Pieni enkeli

Sunnuntaina kuulin uutisen, jota kenenkään ei pitäisi kuulla, vielä vähemmän kokea. Ei edes pahimman vihamiehen.
Suunnaton suru ja jollain tapaa myös viha valtasi mielen. "Miksi tällaista vääryyttä tapahtuu?!" Mitä ihminen on tehnyt ansaitakseen pahimman mahdollisen?!

Täydellinen vauva, pienen pieni enkeli lensi taivaaseen ennen kuin näki päivänvaloa.
Mimosan pikkusisko, isän puolelta, mutta sisko se on siinä missä Matildakin.
Pieni tyttö lähti aivan yllättäen, ei mitään ennakkovaroituksia. Aika oli tulla tapaamaan vanhempia, toisin kävi.
En usko jumalaan, mutta uskon, että on Jotain. Ja ehkä tälle pienelle tytölle oli toinen tarkoitus, ehkä hänen tehtävänsä olikin lähteä hoitamaan Nonna-koiraa.
Oli tarkoitus mikä hyvänsä, ei sitä voi hyväksyä! Suurin vääryys mitä voi vaan tapahtua!

Miten voi lohduttaa vanhempia jotka joutuvat kokemaan jotain näin kamalaa?! Ei varmasti mitenkään. Mitkään sanat eivät lohduta. Näin uskon. Mieleni tekisi soittaa ystävälleni, mutta en tiedä mitä sanoa. Jätän siis soittamatta.

Suru-uutinen pysäytti totaalisesti ja tunsin kuinka rakkaus omia lapsia kohtaan kasvoi entisestään, jos mahdollista <3
Mitä minä taas olen tehnyt ansaitakseni kolme täydellistä lasta?!
Iski pelko, kun tajusin, kuinka helposti jotain niin tärkeää ja rakasta voidaan vaan ottaa pois.
Miten pystyn suojelemaan omia pieniäni kaikelta pahalta?!

Asia on niiin suuri, ettei sitä pysty sisäistämään. Ei voi kuvitellakkaan miten se koskettaa vanhempia.
Ja miten lohduttaa 10-vuotiasta joka niin kovasti odotti näkevänsä pikkusiskon, jota ei koskaan pääsekkään näkemään??

Ainoa mitä tuli mieleen, on pieni runo, millä ystäväni lohdutti minua, kun minun pikkuveli kuoli. 


                  Niin yksin on pieni ihminen
                  jo hiljaa uneen vaipuen.
                  Siinä pääsee kahleista kylmän maan
                  tuo lapsi vapaana vaeltamaan.
                  Yön usva laskee tuska täyttää maan,
                  vielä lapsi itkee peloissaan.
                  Kun suurin on hätä saapuu enkeli luo, 
                  ei sua yksin jätä vaan lohtua tuo.
                  Kun silmäsi avaat 
                  näet kauneuden, 
                  siinä on vastaus, voima rakkauden.


Niin pahalta tuntuu koko ajan kun miettii, kuinka raadollista ja epäreilua elämä voi olla.

Voiko tällaisen surun yli päästä ikinä? Ei varmaan. Ehkä sen kanssa oppii elämään.

Ei muuteta mitään tai mihinkään :)

Niin se vaan 4kk neuvolakin meni, ja pieni on mies edelleen :) Mutta kylläpä herra yllätti lääkärin pöydällä..ensimmäistä kertaa nousi kunnon kyynärnoja-asentoon ja siinä se pällisteli ja mamma hämmästeli :)
Normaalistihan siellä ei näytetä mitään, ja neuvolan täti varmaan kuvittelee että mammalla joku tarve valehdella että "Kyllä meidän vauva osaa jo sitä ja tätä ja melkein käveleekin, mutta ei se vaan nyt halua näyttää!" ja lapsi makaa pöydällä kuin kuollut lahna :D
Pakko ehkä myöntää syyllistyneeni "lievään" liioitteluun joissain asioissa aikoinaan esikoisen kanssa :)
Mutta nyt voin sanoa ihan suoraan, että olen vain tyytyväinen, ettei nämä uusimmat mitään järkyttävää kiirettä ole pitäneet minkään kanssa, ei edes hampaiden tulon, kun Masakin ensimmäisensä sai joskus yhdeksän kuisena :) vaikka kyllä 3kuisesta asti niitä odotettiin järkyttävän kuolaamisen takia :) Ja siinä asiassa nyt onkin vaikea liioitella, joko ne on siellä suussa tai sitten ei :)
Mutta fakta on että minun pennut on lähteneet aikaisin kävelemään, siinä on ihan ollut todistajia mukana! :)
Silti toivon että tämä viimeisin ei mene mihinkään.
Niin yllätyin kyynärnojasta, että lääkärillekkin sanoin, että "Ei se aikasemmin ole tota tehnyt!"

No nyt pikku hiljaa herra hieman kääntyilee, ( on siis jo aikaisemmin muutamaan otteeseen mennyt molempiin suuntiin, mutta nyt ollut pitkän aikaa hiljaista sillä rintamalla) yleensä kyllä vain kyljelleen, että on mukavampi telkkaria katsella :) Kukapa sitä mahallaan kovin viihtyisikään, kun ei mihinkään pääse ja niskathan siinä väsyy kun yrittää ylös päin kurkkia, että jotain näkee.
Mihinkään suuntaan ei sen kummemmin ole yritystä liikkua. Ehkä se onkin niin fiksu, että tietää, että ei sitä vanhempana saa vain pötköttää, niin ottaa nyt kaiken ilon siitäkin irti :)


Maanantaina Alexander maisteli ensimmäisen kerran puuroa, päärynä-hedelmäpuuroa, ja joo, kyllä sitä vähän taisi ihan mahaankin asti mennä, vaikka Ukkonen sitä epäilikin että syö yhtään:)
Muutenhan tässä on soseita maisteltu jo jokusen viikon, mutta kyllä se on päärynäsose, mikä kaikista helpoiten alas menee, sille jopa avataan suuta kun lusikka tulee lähelle :) Ruokaseseille ei sitten niinkään. Taitaa olla aika herkkuperse tuo poika :) Isänsä poika :)
Ja tänään otettiin ekat huikat vettä, ja hetki meni ennen kuin tajusi, ettei sieltä pullosta maitoa  tullutkaan, niin sitten syljettiin loput pois :)

Siinä on herra kenraali perus-kampauksessaan :D

Ja siskon kanssa on kiva pötkötellä, kun se pääkin alkaa pikku hiljaa pysymään hieman pystyssä :)

Masa on nyt oppinut kiipeämään telkkari pöydän kautta Alexanderin sänkyyn, niin tottakai sitä veikkaa mennään viihdyttämään :) Ja siis siellä sängyssähän ollaan nyt jatkuvalla syötöllä, vaikka veli ei siellä olisikaan. Peiton alla aina piilossa ja huutelu vai kuuluu :) Pitää vissiin kohta ottaa pinnat pois omasta sängystään, kun kohtahan se menee jo laidan yli, ja yöllä se saattaa olla ikävä yllätys, kun unenpöpperössä sieltä lattialle mätkähtää. Vielä en kuitenkaan lastensänkyyn halua siirtää, ei minun pikkuinen vielä niin iso ole! Ja sitä paitsi lastensänky, mikä odottaa makuuhuoneen sängyn alla, pitää vielä hioa ja lakata, koska on aivan väärän värinen.

Siinä vielä kuva molemmista 4-kuisena, hieman taitaa Masa olla paksumpi :) Painoerohan on "vain" n.2kg :D

 Ja uusin juttu meillä on youtube loistava lastenlaulu-soittolista, mitä Masa vaatiin päivättäin pariin otteeseen. 50 kappaletta ihania lastenlauluja raikaa täällä ja Masa tanssii ja jätkä tykkää ja niin tykkää mammakin :)
Ollaan siis vähennetty töllön katselemista (Nelonen nappula loppui siis näkymästä:D Ja eihän me nyt muutenkaan niin hirveästi telkkaria katsella. Niin vissiin! :D

Mutta nyt kun Ukkonen on lähtenyt töihin, niin iskee jo heti aamusta niin paska äiti-fiilis, jos mietinkin, että tänään ei jaksaisi ulos mennä, joten päivittäin käydään pihalla kärryjä työntelemässä. Ja tottakai Masa siitä nauttii, mutta ei kai sen elämä pilalle menisi, jos joku päivä jäisikin välistä, mutta ehkä mammalla sitten menisi :) Ja kun normaali minä, siis ennen Masan syntymää ja senkin jälkeen tykkäsin käydä kävelemässä, on vain muisto enää, niin on se silti hyvä vähän käydä aivojaan tuulettamassa.
Ainoa ärsytys, mikä saa välillä miettimään lähtemistä, on kylmenevät ilmat, kun salamana pitäisi saada vaatteet kaikille päälle, ja sehän ei taas onnistu, niin johan aina joku kitisee kuumasta, ja sehän kuumentaa muutenkin heikkohermoisen mamman hermoja entisestään.
Hissähän myytäisiin hyviä hermoja? Semmoiset voisin laittaa joulupukin lahjalistalle :)

Ja saatiinpa kämppätarjouskin, aika läheltä ja kaksikerroksinen rivari olisi ollut, neliöitä saman verran kuin tässä, mutta ne neliöt jotenkin kummasti oli kadonneet jonnekkin ja pieni ja ahdas oli koko luukku, joten valitettavasti jouduttiin kieltäytymaan ja ravaaminen portaita pitkin kolmanteen kerrokseen siis jatkuu.
Ja siis nimenomaan tuossa uloslähdössä on myös tuo portaissa ravaaminen. Kainalossa kaksi lasta ja sitten pitäisi olla vielä kärryä Masalle, niin hiki tulee jo ajatuksesta.
No ollaan selvitty tähän asti, niin eiköhän jatkossakin onnistu :) Ja kyllähän nuo lapset kasvaa, että ei niitä nyt vuosi tolkulla joudu kantamaan :)
Kohta kun tulee vielä pakkaset, ja vaatetta on entistäkin enemmän, niin nyt pitää vähän habaa kasvattaa ulkona ravaamalla :) Tänä talvena Masakin ehkä jo nauttii pulkkailusta :)

Uuta kämppätarjousta odottaessa, habaa kasvattaessa ja kirpeistä ilmoista nauttiessa :) KOHTA ON JOULU!! :)

Ja näin loppuun pakko kertoa, että leivoinpa eilen karjalanpiirakoita Koko suomi leipoo-ohjelman innoittamana :)

Eihän ne ihan ammattilaisen tekemiltä näytä, mutta eipä tässä ammattilaiseksi itseään voi kutsuakkaan..enhän käynyt leipuri-kondiittori kouluakaan kuin 1½vuotta, ja kerran siellä näitä pääsin tekemään :)

27-29.9.2013 mökillä

Viikonloppuhan meni mukavasti, siskon ja kaason kanssa "rentoutuessa" mökillä. Sienet tosin jäi sinne metsään :) Eikä niitä varmaan olisi ollutkaan..niin vissiin, mutta helpommalla pääsi kun ei mennyt edes katsomaan.
No tuli kuitenkin saunottua, ja kipastiinpa me uimaankin, merivesi oli +12 astetta, eli ihan lämmintä, kun tarpeeksi puudutusta :D

Teki kyllä niin hyvää tälle mammalle päästä hieman tuulettumaan, ihan koko viikonlopuksi ja hieman kauemmas, ettei lapsihädän iskiessä hieti kotiin pääse.
Ja niin kivaa olikin, ettei semmonen hätä oikeastaan yllättänytkään.

Isäni, herra vaari lähetti "mökinkäyttö-ohjeet" sähköpostilla, ja vaikka se hieman nauratti, että onko se mökkeily avaruustiedettä, niin ihan hyvä että laittoi..ei tämmöinen valopää olisi muistanut käydä kaivolla, laittaa kaasuja päälle, lämminvesipumpusta puhumattakaan, hälärit olis todennäköisesti lauenneet, ja vällyä olisi saanut vetää yöllä enemmän päälle ettei palele, koska en lämmityksiäkään välttämättä olisi laittanut :D
On se hyvä että vaari vielä tässäkin vaiheessa huolehtii, ollaanhan kaikki jo yli kolmekymppisiä kuitenkin.
Mutta nyt kun siskoni kiltisti kielsi vaaria tulemasta vahtimaan, että kerrankin saataisiin mennä ihan tyttöjen kesken, niin taisi olla kova pala, kun ohjeetkin tulivat aika viimetipassa. Ei taida isäukko oikein käsittää, että kyllä tässä valitettavasti ihan aikuisia aletaan olemaan :)

Ja kiltistihän me siellä oltiin, mökki säilyi ehjänä, kun sähkösaunalla sitä on aia hankala polttaakkaan, ja melkein kaikki muistettiin tehdä lähtiessä, mitä nyt saunaan jäi patteri päälle, mutta sehän ei haitannut kun vaari meni melkein heti tarkistamaan :)

Myös tuo meidän karvainen, kohta kolmevuotias Minttu-kaveri oli mukana nauttimassa mökkeilystä, ja kyllähän tuo nauttii kun ulkona saa olla :) 

Ainoa ikävä asia reissussa oli inhottava päänsärky jo lauantaina, mikä jatkui sunnuntanakin ihan siihen asti, kunnes kotona tajusin että kahvin puutettahan se on..keitin kupillisen ja helpotti! Eli siis sillä "pienella" alkoholimäärällä, mitä tuli viikonlopun aikana nautittua, ei ollutkaan mitään tekemistä sen kanssa. Ja siis kun edes Burana 600 ei siihen särkyyn auttanut, niin kyllä se oli vain ja ainoastaan kahvin puute :D

Mutta tuommoisen rentoutusloman jälkeen jaksaa taas ihanaa sirkusta :)

Syksy!

Se lähti Ukkonen nyt töihin! :) Eilen tuli soittoa ja tänään alkoi :) Hieno juttu! Kyllähän se tässä lomailikin jo melkein 4 kuukautta, joten aika innolla taisi lähteä :) Vaikkakin aika aikainen herätys oli. Ja kun vielä bussilla joutui lähteä, niin se taisi olla se mikä stressaa eniten. (onhan tuo matka keskustaan aika kettumainen, kun tunti pitää körötellä siellä muiden aamuvirkkujen seurassa)
Ulkona on n. +7 astetta, syksy selvästi siis saapunut! Onneksi ei itse tarvitse mihinkään lähteä vielä tähän aikaan aamusta :) Toivotaan että lumet tulevat kuitenkin vasta aikasintaan joskus kuukauden päästä, tai pääasiahan on että jouluaattona on lunta :)
Kyllä ne hieman lupailivat, että tällä viikolla saattaa ensilumet tulla, en tosin sen tarkemmin lukenut että missä :) Ei varmastikkaan vielä täällä pääkaupunkiseudulla, mutta jossain kumminkin :D

No eipä viitsinyt tämäkään mamma enää nukkumaan mennä, kun kerta kaviakin Ukkonen keitti sen verran että mamma saa kupillisen.. ja mikäs siinä nauttia rauhasta ja pelata "hyvi" pelejä muutama tunti ennen apinalauman heräämistä :) (tosin kyllä täällä on kaikki kolme olleet jo vuoron perään hereillä maitoa pyytämässä tai pissalla käymässä, ja kello vasta kuusi)
Mutta silti, kyllä ne varmasti vielä nukahtaa..koska pakkohan niiden on :) Ei täällä rytmi käänny Ukkosen töihin menon takia, minä sanon niin ja silloin se menee niin kuin pomo sanoo :D

Tässä jo kuumeisesti mietin, mitähän sitä tälle päivälle ohjelmaa keksisi, kun jotain tottakai on keksittävä, onhan tämä meillekkin "uusi alku". Ukkonen kun kuitenkin on ollut kotona  siitä kun Alexander täytti viikon, ja vain pari kertaa ollut viikonloppureissussa, että olen saanut paimentaa laumaani yksin :) Mutta helppoahan tämä on, laiskottelua aamusta iltaan, eihän lapsissa ole hoitamista :) (näin olen kuullut monen  miehen ajattelevan, että lomaahan tämä kotona olo on, ja en nyt puhu omasta ukko-kullastani, ei se niin ole sanonut, mutta jotkut on)

Voin sanoa, että se on pieni prosentti miehistä, jotka jäisivät mieluummin kotiin, varsinkin jos lapsia on enemmän kuin se yksi helppo, ja että emäntä lähtisi tienaamaan ihan oikeaan palkkatyöhön.
Ja sen myös voin sanoa, että ajatus siitä, että nämä pienet riiviöt pitää joskus laittaa hoitoon, että itse joudun lähteä töihin, tuntuu varmasti yhtä kamalalta, kuin jos joku uraisä pakotettaisiin jäämään lasten kanssa kotiin.
Tämä on työ mistä nautin ehkä eniten mistään vaihtoehdoista (ja en nyt tarkoita sitä, että voisin perhepäivähoitajaksi tai muuksi vastaavaksi alkaa) vaan ihan vain omien jälkeläisten hoito on ehdottomasti parasta :) Ja ehkä se joku pieni laiskajaakkokin on tänne muuttanut, kun tässä työssä voi kuitenkin aika pitkälti päättää päivän rytmistä, ei ole se tarkka 7-15, mitä ennen tein.
Mutta eipä sekään ole kuin sopeutumiskysymys, ja toisaalta odotan innolla, että pääsen opiskelemaan :) Sehän on edessä jo todennäköisesti vuoden päästä, mikä on jo siis ihan kohta, kun ihan kohta on jo joulu, mitä odotan kuin kuuta nousevaa, ja sen jälkeen onkin sitten jo juhannus :) Aika menee ihan liian äkkiä!! Pikku Tinttikin menee jo kohta armeijaan! :D
Tnttihän on siis Alexander, tukka on kuin Tintillä, kunnon töyhtöhyyppä meidän pikku prinssi <3 :)
Ainoa mikä tuntuu olevan valovuosien päässä, on eläkeikä, jos siis lasketaan sen mukaan, että se olisi sen n.65 vuotta. Siihen on ikuisuus, mutta muuten aika menee liian nopeaa.

Pientä ahdistusta aiheuttaa myös naperoiden hoitopaikan etsintä, kun ei täällä jumalan selän takana oikein ruotsinkielisiä päiväkoteja tunnu olevan, ja jotenkin yhteen pitäisi saada sitten tarha ja koulumatkat, ettei nyt tarvitsisi puokkoilla kaupunkia laidasta laitaan. Mutta kaipa tuokin järjestyy :) Asioilla kun on yleesä tapana tehdä niin :)
Tai sitten mamma tarvistee tehokkaan menopelin, (joka ei todellakaan ole "loistavasti" toimiva julkinen) , millä pääse kaikasta A paikkaan B sukkelasti :)
Siihen toki tarvitsee taas hieman pääomaa, että on varaa semmoisen ylläpitoon :) Mutta niinkuin sanoin, asioilla on tapana järjestyä, ja siihen luotan tässäkin asiassa :)

Tänään on taas hieno päivä muutenkin, Alexander on 4kk! Viime perjantaina keskitetystä ajanvarauksesta soitti ennustajaeukko, joka tiesi kertoa, että lääkäri on tiistaina kipeä, joten jouduttiin siirtämään torstaille, ja sitten päästään näkemään, paljonko pieni Kenraali Hägglund on kasvanut :) Kokoeroa siskoonsa Masaan samanikäisenä, on todennäköisesti aika lähelle 2kiloa :) Pieni mies kun on <3 Ja hyvä niin, eihän semmosta jättiläistä jaksaisi enää kantaakkaan :D
Eikä taida rokotuksiakaan, tulla, vai tuleeko? En tiedä nyt varmasti, mutta senhän näkee sitten.

Tässä pieni huono-äiti-fiiliskin meinannut välillä vähän tulla, kun tuolla Tamma-ryhmässä muut äidit panikoi, kuinka nyt uskaltaa/raaskii jättää lapsukaisen hoitoon muutamaksi tunniksi, jos johonkin ulos pitäisi lähteä. Minä kun odotan kuin kuuta nousevaa tulevaa viikonloppua, kun lähden mökille, ihan ilman lapsia, jotka jäävän papan hellään huomaan :) Yhtä hyvin se lapset hoitaa, luotan siihen että muistaa myös ruokkia ne :D
Minä kun lähden sieniä poimimaan ja saunomaan kaason ja siskoni kanssa, eikä edes meidän isä pääse vahtimaan, vaikka näin oli alun perin varmaan ajatellut :) Hän kun ei vissiin meihin luota, ollaanhan me tyttöjä..kaikki yli kolmekymppisiä, mutta silti olisi pitänyt päästä vahtimaan.
Onneksi ihana siskoni hoiti sen ikävän puolen ja ilmoitti, ettei nyt ole tarvetta tulla samana viikonloppuna meidän kanssa :D
Siellä se vaari varmaan kotona mököttää, kun ei vieläkään ole ohjeitä mökin "käytöstä" soitellut :D
Onhan se mökkeily aika avaruustiedettä, miten siihen nyt kolme tyttöä pystyisikään :D
Mutta ai että kyllä niin kovasti odotan jo viikonloppua :)

Nyt näyttää ulkona satavan vettä, joten vielä ainakaan ei päätä vaivata ulosmenolla, ehkä myöhemmin on pakko, muuten Masa tulee entistä hullummaksi :) Katsellaan :)

Pikkuleipiä tekisi mieli leipoa, mutta kun ei ole munia :(

Viime viikonloppu meni mukavasti "lomaillessa" Joutsassa ystävien luona :) "Lomaillessa" sen takia, että paikalla oli 3 alle 2-vuotiasta lasta, joista yksi menee juosten, toinen ryömien, kolmas sentään pysyy vielä paikalla :)
Kyllä siinä touhua ja tohinaa riitti mutta mukavaa vaihtelua päästä täältä metsän keskeltä OIKEASTI metsän keskelle :D

Olen miettinyt, että maalla olisi mukavaa, mutta en kyllä noin maalle siltikään tahtoisi, liian pienet piirit ja liian vähän kaikkea, jos vaikka tahtoisi joskus ihmisten ilmoille, niin täältä pääsee bussilla tunnissa, eli se mahdollisuus löytyy siis JOS tahtoo :)
Ja se mahdollisuus pitää olla, koska jos sitä ei olisi, niin sittenhän sitä tahtoisi varmasti aina :)

Tulipa tuona viikonloppuna laulettua karaokeakin, ihan vain ystävän vanhempien kellarissa, mutta tulipa laulettua kuitenkin, pitkästä aikaa :)
Kaikki kun samanlaisia kultakurkkuja, niin ei paineet olleet niin kovat onnistumisessa :) Enkä väitä että muut siellä huonoja olisi olleet, mutta ei onneksi yhtään todellista laululintua :)
Siinä sitten sunnuntaitohinoissa kamerakin jäi sinne, mutta onneksi posti kulkee.

Täällä kotosalla päivät menee niin samalla kaavalla, että meinaa välillä ärsyttää..kun ei yksinkertaisesti ole tekemistä. 
Ukkonen varsinkin välillä hermoromahduksen partaalla, kun levoton sielu taitaa olla, ja koko ajan pitäisi olla ohjelmaa. Tervetuloa vaan kotiäidin elämään, tätä se on suurimmaksi osaksi!
Kyllä sen huomaa, että taitaa töihin kaivata.

Olempa tässä sentään sen verran ahkera ollut, että kaasolahjat sain vihdoin viimein tehtyä, ensiyrittämällä meni ketuilleen, kun pöljänä en tallentanut, niin meni n.6-7h:n työt hukkaan kun sivut vanheni, mutta seuraavana päivänä uusi yritys ja tallennus ja onpahan ne tulleet jo kotiinkin, vaikka kauan sekin kesti. 
Nyt olen omin pikku kätösin saanut ne paketoimista ja antamista vaille valmiiksi, ja odotan vaan että pääsisin kaasoja tapaamaan ja antamaan kiitokseni suuresta ahkeroinnista meidän häiden eteen :)

Jotenkin vaan, kun tuo Ukkonenkin tässä kotona on, niin ei ole intoa lähteä mihinkään ihan vaan vaunuilemaan, mitä Masan kanssa aika ahkerasti kuitenkin tein, eikä tämä siis mua haittaa yhtään, enemmän haittaa kärttyistä miehekettä :)
Kyllähän tuo käy itsekseen kalassa, ja tänään lähti sienestämään kavereidensa kanssa, mutta kun mikään ei riitä niin minkäs teet :)
(anteeksi vaan rakkaani, en pahalla sano, ja ymmärrän tekemättömyydentuskasi rakas <3 :) )

Osaahan tuo toki rennostikkin ottaa (välillä:D) Pitää osata nauttia sitä, että saa vaan olla! :)

Minä ainakin nautin, vaikka odotan kyllä jo hieman että opiskelemaan pääseen :) Mutta siihen on vielä aikaa onneksi :)

Vapaa-aikaa :)

Viime perjantai oli odotettu! Lapset lähti anoppilaan yöksi ja mamma ja pappa pääsi viihteelle :) Tosin yhdessä ei lähdetty, vaan mamma lähti tapaamaan toisia mammoja ja pappa meni bestmaninsa kanssa.

Tuli ihan oikein hassu olo, kun herra Ukkonen pakkasi lapset ja koiran autoon ja lähti ja mamma jäi kotiin laittaitumaan iltaa varten :) Meinasi jo siinä samalla hetkellä hieman ikävä iskeä :) No siihen auttoi yksi kylmä olut ja hyvä musiikki :)

Ensimmäisenä suunnattiin mammojen kanssa Helsingin Hard Rock cafeen syömään. Ruoka, grillattu lohi oli oikein maistuvaa ja viinikin oli hyvää. (tosin hieman petyin, että annos oli kaikkea muuta kun kuvassa, ei tullut sitä kokonaista kalaa siihen lautaselle vaikka kuvassa oli)
Tarjoilijat vaan hieman ammattitaidottomia ja kielitaitokin pahasti hukassa, kun nyt mietitään vaikka viiskymppistä suomalaista miestä, eihän semmonen puhu sanaakaan englantia, vaan tottakai ajatus on että "Maassa maan tavalla PRRKELE ja me ollaan suomessa!"
Mutta, joo, siis eivät suomea puhuneet, paitsi pari harvaa tarjoilijaa, ja niille pisteet siitä.
No ei se meidän maailmaa kaatanut, mutta hieman silti ärsytti tätä raivohullua akkaa :)

Harimillisesti yksi tammoista joutui lähtemään ruokailun päätteeksi, kun kotona oli sen verta kiukkuinen lapsi  :( Mutta pääasia että pääsi edes hetkeksi mukaan :)
Kyllä vaan puuta taas koputan, että itse olen niin kiltit ja helpot lapset saanut :)
No jäi meitä vielä 4 tammaa ja yksi tuli sitten hieman myöhemmin.

Ruokailun päätteeksi heittäydyttiin villiksi, ja tilattiin vielä granaattiomena-martinit, ja ai että oli hyvää! :P

Siitä suunnattiin sitten kadun toiselle puolelle Bakersiin tanssimaan, tai minähän en tanssi, mutta muut kyllä :)
Hieman lisää ilolientä siellä sitten (ihan jopa 2 Bloody Marya ja 1 tuoppi) ja kyllä oli mukavaa :)

Taisinpa olla ainoa tamma, joka ei kertaakaan illan aikane edes odottanut puhelin kädessä tietoa, miten menee lasten kanssa, eihän anoppi ilmoittele jos ei mitään kummempaa ole, ja ei niin paha mammahätäkään iskenyt, että itse olisin soittanut. Nautin, kun kerrankin pääsi ulos :)

Illan päätteeksi Ukkonen saapui seurueensa kanssa meitä "viihdyttämään", eli noutamaan minua kotimatkalle, ihan niinkuin olikin ollut puhetta, että mennään sitten yhtä matkaa :)
Sain esitellä upean mieheni upeille tammoille :) Ja illan kruunasi bestmanin iloiset uutiset :)

Siitä sitten mäkkärin kautta toteamaan, että seuraava bussi menee joskus ikuisuuden päästä.. sitä siis jäätiin loppujen lopuksi odottamaan.

No ei mennyt sekään matka aivan putkeen, kun HSL:n loistava kalusto kettuili ja stop-summeri piippasi jatkuvasti ja siellä sitten fiksu pikku pissikset otti asiakseen alkaa siitä meille kiukuttelemaan. Loppujen lopuksi järjen jättiläinen, herra bussikuski pysähtyi eräälle pysäkille ja ilmoitti että bussi ei enää liiku. Siinä sitten ihmeteltiin, että mikähn on ongelma, kun tämä kuviteltu napinpainaja, herra Ukkonenkin oli jo siirtynyt toiseen apikkaan istumaan, mutta nin vaan vieläkin jotkut "fiksut" siellä väittivät hänen nappia painavan.

Loppujen lopuksi kuitenkin matka jatkui ja päästiin ihan kotiin asti, niin kyllä oli tämän raivottaren vielä kerrottava muutama valittu sano kiukuttelevalle pikkutytölle, ja johan helpotti mamman mieltä :)

Kaikin puolin oli loistava ilta ja ehkä pitää joskus taas ottaa uusiksi ? :)

Pikku-Ukkonen lähtee kohta armeijaan!

Jo kolme kuukautta! Siis kolme kuukautta mennyt, kun meidän pienin apina syntyi! 
Enkö saisi tuota jätkää pitää edes hieman pidempään vauvana?! Enhän välttämättä enää saa lisää vauvoja, en ainakaan vähään aikaan, niin eikö tämä tällä hetkellä viimeisin voisi olla pieni vauva vaikka vuoden?! :) Todennäköisesti ei :(

No ei onneksi sentään yhtä hurjaa vauhtia kasva kuin Masa, tässä vaiheessa Masa oli jo aika jättiläinen.
Nyt eilisessä neuvolassa pieni mies oli hurjat 6025g 61cm, eli aika pikkuinen vielä..onneksi :)

Kuitenkin ihan keskikäyrillä mennään kaikin puolin :)

Tuli toinen rota-annos, ja sitä olisi herra voinut ottaa enemmänkin, oikein nautiskeli makeasta litkusta :)
Mutta kun piikit tuli molempiin jalkoihin, niin johan alkoi huuto, ja kamala huuto olikin ja vielä vihainen, ihan selvästi ämmää huusi ja neuvolan tätikin naureskeli, että "Ämmäksi haukkuu :)"

Vaivautui jopa tädille näyttämään, kuinka hienosti päätään kannattelee :)

Kuukauden päästä sitten lääkärille, ja silloin säästytään rokotuksilta, seuraavan kerran kidutetaan 5kk neuvolassa.

Viime sunnutaina pieni mies yllätti mamman, kun tapansa mukaan tässä tietokoneen äärellä taas istuin, kun Masakin oli päiväunilla, niin itse herra pyörähti mahalleen leikkimatolla, ja maanataina  teki sen uudelleen :) Onhan siis aikasemmin jo pariin otteeseen sohvalla pyörähtänyt, mutta siinä on ehkä ihan vähän joku auttanut :) Nyt siis aivan itse yllättäen, ja hetken jopa mahallaan viihtyen, kunnes ei pääsekkään takasin ja iso pää alkaa painamaan, joten lopuksi sitten huutaen :)

Ja tasapuolisuuden nimissä, kun pappa oli kerta viikonlopun kalassa, ei mammakaan tuota kääntymistä nähnyt, olisihan se ollut epäreilua että mamma näkee mutta pappa ei. Maanantain pyörähdystäkään ei kumpikaan nähnyt, vaikka kotona oltiin, mutta keittiössä. Niin äkkiä se kävi :)
Täällä mamma pitää salaa peukkuja, että pikku-ukkonen ei lähde kävelemään yhtä aikaisin kuin siskonsa, vaan makoilee nyt vaikka näin aluksi vuoden tuossa ja on se pieni vauva :) Toiveajattelua tuokin :)

Yöunirytmi on alkanut muuttumaan selvästi mamman mieleiseksi, enää ei kukuta yhteen asti, vaan aika kiltisti kymmenen pintaan käydään nukkumaan pikkuhiljaa :) Ja sekös mammalle sopii, pääsee mammakin takaisin omaan rytmiinsä ehkä joskus, eli yhdeksältä sänkyyn ja unessa puoli kymmenen pintaan :)