Vihdoinkin kesä :)

Laiska akka :) Tai laiska ja laiska.. Masa on alkanut heräilemään niin aikaisin aamulla, niin oma aika koneella on ihmeesti huvennut :)

No joka tapauksessa.. Tuli tossa muutama viikko sitten (3.5) pidettyä ne grillibileet, pienimuotoiset sellaiset, mistä oli puhetta jo Jätkän ristiäisissä. Sain paikalle haalittua veljet perheineen, siskot ei tullut, ei niillä ole perheitäkään kyllä :)
Kivaa oli, syötiin hyvin eikä pieni raekuurokaan haitannut grillaamista :)
Nyt kun tuo oma pihakin on aidattu, niin tuntuu enemmän omalta ja uusi grilli toimi loistavasti.

Seuraavana aamuna olikin sitten iskenyt järjetön turvotus käsiin, ja oletin se toki johtuvan edellisen päivän suolaisesta grillimätöstä.. mutta en sitten tiedä, kun siitä asti turvottanut kuin pientä sikaa joka aamu ja päivä ja ilta yötä unohtamatta :/
Itse asiassa niin inhaksi mennyt tämä vaiva, että käsiä särkee, nyt jo ihan olkapäihin asti, ja saavutus on, että saa Jätkän syötettyä ilman kyyneleitä. Lusikan pitäminenkin kun on jo haaste.

Minun ah niin kauniit norsunnahkaiset nakkisormeni on kuin mitkäkin makkarat ja ei edes veden litkiminen litra tolkulla tunnu helpottava sitte ollenkaan.
Tajusin sentään sormukset ottaa pois :)

No onneksi ei enää kovin montaa viikkoa tarvitse tästäkään kärsiä, onhan se tänään jo 36+0!!!
Hui hitto!! :D Max 6 viikkoa, niin täällä on taas uusi tissitakiainen :)

Viime viikolla saatiin laitettua Jätkän synttärikutsut menemään, niitä siis vietetään nyt ensi sunnnutaina, niin ei jotenkin yllättänyt, kun samana iltana Masa alkoi oksentamaan :/ Niinhän se yrjötauti viimevuonnakin tuli juuri ennen Masan synttäreitä :/ Vielä seuraavana aamuna kun ei edes mehu pysynyt sisällä ja niitä sai luututa vähän väliä, seurailin tuota koiraa, ja ihmettelin, että mitä on lastenhuoneen palapelimatolla, niin tajusin, että nythän se rakkikin sopivasti alkoi vuotamaan ja sai sen tiputteluja luututa sieltä täältä ja tottakai juuri pesemäni maton se sotki.. mutta ei sekään vielä riittänyt..taisi vuotopäivät saada senkin mahan vähän sekaisin, niin päivän huipennus oli kun se perhanan piski veti semmoiset päästöt makuuhuoneeseen, että verhot, seinät ja kaikki oli kuorrutettu sillä itsellään! Siinä vaiheessa loppui mammallakin huumori. Koko päivän kun jostain kumman syystä olin ollut hyvällä tuulella, vaikka saikin siivota vähän väliä, siis ylimääräistä normaaliin siivoukseen.

Mömmö onneksi lähti samana päivänä, keskiviikkona siis leirikouluun, niin kuvittelin että säästyy taudilta..ja säästyikin, sunnuntainyöhön asti, kunnes oli hänkin sitten isänsä luona oksentanut :(
Jätkä veti saman taudin perjantaina, ja kuin ihmeen kaupalla minä ja Ukkonen ollaan oltu ilma tautia ihan tähän päivää asti. (eli huomenna se sitten varmaan iskee)

Pikku hiljaa tässä on saatu laitettua kämppääki niin, että vauveli mahtuu mukaan, Jätkä nimittäin vihdoin viime lauantaina, muutti Masan kaveriksi lastenhuoneeseen, kun sain Ikeasta haettua pimennysverhon. Pieni mies kun on tottunut nukkumaan piemeässä, meillä kun on kaihtimet, niin en sitä ennen viitsinyt edes miettiä siirtoa. ( yllättävän hankalaa yhden verhon hakeminenkin :D )

Yöt uudessa paikassa on sujuneet ihmeen hyvin, tosin Masa on nyt tullut hieman enemmän meidän huoneeseen nukkumaan, mutta se ei mitään haittaa :)

Eilen sain sitten laitettua tulevan pikkuihmisen sängyn oikeaan paikkaan makuuhuoneeseen ja siirsinpä samalla hoitopöydän takaisin sinne :) Nyt ei siis oikeastaan puutu kuin vauva ja prinsessakeinu, joka on vielä ystävien luona lainassa. Tosin tarpeettomana seisoo heilläkin, eli sen saa sieltä kun tahtoo.

Niin hirveästi tekisi mieli pedata vauvalle sänkykin jo valmiiksi, mutta en viitsi, Masa kun välillä öisin pyytää patjaa lattialle, niin turha niitä petivaatteita on siihen sänkyyn edes takaisin repiä :)
Ja kyllähän sen kerkeää pedata vaikka laitokselta kotiutuessakin :)

Eilen illalla Masaa nukuttaessa vihdoin viimein tuli idea Jätkän synttäritarjottavista, niitä kun ei juuri ole tullut edes mietittyä, vaikka normaalisti alan miettimään jo ainakin kuukautta/kahta aikaisemmin :)
Kermakakkuihin, tai niiden tekoon kun olen aivan kyllästynyt, niin päätin tehdä kolme juustokakkua, vihreä limekakku, keltainen magokakku ja punainen mansikka-valkosuklaakakku, eli liikennevalot teen :) Suolaiseksi tulee varmaan Ikean hodareita, niin tuo Ukkonen ajatteli, ja mikäs siinä, ne on kyllä herkullisia :)
Vähän tässä olen miettinyt, että jotain muuta niiden lisäksi kyllä tarvitsee, mutta mitä? No katsellaan, onhan tässä viellä aikaa :)

Eilen Ukkonen osti pennuille uima-altaan, niin kyllä vaan pennut nautti kun pääsivät lämpimällä hieman vilvoittelemaan :)

Ja kyllä sinne olisi naapurin pennutkin tahtoneet :)

Ja meidän pieni jätkä täytti tänään 1 vuotta!!! Ai hurja miten äkkiä aika menee!! :)
Lahjaksi pieni mies sai auton, vai mönkijän, mikä tuo nyt on, jonka Masa tietenkin omi :D

Äitienpäivä

Kyllä taas tuntui niin hyvältä olla äiti, kun Ukkonen rankan talkoo illan jälkeenkin mammalle tarjoili aivan mahtavan aamiaisen, ei tosin sänkyyn, kun minä herään niin paljon aikaisemmin, mutta kuitenkin <3 :)

Kukat sain jo edellisenä päivänä, kun mihinpä tuommoisen ison amppelin piilottaisi :)

Niin lämmittää mieltä ku on näin ihanan perhee saanut ja kohta se taas kasvaa <3 :)

Esikoiselta sain vielä semmoisen palikan hänen omalla kuvallaan :)

ONNI ON OLLA ÄITI <3

Hirviö! Ja hermo menee!

Nyt ihan oikeasti odotan jo kuin kuuta nousevaa, koska tämä hirviö häipyy! Ei siinä, etten itse tästä eroon tahtoisi, mutta kun alkaa jo kohta näyttää siltä, että tuo herra talossa ei kestä tätä ollenkaan..enkä ihmettele. (mutta kyllä tuntuu silläkin hormoonit hyrräävän)

Tänään aamulla lähti niin "iloisena" mökille, kun aamu oli taas yhtä tulta ja tulikiveä, kun ämmä vauhdissa. Ihan jopa muistin mäkättää kovaan ääneen tyynyistä ja peitosta sohvalla, mihin Ukkonen itsensä ulkoisti eilis iltana, kun oli taas kerran kiukuttelun aihetta akalla.. no minkäs teet kun ei mamma kelpaa nukkuttamaan pikku prinsessaa, vaan siihen vaaditaan pappa, niin olihan se pappa herätettävä, ja "lempeästi" tietenkin.
(jonka jälkeen mamma kipaisi ilta kahveille shellille, niin ei tarvinnut täällä kotona jatkaa kiukuttelua)

Ja kun se ei ollut vaan eilinen, vaan riitaa tuntuu olevan jatkuvasti, ihan mitättömistä asioista. 
Kyllähän sitä sanotaankin, että vauva-vuosi on rankka parisuhteelle.. mutta kun alkaa kohta kolmas vauva-vuosi jo putkeen, niin alkaa tämä rankkuus tuntua välillä ihan mahdottomalta, ja hieman jo pelottaa, että koska tuo Ukkonen täysin kyllästyy ja häipyy. (tosin ei kyllä kovin helposti sitä tee, kun on nämä rankkojen vauva-vuosien hedelmät tässä, niin ehkä ne kuitenkin auttaa jaksamaan :) )
Mutta kun oma hirviöhormoonipää alkaa heittämään noita uhkakuvia, ja siltikään ei osaa olla ja käyttäytyä niinkuin ihminen, niin välillä..en tiedä, jotenkin vaan niin kurja olo tulee tästä kaikesta, ei osaa nyt pukea sanoiksi..

No tiedän, siis toivon tietäväni, että kyllä tämä tästä taas suttaantuu, vaikka välillä vaikealta tuntuukin :)

Vaikka täällä ämmä raivoaa minkä kerkeää, mies tekee töitä ja saipa tehtyä aidan ja portin tuohon meidän pihaan ja uusi hieno grillikin siellä nököttää :) Niin nostan kyllä taas kerran hattua tuolle supermiehelle ja isukille, että aina vaan se minua jaksaa :)

Tämän loppuviikon mökkireissukin on siis aidan ja tuvan tekoa, että meillä on kivempi siellä lasten kanssa olla :) Ottakoonkin muutan oluen, tai vaikka vähän enemmänkin, on se ne ansainnut :)

Tällä ei vappua sen kummemmin vietetty. Lapset sai vappupallonsa ja mamma osti kaksi pulloa simaa, siinä se. Niin ja uusi grilli korkattiin neljällä makkaralla :)

Tänään kipaisin lasten kanssa vähän vapputoreilemassa Tikkurilassa ja tuli huiskat ja hyrrät, sekä Mömmölle tukkavärit ja serpenttiinit.. niin ja sai Masakin ensimmäiset omat korkokenkänsä, oikein semmoiset prinsessat :) kun aina mamman kenkiä tykkää lainailla :)

Nyt jo hieman ilmakin kirkastuu, kun sopivasti meno ja tulomatkan satoi vettä sekä räntää ja rakeita :)

Juhlia ja pyörähdys kättärillä

Se on taan joku pöpö iskenyt, kun jätkä oli tuossa reilu viikko sitten kuumeessa monta päivää, sen verran kipeä, että kertaalleen Ukkonen käväisi pojan kanssa jo Jorvissa. No mitään ei löytynyt, joten ei kun kotiin vaan parantelemaan.
No se onneksi helpotti, mutta nyt viime viikonlopulle sitten Masa otti saman, kuumetta ja flunssaa, eli panadolia ja buranaa naamaan vaan, niin kyllä se helpottaa.

Sen verran pirteänä jaksoi neiti kuitenkin olla, ettei jätetty juhlia väliin, kun lauantaina oli Ukkosen siskon 18-vuotis bileet, niin olisihan se ollut ikävää, että mamma olisi sitten joutunut jäämään kotiin, eikö se jo riitä että mamma on mehulinjalla :D
Ne juhlat meni oikein kivasti :) Tarjottavat oli loistavia, ja tämä mamma vetikin sitten tarjottavista sen "suurimman osan" :D

No sunnuntai aamu taas ei alkanutkaan ihan niinkuin oli suunniteltu. Tai alkoi, mutta ei jatkunut, kun aamulla menin Mintun kanssa puistoon, niin mitä päätti tämä pirun rakki tehdä?! No kerrankin ajattelin olla "reipas", ja vähän kiertää puistoa elukan kanssa, niin tapansa mukkan tämä aivokuollut rotta veti ympäri puistoa tuhatta ja sataa, mutta niinkuin normaalisti tekee, ja kohdalla väistää, ei tällä kertaa sitä tehnytkään, vaan pamahti suoraan jalkoihin, niin että ennen kuin tajusinkaan, makasin mahallani pusikossa, ja kylläpä hieman säikäytti, kun tuntui että koko maha katosi jonnekkin.
No arvata voi, että puistoilut loppui siltä aamulta ja kotiin tullessa pirautin heti kättärille, että mites tämmöinen voi vauvaan vaikuttaa.
Ja niinkuin jo ennen soittamista tiesin, aamupäivän suunnitelmat muuttui, kun pakattiin pennut autoon, (Ukkonen kun ei minua yksin laskenut liikenteeseen) ja päräytettiin kättärille käyrille makoilemaan.
En ollut niin kamalan huolissani, kun pikku-ukko mahassa riehui koko matkan, että elossa oltiin vahvasti :)
Mutta tottakai sitä pieni pelko pyllyssä oli, oli se mahalento sen verran raju kuitenkin.

No minä jäin sinne tunniksi makoilemaan, ja Ukkonen tuli pentujen kanssa kotiin pakkailemaan, kun iltapäivällä oli hänen veljen tytön ristiäiset, ja kiire olisi tullut, jos olisivat jääneet odottelemaan.

Käyrillä kaikki oli aivan loistavasti ja sen jälkeen odoteltiin vielä tovi, että lääkäri vielä ultralla tarkisti kaiken olevan mallillaan.

Säikähdyksellä selvittiin, mutta jää nyt tältä mammalta loppuajaksi puistossa kiertelyt, ja keskityn vaan siihen penkillä istuskeluun ja koira voi vetää kaistapäisenä ympäri puistoa ihan niin paljon kuin sielu sietää, mutta yksin.

Ukkonen tuli sitten lauman kanssa noutamaan mamman ja siitä suunnattiin anopille valmistautumaan päivän juhliin, eikä tullut edes kiirettä :)

Ainoa mitä mammalta puuttui, oli korvakorut, mistä ei tullut Ukkoselle mainittua, kun lähti kotiin pakkailemaan tavaroita, kaikki muu oli mitä pitikin, joten hatun nosto siitäkin, että kyllä tuo minun mies osaa <3 :)

Juhlat meni hienosti, vaikka olikin puheet ruotsiksi, mutta en kai kamalasti menettänyt, vaikka en ymmärtänytkään :)
Ja ne herkulliset tarjoilut! :) Kyllä oli taas masu täynnä kotiin lähtiessä :)

Tänä viikonloppuna olisikin ollut hyvä mittailla sokereita :D Ei varmaan yhtään kelvollista arvoa olisi tullut :D Mutta niinkuin neuvolan täti jo edellisessä raskaudessa sanoi " Jos on joku juhla/herkkupäivä tiedossa, niin ei sinä päivänä kannata mitata, kun ei ne arvot silloin ole kuitenkaan hyviä." Joten noudatin ohjeita, eikä mieleen tullut mitatakkaan :D

Ultra 30+5

Kyllä tätä taas odotettiin kuin kuuta nousevaa.. viime viikolla neuvolassa kun täti laittoi lähetteen ultraan kun Sf-mitta ei kasva tarpeeksi.
En oikeastaan stressannut, mutta kyllä pieni huoli oli takaraivossa kuitenkin..onhan kaikissa edellisissä raskauksissa tämäkin mennyt oppikirjojen mukaan, niinkuin kaikki muukin.

No maanantaina tuli puhelu kättäriltä, että pääsenkö keskiviikkona klo 9 paikalle. Ja miksipä en pääsisi, eihän tarvita muuta kuin lapsenvahti, ja siihen pyysin isäni, se kun on sairaslomaillut kuukausi tolkulla, niin eihän sillä ole muuta kuin aikaa :)

Ukkonen ei päässyt tällä kertaa mukaan, kun yrittäjä tekee töitä silloin kun niitä on, ja nythän niitä on :)
No ei sillä niin väliksikään, olinhan jo varma, että ei siellä mitään hätää ole, kiva vaan päästä näkemään pikkumies vielä kerran ennen ulostautumista :)

Paikalla olin taas hyvissä ajoin, ja niinkuin tapoihin tuolla kuuluu, niin myöhässä aikataulusta oltiin jo heti aamusta, kuulemma jonkun palaverin takia, mutta itse veikkaan aamukahvitaukoa..se kun on noilla hoitajilla kuulemma tapana (pikkulinnut lauloi), että ensin kahvi, sitten työt. Mutta eipä se mitään haitannut :)

Siinä odotellessa katselin muiden mahoja, ja tuntui että oma vain kutistui silmissä ja kaikilla muilla oli valtavat pallot, totuushan ei välttämättä ollut tämä, mutta siltä tuntui sillä hetkellä.

No ei siinä oltu kuin reilu 15min myöhässä, kun vihdoin pääsin tutkimushuoneeseen, jossa vastassa bulgarialainen lääkäri/kätilö/mikä lie ja hieman vanhempi hoitaja.

Parivaljakko keskusteli lääkärin/minkä lie nimestä kun astelin huoneeseen, ja tämä bulgarialainen kertoikin, että kukaan ei osaa hänen nimeään lausua, siinä kun ei ole paljon muuta kuin konsonantteja, mutta tarkoittaa jotain terveyden kukkaa tai jotain muuta. Häntä siis kutsutaan vain sukunimellä, mikä sekin taisi olla hieman hankala :) No se siitä..

Lähdettiin siinä sitten tutkimaan, ja heti ensimmäisenä ilmoitin, että pitäisi sitten saada edes yksi kuva isukille joka ei työkiireiltään mukaan kerennyt :)

Ensin kokeiltiin paikat, ja kiinni on napakasti, eli ei pelkoa että tämä mies täältä olisi ulos tulossa hetkeen :) Ja hyvä niin :)

Sitten katseltiin ultralla ja täti kysyi, että tiedetäänkö kumpi siellä on, ja sanoin että poikaa lupailivat..ei ollut tytöksi muuttunut, vaan taas kerran esitteli itseään kuin mikäkin Henry Saari :)

Kaikki näytti olevan oikein kunnossa :) Jätkä sätki niin ettei mittauksista meinannut tulla mitään (ei meinannut aluksi muutenkaan, kun ei parivaljakko meinannut löytää oikeaa ohjelmaan koneelta, millä tämmöinen ylimääräinen ultra tehdään)

Ja mitä siihen kokoon tulee, kun neuvolan täti sanoi, että pieneltä tuntuu, ei ole todellakaan iso vauva.. no eipä niin. Näillä viikoilla kun vauva on keskimäärin 1600g, niin meidän "pieni" mies oli 1900g :)

Mutta kuten bulgarialainen kauniisti ilmoitti, minulla on niin leveä lantio, että se häviää sinne :) Koko kohtu sitten vissiin, kun ei kasvua tunnu :D

Toki noissa arviossa voi olla isojakin heittoja, mutta kyllä nyt uskon että ultralla saa suuntaa antavia arvioita kuitenkin, ja heti tämä täti sanoi, että ei siellä mikään pieni vauva ole :)

Hyvä niin. Mutta että NIIN leveä lantio?! Ei sitten vissiin kerennyt palautua edellisestä synnytyksestä ollenkaan tällä kertaa :)

Elämäni ensimmäisestä synnytyksestä muista, että siinä lantio leveni 10cm (tiedän sen kun lempparihuosut ei menneet jalkaan, vaan jäivät sen 10cm auki, ja n. puoli vuotta meni että mahtuivat taas :) )
Nyt ei siis kerennyt palautua kun tässä saa olla kerta vuoteen synnyttämässä :) Mutta eipä tuo haittaa, pääasia että poika kasvaa :) Hävitköön sinne lantioon, kunhan ei kokonaan katoa :D

Mutta nyt aloin hieman taas miettimään, että pitäisiköhän tässä pikku hiljaa vähentää tätä herkuttelua, se kun saattaa vaikuttaa tuohon pienen miehen kasvuun, enkä halua mitään jättiläisvauvaa synnyttää (vauvan pitää olla vauvan kokoinen). Mutta se vaan on NIIN hankalaa, kun voisin elää herkuilla ja maustekurkuilla (sekä maustamattomalla tuorejuustolla, johon on iskenyt ihan järjetön himo nytten :) )

Katsellaan :D Sokerit kun kuitenkin olleet ihan hyvät, lukuunottamatta viime sunnuntain lounaan jälkeistä arvoa, mutta siihen saatoi vaikuttaa lounaaksi syöty mega-ateria :)

No nyt jatketaan kuitenkin masun kasvatusta, eihän tässä enää kovin montaa viikkoa ole jäljelläkään. Toivottavasti maha nyt kasvaisi, kun haluaisi ison pallon taas. Ei enää enempää tarvitse kaivautua sine leveään lantioon :D

Ja sanottakoon vielä, että painokaan ei ole noussut vielä edes kymmentä kiloa, että ei nyt huolita turhista herkuista :D (itseäni lohdutellakseni sanon näin :D )

Juhannukseen aikaa 9 viikkoa 1 päivä! :)

Niin ja saatiinhan myös yksi kuva, siinä on jalka :D Muuta hyvää kuvaa ei onnistunut nappaamaan :D

29+4

Eilen oli neuvola, minulla siis.
Ihana naapuri tuli taas pentuja hoitamaan, niin sain mennä ihan yksin :)

Olin oikein tyytyväinen, että tällä 24/7 herkuttelulla ei vieläkään ole kymppi mennyt rikki, vaikka rv 30 koputtelee jo nurkalla :)

Verenpaineet sen sijaa oli hiukan koholla, mutta ei pahasti kuitenkaan.
Hemppari ei sitten nouse millään, vaan edelleen 111, vaikka kuinka sitä rautaa popsin, joten laittoipa täti taas kerran lähetteen labraan pieneen verenkuvaan ja tällä kertaa katsoo siitä jotain muutakin, en muista mitä.
Eihän tuo siis huono ole vielä, mutta kun tällä rautamäärällä sen pitäisi olla jotain aivan muuta.

No vielä ei ole puhelua tullut, joten ei siinä ehkä mitään outoa ole :)

Se mihin itsekkin tässä viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota (luulin että kuvittelen vain), oli että maha ei kasva tarpeeksi.
Viimeksi kyllä lääkäri mittasi, mutta siitäkin huolimatta, ei kasva tarpeeksi ja sillä sipuli.
Joten täti laittoi lähetteen kättärille, että päästään katsomaan, että vauva kuitenkin kasvaa.
Sanoipa täti nimittäin jo heti alkuunsa vauvasta, että pieni on, kun mahaa kopeloi.
Ja rakenneultrassa kun koon puolesta pieni oli sen 2½viikkoa isompi kuin niillä viikoilla normaalisti, niin vähän nyt itsekkin ihmettelen, että nyt se onkin sitten niin pieni? :/

No en ota ressiä, vaan katsotaan kun ultraan päästään, että mitään ei ole vialla, vaan täti taas vaan ylireagoi. Turha sitä on etukäteen murehtia :)

Nyt vaan kuumeisesti odotan sitä ultrakutsua :)

Oli kuulemma pieni mies kuitenkin ja asettunut hienosti pää alas päin odottamaan lähtöä :) Kiltti poika siis, ihan niin kuin sisaruksensakkin ovat olleet :) Ja minä kun oli ihan satavarma, että ei varmana ole pää alas päin, kun liikkeet kyllä tuntuu niin ympäriinsä, mutta näin se täti ainakin väitti :)

Ja onhan tuolla tilaa viellä liikkua, että siinähän pyörii jos siltä tuntuu, kunhan loppujen lopuksi oikein päin asettuu :)

Jätkä kävelee!

Niinkuin otsikko jo kertoo, pieni mies siis kävelee! 1.4 otti ensimmäiset varsinaiset askeleet, kun niitä oli enemmän kuin pari, eli 5 kappaletta ja nyt se vauhti vaan kiihtyy ja ei paljon kiinnosta konttailla enää :)
Kävelyn myötä myös se kärttyinen jätkä on kadonnut (suurimmaksi osaksi) ja tulinkin siihen tulokseen, kun itse tuossa eräänä päivänä konttasin ihan muutaman metrin, että ei mikään ihme että jätkä kärttyilee, sehän sattuu polviin ihan kamalasti se konttaaminen.

Onhan tuo meno aika huteraa vielä, mutta ihan "pitkiä" matkoja jo kävelee :)

Se kävelyhän ei kuitenkaan riitä, vaan nyt kun mamma kertoi että Mintun selän kautta voi kiivetä sohvalle, niin siellä keikutaan sitten koko ajan kun ei kävellä :) Enää siihen ei tarvita Minttuakaan, vaan kiivetään jo kuin iso mies ja ollaan sitten niin ylpeitä saavutuksesta :)

Nyt kun jätkä kovasti jo menee ja tekee, niin on pennuista hirmuisesti seuraa toisilleen, vaikkakin välillä Masa tykkää ottaa hieman kovemmalla painiotteella ja pieni itku saattaa jätkälle tulla, niin sekunnissa se unohtuu, ja taas leikitään yhdessä :)

Näin iän karttuessa Masakin on tuonut taiteellisen puolensa esille :)

Ja tämä ei suinkaan ole ainoa luomus mitä neiti on saanut aikaiseksi..telkkari näyttää välillä samalta, myös pöydät, lattiat sekä matot on saaneet osansa väriliiduista. Mamman silmä kun välttää vaikkapa siivoamisen ajaksi, herää pieni taiteilijasielu tekemään kauniita kuvioitaan joka paikkaan. Nyt onkin liidut taas hetkellisesti pannassa, ja neiti ei voi käsittää että miksi :)

Pitäisi vissiin hankkia valkoiset sohvat ja muut huonekalut, niin siinä olisikin työn sarkaa taitella kaikista kauniita :D

No liidut sentään lähtee suhteellisen helposti pois, ja tusseja en anna ehkä ikinä tuolle pikku riiviölle :D

Kohta kun on kolme kauhukakaraa, niin mamma nostaa jo valmiiksi kädet pystyyn..ei niitä kuitenkaan kaikkia kerkeä koko aikaa estämään/kieltämään/vahtimaan, kun pahuuksiaan tekee :) Helpommalla pääsee kun pistää ne hoitoon ja lähtee itse opiskelemaan ihan oikeaa taidetta, eli ruoan laittoa :D Mutta siihen nyt on onneksi vielä pitkä aika, vaikkakin jo se hieman stressaa, että joutuu pois kotoa :)