asunnosta löytyy :D
Ei riitä 50 muuttolaatikkoa! :/
Mutta eipä tuokaan haittaa, koska se talo olisi kyllä meidän kaikkien unelma, jopa esikoinenkin kuullosti ihan tyytyväiseltä, vaikka taas kerran olisi koulun vaihto edessä..ei kuulemma haittaa, kun kuuli, että hän saisi talon yläkerran itselleen :)
Ja nyt meidän Masakin jo kävelee, ensimmäiset askeleet ilman tukea 4.1.13, ja nyt ihan huoletta painelee pitkin kämppää kaatumatta ja niin ylpeänä itsestään, että vähän väliä antaa itselleen aploodit ja taas matka jatkuu :) Yleensä koiran kipoille, kun tuntuu tytölle maistuvan enemmän kuin hyvin koiran nappulat :D
Ei siis paljon myöhemmin lähtenyt kuin siskonsa, noin kuukausi :) Masalla vaan kaikki kehitys tapahtui niin paljon nopeampaan tahtiin :)
On se hurjaa, miten äkkiä aika menee!
Nyt jo aika ajoin taas alkanut ahdistamaan ajatus, että töihin tai kouluun on mentävä jossain vaiheessa! :/ Typeräähän se on ahdistua tässä vaiheessa jo, kun ei edes uusi äitiysloma ole alkanut,mutta kun aika menee niin hirveää tahtia, että se aika koittaa pian.
Kai se pitäisi nyt vaan keskittyä tähän ihanaan odotukseen ja Masan huimaan kehitykseen, ja lopettaa tulevista stressaaminen.
Kunhan nyt ensin viettää omat kolmekymppiset reilu parin kuukauden päästä, niin sitten voi alkaa vaikka murehtimaan ikääntymistä :D
Se taas ei stressaa yhtään, kun olo on kuin kuustoista kesäisellä ja mieli kans :D Eikä tämä naamakaan nyt paljoa sen vanhemmalta näytä :D (omasta mielestä ainakaan :D)
Eilen oli sitten kolmas neuvola.
Aamulla meinasi hieman "huolestuttaa", kun aamupalan jälkeen kipaisin vaa'alla, ja se näytti aika hirmuisia lukemia, ettäkö parissa päivässä tullut pari kiloa lisää?! Ei näin!! :D
No ei paniikkia, ei se painonnousu nyt niin kamala asia ole, kunhan ei ihan kymmeniä kiloja tule :) Muuten joutuisi palkkaamaan sijais-morsiammen omiin häihin kun itse ei pukuun mahtuisi :)
Päivällä käväisin vaa'alla uudemman kerran, ja nyt se kapsitus oli jo paljon suotuisampi, oli se pari kiloa kadonnut kuin tuhka tuuleen :)
Vaikka ollut tässä flunssan poikasta nyt muutama päivä, ja Ukkonen oli sitä mieltä ettei pidä neuvolaan lähteä kipeänä, en voinut vastustaa kiusausta päästä katsomaan, paljonko tämä meidän poika-pallo on ottanut mittaa, kun sen jo päälle päin näkee, että aivan eri kokoluokkaa on kuin Masan kanssa oli näillä viikoilla. Koko taitaa olla aika sama, kun Masa-maha oli tasan vuosi sitten, ainoa ero, että nyt laskettu aika on 3 kuukautta myöhemmin :)
No Ukkosella sattuisi sopivasti olemaan auton vienti huoltoon kello kolmeksi, ja minulla neuvola 14.30, niin ihana rakas tuleva aviomieheni, herra Ukkonen oli ystävällinen ja vei meidät :) Ei tarvinnut lähteä lumihankeen ja siihen pyryyn tarpomaan ainaisen pissahätäni kanssa, vaikka matka nyt ei olekkaan edes kolmea kilometriä.
Neuvolan tätikin oli aivan ihmeissään, että miten se maha nyt näin on kasvanut, että "voiko olla viikkoja jo enemmän?", hän pohti. No ei voi. Ei ainakaan edellisviikkoisen ultran kokoarvioiden perusteella, kun pikkujätkä veteli aivan viikkoja vastaavilla käyrillä :)
Ehkä sitä vettä vaan on tällä kertaa hieman runsaammin.
Sf-mitta oli huimat 22cm, eli näillä viikoilla se tarkoittaa aika kivasti yli yläkäyrää, mikä ei haittaa ei sitten yhtään! :) Tätikin oli ihan sitä mieltä, että kyllä nyt taidan saada sen kovasti kaipaamani valtavan mahan :)
Ikinä ennen en ole tainnut mahani kanssa yläkäyrille asti päästä. Esikoisesta en kyllä muista ja neuvolakorttikin taisi mennä palaneen asuntoni mukana, mutta mielikuva on kyllä että ei todellakaan sitä luokkaa maha ollut. Muistikuvieni perusteella pienempi kuin Masa-maha, eli ennemminkin alakäyrillä.
Sydänääniä etsiessään, täti meinasi hieman huolestua, ja tarkkaili myös tämän mamman ilmeitä, että huolestuttaako, kun ei meinannut oikein löytyä. Etsi nimittäin ääniä sen verran ylhäältä, kun mahasta olisi voinut päätellä että vauveli olisi hieman korkeammalla.
En viitsinyt kiusallanikaan tädille kertoa, että aiemmin päivällä olin kotona äänet etsinyt, ja tiesin että siellä se pohjalla köllöttelee, että äänet kuuluu alhaata :)
Kerroin sen sitten kun tätikin oli äänet löytänyt :)
Ja painoasiaa! Kyllä se meidän kotivaaka näyttää mitä sattuu, koska neuvolan vaaka ainakin oli ihan kaveri :) Ensimmäisestä neuvolasta lähtien painoa tullut yhteensä 5,6 kiloa, eli ei yhtään paha :) Nyt siis viime neuvolasta painon nousu 160g/viikko.
Ainoa mikä tätiä hieman huolestutti, oli entisestään laskenut hemoglobiini, vaikka lisärautaa on syöty kuukausitulkulla jo, melkeinpä alusta asti, ei se tunnu taas nousevan. Oli siis 108 ja täti oli sitä mieltä, että mennään nyt taas kerran labraan ottamaan pieni verenkuva, josta sitten näkee paljon muutakin.
Ja mikäs siinä, samallahan kipaisen siellä labrassa ensi maanantaina, kun menen Kelaan vilauttamaan raskaustodistusta, että saadaan äityispakkaus pian kotiutettua :)
Oli neuvolan täti nimittäin niin kiltti, että antoi jo todistuksen, mutta kirjasi sen vasta maanantaille, kun tarvittavat 154 päivää on kasassa vasta lauantaina, ja silloinhan ei neuvolat ole auki, joten huijaus olisi paljastunut, jos sille päivälle olisi sen kirjannut :)
Kaikki oli siis kaikin puolin aika mallikkaasti, ja täti ihasteli, kuinka Masa on niin kovasti kasvanut ja kehittynyt. Hieman kun jo astelee ilman tukeakin meidän iso tyttö <3 :) Niin kiltisti touhusi sen lähemmäs tunnin, mitä siellä viivyttiin, eikä yhtään kaivannut seuraa, kun leluja tarpeeksi ympärillä :) Saatiin siis tädin kanssa pölistä ihan rauhassa niitä näitä ja lopuksi vielä ihasteltiin uusinta ja vanhoja äitiyspakkauksia netistä ja vertailtiin kuinka ne on muuttuneet.
Esittelipä täti pakkauksen, minkä hän aikanaan lapselleen on saanut.
Oli siis taas kerran oikein mukava tapaaminen :)
Ja sopivasti vielä sattui, ettei auton huolto mennytkään ihan niinkuin piti, vaan Ukkonen ajoi pihaan hieman ennen kuin lopeteltiin ja kerkesi hänkin tulla vaihtamaan muutaman sanan tädin kanssa :) Ja tapansa mukaan täti taas kyseli, että "Olethan pitänyt Mariasta hyvää huolta?" Ja vielä Ukkosellekkin kehui, kuinka Masa muistuttaa enstistä enemmän vaan isäänsä :) Kyllä huomasi ylpeän ilmeen Ukkosen naamalta ja kuinka hän oli tyytyväinen, ettäpääsi tämän kuulemaan. Ja olishan se ikävää ollut, jos neuvolan täti olisikin sanonut, että lapsi näyttää ihan postimieheltä! :D
No mukavasti päästiin siis autolla vielä kotiinkin, kun olin kyllä jo mielessäni hieman kironnut sitä kävelymatkaa, kun lunta tupruttaa ja vaunut on niin raskaat työntää hangessa ja ja... Ei tarvinnut! :)
Seuraavana onkin sitten ensimmäinen lääkärikäynti helmikuun alussa, helmikuun lupussa iki-ihana sokerirasitus ja maaliskuun alussa taas perus neuvola :) Niitä odotellessa siis :)
Illalla sängyssä taas tapamme mukaan tunnusteltiin vauvelin liikkeitä, jotka tällä kertaa tuntuivat TODELLA alhaalla, ihan kuin olisi häpyluun päällä pomppinut, niin meinasi Ukkonen huolestua, että "Onko nyt normaali että noin alhaalla on, että ei kai se vaan meinaa ulos tulla?!"
Vähän itsekkin ihmettelin, että miten niin alhaalla tuntuu, mutta kun ei kipeetä tee eikä muutakaan, niin kai se ihan normaalia on, en itse ainakaan huolestunut. Mutta on se ihanaa että isukki huolehtii <3
31.12.2012 klo 10.30 oli rakenneultra.
Kovasti tämä äiti jännitti, että onko kaikki hyvin, ja näkyyköhän siellä kuka meillä on tulossa :)
No kyllä näkyi, ja hyvinkin selvästi vielä! :)
SE ON POIKA!!! <3 <3 <3 :) :) :) (niinkun kuvastakin näkyy)
Ei riemulla rajaa, kun on päästänsä vajaa! :D Vai miten se meni :D
Siis aivan älytöntä, että meille tulee poika! :) Ihanaa ja mahtavaa ja aivan uskomatonta! <3 :) Ja ei siinä, yhtä ihanaa se olis ollut, vaikka oliskin tullut tyttö <3 :) Silti vaan jotenkin niin hassua, miten voikin pää mennä näin sekaisin yhdestä pienestä pojasta <3
Painoarvio oli 324g ja pääperämitta 15cm, joten ihan oikean kokoinen veitikka siellä sätki menemään niin pirusti :)
Mutta kasvojaan ei suostunut näyttämään, vaikka täti varmaan vartin tökki :D
Ja kyllä oli Ukkonenkin aivan hämmästynyt, hän kun ei uskonut että voi olla poika, vaikka minä olin sanonut jo pitkään, että kun niin erilainen raskaus on, että kyllä se poika taitaa olla :)
(Kyllähän minäkin pienessä mielessäni mietin, että ehkä erilainen siksi, että niin pian tuli tämä uusi raskaus, mutta ei, kyllä se piti paikkansa :) )
Ja olin päättänyt ja kauan aikaa sitte, että jos nyt sattuu poika tulemaan, niin sitten menen ja ostan sen pienen sinisen potkupuvun :)
Haettiin siis Masa mummelin luota hoidosta, ja päätettiin poiketa cittarin kautta hakemassa vauvalle ensimmäinen vaate :)
Ja eihän sieltä löytynyt mitään, mikä olis silmää miellyttänyt, vaan kaikkea muuta tuli sitten senkin edestä.
Ukkonen sanoikin kaupasta ulos tullessamme, että "Tuli potkupuvulle hintaa, mitä ei edes saatu. :)"
No minähän päätin sitten kotiin päästyämme, että kipasempas tuohon lähi Tarjoustaloon, sieltä varmasti löytyy jotain.
Lähdin siis sinne ajelemaan, enkä pitkälle päässyt, kun omaa typeryyttäni ajoin päin traktoria, (vauhtia ei onneksi kuin 40-50km/h)
Sen verran kuitenkin, että meidän vanha rellu lähtee nyt autuaammille maille (kunhan vakuutusyhtiö on käynyt tarkastamassa vahingot)
Traktori ei kärsinyt mitään vahinkoa, osuinhan fiksusti kauhaan. (edellisen kerran kun kolaroin, eri autolla tosin, pakitin rekkaa päin) Mikähän noissa isoissa peleissä viehättää, että pakko aina niihin törmätä? :)
No sillä hetkellä ei kyllä naurattanut, mutta näin jälkeen päin voi jo vähän hymyillä.
Pääasiahan oli että henkilövahinkoja ei tullut ja vauva on kunnossa ja kaikki voivat hyvin :)
Ja juurikin ennen kun lähdin Tarjoustalolle päin ajelemaan, olin soittanut autonkorjaaja-kaverilleni, kun jakopäähihnan vaihto olisi ollut edessä.. no eipä tarvitse sitä vaihtaa.
Eli taas jäi potkupuku saamatta, ja nyt sille tässä vaiheessa vasta olikin kertynyt hintaa :/
Ei ole halpaa tehdä poikalapsia :D
Oltiinpas myös juuri samana päivänä puhuttu siitä, että toivottavasti auto kestää kesään asti, kun nyt ei olisi varaa vielä uutta ostaa.. Ja mikäs se seisookaan nyt tuolla, (ei nyt, mutta silloin kun Ukkonen ei ole töissä) meidän parkkipaikalla kun uusi (meille uusi, mutta käytetty) Volvo, mistä Ukkonen niin kovasti haaveillut :) Eli sai sen mitä oli tahtonut, hieman aikaisemmin kuin piti, mutta kyllä se on nyt tyytyväinen :)
Ja mistäpä muualtakaan nuo autorahat olisi tulleet, kuin hääkassasta. No pääasia että on auto, ja ei ne häät tarvitse nyt miljoonia maksaa :)
Muuten meni uusivuosi oikein mukavasti kavereiden luona iltaa istuessa :)
Ja sainpas sen potkupuvunkin sitten vihdoin viimein keskiviikkona ostettua, kun kipaisin Keravan Anttilaan.
Söpö kuin mikä! <3 :) Ja jos sattuiskin tyttö tulemaan, niin käy tämä sillekkin :)
Voi hittolainen kun jo puolivälikin on ylitetty, nyt 20+6 ja nyt on pikkuisen liikket tuntuneet ja pari viikkoa aika selkeästi ja toissa iltana näin selvästi jo mahan päältä kuin vauva siellä rymistelee <3 Ukkonenhan ei uskonut, kun ei itse nähnyt, mutta eipä se sitäkään uskonut, että poika tulee :D
Joulun kunniaksi tilasin vielä itselleni ihanan Bola-korun, mistä olin jo pitkään haaveillut :)
Nyt ei muuta kun odotellaan ensi viikon tiistain neuvolaa, vaikka eihän siinä oikeastaan mitään odottamista ole, mutta pääseepäs taas vaa'alle kauhistelemaan mitä joulu on saanut aikaiseksi :D
Maha 20+1 ja tuntuu kuin ei olis kasvanut yhtään viikon 17 kuvasta :/
Mukavasti se joulu sitten vierähti ilman sen suurempaa stressiä :)
Ruoat ja kaikki itse tehtyä ja hyvin onnistui ja vieraatkin tuntuivat viihtyvän :)
Masa ei ollut sen kummemmin joulukuusestakaan kiinnostunut, mitä nyt muutaman pallon sieltä silloin tällöin haki, mutta muuten sai kuusi seistä nurkassa ihan rauhassa :)
Eikä ne paketit kuusen alla sen enempää kiinnostusta herättäneet, vaikka oli aivan varma että kaikki revitään auki ennen iltaa :D
Pulkka oli mieluinen lahja :)
Mummelin kanssa jaettiin paketit yhdessä :)
Mömmö oli isällään tämän joulun, joten ensi jouluna onkin kotona sitten kaikki kolma lasta <3 :)
Tapaninpäivänä oltiin minun isän luona syömässä ja Mömmö tuli samana iltana kotiin.
Ja ai että mikä riemu syntyi, kun avasi pakettinsa :)
Valtavaan laatikko paketoitiin pieni paketti, Nintendo 3DS, niin toivottu, että riemulla ei ollut rajaa :)
Kyllä siinä äidillä ja Ukkosella tuli hyvä mieli, kun kerrankin onnistuttiin :)
Toissapäivänä juuri mietin, että tasan 5kk laskettuun aikaan. Se kuullostaa aika pitkältä ajalta, mikä on vaan hyvä juttu, koska haluan nauttia mahapallostani mahdolllisimman pitkään :)
Kuitenkin kun kohta jo puoliväli, niin hurjan nopeasti menneet nämä n. 15 viikkoa, mitä tästä pikku pupusesta tiennyt :)
Ensi viikon lauantaina siis tasan puoliväli ja seuraavana maanantaina mennään katselemaan vauvaa :) Aika jänskää :) NIIN pidän täällä sormet ristissä, että ei ujostele ja näyttää mitä on tuloillaan :)
Jotenkin tämä poika-olo on nyt aivan samanlaista kuin esikoisen kanssa, silloin ei ultrassa suostuttu kertomaan mitään, että kun esikoinen syntyi ja kätilö kertoi terveen tytön syntyneen, niin ihan hämmästyin ja tokaisin että "Eihän sille ole nimeäkään!" Jotenkin kun pienessä päässäni ihanalitajuisesti olin päättänyt että se on poika ja muuta en miettinytkään.
Sama se silloinkin oli että kumpiko tulee, mutta ihan tosissaan hämmästyin :D
No nyt tuntuu ihan siltä että poikahan siellä on, että ei vaihtoehtoja ole :D Mielessä vaan pyörii koko ajan että kun ultrasta tullaan, niin käyn hakemassa sen ensimmäisen vaaleansinisen potkupuvun, minkä olen jo valinnut :) No eihän sitä tiedä vielä, kun aikasemminkin ollut niin poika-olo ja kaksi tyttöä täällä kotona pyörii.
Jos se on poika, niin varmaan siltikin hämmästyn, mutta jos on tyttö, niin saanpahan mennä ostamaan jonkun iki-ihanan mekon <3 :) Kummatkin on siis aivan yhtä tervetulleita tähän taloon <3 :)
Mutta enpä ole aikasempien kanssa miettinyt näin paljon sitä sukupuolta, nyt kun tuntuu että mikään muu ei pyöri mielessä :)
Käväsinpäs tuossa maanantain ja tiistain töissä, aivan ihanaa vaihtelua :) Meidän pomo oli lapsenvahtina meillä ja olivat pärjänneet mainiosti :) Mutta kyllä tunsi keskiviikkona tehneensä, niin jumissa paikat! :) Silti oli kivaa olla ihmisten ilmoilla :)
Viime lauantain meillä oli ensimmäinen kaasojen tapaaminen, ja meni aivan mahtavasti, kun kaasot rentuotuakseen hieman maistelivat skumppaa ja muuta ja minä limulinjalla eikä haitannut yhtään :)
Ja saatiin siinä ihan hääjuttujakin mietittyä ja kyllä oli ihanan rentouttava ilta :)
Ukkonen jäi kotiin Masan kanssa joululaatikoita tekemään. Ja kylläpäs tulikin hyviä, ensimmäinen kerta kuitenkin kun teki :)
Minä sitten eilen tein viimeiset, perunalaatikot, kun ne oli ne kaikista eniten aikaa vievimmät ja nekin onnistui loistavasti! :)
Voidaan olla ylpeitä itsestämme aattona kun sukulaiset tulee kylään ja ruoat on itsetehtyjä ja toivottavasti myös muut tykkää :)
Nyt lähden tästä kuuntelemaan vauvelia ja tunnustelemaan liikkeitä, mitä onkin jo n. viikon verran tuntunut <3 :) Eilen illalla tuli semmoinen isku mahaa, kun käänsi kylkeä, että ihan oikein säpsähdin itsekkin :)
Ihanaa kun alkaa oikeasti tuntemaan pupusen läsnäolon <3 :)
