29+4

Eilen oli neuvola, minulla siis.
Ihana naapuri tuli taas pentuja hoitamaan, niin sain mennä ihan yksin :)

Olin oikein tyytyväinen, että tällä 24/7 herkuttelulla ei vieläkään ole kymppi mennyt rikki, vaikka rv 30 koputtelee jo nurkalla :)

Verenpaineet sen sijaa oli hiukan koholla, mutta ei pahasti kuitenkaan.
Hemppari ei sitten nouse millään, vaan edelleen 111, vaikka kuinka sitä rautaa popsin, joten laittoipa täti taas kerran lähetteen labraan pieneen verenkuvaan ja tällä kertaa katsoo siitä jotain muutakin, en muista mitä.
Eihän tuo siis huono ole vielä, mutta kun tällä rautamäärällä sen pitäisi olla jotain aivan muuta.

No vielä ei ole puhelua tullut, joten ei siinä ehkä mitään outoa ole :)

Se mihin itsekkin tässä viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota (luulin että kuvittelen vain), oli että maha ei kasva tarpeeksi.
Viimeksi kyllä lääkäri mittasi, mutta siitäkin huolimatta, ei kasva tarpeeksi ja sillä sipuli.
Joten täti laittoi lähetteen kättärille, että päästään katsomaan, että vauva kuitenkin kasvaa.
Sanoipa täti nimittäin jo heti alkuunsa vauvasta, että pieni on, kun mahaa kopeloi.
Ja rakenneultrassa kun koon puolesta pieni oli sen 2½viikkoa isompi kuin niillä viikoilla normaalisti, niin vähän nyt itsekkin ihmettelen, että nyt se onkin sitten niin pieni? :/

No en ota ressiä, vaan katsotaan kun ultraan päästään, että mitään ei ole vialla, vaan täti taas vaan ylireagoi. Turha sitä on etukäteen murehtia :)

Nyt vaan kuumeisesti odotan sitä ultrakutsua :)

Oli kuulemma pieni mies kuitenkin ja asettunut hienosti pää alas päin odottamaan lähtöä :) Kiltti poika siis, ihan niin kuin sisaruksensakkin ovat olleet :) Ja minä kun oli ihan satavarma, että ei varmana ole pää alas päin, kun liikkeet kyllä tuntuu niin ympäriinsä, mutta näin se täti ainakin väitti :)

Ja onhan tuolla tilaa viellä liikkua, että siinähän pyörii jos siltä tuntuu, kunhan loppujen lopuksi oikein päin asettuu :)

Jätkä kävelee!

Niinkuin otsikko jo kertoo, pieni mies siis kävelee! 1.4 otti ensimmäiset varsinaiset askeleet, kun niitä oli enemmän kuin pari, eli 5 kappaletta ja nyt se vauhti vaan kiihtyy ja ei paljon kiinnosta konttailla enää :)
Kävelyn myötä myös se kärttyinen jätkä on kadonnut (suurimmaksi osaksi) ja tulinkin siihen tulokseen, kun itse tuossa eräänä päivänä konttasin ihan muutaman metrin, että ei mikään ihme että jätkä kärttyilee, sehän sattuu polviin ihan kamalasti se konttaaminen.

Onhan tuo meno aika huteraa vielä, mutta ihan "pitkiä" matkoja jo kävelee :)

Se kävelyhän ei kuitenkaan riitä, vaan nyt kun mamma kertoi että Mintun selän kautta voi kiivetä sohvalle, niin siellä keikutaan sitten koko ajan kun ei kävellä :) Enää siihen ei tarvita Minttuakaan, vaan kiivetään jo kuin iso mies ja ollaan sitten niin ylpeitä saavutuksesta :)

Nyt kun jätkä kovasti jo menee ja tekee, niin on pennuista hirmuisesti seuraa toisilleen, vaikkakin välillä Masa tykkää ottaa hieman kovemmalla painiotteella ja pieni itku saattaa jätkälle tulla, niin sekunnissa se unohtuu, ja taas leikitään yhdessä :)

Näin iän karttuessa Masakin on tuonut taiteellisen puolensa esille :)

Ja tämä ei suinkaan ole ainoa luomus mitä neiti on saanut aikaiseksi..telkkari näyttää välillä samalta, myös pöydät, lattiat sekä matot on saaneet osansa väriliiduista. Mamman silmä kun välttää vaikkapa siivoamisen ajaksi, herää pieni taiteilijasielu tekemään kauniita kuvioitaan joka paikkaan. Nyt onkin liidut taas hetkellisesti pannassa, ja neiti ei voi käsittää että miksi :)

Pitäisi vissiin hankkia valkoiset sohvat ja muut huonekalut, niin siinä olisikin työn sarkaa taitella kaikista kauniita :D

No liidut sentään lähtee suhteellisen helposti pois, ja tusseja en anna ehkä ikinä tuolle pikku riiviölle :D

Kohta kun on kolme kauhukakaraa, niin mamma nostaa jo valmiiksi kädet pystyyn..ei niitä kuitenkaan kaikkia kerkeä koko aikaa estämään/kieltämään/vahtimaan, kun pahuuksiaan tekee :) Helpommalla pääsee kun pistää ne hoitoon ja lähtee itse opiskelemaan ihan oikeaa taidetta, eli ruoan laittoa :D Mutta siihen nyt on onneksi vielä pitkä aika, vaikkakin jo se hieman stressaa, että joutuu pois kotoa :)

Ei ikäkriisiä :)

Niin sitä taas tuli vuosi lisää mittariin, 31v ja sen kunniaksi kokeilin taas uutta juustokakkua, tällä kertaa mango-sellaista, ja AI ETTÄ oli namia :P
Muutaman vieraan vaan kutsuin sitä syömään, ja silti meni koko kakku, ja melkein alkoi harmittamaan, kun itse en saanut kuin palasen :) Pitää tehdä uusi tässä joku päivä :)

Ja kylläpä tuo Ukkonen tietää mitä hirviövaimo tahtoo ja tarvitsee..oli nimittäin ostanut lahjaksi uuden puhelimen (joka on aivan ihana) ja siis ihan ilman pyytämistä, välillä vain olin kironnut kuinka puhelin temppuilee :) Rakkaat apinat antoivat mammalle sydämen muotoisen kakkuvuoan ja kyllä oli mamma NIIN otettu ihanista lahjoista <3

Tuli myös Ukkoselle vuosi lisää, jonka kunniaksi väänsin ihan vain ensimmäistä kertaa elämässäni omenakeikauskakun, ja hyvää tuli siitäkin. Ja sen takia vain semmoinen, kun ei hän mitään kakkukahveja kenellekkään tarjonnut, joten minä halusin yllättää raskaan työn raatajan perjantaipäivän päätteeksi :)

En tiedä onko päässä vikaa (tai tiedän että on, mutta että kuinka paljon), kun annoin miehelle lahjaksi vieherasialaukun ja lahjakortin, että saa sinne sitten vähän täytettä. Kun tuo Ukkonen niin kovasti tykkää kalastamisesta, mutta kun nyt jo niin paljon poissa kotoa (pitäähän yrittäjän tehdä töitä silloin kun niitä on), niin nyt vielä enemmän kannustan sitä viettämään ne vähäisetkin vapaa-ajat kalassa :)
No mutta mitäpä en rakkaani takia tekisi, kunhan tuo sitä kalaa sitten kotiinkin :D
Sai toki sen uuden lompakonkin mitä oli toivonut :)

Viime viikonloppuna vietiin lapset anopille, että päästiin ulos syömään molempien synttäreiden kunniaksi, ja käväistiinkin syömässä hyvät hampurilaiset Sports Academyssä :) Ei tarttunut mies haasteeseen, mitä ensin oli miettinyt :)
Hyvät oli ruoat ja sen jälkeen haettiinkin lapset anoppilasta ja tultiin kotiin.
Meillähän oli siis ihan pöytävaraus, ja näin kun sitä alkaa selvästi olemaan ikäloppu, niin varaus oli joklo 17.00, niin hyvin kerettiin ajoissa kotiin nukkumaan sitten :)

Vaikka vain pari tuntia oltiin ulkona, niin hyvää se teki silti :) Nyt kun on päivät alkaneet kirkastumaan, niin on muutenkin paremmalla tuulella (ainakin omasta mielestäni :D ) ja en varmasti kiukuttele yhtään niin paljon, kuin vielä vaikka pari viikkoa sitten :D (toivottavasti ei ole vain tyyntä myrskyn edellä, ja hirviö vain kerää voimiaan ja tulee, jos mahdollista, vieläkin hirveämpänä takaisin)

Synttärit tuli ja meni

Niin ne vaan tuli, Masan 2-vuotis synttärit.
Mammahan siis oli kakkua miettinyt jo viikko tolkulla, ja ei itseänikään yllättänyt, että eihän siitä tullut yhtään sellainen mitä päässäni olin kuvitellut..voi johtua osin siitäkin, etten edelleenkään tiedä, mitä mielessäni olin kuvitellut, mielikuva kakusta kun vaihtui sekunneissa jatkuvasti.

Mutta ihan hyvä siitä silti tuli :) Tosi kostutusta olisi TAAS KERRAN saanut olla hippasen enemmän. Mutta kun se kostuttaminen on vaan niin hiton vaikeaa, ettei vaan tule sitten semmoinen märkä pesusieni siitä, kun kuitenkin yön yli taas sai imeytyä. (Ehkäpä vielä joskus opin senkin homman :) )

Tarjolla oli siis kinkku -ja tonnikalapiirakkaa, myös gluteenittomana, mustikkajuustokakku, mikä oli ihan menestys, ja ne täytekakut, gluteenittomana sekä laktoosittomana myös ja hieman coctailtikkuja ja keksiä, ei sen kummempia ja hyvin riitti :)

Juhlat menivät kaikin puolin kivasti ja vieraatkin saapuivat ihan suunnitellusti, ei kaikki yhtä aikaa, vaan hieman tiputellen, eli ei niin ahdasta ollut ja kaikille riitti istumapaikkoja :)

Masa sai pajon kivoja lahjoja, mutta parhaat taisivat olla uudet pikkuhousut, kun ne saadessaan mekko piti välittömästi riisua ja pikkuhousut (kahdet päällekkäin) pukea päälle, sukkahousujen päälle tietenkin, ja niin vietettiin loppujuhlat hihattomassa, sukkahousuissa ja kaksissa pikuhousuissa :D

Yllättäe osa vieraista jätti tulematta, minun puolelta tietenkin, mutta omapa oli menetyksensä, ja riittipä herkkuja paremmin muille :)

Mutta nyt saa taas pari kuukautta huokaista, ennen seuraavia juhlia. (joita tosin olen jo mielessäni alkanut taas suunnittelemaan, eli se siitä huokaisemisesta sitten :) ) Mutta tiedänpä jo valmiiksi, että mitä tahansa suunnittelen, kakusta ei semmoista tule kuitenkaan, joten turha sitä stressata :)

Kivijärvellä 8-14.3.2014

Se oli lauantai päivä kun kamat ja pennut pakattiin autoon ja hyvästeltiin Ukkonen, kun suunnattiin muutaman kilometrin päähän ystävää ja hänen lapsiaa hakemaan.

Suuntana oli Kivijärvi :) Isäni lomaosake, jota hän ei tahtonut tänä vuonna käyttää, kun eihän ulkona ollut luntakaan, että olisi päässyt hiihtämään, saati lumikenkäilemään. Hän suuntasi vaimonsa kanssa sitten etelään ja me saimme tuon ihanan kökin käyttöömme :)

Siellä on tullut vietettyä monta viikkoa nuorempana, kun joka talvi kävimme laskettelureissuilla.

Ukkonen ja esikoinen jäivät siis kotiin, kun on työt ja koulut ja saivatpa lomaa hormoonihirviöstä :)
Menomatka sujui oikein kivasti, ilma oli hyvä ajaa ja lapsetkin viihtyivät eikä sen suurempia tappeluita tullut :) Vielä kun tämä fiksu mamma tajusi pakata eväitä mukaan, niin ei nälkäänsäkkään tarvinnut huutaa :)

Matkaa oli vajaa 400km, ja sen seitsemänsataa pysähdystä, kun ei turhia kiireitä pidetty, niin matka-ajaksi tuli n. 6,5h ja perillä oltiin puoli kuuden aikaan.

Mieli lepäsi jo kun kurvatiin mökin pihaan :) Naistenpäivän kunniaksi saatiin respasta oikein ruusukin :) Ja aamulla ihana rakas Ukkonen antoi minulle sydänsuklaarasian ja pullon alkoholitonta punaviiniä <3 jotka tottakai mukaan pakkasin, että illalla saadaan nauttia lasilliset :) Olikin aika hyvää viiniä :) (näin kun on raskaana vuodesta toiseen, ei paljon muuta pääse maistelemaankaan :D )

Auto tyhjennettiin ja asetuttiin aloilleen ja sitten olikin iltatoimien aika jo.

Pari ekaa iltaa oli aika syvältä noiden pentujen nukuttamisessa. Mutta sitten alkoi sujumaan, kun mamma sai hyvän nukutusrytmin, ja pistikin pikkumiehen ensin nukkumaan ja sitten vasta Masan. (Kyllä kerkesin Ukkoselle jo kertomaan, kuinka vitusta on nukuttaa kahta kakaraa, ja kiva että hän on lähdössä kaverin mökille sitten parin viikon päästä, että taas saan hoitaa sen helvetin yksin :D )
No se helvetti helpotti nopeasti, ja totta kai mies lähtee kavereitaan tapaamaan, kun niin harvoin sitä nykyään tekee :) Mutta silloin illalla se tuntui maailman lopulta :)

Päivät meni aika pitkälti mökin viereisellä leikkipaikalla ja pienessä lähikaupassa käyden, eihän siellä jumalan selän takana mitään edes ole. Mutta ilma oli kaunis ja keväinen, niin mikäs siinä ollessa :)

Maanantaina käväistiin kodalla grillaamassa. Sinne oli matkaa n. kilometri, mutta siinä olikin ihan riittävästi, kun minulla oli kyydissä Masa ja kaverin kolme½ vuotias ja kaverilla sitten jätkä rintarepussa ja oma pieni vaunuissa. Metsätie kun oli lumen ja jään peitossa ja oli mäkiä, niin meinasi hieman usko loppua kärryjä lykkiessä, mutta kunnialla selvittiin ja makkara maistui :)

Keskiviikkona kipaistiin Karstulaan, vajaan 40km:n päähän kauppaan hakemaan hieman täydennytstä jääkaappiin, kaikkea kun ei siitä lähikaupasta viitsinyt ostaa, kun salaattikkin näytti siltä että se on viime vuonna tullut myyntiin :)
Hetkeksi piti viedä pennut sielläkin puistoon, että jaksavat istua paluumatkan autossa :)

Loppuviikkoa kohden tuuli yltyi ikävästi, mutta ilma oli silti kaunis, joten meidän pikku puunhalaajakin pääsi hieman maahan möyrimään pihalla oltaessa :)

En muistakkaan koska olen niin paljon ulkoillut kun tuolla viikolla :) Voin nimittäin myöntää, että tänä talvena on tullut oltua hirveästi sisällä, ei ole kurjat säät houkutelleet ulos.

Mökki oli kaikin puolin kiva, mutta miinuspisteitä tuli kyllä lämpimän veden määrästä, joka huomattiin toisena iltana.
Jos tiskasi kolme koneellista, niin pesuvettä riitti yhdelle ihmiselle, ja muut sai halutessaan ottaa jääkylämä suihkun.
Siitä viisastunaana niinä päivinä kun sauna lämmitettiin, ei tiskejä pesty koneessa eikä varmuuden vuoksi pesty pyykkiäkään, että sai itsensä pestyä :)

Mutta että 8-10 hengen mökki, ja lämmintä vettä ei riitä sitten mihinkään, niin aika huonosti suunniteltu.
Muuten kaikin puolin oli kaikki kunnossa, ja mökin varustelu huippuluokkaa, jos näin voi sanoa :)

Porukan pienin, kaverin puolivuotias, joka ei vielä liiku, meinasi aina välillä jäädä hieman alakynteen, kun tämä meidän jätkä varmaan päätti, että nyt kun on joku häntä pienempi, on hänellä oikeus hyökätä kimppuun kun silmä välttää, ihan niinkuin siskokin häntä aina kurmottaa, niin kyllä riitti touhua ja tohinaa ihan joka hetkelle. 

Isommat lapset, yllätys kyllä, tappelivat yllättävän vähän :)
Ainoa mitä kumpikaan heistä ei ymmärtänyt, oli kielto meidän sängyssä pomppimiseen.

Torstaina vielä grillattiin siinä mökin vieressä.

Ja niikuin kuvista näkyy, ei talvesta tietoakaan, ainoastaan pieni lampi, mikä siinä pihalla oli (mitä ei varmasti kyllä ennen ole ollut), oli jäässä, ja kyllä siellä jotkut kävi kävelemässä, mutta me jätimme väliin, kuitenkin oltaisiin löydetty se ainoa heikko kohta :)

No lauantaille oli sitten luvattu lumisadetta ja huonoa ajokeliä, joten päätimme palata jo perjantaina. Siinä päivä meni pikkuhiljaa pakkaillessa ja vihdoin kuudelta pääsimme lähtemään.
Alku matka meni kivasti, mutta sitten nämä reissun pienimmät jostain syystä päättivät vuorotellen olla vihaisia, ja jätkälle ei kelvannut kummitäti maitoa tai muutakaan lohtua tarjoamaan, vaan mamman oli siirryttävä taakse ja kummitäti kuskin paikalle. Se taas ei vissiin hänen pikkumiehelleen kelvannut, joten kiukkua saatiin kuunnella, ja välillä olisi melkein tehnyt mieli lopettaa koko matka siihen paikkaan. Mutta perille päästiin kuitenkin loppujen lopuksi jo ennen puolta yötä.

Kaikin puolin oli kyllä loistava loma, vaikka ei sitä lomailuksi voinut sanoa :) Sen verta ohjelmaa neljä lasta järjestää kyllä koko ajan :) Mutta ihana irtiotto arjesta :)

Masa 2v!!

Niin se vaan meidän pieni Masakin täytti 2 vuotta tiistaina! Ai hurja mihin tämä aika menee?!

No tänä vuonna oli huomattavasti parempi syntymäpäivä, 1-vuotis synttärit kun vietettiin Jorvissa keuhkokuumeessa.

Aamu alkoi pienen paketin avaamisella, iso kun sai odottaa iltaan, että pappa pääsee myös mukaan lahjojen jakoon, ja siihen tärkeinpään, että kasaamiseen :)

Kyllähän neiti tiesi, että iso paketti on kaapissa odottamassa, kun seuraavaksi lähti sitä sieltä hakemaan, mutta joutui hieman pettymään kun ei sitä vielä saanutkaan.

Päivä meni muuten ihan normaalisti, juhlathan on vasta sunnuntaina, niin ihan normi kotipäivä, hieman enemmän kiukuttelua synttäreiden kunniaksi tietenkin :)

Papalla yllättäen päivä taas hieman venähti, joten sankarikin sai valvoa hieman pidempään, että paketti saatiin avattua ja koottua.
Heti papan tultua neiti paineli kaapille pakettia hakemaan :)

Nyt on neidillä hieno keittiö :)

(seuraavana iltana kun pappa taas tuli töistä kotiin, meni neiti sinne kaapille etsimään lahjaa. Luuli varmaan, että jatkossa saa aina lahjan sieltä kaapista kun pappa tulee :) ) No ei ollut enää kaapissa lahjoja, mutta sunnuntaina saa sitten lisää :)

Vaivoja.

Viime viikolla, torstaina tai perjantaina, ei voi tyhjäpää muistaa, koin hyvinkin epämiellyttävän iltapäivän.
Ei ollut närästys, siitä kun on kokemusta hyvinkin paljon viimeiseltä parilta vuodelta.
Rintaa ahdisti niin ettei meinannut henki kulkea, samanmoinen kipu selän puolella. Ei sentään jatkuvaa, vaan tuli kuin supistukset, aaltoina. Tunsi että nyt tulee taas, ja valmistautui jo siihen hengittämättömyyteen.
Sydänkohtauksen jo epäilin iskeneen.

Pari tuntia kärvistelin kivun kanssa, kunnes mies tuli kotiin, ja hetken sitä katseltuaan käski soittaa terveysneuvontaan.
Jääräpää minä olin ajatellut että "Kyllä se ohi menee, jos ei niin kipaisen Peijakseen tarkistuttamaan, että mikä siellä vaivaa."
Mutta onneksi on fiksu mies :)

No soitin sitten kuitenkin painostuksen alaisena ja kuvailin kiltisti oireeni. Niin mitä sanoi täti langan toisessa päässä.. "Minä kyllä kehottaisin soittamaan 112, ja pyytämään että tulevat ottamaan sydänfilmin." MITÄ HITTOA!! Enhän ole mikään vanha mummo vielä, joka itselleen ambulansseja tilailee, ja kysynkin, että enkö saisi itse kipaista sairaalaan, mutta ei kuulemma suositellut, että omalla vastuulla olisin voinut lähteä.
Sanoi että oireiden perusteella voisi olla sydän -tai rintarankaperäistä, mitä sitten tuo jälkimmäinen tarkoittaakaan?

Ja taas kerran, miehen painostuksesta tein kuten puhelimessa käskettiin, soitin 112, ja sieltä täti käski rauhallisesti odotella ambulanssia saapuvaksi.

Ja niinkuin en yhtään yllättynytkään, kivut loppuivat puheluiden jälkeen melkeinpä kokonaan, ja vielä enemmän tuli typerä olo, että vaivaan nyt turhaan ambulanssihenkilökuntaa, kun ei mitään vikaakaan enää ole.

Sieltä saapui kolme nuorta miestä mittailemaan kuumetta, hemoglobiinia, pulssia, ja tietenkin sydäntä myös, ja pyysin anteeksi että vaivaan heitä, kun ei mitään vikaakaan ole.

Kaikki siis oli hyvin, ja Masakin sai muutaman tarralätkän käsiinsä kun mammalle niitä liimattiin ympäri kroppaan filmiä otettaessa.
Yllättäen molemmat lapset olisivat syliin halunneet koko ajan.
Sanoivat miehet vielä siinä lähtiessään, että "Soitat ensi kerralla heti eikä kahden tunnin päästä, niin saadaan filmi otettua saman tien."

Nukkumattomuus, huonosti nukutut yöt kuulemma voi aiheuttaa rytmihäiriöitä, ja sitähän pienten lasten kanssa elämisessä riittää, kohta vielä vähän enemmän, kun kolme lasta valvottaa vuorollaan, niin olenkin varmaan yhtä häiriötä koko akka :)

No mutta pääasia oli, että kaikki oli hyvin, mutta kyllä tuo mies sanoi, ettei uskalla minua mihinkään Kivijärvelle laskea ensi kuussa, kun tällä tavalla säikyttelen.

Ja eihän nämä vaivat tähän loppuneet, vaan tuli sitten julmettu selkäsärky ihan jostain puun takaa. Maanantaina ei ollut mitään, mutta tiistaina kun sängystä nousin, hyvä ettei taju lähtenyt, kun sen verta kovasti alaselästä otti, oikein kunnon vihlomista. Ja niinkuin normaalisti kivut helpottaa hetken liikkumisen jälkeen, ei tällä kertaa niin käynytkään, vaan koko päivän sattui niin pirusti, jos hetkeksi istahti alas ja siitä koitti ylös päästä.
Jouduinkin siis koko päivän siivoilla ja touhuta, että ei kerennyt istumaan. 
Mies tietenkin taas sanoi, että lääkäriin pitäisi mennä seuraavana päivänä.. No en mennyt, oli selkä jo parempi :)

Ei se ikä selvästikkään yksin tule, eikä varmasti auta tämä jatkuva paksuna olokaan :)