Muuttoa pukkaa

Nyt pitää kyllä nostaa hattua Vav:lle!
Ei se asunnon saaminen olekkaan ihan mikään mahdottomuus :)

Mehän siis saimme tarjouksen 25.9 kaksi kerroksisesta rivarikämpästä.
Kyseisessä asunnossa oli se paljon himoitsemamme oma sauna ja oman pihan lisäksi vielä valtava parveke :) No ne olikin sitten ainoa plussat siinä asunnossa. Pienet makuuhuoneet oli kirjaimellisesti pieniä, noin suunnilleen siivouskomeron kokoisia ja iso makuuhuone olikin sitte ISO! Se iso makuuhuone ei paljon myöskään lohduttanut, kun sinne olisikin sitten pitänyt ottaa toinen pienistä, kun ei niihin pikkuruisiin koppeihin kahta lasten sänkyä olisi saanut mitenkään järkevästi tungettua, sen näki jo edellisten asukkaiden järjestyksestä.

Eli plussat olivat liian pienet, että se asunto olisi otettu, joten kohteliaasti kieltäydyin sähköpostilla, ja varmistin vielä, että eihän se meidän asunnon saanti nyt ollut siinä, että kyllä meille saa tarjota jotain muuta, kuten esimerkiksi tuota meidän alakerran kämppää, kun siitä asukkaat olivat muuttamassa jenkkeihin.

No ne asukkaat sitten pakkasivat kamansa jä lähtivät, ja minä täällä suurinpiirtein kiukkua puhisten mietin, että "Minkähän lainen perhe siihen nyt muuttaa? Niillä on kuitenkin jo niin isoja lapsia, että ne varmasti osaisi kävellä tänne kolmanteen kerrokseen! Minkä takia ne ei sitä meille voineet antaa?!"

Ja kappas! 15.10 Ukkonen soitti ja sanoi että meille on tullut tarjous alakerran kämpästä! :)

Siis en kyllä ikinä olisi uskonut, että ne sitä meille tarjoaa, vaikka sitä NIIN kovasti olenkin toivonut :)

Sehän on siis kopio tästä asunnosta, mutta siinä on se ihana oma piha! Ja ei tarvitse portaita enää ravata, kuin korkeintaa Masan poikakaveria moikkaamaan kolmanteen kerrokseen :)

Eilen käytiin vähän kurkkaamassa sitä asuntoa, että missä kunnossa on, kun edellisessä perheessä myös lapsia riitti. No hyvässä kunnossa oli, paremmassa kuin tämä meidän, ja sillä en tarkoita, että me täällä oltaisiin sikailtu, vaan ihan yleisesti paremmassa kunnossa, kun keittiössäkin osaa kaapeista oli valkoisia, täällä kun kaikki on ällöttävän puun värisiä ja pikkuvessakin siellä oli selvästi remontoitu tai jotain, kun täällä taas sille ei ole ikinä tehty mitään.
Senkin takia käytiin katsomassa, että tällä kertaa Ukkonen ei halua maalata ja paikata koko asuntoa, minkä tähän kämppään teki, vaa sen saa kyllä Vav hoitaa tällä kertaa. Olihan se helvetillinen homma tämän kämpän kanssa, pinta-alaa kun kuitenkin on aika paljon!

Toivonmukaan nyt hoitavat sen myös, koska siellä oli ihan kivat harmaat seinät, mutta kun sen on joku amatöörimaalari tehnyt, niin jälki oli myös sen mukaista.

Ensi viikolla siis päästään varmaan vuokrasopimus allekirjoittamaan ja ensi kuussa onkin muutto :)
Ja helpoin muutto ikinä! Kaksi kerrosta alaspäin, niin ei tarvitse muuttoautoakaan :)

Ei muuta kun pennut hoitoon, niin se on äkkiä hoidettu :) Ja siinä samallahan saan sopivasti joulukrääsät kellarista, niin voi pikkuhiljaa alkaa laittamaan kotia joulutunnelmaan :)
Hyvä että Ukkonen on töissä, niin ei pysty estelemään :D

Ja asiasta kukkaruukkuun. ULKONA SATAA LUNTA, TAI RÄNTÄÄ TAI LOSKAA, MITÄ TUO NYT ON, MUTTA EI SE AINAKAAN VETTÄ OLE!!! :D
Jee!!! Meille tulee talvi, ja nospa Masa tänä talvena tykkäisi jo pulkkailusta :)

Kokkausta

Viime viikko meni siis leipoess..ihan omaksi iloksi vaan :) Joku hiton leivonta-kärpänen on tainnut pahasti purasta :D

Yhtenä päivänä leivoin vanija-kreemi täytteisiä muffinsseja, ja eipä ne kauan pöydällä vanhentuneet, Masa taisi syödä puolet :D (Meillä on lapsilla terveet ruokatavat :D ) No saahan sitä välillä herkutella! :D Mutta vaikka itse sanonkin, niin ai että tuli herkullisia :P

Ja kun kerta vauhtiin pääsin, niin tulipa yhtenä päivän, (ja sitä seuraavanakin tehtyä kauralastuja :) NAM! Ne on herkullisia! Niitä tuli lapsena tehtyä paljon mummin siskon luona kyläillessä :)

Keskiviikko iltana jo haaveilin pannukakusta, ja torstai-iltana oli sitten se väännettävä :)

Perjantaina kun Ukkonen kävi kaupassa, niin sokeria pyysin tuomaan, mutta yllättäen juurikin sen unohti, joten illalla koiran kanssa lenkillä käydessäni oli pakko vielä kauppaan kipaista sitä hakemaan, ja voita tottakai lisää, kun oli lauantai-aamulle jo selvät visiot mitä haluan tehdä :)

 Lauantaina siis kun oli vieraita tulossa, heräsin pirteänä kuudelta, kun Ukkonen lähti kalastuskilpailuihin ja itse aloin niitä kauralastuja paistelemaan, tein vielä mustikkapiirakan, paras piirakka mitä ikinä olen tehnyt! Vanija-kreemi täytteellä sekin ja oikein harmittaa, kun pakastimessa ei ole enää mustikoita ja jääkaapissa on enää pieni pala piirakkaa :(
Ei siis pääse uutta tekemään :(

Tarkoitukseni oli tehdä vielä niitä herkullisia muffinsseja voikreemi-kuorrutteella, mutta voi loppui kesken, joten jätin sitten tekemättä.

Yhtenä päivänä ruokaa laittaessa, kun kuorin ja suikaloin 4 kiloa perunaa eteisessä istuen, Alexander vieressä keinuen ja Masan kylpiessä, niin kyllä alkoi tuntumaan aika suurperheen elämältä, kun ruokamäärät aika huimia. Meni nimittäin lähes kaksi tuntia niitä perunoita tehdessä :)
Seuraavalla kerralla taidan ostaa kaupan valmiin peruna-sipuli sekoituksen :D

Mutta kyllä se itse tehty aina parempaa on (ainakin melkein aina) Ja tällä kertaa onnistui oikein hyvin :) Jopa Masa, joka viime aikoina on nirsoillut kaiken suhteen, tykkäsi äidin tekemästä kinkku-kiusauksesta ja söikin aivan hurjia annoksia.

Tämän kokoinen vuoallinen riittää meillä kolme päivää, joten joko meillä syödään paljon, tai sitten meitä on vaan monta syömässä :D
Mutta tosissaan kun useimmiten määrät on aika samanlaisia, niin voisi kuvitella että on isompikin perhe.

Siskoltani saimme kauan toivomani 10 litran kattilan häälahjaksi, ja se onkin kovassa käytössä pataruokia ja koittoja tehdessä. Tuo 7 litrainen, minkä aikanaan sain kun 10 litraista toivoin, niin on aivan liian pieni meidän tarpeisiin :) Nyt voi siis tehdä vaikka 17 litraa kerralla :)

Ja tänään pääse tämä mamma tekemään ison kattilallisen sienirisottoa, kun ahkera esikoinen oli viikonloppuna mummolassa kerännyt 8 litraa sieniä. Itselläni kun jostain kumman syystä omalla mökkireissulla (ilman lapsia) jäi sienet metsään..oli niin paljon muita kiireitä :D
  Mieli tekisi jo mennä tekemään, mutta taidan odottaa että nuo apinat tuolta herää, syöttää ne, käydä hieman pihalla, laittaa pennut päiväunille, ja sitten vasta alkaa tekemään, muuten menee sekin aika sohvalla pötkötellessä :)

Ja edelleen tekisi mieli niitä muffinsseja tehdä, mutta ei sitä voita tuonne kaapiin ole edelleenkään mistään ilmestynyt.
Ja ehkä hyvä kuitenkin niin, koska kyllä se vaa'an viisari vielä jossain vaiheessa alkaa heilumaan sinne väärään suuntaa, vaikka vielä ei herkutteluilla ole ollut minkään laista vaikutusta.. paitsi alas päin :)

Kohta on onneksi joulu, ja hyvällä tekosyyllä pääsee pipareita ja torttuja vääntämään :)

Arvonta Dreams and marshmallows - blogissa

Arvonta Dreams and marshmallow - blogissa

Käykääs osallistumassa! Voit voittaa s-ryhmän tai h&m lahjakortin! :)

http://dreamsandmarshmallows.blogspot.fi

Pieni enkeli

Sunnuntaina kuulin uutisen, jota kenenkään ei pitäisi kuulla, vielä vähemmän kokea. Ei edes pahimman vihamiehen.
Suunnaton suru ja jollain tapaa myös viha valtasi mielen. "Miksi tällaista vääryyttä tapahtuu?!" Mitä ihminen on tehnyt ansaitakseen pahimman mahdollisen?!

Täydellinen vauva, pienen pieni enkeli lensi taivaaseen ennen kuin näki päivänvaloa.
Mimosan pikkusisko, isän puolelta, mutta sisko se on siinä missä Matildakin.
Pieni tyttö lähti aivan yllättäen, ei mitään ennakkovaroituksia. Aika oli tulla tapaamaan vanhempia, toisin kävi.
En usko jumalaan, mutta uskon, että on Jotain. Ja ehkä tälle pienelle tytölle oli toinen tarkoitus, ehkä hänen tehtävänsä olikin lähteä hoitamaan Nonna-koiraa.
Oli tarkoitus mikä hyvänsä, ei sitä voi hyväksyä! Suurin vääryys mitä voi vaan tapahtua!

Miten voi lohduttaa vanhempia jotka joutuvat kokemaan jotain näin kamalaa?! Ei varmasti mitenkään. Mitkään sanat eivät lohduta. Näin uskon. Mieleni tekisi soittaa ystävälleni, mutta en tiedä mitä sanoa. Jätän siis soittamatta.

Suru-uutinen pysäytti totaalisesti ja tunsin kuinka rakkaus omia lapsia kohtaan kasvoi entisestään, jos mahdollista <3
Mitä minä taas olen tehnyt ansaitakseni kolme täydellistä lasta?!
Iski pelko, kun tajusin, kuinka helposti jotain niin tärkeää ja rakasta voidaan vaan ottaa pois.
Miten pystyn suojelemaan omia pieniäni kaikelta pahalta?!

Asia on niiin suuri, ettei sitä pysty sisäistämään. Ei voi kuvitellakkaan miten se koskettaa vanhempia.
Ja miten lohduttaa 10-vuotiasta joka niin kovasti odotti näkevänsä pikkusiskon, jota ei koskaan pääsekkään näkemään??

Ainoa mitä tuli mieleen, on pieni runo, millä ystäväni lohdutti minua, kun minun pikkuveli kuoli. 


                  Niin yksin on pieni ihminen
                  jo hiljaa uneen vaipuen.
                  Siinä pääsee kahleista kylmän maan
                  tuo lapsi vapaana vaeltamaan.
                  Yön usva laskee tuska täyttää maan,
                  vielä lapsi itkee peloissaan.
                  Kun suurin on hätä saapuu enkeli luo, 
                  ei sua yksin jätä vaan lohtua tuo.
                  Kun silmäsi avaat 
                  näet kauneuden, 
                  siinä on vastaus, voima rakkauden.


Niin pahalta tuntuu koko ajan kun miettii, kuinka raadollista ja epäreilua elämä voi olla.

Voiko tällaisen surun yli päästä ikinä? Ei varmaan. Ehkä sen kanssa oppii elämään.

Ei muuteta mitään tai mihinkään :)

Niin se vaan 4kk neuvolakin meni, ja pieni on mies edelleen :) Mutta kylläpä herra yllätti lääkärin pöydällä..ensimmäistä kertaa nousi kunnon kyynärnoja-asentoon ja siinä se pällisteli ja mamma hämmästeli :)
Normaalistihan siellä ei näytetä mitään, ja neuvolan täti varmaan kuvittelee että mammalla joku tarve valehdella että "Kyllä meidän vauva osaa jo sitä ja tätä ja melkein käveleekin, mutta ei se vaan nyt halua näyttää!" ja lapsi makaa pöydällä kuin kuollut lahna :D
Pakko ehkä myöntää syyllistyneeni "lievään" liioitteluun joissain asioissa aikoinaan esikoisen kanssa :)
Mutta nyt voin sanoa ihan suoraan, että olen vain tyytyväinen, ettei nämä uusimmat mitään järkyttävää kiirettä ole pitäneet minkään kanssa, ei edes hampaiden tulon, kun Masakin ensimmäisensä sai joskus yhdeksän kuisena :) vaikka kyllä 3kuisesta asti niitä odotettiin järkyttävän kuolaamisen takia :) Ja siinä asiassa nyt onkin vaikea liioitella, joko ne on siellä suussa tai sitten ei :)
Mutta fakta on että minun pennut on lähteneet aikaisin kävelemään, siinä on ihan ollut todistajia mukana! :)
Silti toivon että tämä viimeisin ei mene mihinkään.
Niin yllätyin kyynärnojasta, että lääkärillekkin sanoin, että "Ei se aikasemmin ole tota tehnyt!"

No nyt pikku hiljaa herra hieman kääntyilee, ( on siis jo aikaisemmin muutamaan otteeseen mennyt molempiin suuntiin, mutta nyt ollut pitkän aikaa hiljaista sillä rintamalla) yleensä kyllä vain kyljelleen, että on mukavampi telkkaria katsella :) Kukapa sitä mahallaan kovin viihtyisikään, kun ei mihinkään pääse ja niskathan siinä väsyy kun yrittää ylös päin kurkkia, että jotain näkee.
Mihinkään suuntaan ei sen kummemmin ole yritystä liikkua. Ehkä se onkin niin fiksu, että tietää, että ei sitä vanhempana saa vain pötköttää, niin ottaa nyt kaiken ilon siitäkin irti :)


Maanantaina Alexander maisteli ensimmäisen kerran puuroa, päärynä-hedelmäpuuroa, ja joo, kyllä sitä vähän taisi ihan mahaankin asti mennä, vaikka Ukkonen sitä epäilikin että syö yhtään:)
Muutenhan tässä on soseita maisteltu jo jokusen viikon, mutta kyllä se on päärynäsose, mikä kaikista helpoiten alas menee, sille jopa avataan suuta kun lusikka tulee lähelle :) Ruokaseseille ei sitten niinkään. Taitaa olla aika herkkuperse tuo poika :) Isänsä poika :)
Ja tänään otettiin ekat huikat vettä, ja hetki meni ennen kuin tajusi, ettei sieltä pullosta maitoa  tullutkaan, niin sitten syljettiin loput pois :)

Siinä on herra kenraali perus-kampauksessaan :D

Ja siskon kanssa on kiva pötkötellä, kun se pääkin alkaa pikku hiljaa pysymään hieman pystyssä :)

Masa on nyt oppinut kiipeämään telkkari pöydän kautta Alexanderin sänkyyn, niin tottakai sitä veikkaa mennään viihdyttämään :) Ja siis siellä sängyssähän ollaan nyt jatkuvalla syötöllä, vaikka veli ei siellä olisikaan. Peiton alla aina piilossa ja huutelu vai kuuluu :) Pitää vissiin kohta ottaa pinnat pois omasta sängystään, kun kohtahan se menee jo laidan yli, ja yöllä se saattaa olla ikävä yllätys, kun unenpöpperössä sieltä lattialle mätkähtää. Vielä en kuitenkaan lastensänkyyn halua siirtää, ei minun pikkuinen vielä niin iso ole! Ja sitä paitsi lastensänky, mikä odottaa makuuhuoneen sängyn alla, pitää vielä hioa ja lakata, koska on aivan väärän värinen.

Siinä vielä kuva molemmista 4-kuisena, hieman taitaa Masa olla paksumpi :) Painoerohan on "vain" n.2kg :D

 Ja uusin juttu meillä on youtube loistava lastenlaulu-soittolista, mitä Masa vaatiin päivättäin pariin otteeseen. 50 kappaletta ihania lastenlauluja raikaa täällä ja Masa tanssii ja jätkä tykkää ja niin tykkää mammakin :)
Ollaan siis vähennetty töllön katselemista (Nelonen nappula loppui siis näkymästä:D Ja eihän me nyt muutenkaan niin hirveästi telkkaria katsella. Niin vissiin! :D

Mutta nyt kun Ukkonen on lähtenyt töihin, niin iskee jo heti aamusta niin paska äiti-fiilis, jos mietinkin, että tänään ei jaksaisi ulos mennä, joten päivittäin käydään pihalla kärryjä työntelemässä. Ja tottakai Masa siitä nauttii, mutta ei kai sen elämä pilalle menisi, jos joku päivä jäisikin välistä, mutta ehkä mammalla sitten menisi :) Ja kun normaali minä, siis ennen Masan syntymää ja senkin jälkeen tykkäsin käydä kävelemässä, on vain muisto enää, niin on se silti hyvä vähän käydä aivojaan tuulettamassa.
Ainoa ärsytys, mikä saa välillä miettimään lähtemistä, on kylmenevät ilmat, kun salamana pitäisi saada vaatteet kaikille päälle, ja sehän ei taas onnistu, niin johan aina joku kitisee kuumasta, ja sehän kuumentaa muutenkin heikkohermoisen mamman hermoja entisestään.
Hissähän myytäisiin hyviä hermoja? Semmoiset voisin laittaa joulupukin lahjalistalle :)

Ja saatiinpa kämppätarjouskin, aika läheltä ja kaksikerroksinen rivari olisi ollut, neliöitä saman verran kuin tässä, mutta ne neliöt jotenkin kummasti oli kadonneet jonnekkin ja pieni ja ahdas oli koko luukku, joten valitettavasti jouduttiin kieltäytymaan ja ravaaminen portaita pitkin kolmanteen kerrokseen siis jatkuu.
Ja siis nimenomaan tuossa uloslähdössä on myös tuo portaissa ravaaminen. Kainalossa kaksi lasta ja sitten pitäisi olla vielä kärryä Masalle, niin hiki tulee jo ajatuksesta.
No ollaan selvitty tähän asti, niin eiköhän jatkossakin onnistu :) Ja kyllähän nuo lapset kasvaa, että ei niitä nyt vuosi tolkulla joudu kantamaan :)
Kohta kun tulee vielä pakkaset, ja vaatetta on entistäkin enemmän, niin nyt pitää vähän habaa kasvattaa ulkona ravaamalla :) Tänä talvena Masakin ehkä jo nauttii pulkkailusta :)

Uuta kämppätarjousta odottaessa, habaa kasvattaessa ja kirpeistä ilmoista nauttiessa :) KOHTA ON JOULU!! :)

Ja näin loppuun pakko kertoa, että leivoinpa eilen karjalanpiirakoita Koko suomi leipoo-ohjelman innoittamana :)

Eihän ne ihan ammattilaisen tekemiltä näytä, mutta eipä tässä ammattilaiseksi itseään voi kutsuakkaan..enhän käynyt leipuri-kondiittori kouluakaan kuin 1½vuotta, ja kerran siellä näitä pääsin tekemään :)

27-29.9.2013 mökillä

Viikonloppuhan meni mukavasti, siskon ja kaason kanssa "rentoutuessa" mökillä. Sienet tosin jäi sinne metsään :) Eikä niitä varmaan olisi ollutkaan..niin vissiin, mutta helpommalla pääsi kun ei mennyt edes katsomaan.
No tuli kuitenkin saunottua, ja kipastiinpa me uimaankin, merivesi oli +12 astetta, eli ihan lämmintä, kun tarpeeksi puudutusta :D

Teki kyllä niin hyvää tälle mammalle päästä hieman tuulettumaan, ihan koko viikonlopuksi ja hieman kauemmas, ettei lapsihädän iskiessä hieti kotiin pääse.
Ja niin kivaa olikin, ettei semmonen hätä oikeastaan yllättänytkään.

Isäni, herra vaari lähetti "mökinkäyttö-ohjeet" sähköpostilla, ja vaikka se hieman nauratti, että onko se mökkeily avaruustiedettä, niin ihan hyvä että laittoi..ei tämmöinen valopää olisi muistanut käydä kaivolla, laittaa kaasuja päälle, lämminvesipumpusta puhumattakaan, hälärit olis todennäköisesti lauenneet, ja vällyä olisi saanut vetää yöllä enemmän päälle ettei palele, koska en lämmityksiäkään välttämättä olisi laittanut :D
On se hyvä että vaari vielä tässäkin vaiheessa huolehtii, ollaanhan kaikki jo yli kolmekymppisiä kuitenkin.
Mutta nyt kun siskoni kiltisti kielsi vaaria tulemasta vahtimaan, että kerrankin saataisiin mennä ihan tyttöjen kesken, niin taisi olla kova pala, kun ohjeetkin tulivat aika viimetipassa. Ei taida isäukko oikein käsittää, että kyllä tässä valitettavasti ihan aikuisia aletaan olemaan :)

Ja kiltistihän me siellä oltiin, mökki säilyi ehjänä, kun sähkösaunalla sitä on aia hankala polttaakkaan, ja melkein kaikki muistettiin tehdä lähtiessä, mitä nyt saunaan jäi patteri päälle, mutta sehän ei haitannut kun vaari meni melkein heti tarkistamaan :)

Myös tuo meidän karvainen, kohta kolmevuotias Minttu-kaveri oli mukana nauttimassa mökkeilystä, ja kyllähän tuo nauttii kun ulkona saa olla :) 

Ainoa ikävä asia reissussa oli inhottava päänsärky jo lauantaina, mikä jatkui sunnuntanakin ihan siihen asti, kunnes kotona tajusin että kahvin puutettahan se on..keitin kupillisen ja helpotti! Eli siis sillä "pienella" alkoholimäärällä, mitä tuli viikonlopun aikana nautittua, ei ollutkaan mitään tekemistä sen kanssa. Ja siis kun edes Burana 600 ei siihen särkyyn auttanut, niin kyllä se oli vain ja ainoastaan kahvin puute :D

Mutta tuommoisen rentoutusloman jälkeen jaksaa taas ihanaa sirkusta :)

Syksy!

Se lähti Ukkonen nyt töihin! :) Eilen tuli soittoa ja tänään alkoi :) Hieno juttu! Kyllähän se tässä lomailikin jo melkein 4 kuukautta, joten aika innolla taisi lähteä :) Vaikkakin aika aikainen herätys oli. Ja kun vielä bussilla joutui lähteä, niin se taisi olla se mikä stressaa eniten. (onhan tuo matka keskustaan aika kettumainen, kun tunti pitää körötellä siellä muiden aamuvirkkujen seurassa)
Ulkona on n. +7 astetta, syksy selvästi siis saapunut! Onneksi ei itse tarvitse mihinkään lähteä vielä tähän aikaan aamusta :) Toivotaan että lumet tulevat kuitenkin vasta aikasintaan joskus kuukauden päästä, tai pääasiahan on että jouluaattona on lunta :)
Kyllä ne hieman lupailivat, että tällä viikolla saattaa ensilumet tulla, en tosin sen tarkemmin lukenut että missä :) Ei varmastikkaan vielä täällä pääkaupunkiseudulla, mutta jossain kumminkin :D

No eipä viitsinyt tämäkään mamma enää nukkumaan mennä, kun kerta kaviakin Ukkonen keitti sen verran että mamma saa kupillisen.. ja mikäs siinä nauttia rauhasta ja pelata "hyvi" pelejä muutama tunti ennen apinalauman heräämistä :) (tosin kyllä täällä on kaikki kolme olleet jo vuoron perään hereillä maitoa pyytämässä tai pissalla käymässä, ja kello vasta kuusi)
Mutta silti, kyllä ne varmasti vielä nukahtaa..koska pakkohan niiden on :) Ei täällä rytmi käänny Ukkosen töihin menon takia, minä sanon niin ja silloin se menee niin kuin pomo sanoo :D

Tässä jo kuumeisesti mietin, mitähän sitä tälle päivälle ohjelmaa keksisi, kun jotain tottakai on keksittävä, onhan tämä meillekkin "uusi alku". Ukkonen kun kuitenkin on ollut kotona  siitä kun Alexander täytti viikon, ja vain pari kertaa ollut viikonloppureissussa, että olen saanut paimentaa laumaani yksin :) Mutta helppoahan tämä on, laiskottelua aamusta iltaan, eihän lapsissa ole hoitamista :) (näin olen kuullut monen  miehen ajattelevan, että lomaahan tämä kotona olo on, ja en nyt puhu omasta ukko-kullastani, ei se niin ole sanonut, mutta jotkut on)

Voin sanoa, että se on pieni prosentti miehistä, jotka jäisivät mieluummin kotiin, varsinkin jos lapsia on enemmän kuin se yksi helppo, ja että emäntä lähtisi tienaamaan ihan oikeaan palkkatyöhön.
Ja sen myös voin sanoa, että ajatus siitä, että nämä pienet riiviöt pitää joskus laittaa hoitoon, että itse joudun lähteä töihin, tuntuu varmasti yhtä kamalalta, kuin jos joku uraisä pakotettaisiin jäämään lasten kanssa kotiin.
Tämä on työ mistä nautin ehkä eniten mistään vaihtoehdoista (ja en nyt tarkoita sitä, että voisin perhepäivähoitajaksi tai muuksi vastaavaksi alkaa) vaan ihan vain omien jälkeläisten hoito on ehdottomasti parasta :) Ja ehkä se joku pieni laiskajaakkokin on tänne muuttanut, kun tässä työssä voi kuitenkin aika pitkälti päättää päivän rytmistä, ei ole se tarkka 7-15, mitä ennen tein.
Mutta eipä sekään ole kuin sopeutumiskysymys, ja toisaalta odotan innolla, että pääsen opiskelemaan :) Sehän on edessä jo todennäköisesti vuoden päästä, mikä on jo siis ihan kohta, kun ihan kohta on jo joulu, mitä odotan kuin kuuta nousevaa, ja sen jälkeen onkin sitten jo juhannus :) Aika menee ihan liian äkkiä!! Pikku Tinttikin menee jo kohta armeijaan! :D
Tnttihän on siis Alexander, tukka on kuin Tintillä, kunnon töyhtöhyyppä meidän pikku prinssi <3 :)
Ainoa mikä tuntuu olevan valovuosien päässä, on eläkeikä, jos siis lasketaan sen mukaan, että se olisi sen n.65 vuotta. Siihen on ikuisuus, mutta muuten aika menee liian nopeaa.

Pientä ahdistusta aiheuttaa myös naperoiden hoitopaikan etsintä, kun ei täällä jumalan selän takana oikein ruotsinkielisiä päiväkoteja tunnu olevan, ja jotenkin yhteen pitäisi saada sitten tarha ja koulumatkat, ettei nyt tarvitsisi puokkoilla kaupunkia laidasta laitaan. Mutta kaipa tuokin järjestyy :) Asioilla kun on yleesä tapana tehdä niin :)
Tai sitten mamma tarvistee tehokkaan menopelin, (joka ei todellakaan ole "loistavasti" toimiva julkinen) , millä pääse kaikasta A paikkaan B sukkelasti :)
Siihen toki tarvitsee taas hieman pääomaa, että on varaa semmoisen ylläpitoon :) Mutta niinkuin sanoin, asioilla on tapana järjestyä, ja siihen luotan tässäkin asiassa :)

Tänään on taas hieno päivä muutenkin, Alexander on 4kk! Viime perjantaina keskitetystä ajanvarauksesta soitti ennustajaeukko, joka tiesi kertoa, että lääkäri on tiistaina kipeä, joten jouduttiin siirtämään torstaille, ja sitten päästään näkemään, paljonko pieni Kenraali Hägglund on kasvanut :) Kokoeroa siskoonsa Masaan samanikäisenä, on todennäköisesti aika lähelle 2kiloa :) Pieni mies kun on <3 Ja hyvä niin, eihän semmosta jättiläistä jaksaisi enää kantaakkaan :D
Eikä taida rokotuksiakaan, tulla, vai tuleeko? En tiedä nyt varmasti, mutta senhän näkee sitten.

Tässä pieni huono-äiti-fiiliskin meinannut välillä vähän tulla, kun tuolla Tamma-ryhmässä muut äidit panikoi, kuinka nyt uskaltaa/raaskii jättää lapsukaisen hoitoon muutamaksi tunniksi, jos johonkin ulos pitäisi lähteä. Minä kun odotan kuin kuuta nousevaa tulevaa viikonloppua, kun lähden mökille, ihan ilman lapsia, jotka jäävän papan hellään huomaan :) Yhtä hyvin se lapset hoitaa, luotan siihen että muistaa myös ruokkia ne :D
Minä kun lähden sieniä poimimaan ja saunomaan kaason ja siskoni kanssa, eikä edes meidän isä pääse vahtimaan, vaikka näin oli alun perin varmaan ajatellut :) Hän kun ei vissiin meihin luota, ollaanhan me tyttöjä..kaikki yli kolmekymppisiä, mutta silti olisi pitänyt päästä vahtimaan.
Onneksi ihana siskoni hoiti sen ikävän puolen ja ilmoitti, ettei nyt ole tarvetta tulla samana viikonloppuna meidän kanssa :D
Siellä se vaari varmaan kotona mököttää, kun ei vieläkään ole ohjeitä mökin "käytöstä" soitellut :D
Onhan se mökkeily aika avaruustiedettä, miten siihen nyt kolme tyttöä pystyisikään :D
Mutta ai että kyllä niin kovasti odotan jo viikonloppua :)

Nyt näyttää ulkona satavan vettä, joten vielä ainakaan ei päätä vaivata ulosmenolla, ehkä myöhemmin on pakko, muuten Masa tulee entistä hullummaksi :) Katsellaan :)

Pikkuleipiä tekisi mieli leipoa, mutta kun ei ole munia :(