AI HURJAA!!
Huomenna se alkaa, viimeinen kolmannes!! :) Ei siis enää kauaa, niin joudun taas luopumaan tästä ihanaakin ihanammasta (mikä voisi kyllä olla isompikin :D) mahapallostani :/ Jo nyt meinaa tulla sitä ikävä, kun ajattelee, että kohta sitä ei enää ole. On vain se inha nahkapussi tossa mahassa muistuttamassa että ei tässä olla enää nuoria ja kiinteitä :) Ei haittaa mitään, toivottavasti ei tuota Ukkostakaan ihan hirveästi :)
26+6
Tässä meni nyt muutamat päivät (ainakin), kun tämä akka on ollut täysi hirviö. Pienessä mielessäni jo itselleni uskottelin että ei tuo Ukkonen enää tykkää minusta yhtään, kun ei koko ajan anna 100 prosenttista huomiotaan minulle, niin ei tietenkään tykkää! Kohta kolmekymppinen vajoaa kolme vuotiaan tasolle saaden itku-potkuraivareita ja kiukuttelee niin miehelle kuin esikoisellekkin! Naurettavaa, mutta minkäs teet, kun tämä pieni mies täällä mahassa selvästikkin saa äidin vajoamaan lapsen tasolle. Ei tämmöistä tyttöjen kanssa nimittäin ollut. Eli ei se pojankaan äitinä oleminen helppoa ole :)
Kaikki tuntui vaan jotenkin niin vaikealta ja kukapa ei siinä tilanteessa käyttäytyisi kuin pahainen kakara?! :D Ja mies ja esikoinen sai kuulla kunniansa.
Mitä teki mies sitten.. No toi kukkia ja suklaata <3 Mistä näitä tämmöisiä miehiä löytyy?? Voi että kyllä siinä niin taas itku kurkussa oli, kun tuli paha mieli siitä kaikesta räyhäämisestä ja mies on vaan niin ihana <3
Eli kyllä se taitaa kuitenkin vähän tykätä <3 :) Ja kukapa ei tämmöisestä ihanan hehkeästä ryhävalaasta tykkäisi :D
Nyt kyllä saa kiukuttelut loppua ja pidetään hormonihirviö kurissa :D
Edes pienenä anteeksipyynnön eleenä leivoin ukko-kullalle juustosämpylöitä ystävän päivän kunniaksi eilen ja muutaman sydän-suklaan tarjosin :) Osaan minäkin käyttäytyä, jos vaan yritän, ja nyt pitää yrittää kunnolla.
Eipä ole kyllä yhtään kiukuttanut tuon jälkeen, kun hieman sai avautua. Olen niin huono puhumaan asioista, että niillä sitten tapana purkautua kiukkuna.
Mömmöllä oli eilen ystävänpäivä-disko koululla, ja kun hain neidit sieltä, niin Mömmö reppana itku kurkussa tuli kyytiin, kun koko illan oli vuotta vanhempaa poikaa yrittänyt hakea tanssimaan ja poika ei vain suostunut :( Tänään aamulla ilmoitti olevansa niin masentunut, että ei voi tapellakkaan koulussa. (se on ollut aika normaalia käytöstä tuolta tulisielulta)
Ei ole nuori rakkaus helppoa :)
Mutta hyvä sentää jos joku pitää poissa tappeluista :) Ja alkaahan nyt taas hiihtoloma, niin ei tarvitse olla koulussa katsomassa sitä ujoa poikaa joka ei uskaltanut edes tanssia :)
Masalle on iskenyt hirveä osoittelukausi, ja kaikkea pitää osoitella, ihan vain osoittamisen riemusta :) Eilen illalla pariin otteeseen osoitteli jotain lelulaatikon pohjalla, ja yllätys yllätys kun ei ylettänyt, niin kippasi koko pentu sinne laatikkoon, kaksi kertaa peräkkäin siis :) Eikä siinä mitään sattunut, vaikka huuto tulikin, mutta totta kai se harmittaa kun niin käy, eikä sitikään saanut pohjalta haluamaansa :)
Kohta päästäänkin juhlimaan 1-vuotis synttäreitä, niin tulee uusia leluja minkä perässä tippua laatikkoon :D
Mutta nyt sunnuntaina mennään ensin juhlimaan veljeni 31-vuotis päiviä, niin pääsee Mömmökin taas pitkästä aikaa näkemään Nössö-tätiä ja serkkujaan.
Tuolla kun Helsingissä asuvat, niin kamalan vaikeaa lähteä kylään sinne oikeastaan ikinä :)
Eli 14+1 laskettuun ja 20+1 hääpäivään :) Hui hitto kun se aika menee hurjaa vauhtia :)
Kai se oikeasti pitäisi jotain hääjärjestelyjä miettiä, ja tehdä myös, kun nyt tuli semmonen olo, että eihän tässä olekkaan mitään vielä tehty, vaikka nyt tärkeimmät on hoidettu.
Onneksi on ihanat kaasot, jotka auttaa :) Ja anoppi varsinkin, joka on toinen kaasoni myös, on jo suunnitellut hienoja nimikortteja ja menuja pöytään, niin tiedän että kaikki järjestyy :)
Eilen käytiin lasten kanssa vaarin luona kylässä, ja Ukkonen jäi kotiin, kun oli väsynyt ja halusi nukkua, niin kotiin tullessa musiikki raikasi ja oli herra ottanut ilon irti siitä hetkestä, kun kerrankin saa olla kotona yksin rauhassa :)
Hieman viskiä maistelleena oli hilpeällä tuulella, kunnes pian väsähti ja tänä aamuna ei ollutkaan enää yhtään niin hilpeä herra :D
Ja hyvä että mies osaa nauttia ja saa vapaasti välillä nauttiakkin, ihan sitä alkoholipitoistakin..nykyään sitä menee niin vähän että ei paljon pysty nauttimaankaan :)
Ja tänään pojat nauttivat hieman lisää pokeripelien merkeissä, kun Ukkonen pitkästä aikaa järjestää peli-illan ja tänne maalle asti jopa tulee peliseuraa :)
Ja huomenna sitten vasta nauttivatkin, eri porukalla tosin, kun kaverin polttareita lähtevät juhlimaan :)
Voi parkaa siis sunnuntaina, kun arki iskee vasten kasvoja :D Kun ei tämmöisiä nautinnon täyteisiä viikonloppuja tuo herra Ukkkonen ole harrastanut enää aikoihin, niin käy jo melkein vähän sääliksi, kun tiedän mitä sunnuntai, tai varsinkin maanatai tuo tullessaan :)
Seuraavan kerran nautiskeleekin sitten varmaan vasta omissa polttareissaan :)
Eikä vieläkään mitään siitä talosta! Alkaa tosissaan hermoja kiristämään ihan toden teolla, mutta tänään saa Ukkonen soittaa ja ottaa selvää, saadaanko muuttaa, vai jäädänkö tänne.
Mammapakkaus saapui eilen, ja oli kyllä aikas ihania vaatteita, paitsi ne hirvittävät siniset telttakuvioiset! No totta kai siellä jotain rumaakin pitää olla :D Olishan tuo ikävää jos kaikki miellyttäisi. Ukkonen oli pettynyt pakettiin.. en tiedä, eikä oikein itsekkään tiennyt mitä odottaa, mutta ei vastannut odotuksia. Siltikin paljon parempi, kuin se säälittävän pieni summa, minkä olisi tuon paketin tilalle saanut. Itse olen tyytyväinen laatikkoon :)
Enhän tähän mennessä ole pikku-miehelle vielä muuta hankkinut kuin sen potkupuvut, ja nyt keskiviikkona kun oltiin Blingo-kutsuilla, niin sieltä tilasin Blingo-täkin :)
Säälittävän vähän mitään hankkinut uudelle, mutta kun ei vaan ole jotenkin saanut aikaseksi :) ja onhan tässä vielä aikaa :) Kunhan saataisiin tärkeimmät, eli tuplat ja pinnasänky hankittua, niin se olisi jo hyvä alku :)
Kerkeää varmaan tämä vauveli syntyä ennen kuin niitäkään on saatu, kun aika menee niin äkkiä :D
Ensimmäinen "tapaturma" sattui Masalle maanantaina. Vauhti oli taas niin hurjaa, että naamalleen mentiin ja niin lujaa, että pikku nenästä tuli ihan verta :( Onhan sitä toki mustelmia ja naarmujakin jo saatu, kun naama edellä mennään Mintun ruokatynnyriin, tai noustaan seisomaan baarikaapin alla. Ja tästä ne vaan lisääntyy todennäköisesti. Mutta onneksi ei mitään pahempaa ole käynyt :) Ja toivotaan parata että jatkossakin selvitään pikku kolhuilla :) Onneksi on kisu-kaveri (uniriepu) mikä aina lohduttaa, tai papan (niinkuin meillä herra Ukkosta kutsutaa) tuoma iso lahja nalle, jonka kanssa painiessa pikku kolaukset unohtuu :)
Ja en tiedä mistä on periytynyt neidin fiksuus, kun ymmärtää jo ruotsiakin, kun pappa sitä puhuu. Tämä mammahan on vasta alkanut hieman ymmärtämään :D
Keittiön pöydällä seisoo Ukkosen pienenä tekemä lehmä talouspaperirullateline, niin pappa kun kysyy ruotsiksi mitä lehmä sanoo, niin heti ollaan sormi pystyssä osoittamassa tuota hienoa lehmä ja muu, tai epämäärinen mumina kuuluu neidin suusta :) Ja vaikka talo on täynnä kaiken maailman lehmiä (enkä puhu nyt itsestäni), niin tuo lehmä on ainoa mikä kelpaa tähän leikkiin :D
Ja kylläpä sieltä muutaman kerran ruokailun päätteeksi on tullut selvä tack :)
Mutta hampaita odotellaan vieläkin.. Onhan siellä suussa jo se yksi pikkujouluissa ilmestynyt, mutta muista ei sitten ole tietoakaan :) Ehkä seuraavissa pikkujouluissa sitten seuraava :D Tai muuten aletaan vakavasti harkitsemaan tekohampaita :D
Ensimmäinen neuvolalääkäri takana ja johan on touhua, kun täälläkin nyt siirrytty siihen, että kaiken saat, eli joudut itse tekemään.
Itse valekemistinä saat pissasi tutkia, verenpaineet saat itse mitata ja vaa'allakin käyt keskenäsi, niin voit halutessasi valehdella, jos siitä tulee parempi mieli.
Mikä tätä nykyään on siis neuvolan tätien tehtävä? Istua takapuoli homeessa ja katsoa kun se leviää, se takapuoli siis?
No kaikki oli suhteellisen hyvin, paitsi verenpaine hieman korkea, vaikka pariin otteeseen mittasi, ja lääkäri kysyi tuloksista vain "Miksi?" Ja mitäpä tuohon vastaamaan? "Siksi?"
Hemoglobiini oli myös hieman alhainen, enää vain 97, ja vaikka sitä kiskoo kaksin käsin nappeja naamaan, (kaiken kaikkiaan vitamiinit ja magnesiumit sun muut mukaan lukien 9 päivässä) niin ei se siitä mihinkään tunnu nousevan. Eipä se eloon sinällään ole vakuttanut, joten olkoon.
Alakerrassakin kaikki oli kuulemma niin hienosti kuin olla ja voi eikä merkkejä että jätkä sieltä vielä olisi ulos kaivautumassa..ja hyvä niin :)
Ihana lääkäri kirjoitti reseptin närästykseen, nyt vaan pitäisi päästä apteekkiin asti niitä noutamaan. Ehkä se hieman helpottaisi tätä jatkuvaan korvennusta ruokatorvessa. Eihän sekään sinällään niin haittaa, vaikka onkin hieman ikävää :) Alkaa jo tottua tähän jatkuvaan ähkyoloonkin, jota seuraa suoraan paha olo, kun on nälkä :) Kaikki on siis hienosti ja mallillaan. Ja mikä hienoa, vaikka itse siinä vaa'alla kävin, niin en valehtele, kun sanon että painoa on tullut ensimmäisestä neuvolasta, 4+3, vain 6,6kg yhteensä.
Olin kyllä odottanut hieman enemmän, kun ne kalapuikot, kinkkupizzat ja runebergin tortut on kuitenkin maistuneet hieman liiankin hyvin :)
Mutta hyvä näin :) Ehkä pysytään painossa kohtuudessa :)
Mahan kasvusta olin oikeassa, tai sitten se oli mittaajasta kiinni, ei mennä enää yläkäyrän yläpuolella, vaan hieman sen alla. Nyt oli mittauksen mukaan 24,5cm. No kasvanut kuitenkin, niin sehän se on pääasia :)
Jätkä pötkötteli selällään ja potki menemään kun lääkäri hipelöi ja kopeloi kun lääkäri etsi selkää, mitä ei tietenkään saanut kunnolla tuntumaan, kun se siellä alapuolella oli.
Pitää siis lopettaa mahan päältä tökkiminen, etten vaan silmään osu :)
Sain viime keskiviikkona vihdoin viimein varattua ajan hääkampaajalle! :) Eihän sitäkään tässä olla oltu tekemässä kun kuukausi-pari :)
No onneksi ei sillä nyt niin kiire ollut, hyvin löytyi Siniltä aikoja, koska kukaan muu ei minulle kelpaa :)
Ei ole Sini koskaan minun hiuksia laittanut, ja siltikin oli ainoa vaihtoehto kenelle haluan mennä laitattamaan :) Aika hassua :)
Mutta kun ei itsellä oikein ole ideoita kampauksesta, niin tiedän että Siniltä varmasti löytyy niitä senkin edestä, joten voin jättää oman aivotyöskentelyn vähemmälle ja luottaa siihen että kyllä siitä hyvä tulee :)
26.6.2013 klo 11.00 on aika koekampaukseen ja kynsien laittoon (ei jää hääpäivälle ylimääräisiä)
Ja itse juhlapäivänä suunnataan Vantaan toiselle laidalle klo 10.00 laittamaan se The kampaus! Nyt jo vähän jännittää, että kuinka nätiksi tämän variksenpelättimen saa :) No Sini saa! :) Sinihän on oikea tukkataikuri! :D
Oltiinpas myös Ukkosen kanssa ahkeria ja oikein repäistiin! :) Saatiin kutsutkin vihdoin viimein muutaman viikon säädön jälkeen tilattua lauantaina :)
Miten voikin tommoisetkin pikku jutut olla niin hankalia?! Mutta kyllä ne vaan on! Ja kun niin huonosti valikoimaa löytyy täältä internetin ihmeellisestä maailmasta, ja se ainoa paikka, mistä edes jonkun moisia siedettävän näköisiä kortteja saa, on niiden nettisivut ihan syvältä ja hinnat vieläkin syvemmältä! :/
Et voi esikatsella tilausta, vaan tilaat sian säkissä, jos et halua maksaa siitä esikatselusta! TÖRKEÄÄ!! Meille tulee siis sika, ja siltikin kallis semmoinen, mutta toivotaan nyt että on edes nätti sika :)
Muutama hassu kutsu, tarkemmin sanottuna 30kpl, ja hinta n 130€! Siis muutamasta hassusta paperin palasesta kehtaavat repiä tollaisia hintoja!!
Ja nyt sitten vielä joudutaan jännittämään 4-5 viikkoa, ennen kuin saadaan kirota ja lähettää kutsut loppujen lopuksi tekstiviestillä, kun tämä hormonihirviö voi vahingossa tuhota kalliit kutsut, jos ne ei olekkaan sitä mitä pienessä mielessä on kuvitellut.. No peukut pystyyn, että yllätys on positiivinen, tai sitten että TAAS kerran osaan hillitä hermojani :)
Onneksi ne kutsut tulee postiin Ukkosen nimellä, niin ehkä se pystyy pelastamaan ne ja pistää vaikka heti postiin, jos ne onkin jotain karmaisevaa, ettei pääse tämä akka niille pahojaan tekemään :) Ihan kuin näille bileille ei muuten tulisi hintaa?!?!
Vähän sai myös Ukkonen katseltua hääautoja, kun näyttää vähän siltä, etten niitä hevoskärryjä saa :( Kalliita olivat autot, ihan niinkuin ne hevosetkin! :(
Alunperinhän olisin tahtonut KOFFin hevoset, mutta yllättäen niitä ei saa ollenkaan :(
Niitä siis vielä mietitään ja katsellaan, joudutaanko kävelämään kirkosta kaatosateessa Kallion läpi juhlapaikalle. Toivottavasti ei sentään, vaikka mielellänihän minä kaikille mekkoani esittelen :)
Mietittävää ja tehtävää siis vielä riittää, hotellista en nyt viitsi edes mainita, paitsi GLOHotel mitä katsoin, että siellähän olisi semmoinen kiva LOVE Glo paketti, ja edullinenkin vielä, niin koitinpa varata, ja paska ilmoittaa että ei semmoisia ole missään sinä päivänä ainakaan, vaikka eihän se nyt voi millään pitää paikkaansa, onhan tässä kuitenkin aikaa vielä 20 viikkoa ja 4 kokonaista päivää! Mikä hitto siinä on että minä en saa sitä mitä tahdon?!
Vielä viimeinen mikä mieltä painaa.. se kakku! Se pirun hääkakku, mistä olen jo n. 98%:n varma, etten sitä saa mitä tahdon! Kuka hullu nyt maksaisikaan hääkakusta 870€, ellei nyt satu olemaan rahaa kuin roskaa, ja roskaahan nyt tästäkin taloudesta löytyy, mutta ei sitä rahaksi voi kutsua. On siis todennäköisesti "tyydyttävä" johonkin ei niin parhaaseen kuin mikä olisi oma valintani.
Ei nyt kuitenkaan siitäkään paineita oteta :) Varmasti saa nätin ja vielä hyvän makuisenkin kakun muualtakin, ettei se nyt kuitenkaan ole se juhlien kohokohta :) Ja jos se nyt olisi aivan ihana ja mahtava, niin eihän sitä sitten voisi syödäkkään, kun sehän menee pilalle jos siihen koskee :D
Hotellin, kyydin ja kakun metsästys jatkukoon! :)
Häämatkalle haluaisin kyllä Jamaikalle! :) Senkin näkee mitä siitä tulee :) Ei stressiä edes siitä :)
Mahan kasvu meinaa stressata, kun se ei kasva niin hirveetä vauhtia kun minä tahtoisin! :/ Kyllähän tämäkin meinaa jo vähän vaivata, kun lattialla Masan kanssa kyykkii ja leluja kun siivoilee, mutta ei se siltikään tarkoita sitä, etteikö sen pitäisi olla jo niin valtava, että valas voisi kieriä eteenpäin :)
Huomenna ensimmäinen lääkärikäynti, niin nähdään että kasvaako se nyt sitten kuitenkin, vaikka ei silmissä sentään :) Painoa kun anopin vaa'an mukaan oli eilen jo 69kg, tosin vaatetta oli paljon päällä ja se vaaka kyllä varmasti sen pari kiloa pisti lisää ihan kiusallaan.
Ei se tarkoita sitä että paino nousee järjetöntä tahtia, vaikka pari kertaa yössä nousee muutaman kalapuikon syömään ja päivällä ehkä "hieman" runebergin torttuja maistelee :D Varsinkaan kun ei harrasta mitään liikuntaa, niin eihän se paino voi nousta?! :D
Eli jatketaan syömistä samaan malliin, niin ollaan satakiloisia toukokuussa :D Ehkä se paino sitten tippuu, kun itku kurkussa saa lykkiä tuplia eteenpäin 24/7 kun ei se unelmapuku menekkään päälle :)
No ei sentään siihen pisteeseen meinata joutua :D Jotain itsekuria löytyy tästäkin ahmatista :D
Tänään on siis 25+2 ja h-hetki senkun lähenee :) Ai kun jännää! :) Haluaisin jo niin synnyttää, ihan vain niiden supistusten takia kun ne tuntuu niin hyvältä :) Muuten kyllä jaksan isoa mahaa vaikka vähän pidempääkin :)
Jopas jopas.. tuntuu että nyt on taas aika ihan pysähtynyt.
Johtuuko siitä, että tämä akka vaan kotona laiskottelee, vai mistä sitten? Mutta ensi lauantaina on sitten 25+0 ja 15 viikkoa laskettuun aikaan :) Tuntuu että näillä kakskymppisillä oltaisiin oltu jo ikuisuus ja tämä tammikuu on ollut ihan hirmuisen pitkä!
Joulusta tuntuu olevan jo ainakin vuosi, vaikka vastahan se meni. Siltikin se seuraava tulee ennen kuin huomaakaan :)
Ehkä tämä nyt johtuu vaan siitä, että niin kuumeisesti odottelen tietoa siitä talosta. Miksi se ukko ei nyt ilmoita mitään?! :/ Huomenna loppuu tämä kuu, ja lupasi tässä kuussa ilmoittaa, joten olis parasta pikku hiljaa ilmoitella! :/
Viime sunnutaina käytiin Masan kanssa ensimmäistä kertaa Hop Lopissa, ja kylläpä pikkuneiti tuntui tykkäävän..huomattavasti enemmän kuin äiti, mutta ei se äidillekkään niin kamalaa ollut, mitä olisi voinut kuvitella :) Ei siellä NIIN hirveästi ollut porukkaa, että olisi ihan kamalasti alkanut ahdistamaan, mutta ei siellä silti joka päivä kestäisi käydä :)
Ja totta kai yksi pettymys sielläkin piti kokea.. Myynnissä oli pekoni-juusto popcorneja ja hirveä himo iski, joten pakko oli ostaa säälittävän pieni kipollinen hirveään hintaan, ja eihän ne maistuneet OLLENKAAN sille, mitä olin päässäni kuvitellut! Ei hitto että mieli teki paiskata koko kippo päin myyjän nyrpeää naamaa, joka sen makupettymyksen jälkeen alkoi ärsyttämään, mutta hienosti hillitsin hermoni, taas kerran :D
Pitää jatkossa muistaa, että jos näkee jotain hyvää, tai edes hyvältä kuullostavaa, se ei todennäköisesti kuitenkaan ole sitä, ja taas saa pettyä jos sortuu ostamaan.
Eli pitäydyn jatkossa niissä, jotka oikeasti on hyviä, eli Runebergin tortut ja Saarioisten kinkkupizza :)
Eilen sitten tein itse kyseisiä torttuja, ja loppujen lopuksi aika hyvin onnistui, vaikka siinä vaiheessa kun tortut ei meinanneet vuoasta irrota, ei ollut kaukana, etteikö koko vuoka olisi sinkoutunut läpi keittiön ikkunasta! Ja TAAS KERRAN hillitsin hermoni! :)
Tajusin myös torttujen salaisuuden.. se on se viina millä niitä kostutetaan :) (konjakki sopi paremmin kuin rommi) Ilman sitä ei maku ollut kovinkaan kummoinen, mutta kostutus toi oikean maun tortuille :)
Harmittaa vähän, että niitä tuli vain 12, ja ne on ihan kohta syöty, eikä nyt ole tarvikkeita seuraavaan satsiin, ja kauppaankaan ei millään viitsisi lähteä, mutta kun olisi vieraita tulossa tänää, pikkuveli perheineen, ja mielelläni heille tarjoaisin herkkujani, niin voi olla että on pakko kipaista lähi markettiin hakemaan puuttuvat mantelit.
Toissapäivänä mittasin sitten vatsan ympäryksen, ja hieman ihmetytti, kun näytti 101cm, kun on tämä pallo kuitenkin paljon pienempi vielä kun mitä Masan kanssa oli loppu aikana, mutta silloin mahan ympärys oli kuitenkin vain joku 108cm tai jotain, kun mittasin vyön mitä silloin käytin? Hassua.. :)
Nyt tosin tuntuu että mahakin on vallan lopettanut kasvamisen, ja sehän ei passaa ollenkaan tälle mammalle, vaan pitäisi venyä ja paukkua niin että tuntuu ja kottikärryillä saisi mahaa kuskata :D
Mutta onneksi on vielä paljon aikaa kasvaa :)
Kyllä nimittäin ainakin tuntee että pieni mies siellä kasvaa ja vahvistuu, kun sunnuntaina Hop Lopissa tuli ensimmäiset ihan kipeät iskut..ja hyvältä tuntui :)
Möyriminen on aika jatkuvaa, varsinkin aamut, aamupäivät ja illat ja hikka tuntuu myös pientä kiusaavaan jatkuvasti.
Mutta mikäs sen ihanampaa, kuin tuntea pienen mukana olo koko ajan <3 :)
Nyt on vaan viime viikkoina tämä AH niin ihana närästys mennyt siihen pisteeseen, että ei samarinista ole enää apua, vaan rakas Ukkonen toi minulle Rennietä, jota saa vedellä kuin karkkia, kunn tuntuu että sen vaikutus kestään sen hetken mitä se nappi on suussa. No hetken helpotus sentään :) Enkä valita siitäkään :D Enkä siitä, että koko ajan on semmoinen olo, kun olisi ähkyksi itsensä syönyt, vaikka niin ei olisikaan käynyt, mutta kun se olo menee ohi, niin on jo paha olo, kun on niin nälkä, eli ei mitään semmosta hyvän olon hetkeä missään välissä :( En valita en :D
Ihanaa aikaa tämä on ja nautin joka sekunnista :) Ukkonen ei välttämättä niinkään, mutta pakko se on vähän joutua kärsimään kun ei vaihtoehtojakaan ole. Ja aika hyvin se Ukkonen on kestänyt, vaikka kyllä hieman kireyttä on ollut ilmassa viime aikoina :)
Anteeksi rakas :) Kyllä tämä tästä helpottaa, viimeistään synnytyksen jälkeen :D No ei sentään :)
Eiköhän nämä tästä taas :) Elämä hymyilee ja ulkona sataa lunta ja toivo punaisesta tuvasta elää :)
OINAS
Oinaat ovat itsekkäitä vittupäitä, jotka suuttuvat joka asiasta, eivätkä ymmärrä huumoria mikäli se kohdistuu heihin tai johonkin heidän puutteisiinsa. Oinaat luulevat olevansa helvetin hauskaa ja mukavaa seuraa, mutta todellisuudessa kukaan ei pidä heistä. Rakkaudessa oinaat ovat parhaimmillaan, mikäli seurustelevat itsensä kanssa. Yhteiselosta kenenkään kanssa ei tule mitään, sillä oinas ei yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin he.
MOTTO: "Sanoks joku jotai?"
TYÖPAIKKA: Useimmiten se vihatuin kersantti
AUTO: Joku nopea, virtaviivainen ja sisältä pieni
Kylläpäs on kauniisti kerrottu :D Ja kun tuossa sanotaan, että "Rakkaudessa oinaat ovat parhaimmillaan, mikäli seurustelevat itsensä kanssa." Niin eikö se aika lähelle sitä mene, jos seurustelee toisen oinaan kanssa? Ukkonen kun sattuu myös oinas olemaan.
Ja kyllähän tuo Ukkonen väittää, että minä kiukuttelen hirveästi, niin voin kai syyttää siitä sitten syntymäaikaani.. eihän se vika minussa itsessäni muuten voi olla :D Niin, ja ne hormonit myös on toinen syyllinen!
Minähän en mikään vittupää ole, joka suuttuu joka asiasta! :D Vai pitääkö tästäkin suuttua! :D
Se siitä horoskoopista.. Oli vaan niin hupaisa, että piti ihan talteen laittaa, että jos joku jotain väittää, voin tästä eteenpäin vedota syntymäaikaani, ja loppupeleissä siis syyttää vanhempiani kaikesta, olisivat jättäneet vuoden -82 juhannuksen telttareissun Kaunissaaressa väliin :D Ja kyllä..äiti on kertonut missä olen alkuni saanut, ja ihan pyytämättäni, olisin nimittäin pärjännyt ilman tuotakin tietoa :)
(No kylläpä se antoi 9-vuotis syntymäpäivänäkin erikoisen lahjan..hautapaikan Malmilta, johon en kyllä suostu haudattavaksi, kun ei ole kuin uurnapaikkoja jäljellä) Eli voi päätellä, kuinka toivottu lapsi olin :D Tai ehkä äiti ajatteli, että kaikki on hyvä suunnitella ajoissa?
Eilen siis käytiin katsomassa sitä ihanaa taloa, ja siellä oli se perunamaakin, minkä se punainen tupa vaatii :) Se oli vieläkin ihanampi, kuin mitä aikaisemmin sitä olen nähnyt, nyt kun sain kiertää koko talon läpi ja katsastaa paikat kunnolla!
Saunakin oli niin ihana, että mieli teki laittaa heti lämpiämään ja mennä ottamaan kunnon löylyt :) Mutta pitää nyt luottaa, että saan sitä saunaa lämmitellä jatkossa sitten.
Voi kumpa tulisi jo päätös, saadaanko me muuttaa sinne!
Mömmelikin tykkäsi kovasti, olihan se yläkerta hyvän kokoinen ja ihan olisi oma sitten :)
No nyt vaan sormet ja varpaat ristissä odotellaan päätöstä :)
Eilen illalla/iltapäivällä katselin töllöä, niin siellä joku mainitsi letut, ja ai hitto kun alkoi niin tehdä mieli, että ihana Ukkonen kipaisi kauppaan hakemaan tarvikkeita että saatiin sitten lätyt tehtyä, ja AI ETTÄ olikin hyviä! :) NAM!! :) Nyt vielä kun saisi Runebergin turttuja niin sitten kyllä pikkujätkä kiittää..tai äiti ainakin :)
Tänään on vuorossa mariannesuklaa-muffinssien tekoa, kun en nyt pöljä tajunnut eilen ennen kaupassa käyntiä, että olisinhan voinut niitä torttuja itsekkin tehdä. Seuraavalla kerralla siis niitä :) Kaupassa kun siat kehtaavat pyytää 4kpl/11€ ja 2kpl/6€! Sen verran pihi olen, etten tuollaisia hintoja tortuista maksa! :/
Ei ne himot niin kovat ole, etteikö ilmankin pärjäisi..ainakin hetken :)
Enää 117 päivää laskettuun aikaan, tänään siis 23+2. Jospa se Kelakin tällä viikolla saisi jotain päätöksiä aikaan..eihän tässä jaksa viikko tolkulla odotella, hätäinen kun on ja kaikki pitäisi saada heti nyt! :)
Ja niin on Masakin äitiinsä tullut ja seuraa pitää saada heti nyt, kun ei flunssaltaan saa oikein nukuttua enää :)
Tämän aamun valas-maha :)
Johan on ollut päivä.. Viime yönä pikku-Masa sitten päätti ottaa kunnon kuumeen, aamulla mitatessa 39,5 astetta ja kyllä sen huomasikin, sen verran väsynyt neiti oli.
Ei kuitenkaan malttanut aamulla pitkään nukkua, vaan piti herätä ennen kuin Mömmö lähti kouluun.
Ja ihan tyytyväisenä paineli neiti taas pitkin kämppää, kunnes ei enää jaksanut kävellä ja pyllähti, jolloin peli oli menetetty, kaikki oli annettu ja enää ei ollut kivaa :( Itku tuli kun ei jaksanutkaan mennä niinkuin normaalisti, vaan oli aika painella takaisin unten maille voimia keräilemään.
Onneksi supot on tehokkaita ja olokin helpotti kun nukkui hieman lisää, yö kun meni myös hieman levottomasti välillä heräillessä.
Juurikin kun tänään oli tarkoitus lähteä tapaamaan vanhaa koulukaveria, jolta ajattelin hieman tiedustella mahdollisuutta hääkakun tekoon.
Jäi siis kakukeisarin tapaaminen toiseen kertaa, kun eihän sitä sairasta lasta voi ympäri kyliä kierrättää.
Ensimmäinen kerta kun neiti oikeasti kipeä, joten todella helpolla ollaan tämä melkein ensimmäinen vuosi päästy :) Ja kiva niin :)
Kiukkua nyt on piisannut ihan riittämiin tänään. Jaksoi kuitenkin olla hyvällä tuulella kun Ukkonen tuli kotiin. Oli siinä taas ottanut kunnon päikkärit juuri ennen :)
Ja olishan se ikävää, että pappa tulee kotiin kylmän työpäivän jälkeen ja sitten täällä vaan kiukutellaan. Osasin minäkin olla ihmisiksi enkä yhtään kiukutellut, vaikka jotenkin hermot olleet kireällä koko päivän :) Olen ylpeä omista hermoistani kerrankin! :)
Onhan se ikävää kun lapsi on kipeä :( Toivottavasti pian helpottaa, ja poistuu tämä flunssa kokonaan tästä taloudesta!
Mutta ihanasti tämä pikkumies mahassa muistuttaa koko ajan olemassaolostaan jatkuvalla hikalla :) Ei pääse unohtumaan, että kohta täällä saattaa olla kaksi pientä potilasta. (Toivottavsti ei sentään, vaan että pikku natiaiset pysyvät mahdollisimman terveinä :) )
Sen verran on tänään myös paikkoja kiristänyt, että taitaapi mahapallo taas kasvaa, ja toivottavasti kasvaa paljon! :)
Järjettömät liikakilot pysykööt kuitenkin poissa!
Mutta nyt toivotaan että huomenna pikku potilas olisi jo terveempi, ja että nukkuisi myös ensi yön paremmin :)
