Viime perjantaina tuli siis puoliväli täyteen, ja kyllä pitää vaan taas kerran hämmästellä, että mihin tämä aika menee?! Kun tuntuu ettei mene mihinkään ja silti kohta on jo kesä ja uusi vauva :)
Eilen oli kovasti odotettu rakenne-ultra, ja meidän ihana naapuri tuli taas poikansa kanssa lapsenvahdiksi, niin päästiin helposti lähtemään kättärille, kun aika oli jo klo. 8. Ei tarvinnut lähteä ryhmä rämää kuskaamaan yhtään mihinkään :) Ja kun nämä pikku piltit on niin ihania, että normaalisti nukkuu pitkään, niin nyt tehtiin poikkeus, ja kaikki paitsi isoin sisko oli ylhäällä jo heti kuuden jälkeen :) Ei tarvinnut lapsenvahdin olla ihan ilman lastenvahtimista täällä :D
Enkä ihmettele yhtään, että myöhempiä aikoja kun tuolla laitoksella on, niin oma aika ei pidä millään lailla paikkansa, kun jo näin aamun ensimmäiset ajat otettiin myöhässä vastaanotolle, ei tosin kuin n.7min, mutta myöhässä kuitenkin.
Heti ensimmäisenä ilmoitin ultraajalle, että saa sitten kertoa jos siellä jotain näkyy, sukupuoleen viitaten siis :)
Siinä se täti selosti koko ajan mitä milloinkin katsellaan, ja että iso vauva on, kokoarvioksi sanoi vissiin 476g, mikä onkin näille viikoille (20+3, paino normisti näillä viikoilla keskimäärin 325g) iso, vastaa lähemmäs 23 viikkoista.
Kaikki mittasuhteet kuitenkin oli kunnossa, että se vaan on joka suhteessa iso :)
Istukka on takana, ihan niinkuin oletinkin, kun liikkeet tuntuvat sen verran hyvin, ihan jopa käteen asti aina joskus harvoin vähän tuntunut :)
Ja kun sukupuolta alettiin tutkailemaan, niin yhtä hienosti esitteli itseään kuin isoveli aikanaan, ja kyllä siellä pikkuveli on tulossa :)
Nyt ei puutu kuin uroskoira, niin sitten olisi tasapeli :) Sitä tosin ei ole tulossa! :)
Kotiin päästyä tutkailin korttia tarkemmin, niin siihen sitten oli merkattu, että vastaa viikkoja 22+6, eli reippaasti enemmän kuin mitä niitä on, ja soitinkin kättärille, ja kyselin, että miten ei laskettua aikaa siirretty, kun heitto noin paljon ja sieltä hieman hämmästynyt tätikään ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata, vaan totesi, että ehkä ensimmäisen ultran, mikä tehtiin, joka meni suurinpiirtein päivät kohilleen, takia ei lähdetty muuttamaan, kun pikku hiljaa alkaa tulemaan yksillöllisiä eroja.
Totesin vaan tädille, että toivottavasti ei mene taas kahta viikkoa yli, koska sittenhän tämä olisi näiden mittojen mukaan jo 3½ viikkoa yliaikainen, niin eipä se siihenkään muuta sanonut kuin että toivotaan niin. No pitää toivoa, muuten saan synnyttää jonkun satakiloisen miehen vielä :D
Täytyy nyt kuun lopussa neuvolassa vielä kysäistä tästä, että eikö nyt kuitenkin vähän aikaistettaisi, tai jospa saisi sitten vielä yhden ylimääräisen ultran sinne loppuviikoille :)
Mutta kaikki oli niinkuin pitääkin ja nyt voi sitten alkaa miettimään sitä nimeä, kun puolet vaihtoehdoista (mitä ei edes ole, sis yhtäkään vaihtoehtoa), eli tytön nimet voi jättää pois..että ehkä tässä vielä kiva nimi pojalle keksitään :) Jos ei muuta, niin pojasta tulee Rusina! :D En tosin tiedän onko tytön vai pojan nimi, kun mielestäni Rusina ei ole nimi ollenkaan :D
Mielessä on vaan Lusifer, ceellä tai ässällä, sen kummemmin en ole miettinyt, se nimi kun ei kenellekkään muulle edes kelpaa, niin turha sitä kai on enempää miettiäkkään, mutta minun mielestä olisi oikein nätti nimi :)
Mutta ehkä sitä löytyy joku toinenkin nätti nimi :)
Nyt alkaa talvi vasta olemaan parhaimmillaan, ja juhannukseen on enää 19viikkoa ja 3päivää :)
Toivottavasti kerkiää se kesä tulla ennen synnytystä, muuten olen hieman pettynyt, että en taaskaan saa kesämasua :)
Ja hitto minkä meni tuo meidän pikku jätkä eilen tekemään kun olin poissa! Oli ottanut ensimmäiset pari askelta ilman tukea sohvan ja pöydän välissä ja naapuri näki :) Ja niinkuin minä olin ajatellut, että nämä pojat on vähän hitaampia, että ei niin aikaisin lähden liikkumaan, niin paskan marjat! Ensi viikolla tuo varmaan jo juoksee :)
Eihän siitä ollut kuin tasan kolme viikkoa kun tuo vasta ensimmäisen kerran nousi seisomaan, ja nyt jo pitää yrittää liikkeelle! Mikähän kiire näillä minun kakaroilla oikein on?! :D
tiistai 4. helmikuuta 2014
maanantai 20. tammikuuta 2014
Tammojen megatreffit :)
Lauantaina oli kauan odotetut treffit Tampereella :)
Aamu alkoi mukavasti, Ukkonenkin lähti töihin ja heitti Mömmön ja Masan äidilleen ja meni, joten saatiin jätkän kanssa rauhassa valmistautua jännään päivään :)
Yhdeksän jälkeen oli lähtö kohti Espoota noutamaan yksi tamma varsoineen, jonka jälkeen alkoi matka kohti Tamperetta :) Toinen kyytiläinen kun joutui jäämään pois sairastumisen takia :( (joita ikävästi sattui muidenkin tammojen kohdalle juuri tänä odotettuna viikonloppuna :( )
No ei sentään kaikki tammat varsoineen olleet kipeinä, vaan saatiin kuitenkin ihan kiva ryhmä rämä paikalle :)
Matka sujui rattoisasti ja pienet miehet takapenkillä nukkuivat melkein koko matkan, joten tammat saivat rauhassa juoruta etupenkillä. Ilma oli kuin morsian, kaunis mutta kylmä :) Aurinko paistoi ja oli hyvä ajaa, paitsi pikkuteillä ja rampeissa ja ja ja... kun oli liukasta :)
Olin jo melkein asennoitunut siihen että matkasta tulee kamala, siis sään puolesta, sataa loskaa ja räntää ja mitä kaikkea sieltä voikaan tulla pilaamaan "loistokuskin" ajoa :) No toisin kävi ja kiva niin :)
Perille päästiin yhden pysähdyksen taktiikalla, kun yliaktiivinen rakko oli suotuisalla päälle ja vaati vain yhden tyhjennyksen :)
Yksi ulosajokin nähtiin, tai en minä mitään nähnyt hyvällä myyrän katseellani, mutta toinen tamma valppaasti bongasi :)
Parkkipaikat oli Näsinneulan juurella "hieman" kortilla, joten oli aivan sallittua pysäköidä auto sitten hieman kävelytiellä ja aivan muualle kuin parkkiruutuun..eihän siellä mitään ruutuja lumen alta näkynytkään.
Paikalla oltiin aika täsmällisesti silloin kun olin arvioinutkin, eli n. klo 12.30. Paikalla oli jo useampi tamma varsoineen.
Ravintola Huvimaja oli siis meille varattu, joten saimme viettää päivää ihan omalla porukalla :)
Porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa ja kyllä oli hassua, kun ei niitä naisia tunnistanut montaakaan, hieman eri näköisiä kuin naamakirjan kuvissa :) Olisi nimilaput olleet ihan tarpeen :D
Osan tammoista pystyi tunnistamaan varsan perusteella :)
Nälkä alkoi olla jo aika hirmuinen kun paikalle päästiin, ja eipä sitä ruokaa hirveän kauaa tarvinnut odotella. Oli salaattipöytä ja perunamuussia ja lihapullia :P NAM! :) Oikein maukasta oli ja riittävästi myös :)
Pienet varsat temmelsi lattialla, ja kaikki muut paitsi omat lelut oli kivoja, tietenkin :)
Hieman oli ehkä "ahdasta", kun salaattivaunu oli keskellä, mutta kyllä siellä siitäkin huolimatta mahtui ihan hyvin olemaan, ja vaunujakin oli hyvinkin monet, niin hyvin mahduttiin.
Aika kului hirmu nopeasti, ja eihän siellä läheskään kaikkien kanssa tullut edes varmaan sanaakaan vaihdettua, mutta kivaa oli silti. Oli todella mukava nähdä paljon vauvoja äiteineen ja huomata, että vaikka asuukin metsän keskellä aika erakoituneena, niin hyvin sitä silti ihmisten seurassa viihtyy :D
Kotiin lähdettiin joskus neljän jälkeen ajelemaan, kun parempi oli saada pennut autoon päiväunille, niin kotimatkasta tulisi ehkä nautinnolisempi, kuin että takapenkillä kaksi pientä mölyapinaa, ja tammakaveri saisi olla rauhoittelemassa :)
No puolet matkasta menikin ihan mukavasti, lukuunottamatta pimeyttä, mikä iski aivan yllättäen. Pimeänäkö kun tuntuu olevan minulla aika olematon. Näkö muutenkin aika "hyvä"! :D
Toinen pieni varsa kuitenkin alkoi voimaan pahoin, jonka vuoksi otettiin yksi ylimääräinen pysähdys, siis oman vassapysähdykseni lisäksi, ja perille päästiinkin, vaikka tuntui kilometrit kyllä hieman matavan, kun oli hieman pipi lapsi takana kipeänä ja kiukkuisena. Mutta kukapa sitä ei kärttyinen olisi jos on huono olo.
Kaikesta huolimatta kivasti meni reissu ja jätkäkin oli yhtä aurinkoa, kun vihdoin viimein heräsi kun omalle parkkipaikalle päästiin :) Taisi hänkin nauttia reissusta :)
Uusia megatreffejä odotellessa, ja toivottavasti saada sitten vielä enemmän porukkaa paikalle :)
Ihan tähän loppuun vielä asiasta kukkaruukkuun :) En tiedä kauan, mutta jo jonkin aikaa on masussa tuntunut liikettä, ja eilen illalla möyri oikein kunnolla, että ihan jopa hetken aikaa pystyi niistä nautiskelemaan <3
Ah odotan vaan niin niitä kunnon potkuja, että sen tietää sitten satavarmasti kanssa kun näkee, että kyllä siellä on vauva eikä pieru :D
Aamu alkoi mukavasti, Ukkonenkin lähti töihin ja heitti Mömmön ja Masan äidilleen ja meni, joten saatiin jätkän kanssa rauhassa valmistautua jännään päivään :)
Yhdeksän jälkeen oli lähtö kohti Espoota noutamaan yksi tamma varsoineen, jonka jälkeen alkoi matka kohti Tamperetta :) Toinen kyytiläinen kun joutui jäämään pois sairastumisen takia :( (joita ikävästi sattui muidenkin tammojen kohdalle juuri tänä odotettuna viikonloppuna :( )
No ei sentään kaikki tammat varsoineen olleet kipeinä, vaan saatiin kuitenkin ihan kiva ryhmä rämä paikalle :)
Matka sujui rattoisasti ja pienet miehet takapenkillä nukkuivat melkein koko matkan, joten tammat saivat rauhassa juoruta etupenkillä. Ilma oli kuin morsian, kaunis mutta kylmä :) Aurinko paistoi ja oli hyvä ajaa, paitsi pikkuteillä ja rampeissa ja ja ja... kun oli liukasta :)
Olin jo melkein asennoitunut siihen että matkasta tulee kamala, siis sään puolesta, sataa loskaa ja räntää ja mitä kaikkea sieltä voikaan tulla pilaamaan "loistokuskin" ajoa :) No toisin kävi ja kiva niin :)
Perille päästiin yhden pysähdyksen taktiikalla, kun yliaktiivinen rakko oli suotuisalla päälle ja vaati vain yhden tyhjennyksen :)
Yksi ulosajokin nähtiin, tai en minä mitään nähnyt hyvällä myyrän katseellani, mutta toinen tamma valppaasti bongasi :)
Parkkipaikat oli Näsinneulan juurella "hieman" kortilla, joten oli aivan sallittua pysäköidä auto sitten hieman kävelytiellä ja aivan muualle kuin parkkiruutuun..eihän siellä mitään ruutuja lumen alta näkynytkään.
Paikalla oltiin aika täsmällisesti silloin kun olin arvioinutkin, eli n. klo 12.30. Paikalla oli jo useampi tamma varsoineen.
Ravintola Huvimaja oli siis meille varattu, joten saimme viettää päivää ihan omalla porukalla :)
Porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa ja kyllä oli hassua, kun ei niitä naisia tunnistanut montaakaan, hieman eri näköisiä kuin naamakirjan kuvissa :) Olisi nimilaput olleet ihan tarpeen :D
Osan tammoista pystyi tunnistamaan varsan perusteella :)
Nälkä alkoi olla jo aika hirmuinen kun paikalle päästiin, ja eipä sitä ruokaa hirveän kauaa tarvinnut odotella. Oli salaattipöytä ja perunamuussia ja lihapullia :P NAM! :) Oikein maukasta oli ja riittävästi myös :)
Pienet varsat temmelsi lattialla, ja kaikki muut paitsi omat lelut oli kivoja, tietenkin :)
Hieman oli ehkä "ahdasta", kun salaattivaunu oli keskellä, mutta kyllä siellä siitäkin huolimatta mahtui ihan hyvin olemaan, ja vaunujakin oli hyvinkin monet, niin hyvin mahduttiin.
Aika kului hirmu nopeasti, ja eihän siellä läheskään kaikkien kanssa tullut edes varmaan sanaakaan vaihdettua, mutta kivaa oli silti. Oli todella mukava nähdä paljon vauvoja äiteineen ja huomata, että vaikka asuukin metsän keskellä aika erakoituneena, niin hyvin sitä silti ihmisten seurassa viihtyy :D
Kotiin lähdettiin joskus neljän jälkeen ajelemaan, kun parempi oli saada pennut autoon päiväunille, niin kotimatkasta tulisi ehkä nautinnolisempi, kuin että takapenkillä kaksi pientä mölyapinaa, ja tammakaveri saisi olla rauhoittelemassa :)
No puolet matkasta menikin ihan mukavasti, lukuunottamatta pimeyttä, mikä iski aivan yllättäen. Pimeänäkö kun tuntuu olevan minulla aika olematon. Näkö muutenkin aika "hyvä"! :D
Toinen pieni varsa kuitenkin alkoi voimaan pahoin, jonka vuoksi otettiin yksi ylimääräinen pysähdys, siis oman vassapysähdykseni lisäksi, ja perille päästiinkin, vaikka tuntui kilometrit kyllä hieman matavan, kun oli hieman pipi lapsi takana kipeänä ja kiukkuisena. Mutta kukapa sitä ei kärttyinen olisi jos on huono olo.
Kaikesta huolimatta kivasti meni reissu ja jätkäkin oli yhtä aurinkoa, kun vihdoin viimein heräsi kun omalle parkkipaikalle päästiin :) Taisi hänkin nauttia reissusta :)
Siinä vielä kuvaa koko laumasta :)
Ihan tähän loppuun vielä asiasta kukkaruukkuun :) En tiedä kauan, mutta jo jonkin aikaa on masussa tuntunut liikettä, ja eilen illalla möyri oikein kunnolla, että ihan jopa hetken aikaa pystyi niistä nautiskelemaan <3
Ah odotan vaan niin niitä kunnon potkuja, että sen tietää sitten satavarmasti kanssa kun näkee, että kyllä siellä on vauva eikä pieru :D
maanantai 13. tammikuuta 2014
Hieman erilainen häämatka
Perjantaina 3.1.2014 oli lähtö häämatkalle :) Hieman erilaiselle kuin olisin voinut kuvitella :)
Tuleva kesän reissuhan siis peruuntui, kun tämä pieni pilleri-vauva päätti tulla juurikin sopivasti, että laskettu on reilu viikkoa ennen kuin oli tarkoitus lähteä.
No ei se mitään, eipä se Masakaan silloin kysellyt kun päätti meille tulla ja häät siirrettiin vuodella eteenpäin :)
Ei siis saatu sopuhintaista äkkilähtöä mihinkään lämpimään, joten ruotsin laiva kutsui :) Ja enpä olekkaan vuosiin ollut risteilemässä, tällaisella kokoonpanolla kun mentiin, en ikinä ennen :)
Ensimmäinen pieni paha mieli (ainakin hirviölle) saatiin jo terminaalissa, kun eihän nyt innokkaat risteilijät tajunneet, että tottakai ne serkkupojatkin olisivat suklaat tahtoneet, kun ne jaettiin vain risteilijöille ja kiltit pojat kun istuivat hiljaa vain ikkunalaudalla sanomatta sanaakaan, paitsi äidilleen, joka asiasta mainitsi.
Mutta semmoista sattuu, aina vaan ei voi tajuta aivan kaikkea. (toivottavasti tuliaisset kuitenkin hieman korvasi takastulomatkalla :) )
Hytiksi valikoitui kivan näköinen (mikä todellisuudessa oli seitsemän tuhatta kertaa pienenpi kuin kuvasta ymmärsin) perhehytti ja päätettiin ottaa minun pikkusisko Mömmölle kaveriksi, kun kerta hytissä oli tilaa kuudelle.
Matkasängyt pyydettiin molemmille pienille, mutta jostain syystä vain yksi saatiin, ja hyvä niin, ei se toinen sinne hyttiin olisi mahtunutkaan :)
Tuplavaunuthan toki oli mukana, kun kerta oli tarkoitus maihinkin mennä, niin nehän nyt ei mahtuneet edes ovesta sisään kasaamatta.
No ei sekään tunnelmaa latistanut :)
Masa oli aivan innoissaan muumipeikosta joka pikku-myyn kanssa laivalla pyöri :) Joka kerta piti päästä halaamaan :)
Laivan ovella oli myös venäläinen pakkasukko vastassa, eipä tiedetty matkaa varatessa, että sehän on venäläisten joulu juurikin tuolloin, joten sen kyllä huomasi matkustajista! Laivalla oli me ja venäläiset+suomenruotsalainen sählyjoukkue :)
Buffetti, mitä odotin kuin kuuta nousevaa, varsinkin jälkkäripöytää, oli, yllättäen hirviön mielestä, aika mitään sanomaton, eihän siellä ollut pitkäwiinereitä saati runebergin torttuja..no sentään hyvää suklaakakkua löytyi ja katkarapusalaatti oli loistavaa, muu oli sitten semmoista perusbuffaa. No kyllä sillä mahansa täytti, ja minun mielestä meni ensimmäinen ruokailukin suhteellisen hyvin näiden apinoiden kanssa, Ukkosen mielestä olisi voinut paremminkin mennä :)
Mutta mitäpä sitä voi noin pieniltä odottaa, että ne muka jaksaa istua kiltisti hiljaa paikallaan enemmän kuin 2sekuntia, ja nämä kyllä jaksoivat PALJON kauemmin! :)
Ensimmäisen kerran (vissiin) raivotar nosti päätään, kun tyttöjen kanssa oli sovittu tapaamisajat, ja jo toisella tapaamisella olivat myöhässä. Siellä hermoheikkona raivosin tytöille, että "Kerta vielä niin loppumatkan saavat olla hytissä!"
No ei toistunut onneksi :) Taisivat säikähtää että hullu on tosissaan :D Ja sitä kyllä olinkin.
Ilta vietettiin yökerhossa tanssien ja musiikkia kuunnellen ja kyllähän sieltä toki se yksi nyrpeä akka löytyi, joka pahalla silmällä katsoi kun pienten kanssa niin myöhään oltiin liikenteessä, ihan melkein kahteentoista asti kuitenkin oltiin :)
Tytöt kyllä nautti, kun suomenruotsalainen sählyjoukkue piiritti tyttöjä minkä kerkesi, ja herrasmiespojat tarjosivat limua ja tikkareita :)
Tästäkö se nyt, alkaa, ihan näin kevyesti, ettei yksi tai kaksi poikaa, vaan ihan koko joukkue tuon minun pienen tytön perässä?! :D
No yö meni miten meni, Masa kun nukkui meidän vieressä ja hyörimistä ja pyörimistähän tuo oli :) Aamulla sitten pirteänä syömään (kunhan jonottamiselta päästiin) ja se ruokailu olikin hieman nopeampi..Masalle yllättäen taas oikein mikään maistunut, niinkuin ei pitkään aikaa ja jätkäkään ei oikein puurosta välittänyt. Minä en edes sitä himoitsemaani pekonia kerennyt hakemaan.
Kunnialla vedettiin sekin aamupala silti ja sen jälkeen lähdettiin laittamaan kamoja kasaan, että päästiin maihin, kun laiva alkoi olla pikku hiljaa perillä.
Ja ei mitenkään yllättäen, pientä kinaa alkoi heti aamusta, kiitos helvetin hormoonit! Miksi mikään ei voi olla ikinä hyvin?!?! :(
Ukkonen käväisi Masan kanssa vielä Muumijumpassa kun aamupalan jälkeen Muumi ja pikku-Myy tulivat kutsumaan jumppaan :)
Ei sentään tarvinnut jonotella uloslähtiessä, kun hätäiset venäläiset olivat menneet jo :)
Ja yllätyshän ei myöskään ollut se, että bussia kun odotettiin, niin eipä sinne noilla tuplilla mahtunut, ei sitten mitenkään päin, kun kyydissä oli jo kolmet normit kun pysäkille saapui, joten parempi oli vaan lähteä kävelemään kohti Junibackenia, minkä olin bongannut "hyväksi" paikaksi käydä :) Meinattiin ensin metrolla mennä, mutta hitto mikä sokkelo tuo ruotsi metroverkosto onkaan, niin päätettiin sitten ihan vain kävellen suunnistää kartta kourassa perille, eihän se matka montaa kilometriä ollut :)
Sää oli sielläkin "mukavan" syksyinen ja kolea, lumesta ei tietoakaan.
Riemu repesi kun perille päästiin, jono oli sen seitsemän tuhatta kilometriä, ne kaikki hätäiset venäileiset olivat siellä!
Jos joku olisi kertonut että se on suosittu paikka, niin olisi voinut keksiä jotain muuta, mutta kun en tuommoisesta ollut ikinä kuullutkaan! :/
No käytiin sittn ensin Vasa-museossa, jos siellä olisi ollut jotain, mutta siellä taas hirviö vaan itkua tihrusti ja siitä käynnistä tulikin vain vessareissu, jonka jälkeen paineltiin takaisin Junibackeniin jonottelemaan.
Ja mukaavaa oli, vaunut piti jättää ulos varisten nokittaviksi ja vauvat sylissä sai jonotella varmaan n.20min, ennen kuin pääsi sisälle, jonka jälkeen, kun oli jo maksettu, kerrottiin, että nyt saa odotella 2 tuntia, että pääsee sinne varsinaiseen paikkaa mistä ollaan maksettu. Ja taas mamma itki, ei meinannut itkusta loppua tulla, mutta minkäs teet kun itkettää vaan. Ja eipä sekään yllättänyt, että rakkaalla Ukkosella meni silloinkin hermo :(
Löytyi sieltä sentään jonkun moinen leikkialue ja tytötkin tuntui viihtyvän ja Masa pääsi ratsastamaan Peppi Pitkätossun Pikku-Ukolla :)
No vihdoin viimein pitkän odotuksen jälkeen päästiin sinne minne oltiin menossa, jonottamaan puoleksi tunniksi, että päästiin 10 minuuttia kestävään satujunaan, jonka jälkee koko homma oli ohi! Olipas tosissaan kaiken odottamisen arvoista!! :/ Joo ei, ei todellakaan, vaikka hienosti olikin ne pikku-ukot ja kaikki muut tehty! :/
Tarkoitus oli käydä myös syömässä, mutta eihän sitä enää kerennyt muuta kuin kiiruhtaa laivalle, että ei siitäkin myöhästytä :(
Hyvä mieli oli takaisin kävelymatkallakin, nälissään olla, niin ei taas kiukuttanut sitten yhtään :/
Onneksi päästiin aika pian syömään, niin helpotti edes nälkä :)
Loppu reissu meni mukavasti kiukutellessa ja kaikilla oli NIIN mukavaa, Ukkosella varsinkin :(
Tytöilläkään ei ollut poikaseuraa, kun sählyjengi jäi ruotsiin turnaukseen.
Oli sekin ilta siitäkin huolimatta ihan kiva, vaikka loppujen lopuksi sain jäädä yksin kahvini juomaan, kun Ukkonen lähti pienten kanssa hyttiin, ei jaksanut katsella kiukuttelijaa :/
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja paljon varmaan tästä unohtanut. Yö meni taas minten meni, ja tyttöjen oli pakko saada nukkua samassa sängyssä, ihme ettei tippunut muuta kuin peitto kerran :)
Aamupalakin meni ihan kivasti ja anoppi ja appiukko olivat terminaalilla odottamassa, kun auto oli niillä hoidossa.
Muisti Ukkonen reissun aikana myös mielenvikaiseksi "kehua" minua ja sanoi myös että hyvä ettei etelään sittenkään päästy lähtemään. Sen verran ihanaa seuraa olen :/
Minkäs teet..mutta ehkäpä nämä nyt on viimeiset raskaushormoonit tähän elämään minulla?
Heitettiin siis anoppi ja appi kotiin ja Essi sen jälkeen, ja saatiin siitäkin vielä hieman paskan makua suuhun, kun kiitos oli se että, mainittiin vielä, että hieman epäreilua että siskoni otin mukaan, mutta veljenpoikia ei kutsuttu :/ Koita siinä sitten järjestää edes jollekkin jotain kivaa, kun aina joku on pettynyt :( Oli tuossakin apinalaumassa jo ihan tarpeeksi tekemistä.
Olkoon Ukkonen mitä mieltä tahansa, niin itse ainakin kaikesta huolimatta nautin matkasta, vaikka en muistakkaan koska viimeksi olisin noin paljon itkenyt :)
Juhannukseenkin on enää 22viikkoa 4päivää, ja nyt se talvi sitten päätti vihdoin viimein tännekkin tulla toissapäivänä ja tänään ulkona -11 astetta :)
Laivallemeno kuvasta saatiin vielä pari erilaista kuvaa, törkeää rahastusta, mutta eipä sitä koko matkakassaa tullut käytettyä, niin tuhlattiin sitten vähän kuviin :)
Tuleva kesän reissuhan siis peruuntui, kun tämä pieni pilleri-vauva päätti tulla juurikin sopivasti, että laskettu on reilu viikkoa ennen kuin oli tarkoitus lähteä.
No ei se mitään, eipä se Masakaan silloin kysellyt kun päätti meille tulla ja häät siirrettiin vuodella eteenpäin :)
Ei siis saatu sopuhintaista äkkilähtöä mihinkään lämpimään, joten ruotsin laiva kutsui :) Ja enpä olekkaan vuosiin ollut risteilemässä, tällaisella kokoonpanolla kun mentiin, en ikinä ennen :)
Ensimmäinen pieni paha mieli (ainakin hirviölle) saatiin jo terminaalissa, kun eihän nyt innokkaat risteilijät tajunneet, että tottakai ne serkkupojatkin olisivat suklaat tahtoneet, kun ne jaettiin vain risteilijöille ja kiltit pojat kun istuivat hiljaa vain ikkunalaudalla sanomatta sanaakaan, paitsi äidilleen, joka asiasta mainitsi.
Mutta semmoista sattuu, aina vaan ei voi tajuta aivan kaikkea. (toivottavasti tuliaisset kuitenkin hieman korvasi takastulomatkalla :) )
Hytiksi valikoitui kivan näköinen (mikä todellisuudessa oli seitsemän tuhatta kertaa pienenpi kuin kuvasta ymmärsin) perhehytti ja päätettiin ottaa minun pikkusisko Mömmölle kaveriksi, kun kerta hytissä oli tilaa kuudelle.
Matkasängyt pyydettiin molemmille pienille, mutta jostain syystä vain yksi saatiin, ja hyvä niin, ei se toinen sinne hyttiin olisi mahtunutkaan :)
Tuplavaunuthan toki oli mukana, kun kerta oli tarkoitus maihinkin mennä, niin nehän nyt ei mahtuneet edes ovesta sisään kasaamatta.
No ei sekään tunnelmaa latistanut :)
Masa oli aivan innoissaan muumipeikosta joka pikku-myyn kanssa laivalla pyöri :) Joka kerta piti päästä halaamaan :)
Laivan ovella oli myös venäläinen pakkasukko vastassa, eipä tiedetty matkaa varatessa, että sehän on venäläisten joulu juurikin tuolloin, joten sen kyllä huomasi matkustajista! Laivalla oli me ja venäläiset+suomenruotsalainen sählyjoukkue :)
Buffetti, mitä odotin kuin kuuta nousevaa, varsinkin jälkkäripöytää, oli, yllättäen hirviön mielestä, aika mitään sanomaton, eihän siellä ollut pitkäwiinereitä saati runebergin torttuja..no sentään hyvää suklaakakkua löytyi ja katkarapusalaatti oli loistavaa, muu oli sitten semmoista perusbuffaa. No kyllä sillä mahansa täytti, ja minun mielestä meni ensimmäinen ruokailukin suhteellisen hyvin näiden apinoiden kanssa, Ukkosen mielestä olisi voinut paremminkin mennä :)
Mutta mitäpä sitä voi noin pieniltä odottaa, että ne muka jaksaa istua kiltisti hiljaa paikallaan enemmän kuin 2sekuntia, ja nämä kyllä jaksoivat PALJON kauemmin! :)
Ensimmäisen kerran (vissiin) raivotar nosti päätään, kun tyttöjen kanssa oli sovittu tapaamisajat, ja jo toisella tapaamisella olivat myöhässä. Siellä hermoheikkona raivosin tytöille, että "Kerta vielä niin loppumatkan saavat olla hytissä!"
No ei toistunut onneksi :) Taisivat säikähtää että hullu on tosissaan :D Ja sitä kyllä olinkin.
Ilta vietettiin yökerhossa tanssien ja musiikkia kuunnellen ja kyllähän sieltä toki se yksi nyrpeä akka löytyi, joka pahalla silmällä katsoi kun pienten kanssa niin myöhään oltiin liikenteessä, ihan melkein kahteentoista asti kuitenkin oltiin :)
Tytöt kyllä nautti, kun suomenruotsalainen sählyjoukkue piiritti tyttöjä minkä kerkesi, ja herrasmiespojat tarjosivat limua ja tikkareita :)
Tästäkö se nyt, alkaa, ihan näin kevyesti, ettei yksi tai kaksi poikaa, vaan ihan koko joukkue tuon minun pienen tytön perässä?! :D
No yö meni miten meni, Masa kun nukkui meidän vieressä ja hyörimistä ja pyörimistähän tuo oli :) Aamulla sitten pirteänä syömään (kunhan jonottamiselta päästiin) ja se ruokailu olikin hieman nopeampi..Masalle yllättäen taas oikein mikään maistunut, niinkuin ei pitkään aikaa ja jätkäkään ei oikein puurosta välittänyt. Minä en edes sitä himoitsemaani pekonia kerennyt hakemaan.
Kunnialla vedettiin sekin aamupala silti ja sen jälkeen lähdettiin laittamaan kamoja kasaan, että päästiin maihin, kun laiva alkoi olla pikku hiljaa perillä.
Ja ei mitenkään yllättäen, pientä kinaa alkoi heti aamusta, kiitos helvetin hormoonit! Miksi mikään ei voi olla ikinä hyvin?!?! :(
Ukkonen käväisi Masan kanssa vielä Muumijumpassa kun aamupalan jälkeen Muumi ja pikku-Myy tulivat kutsumaan jumppaan :)
Ei sentään tarvinnut jonotella uloslähtiessä, kun hätäiset venäläiset olivat menneet jo :)
Ja yllätyshän ei myöskään ollut se, että bussia kun odotettiin, niin eipä sinne noilla tuplilla mahtunut, ei sitten mitenkään päin, kun kyydissä oli jo kolmet normit kun pysäkille saapui, joten parempi oli vaan lähteä kävelemään kohti Junibackenia, minkä olin bongannut "hyväksi" paikaksi käydä :) Meinattiin ensin metrolla mennä, mutta hitto mikä sokkelo tuo ruotsi metroverkosto onkaan, niin päätettiin sitten ihan vain kävellen suunnistää kartta kourassa perille, eihän se matka montaa kilometriä ollut :)
Sää oli sielläkin "mukavan" syksyinen ja kolea, lumesta ei tietoakaan.
Riemu repesi kun perille päästiin, jono oli sen seitsemän tuhatta kilometriä, ne kaikki hätäiset venäileiset olivat siellä!
Jos joku olisi kertonut että se on suosittu paikka, niin olisi voinut keksiä jotain muuta, mutta kun en tuommoisesta ollut ikinä kuullutkaan! :/
No käytiin sittn ensin Vasa-museossa, jos siellä olisi ollut jotain, mutta siellä taas hirviö vaan itkua tihrusti ja siitä käynnistä tulikin vain vessareissu, jonka jälkeen paineltiin takaisin Junibackeniin jonottelemaan.
Ja mukaavaa oli, vaunut piti jättää ulos varisten nokittaviksi ja vauvat sylissä sai jonotella varmaan n.20min, ennen kuin pääsi sisälle, jonka jälkeen, kun oli jo maksettu, kerrottiin, että nyt saa odotella 2 tuntia, että pääsee sinne varsinaiseen paikkaa mistä ollaan maksettu. Ja taas mamma itki, ei meinannut itkusta loppua tulla, mutta minkäs teet kun itkettää vaan. Ja eipä sekään yllättänyt, että rakkaalla Ukkosella meni silloinkin hermo :(
Löytyi sieltä sentään jonkun moinen leikkialue ja tytötkin tuntui viihtyvän ja Masa pääsi ratsastamaan Peppi Pitkätossun Pikku-Ukolla :)
Kuvasta näkee kuinka kivaa oli :D
Tarkoitus oli käydä myös syömässä, mutta eihän sitä enää kerennyt muuta kuin kiiruhtaa laivalle, että ei siitäkin myöhästytä :(
Hyvä mieli oli takaisin kävelymatkallakin, nälissään olla, niin ei taas kiukuttanut sitten yhtään :/
Onneksi päästiin aika pian syömään, niin helpotti edes nälkä :)
Loppu reissu meni mukavasti kiukutellessa ja kaikilla oli NIIN mukavaa, Ukkosella varsinkin :(
Tytöilläkään ei ollut poikaseuraa, kun sählyjengi jäi ruotsiin turnaukseen.
Oli sekin ilta siitäkin huolimatta ihan kiva, vaikka loppujen lopuksi sain jäädä yksin kahvini juomaan, kun Ukkonen lähti pienten kanssa hyttiin, ei jaksanut katsella kiukuttelijaa :/
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja paljon varmaan tästä unohtanut. Yö meni taas minten meni, ja tyttöjen oli pakko saada nukkua samassa sängyssä, ihme ettei tippunut muuta kuin peitto kerran :)
Aamupalakin meni ihan kivasti ja anoppi ja appiukko olivat terminaalilla odottamassa, kun auto oli niillä hoidossa.
Muisti Ukkonen reissun aikana myös mielenvikaiseksi "kehua" minua ja sanoi myös että hyvä ettei etelään sittenkään päästy lähtemään. Sen verran ihanaa seuraa olen :/
Minkäs teet..mutta ehkäpä nämä nyt on viimeiset raskaushormoonit tähän elämään minulla?
Heitettiin siis anoppi ja appi kotiin ja Essi sen jälkeen, ja saatiin siitäkin vielä hieman paskan makua suuhun, kun kiitos oli se että, mainittiin vielä, että hieman epäreilua että siskoni otin mukaan, mutta veljenpoikia ei kutsuttu :/ Koita siinä sitten järjestää edes jollekkin jotain kivaa, kun aina joku on pettynyt :( Oli tuossakin apinalaumassa jo ihan tarpeeksi tekemistä.
Olkoon Ukkonen mitä mieltä tahansa, niin itse ainakin kaikesta huolimatta nautin matkasta, vaikka en muistakkaan koska viimeksi olisin noin paljon itkenyt :)
Juhannukseenkin on enää 22viikkoa 4päivää, ja nyt se talvi sitten päätti vihdoin viimein tännekkin tulla toissapäivänä ja tänään ulkona -11 astetta :)
Laivallemeno kuvasta saatiin vielä pari erilaista kuvaa, törkeää rahastusta, mutta eipä sitä koko matkakassaa tullut käytettyä, niin tuhlattiin sitten vähän kuviin :)
torstai 9. tammikuuta 2014
Joulu ja Uusivuosi
Joulu siis vierähti ja uusi vuosi myös.
Vaikka kuvittelin viimeiseen asti, että ei lumeton joulu fiilistä vie, niin kyllä se nyt kuitenkin hieman sitä latisti.
Olihan meillä toki kuuset ja koristeet, kinkut ja kaikki, mutta silti..olisi sitä luntakin saanut edes hieman olla.
Aatto vietettiin anoppilassa ja toki kävi myös pukkikin :) Masa sitä hieman pelkäsi, toisin kuin serkkupoika joka reippaasti kiipesi syliin lahjoja jakamaan :)
Ruoat olivat oikein maittavia, vaikka en ( jo totuttuun tapaan ) punaviiniä ja mätiä voinutkaan nauttia :)
Myös minun mummi oli joulua viettämässä meidän kanssa. Kaikin puolin oli ihana joulu ihan ilman sitä luntakin.
Alexander sai lahjaksi mamman kovasti toivoman lattiapalapelin :) (joka näin myöhemmin on osoittautunut ehkä hieman rasittavaksikin, kun Masa kun nyt on opetellut nukkumaan isojen tyttöjen sängyssä, niin iltaisin käy sitten aina purkamassa koko palapelin, ja aamu alkaa mammalla sitä kasatessa :D ) No onpahan ohjelmaa :)
Masa sai hienot Brion punaiset nukenvaunut, jotka ei sitte olleetkaan niin mieleiset, sinne kun ei pääse kiipeämään kyytiin :)
Mömmöhän siis sai jo synttärilahjaksi sen kaikkein mieluisimman, eli kosketusnäyttöpuhelimen, joka on jo kestänyt pidempään kuin edellinen, mikä oli ehjä kunnioitettavat 6½ päivää :)
Mammapa saikin mieluisen lahjan, sen runebergin-torttu vuoan, mitä kovasti toivoin, ja vielä kaiken kukkuraksi tuli lahjakortti Confettiin, että pääse mamma leipurien taivaaseen shoppailemaan :) .
Ukkonen sai toivomansa isomman työkalupakin ja ruuvimeisselin, missä vaihtopäät, kun muuton yhteydessä vanha hukkasi ja moneen otteeseen sitä kironnut :D
Taisi kaikki saada aika mieluisia lahjoja ja jotenkin tänä vuonna se hirmuinen stressi lahjojen hankkimisestakin oli poissa, kun sen verta vähemmän niitä tuli hankittua, ja Mömmöllekkin löytyi kaikkea pientä kivaa aina kauppareissuilla, niin ei sen kummemmin tarvinnut päätä vaivata :)
Jatkossa lisää stressittömiä jouluja, niin mamma kiittää! :D Tosin ensi jouluhan on taas meidän järjestettävänä vissiin, niin se nyt taas luo omat paineensa, mutta ei oteta stressiä! :D
Uusi vuosi meni ystävien mökillä, jonne lähdettiin siis pari päivää suunniteltua myöhemmin hormoonihirviön raivon puuskien takia :) Nyt jo naurattaa, mutta silloin oli kyllä ilo alimmillaan.
No jos jotain hyvää oli siinä sunnuntaissa kun piti lähteä, oli, oli kun Ukkonen lähti hieman hermojaan tuulettamaan ja minä jäin kotiin, sain ommeltua keittiön ja olohuoneen verhot ja jopa ripustettuakin ne :)
Lähti siis viimeisetkin joulun rippeet kun koristeet oli jo kerätty pois ja vain kuusi jäi tyhjänä paikalleen odottamaan kasausta.
Ystävien kanssa nautittiin hyvä päivällinen ja paukuteltiinpa hieman rakettejakin ja tottakai se hirviö sielläkin oli, mutta vain hetkittäin, vaikka Ukkosen mielestä sekin taisi olla liikaa.. (mikäpä ei olisi, vaikka luulisi tottuneen jo, kun vuositolkulla joutunut hirviötä katsomaan) (Onneksi en ainut kiukuttelija kuitenkaan ollut :D )
Tiistaista torstaihin siis viihdyttiin siellä ja pakko myöntää, mutta eipä sitä uudenvuoden fiilistäkään ollut, kun ei ollut lunta :/
Jotenkin toivon, että kun mennään jo niin pitkällä tammikuussa, niin saisi jäädä tällä kertaa talvi tulematta, kun ei kerta vieläkään ole suvainnut saapua.
Vaikka kuvittelin viimeiseen asti, että ei lumeton joulu fiilistä vie, niin kyllä se nyt kuitenkin hieman sitä latisti.
Olihan meillä toki kuuset ja koristeet, kinkut ja kaikki, mutta silti..olisi sitä luntakin saanut edes hieman olla.
Aatto vietettiin anoppilassa ja toki kävi myös pukkikin :) Masa sitä hieman pelkäsi, toisin kuin serkkupoika joka reippaasti kiipesi syliin lahjoja jakamaan :)
Ruoat olivat oikein maittavia, vaikka en ( jo totuttuun tapaan ) punaviiniä ja mätiä voinutkaan nauttia :)
Myös minun mummi oli joulua viettämässä meidän kanssa. Kaikin puolin oli ihana joulu ihan ilman sitä luntakin.
Alexander sai lahjaksi mamman kovasti toivoman lattiapalapelin :) (joka näin myöhemmin on osoittautunut ehkä hieman rasittavaksikin, kun Masa kun nyt on opetellut nukkumaan isojen tyttöjen sängyssä, niin iltaisin käy sitten aina purkamassa koko palapelin, ja aamu alkaa mammalla sitä kasatessa :D ) No onpahan ohjelmaa :)
Masa sai hienot Brion punaiset nukenvaunut, jotka ei sitte olleetkaan niin mieleiset, sinne kun ei pääse kiipeämään kyytiin :)
Mömmöhän siis sai jo synttärilahjaksi sen kaikkein mieluisimman, eli kosketusnäyttöpuhelimen, joka on jo kestänyt pidempään kuin edellinen, mikä oli ehjä kunnioitettavat 6½ päivää :)
Mammapa saikin mieluisen lahjan, sen runebergin-torttu vuoan, mitä kovasti toivoin, ja vielä kaiken kukkuraksi tuli lahjakortti Confettiin, että pääse mamma leipurien taivaaseen shoppailemaan :) .
Ukkonen sai toivomansa isomman työkalupakin ja ruuvimeisselin, missä vaihtopäät, kun muuton yhteydessä vanha hukkasi ja moneen otteeseen sitä kironnut :D
Taisi kaikki saada aika mieluisia lahjoja ja jotenkin tänä vuonna se hirmuinen stressi lahjojen hankkimisestakin oli poissa, kun sen verta vähemmän niitä tuli hankittua, ja Mömmöllekkin löytyi kaikkea pientä kivaa aina kauppareissuilla, niin ei sen kummemmin tarvinnut päätä vaivata :)
Jatkossa lisää stressittömiä jouluja, niin mamma kiittää! :D Tosin ensi jouluhan on taas meidän järjestettävänä vissiin, niin se nyt taas luo omat paineensa, mutta ei oteta stressiä! :D
Uusi vuosi meni ystävien mökillä, jonne lähdettiin siis pari päivää suunniteltua myöhemmin hormoonihirviön raivon puuskien takia :) Nyt jo naurattaa, mutta silloin oli kyllä ilo alimmillaan.
No jos jotain hyvää oli siinä sunnuntaissa kun piti lähteä, oli, oli kun Ukkonen lähti hieman hermojaan tuulettamaan ja minä jäin kotiin, sain ommeltua keittiön ja olohuoneen verhot ja jopa ripustettuakin ne :)
Lähti siis viimeisetkin joulun rippeet kun koristeet oli jo kerätty pois ja vain kuusi jäi tyhjänä paikalleen odottamaan kasausta.
Ystävien kanssa nautittiin hyvä päivällinen ja paukuteltiinpa hieman rakettejakin ja tottakai se hirviö sielläkin oli, mutta vain hetkittäin, vaikka Ukkosen mielestä sekin taisi olla liikaa.. (mikäpä ei olisi, vaikka luulisi tottuneen jo, kun vuositolkulla joutunut hirviötä katsomaan) (Onneksi en ainut kiukuttelija kuitenkaan ollut :D )
Tiistaista torstaihin siis viihdyttiin siellä ja pakko myöntää, mutta eipä sitä uudenvuoden fiilistäkään ollut, kun ei ollut lunta :/
Jotenkin toivon, että kun mennään jo niin pitkällä tammikuussa, niin saisi jäädä tällä kertaa talvi tulematta, kun ei kerta vieläkään ole suvainnut saapua.
torstai 26. joulukuuta 2013
Hirviö on saapunut!
Maanantaina se siis tuli, hormoonihirviö, jonka olen kaikin keinoin koittanut pitää loitolla, tai ainakin hiljaisena. Se on niin väärin Ukkosta kohtaan,että se on kyläillyt meillän nyt loppuvuodesta 2010 saakka, eikä loppua näy vieläkään.
Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän se "piristää" meidän arkea, mutta maanantaina se veti kyllä överit!
Tällä hetkellä maustekurjut on sen heikko kohta. Ja niitä, siis juurikin niitä oikeita ei ole, on yrjö kylässä ja hormoonihirviö nostaa päätään.
Nin kävi siis maanantaina, kun pyysin Ukkosta tuomaan kurkkuja kaupasta. Ihana rakas mieheni ei selvästikkään tienny, kuinka tarkkaa se on, mitä sieltä pitää tuoda, vaan toi aivan väärän purkin. (vaikka kome kertaa olen kertonut mitä kurkkuja pitää olla, ja pitäisihän se huomata jo roskakaapista, kun se on täynnä tyhjiä peltisiä kurkkupurkkeja, kaikki samanlaisia)
Tällä kertaa kurkut sentään oli kokonaisia, toisin kuin ensimmäisellä kerralla kun aikaa sitten pyysin miestä tuomaan, niin toi siivutettuja kurkkuja. Silloin sentään osasin olla hiljaa kuitenkin :) Toisella kertaa kun pyysin tuomaan kurkkuja, se rakas kultaseni unohti koko kurkut, ja silläkin kerralla osasin olla hiljaa!
Mutta nyt kolmannella kerralla.. hetken aikaa hillitsin itseni ja söin pari kurkkua oksettavaan oloon, mutta kun ne kerta oli vääriä, niin jo se ajatus sai kurkut maistumaan pahoilta, tai ainakin vääriltä, ja loppujen lopuksi kun itkua vääntäen syötin pikkumiestä keittiössä raivoten, Ukkonen tuli siihen hieman jo hermostuen ihmettelemään, että mitä nyt taas itken, niin sitten se oli menoa, kun huusin rakkaalleni, että jos ei osaa oikeita kurkkuja ostaa, niin ei tarvitse sitten mitään tuoda.
No Ukkonen sitten nappasi kurkkupurkin (sen väärän) kaapista ja paiskasi roskiin (tosin jätti sen purkin sitten kuitenkin tiskipöydälle, kun huusin ettei tartte typerä kuitenkaan olla, että kyllä nekin voi syödä (miksihän en sitten voinut olla vaan hiljaa ja syönyt niitä?!) ) ja lähti ovet paukkuen.
Näin jälkeen päin naurattaa, mutta sillä hetkellä ei kyllä ollut hymy herkässä kenelläkään. Esikoinenkin taisi hieman ihmeissään olla, kun kysyi että mistä riidellään ja kerroin että maustekurkuista :)
Aattona anoppi kertoi joulupöydässä, ettei laittanut kurkkuja ollenkaan pöytään, kun oli kuullut tästä pienestä välikohtauksesta, ja ajatteli että nekin kurkut heillä on kuitenkin vääriä :D
No mutta enhän minä nyt sen takia olisi hermostunut! Saahan kaikki laittaa pöytäänsä mitä lystää, mutta minä kun olin tilannut kotiin aivan tiettyjä kurkkuja, niin toki olin "oikeutettu" raivoamaan silloin :D
Mutta hyvin meni aatto ilman kurkkujakin :)
Taitaa tämä hirviö alkaa olla vähän meihinkin kyllästynyt, kun tuntuu tulevan joka raskaudessa hieman pahempana takaisin, ihan niinkuin pahoinvointikin :D
Siitäkään huolimatta en lupaa että ensi jouluna minäkin sitten saan punaviiniä :D
Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän se "piristää" meidän arkea, mutta maanantaina se veti kyllä överit!
Tällä hetkellä maustekurjut on sen heikko kohta. Ja niitä, siis juurikin niitä oikeita ei ole, on yrjö kylässä ja hormoonihirviö nostaa päätään.
Nin kävi siis maanantaina, kun pyysin Ukkosta tuomaan kurkkuja kaupasta. Ihana rakas mieheni ei selvästikkään tienny, kuinka tarkkaa se on, mitä sieltä pitää tuoda, vaan toi aivan väärän purkin. (vaikka kome kertaa olen kertonut mitä kurkkuja pitää olla, ja pitäisihän se huomata jo roskakaapista, kun se on täynnä tyhjiä peltisiä kurkkupurkkeja, kaikki samanlaisia)
Tällä kertaa kurkut sentään oli kokonaisia, toisin kuin ensimmäisellä kerralla kun aikaa sitten pyysin miestä tuomaan, niin toi siivutettuja kurkkuja. Silloin sentään osasin olla hiljaa kuitenkin :) Toisella kertaa kun pyysin tuomaan kurkkuja, se rakas kultaseni unohti koko kurkut, ja silläkin kerralla osasin olla hiljaa!
Mutta nyt kolmannella kerralla.. hetken aikaa hillitsin itseni ja söin pari kurkkua oksettavaan oloon, mutta kun ne kerta oli vääriä, niin jo se ajatus sai kurkut maistumaan pahoilta, tai ainakin vääriltä, ja loppujen lopuksi kun itkua vääntäen syötin pikkumiestä keittiössä raivoten, Ukkonen tuli siihen hieman jo hermostuen ihmettelemään, että mitä nyt taas itken, niin sitten se oli menoa, kun huusin rakkaalleni, että jos ei osaa oikeita kurkkuja ostaa, niin ei tarvitse sitten mitään tuoda.
No Ukkonen sitten nappasi kurkkupurkin (sen väärän) kaapista ja paiskasi roskiin (tosin jätti sen purkin sitten kuitenkin tiskipöydälle, kun huusin ettei tartte typerä kuitenkaan olla, että kyllä nekin voi syödä (miksihän en sitten voinut olla vaan hiljaa ja syönyt niitä?!) ) ja lähti ovet paukkuen.
Näitä siis sain..
Mutta näitä piti saada :)
Aattona anoppi kertoi joulupöydässä, ettei laittanut kurkkuja ollenkaan pöytään, kun oli kuullut tästä pienestä välikohtauksesta, ja ajatteli että nekin kurkut heillä on kuitenkin vääriä :D
No mutta enhän minä nyt sen takia olisi hermostunut! Saahan kaikki laittaa pöytäänsä mitä lystää, mutta minä kun olin tilannut kotiin aivan tiettyjä kurkkuja, niin toki olin "oikeutettu" raivoamaan silloin :D
Mutta hyvin meni aatto ilman kurkkujakin :)
Taitaa tämä hirviö alkaa olla vähän meihinkin kyllästynyt, kun tuntuu tulevan joka raskaudessa hieman pahempana takaisin, ihan niinkuin pahoinvointikin :D
Siitäkään huolimatta en lupaa että ensi jouluna minäkin sitten saan punaviiniä :D
perjantai 20. joulukuuta 2013
Synttäreitä ja sokerirasitusta
Viime viikon lauantaina esikoinen vietti syntymäpäiviää, ensimmäistä kertaa sai juhlia kavereiden kanssa niin, ettei mamma ole jaloissa pyörimässä :)
Löytyi pinjatat ja kaikki ja oli kuulemma kivat juhlat :) Sehän se on pääasia :)
Ukkonen poistui siksi ajaksi töihin ja minä painelin pienten kanssa vaaria häiriköimään.
Vieläkin oli vaari vähän puulla päähän lyöty, että taas tulee vauva :D
Vaimonsa taas oli jo aiemmin hieman epäillytkin, mutta ei ollut kehdannut kysyä, koska olisihan nämä "muodot" saattaneet johtua vielä edellisestä synnytyksestä.
Kerroinpa heillekkin, mikä keskustelu käytiin mummini 85-vuotis syntymäpäivillä, silloin kun viikkoja oli vasta sen reilu 5.
Mummin hyvä ystävä kysyi että "Joko olet päässyt kiloista eroon?" Minä siihen että "Anteeksi mitä?" Ja keskustelut jatkui näin:
Y: "Raskauskiloista."
M: "Joo, kaikki on lähtenyt."
Y: "Aijaa, no kyllähän sitä vähän tohon mahalle jää, mutta onneksi sulla on nyt aikaa laihduttaa, kun et heti ole tekemässä lisää lapsia, vaan kasvatat nämä nyt isoiksi."
Ei muuten ollut kaukana etten tokaissut että "Nyt on kuule vähän liian myöhäistä kun uusi on jo tulossa!" Osasin pitää suuni kiinni :D
Kyllä osaavat olla asiallisia nuo vanhemmat ihmiset :/ Kerroinpa tämän saman myös mummilleni viime sunnuntaina (sen jälkeen kun olin kertonut, että hänestä tulee taas kerran isomummi :D ) kun tulivat synttäreitä juhlimaan, ja voin olla aika varma, että tämä ystävä tulee kuulemaan tästä :D
Sunnuntaina vietettiin sukulaissynttäreitä siis. No sankarihan ei vieraista sen kummemmin välittänyt, vaan pysytteli omassa huoneessa nuorimman tätinsä kanssa kännyköitä näpläten.
Minä näppäränä tyttönä pyöräytin taas suussa sulavat juustokakut, kaksi kappaletta, että anopille ja veljenpojalle oli oma pienempi, kun noita ruoka-aina vammaisia ovat :)
Tämän kummoisempia tarjoomuksia en tällä kertaa vaivautunut vääntämään, mutta hyvin ne nämäkin kelpasi :)
Maanantaina käytiin sitten nappaamassa passikuvat lapsille, että päästäisiin edes johonkin reissuun, kun se ensi kesän reissu nyt peruuntui.
Esikoisesta ja jätkästä kuvat onnistui oikein hyvin, mutta Masa ei oikein tykkää valokuvaamisesta, ja sen kyllä huomasi :D Tässä paras kuva :D
No onneksi kelpasi tuo kuva kun keskiviikkona oli sitten Keravan kyttikselle aika varattuna, että saatiin passit kaikille paitsi Ukkoselle, siltä kun se jo löytyy. Ja sainpa vihdoin viimein tilattua itselleni uuden ajokortinkin :) Vanha kun oli melkein poikki ja siitä tuli huomautus jo jokunen vuosi sitten, ja olihan se viellä vanhalla nimelläkin :D
Halpaa lystiä, vain 250€ passit ja ajokortti! :/
Samalla tuli tehtyä hieman jouluostoksia, ja Masalle tuleekin hienot uudet punaiset nuken vaunut ja jätkä saa sen mamman kauan himoitseman lattiapalapelin :)
Eilen aamulla oli sitten se kovasti "odotettu" sokerirastus, ja senkin pääsin Keravalle hoitamaan, kun täältä omalta terveyskeskukselta aikoja löytynyt.
Ihana naapuri tuli taas poikansa kanssa apinoita vahtimaan ja minä pirteänä lähdin yrjö kurkussa pilkko pimeässä mersu-bussilla etsimään oikeaa osoitetta :) Ja kappas, olin perillä minuuttia aikasemmin kun aika oli varattu, ja ei tarvinnut edes odotella! :)
Ja ai että se litku oli herkullista, kuin jääkylmää vadelmamehua! Olisin voinut ottaa muutaman mukillisen enemmänkin. Ja se helpotti myös oloa, niin sujui se 2 tuntia mukavasti Vauva-lehteä lueskellessa :) Helppo nakki siis tälläkin kertaa, vaikka pelkäsin kyllä vähän muuta, kun aikasemmin rasitus on ollut aina silloin rv 26 noin suunnilleen ja silloin ei mitään oksetusoloja muuten ole ollut.
Ja pisteet taas kerran meidän neuvolalle! Vaikka se täti hieman pöhelö onkin, niin kyllä se vaan hommansa hyvin hoitaa! Jo eilen päivällä tuli soitto, että taas on arvot hieman ketuillaan ja pitäisi lähteä mittaria noutamaan.
Paastoarvo oli siis taas hieman yläkanttiin, 5,8, kun raja on 5,3.
No sanoin että mittari löytyy jo, niin täti meni hieman hämilleen, eikä tiennyt että miten päin olisi, ja lähti sitten kysymään, että onko ok jos mittaan vanhalla mittarillani, mikä toimii, olin aamulla juuri testannut. Se sitten onneksi sopi, eipä nimittäin olisi ollut tänään aikaa mittaria lähteä hakemaan, kun tänään uusi yritys rokotetutkimuskeskuksessa, kun nyt on luvat molemmille lapsille :)
No mittaamisen aloitan vasta joulun jälkeen, niin ei nyt jouluruokailuja tarvitse murehtia :)
Eipä tuo mittaaminen enää niin hirveää ole, kun sitä sen verran tuli jo viime odotuksessa tehtyä :) Ja kun muutenkin ollut puhe, että joulun jälkee saa sitten herkut jäädä kauppaan, niin ehkä sitä saa arvot pidettyä jotenkin kurissa :)
Tänään pyörähti siis jo viidestoista viikko käyntiin, eli rv 14+0 ja juhannukseen on enää 26 viikkoa, eikä vieläkään talvesta tietoakaan! :)
Musta joulu tiedossa todennäköisesti, mutta ei anneta sen masentaa :)
Löytyi pinjatat ja kaikki ja oli kuulemma kivat juhlat :) Sehän se on pääasia :)
Ukkonen poistui siksi ajaksi töihin ja minä painelin pienten kanssa vaaria häiriköimään.
Vieläkin oli vaari vähän puulla päähän lyöty, että taas tulee vauva :D
Vaimonsa taas oli jo aiemmin hieman epäillytkin, mutta ei ollut kehdannut kysyä, koska olisihan nämä "muodot" saattaneet johtua vielä edellisestä synnytyksestä.
Kerroinpa heillekkin, mikä keskustelu käytiin mummini 85-vuotis syntymäpäivillä, silloin kun viikkoja oli vasta sen reilu 5.
Mummin hyvä ystävä kysyi että "Joko olet päässyt kiloista eroon?" Minä siihen että "Anteeksi mitä?" Ja keskustelut jatkui näin:
Y: "Raskauskiloista."
M: "Joo, kaikki on lähtenyt."
Y: "Aijaa, no kyllähän sitä vähän tohon mahalle jää, mutta onneksi sulla on nyt aikaa laihduttaa, kun et heti ole tekemässä lisää lapsia, vaan kasvatat nämä nyt isoiksi."
Ei muuten ollut kaukana etten tokaissut että "Nyt on kuule vähän liian myöhäistä kun uusi on jo tulossa!" Osasin pitää suuni kiinni :D
Kyllä osaavat olla asiallisia nuo vanhemmat ihmiset :/ Kerroinpa tämän saman myös mummilleni viime sunnuntaina (sen jälkeen kun olin kertonut, että hänestä tulee taas kerran isomummi :D ) kun tulivat synttäreitä juhlimaan, ja voin olla aika varma, että tämä ystävä tulee kuulemaan tästä :D
Sunnuntaina vietettiin sukulaissynttäreitä siis. No sankarihan ei vieraista sen kummemmin välittänyt, vaan pysytteli omassa huoneessa nuorimman tätinsä kanssa kännyköitä näpläten.
Minä näppäränä tyttönä pyöräytin taas suussa sulavat juustokakut, kaksi kappaletta, että anopille ja veljenpojalle oli oma pienempi, kun noita ruoka-aina vammaisia ovat :)
Tämän kummoisempia tarjoomuksia en tällä kertaa vaivautunut vääntämään, mutta hyvin ne nämäkin kelpasi :)
Maanantaina käytiin sitten nappaamassa passikuvat lapsille, että päästäisiin edes johonkin reissuun, kun se ensi kesän reissu nyt peruuntui.
Esikoisesta ja jätkästä kuvat onnistui oikein hyvin, mutta Masa ei oikein tykkää valokuvaamisesta, ja sen kyllä huomasi :D Tässä paras kuva :D
No onneksi kelpasi tuo kuva kun keskiviikkona oli sitten Keravan kyttikselle aika varattuna, että saatiin passit kaikille paitsi Ukkoselle, siltä kun se jo löytyy. Ja sainpa vihdoin viimein tilattua itselleni uuden ajokortinkin :) Vanha kun oli melkein poikki ja siitä tuli huomautus jo jokunen vuosi sitten, ja olihan se viellä vanhalla nimelläkin :D
Halpaa lystiä, vain 250€ passit ja ajokortti! :/
Samalla tuli tehtyä hieman jouluostoksia, ja Masalle tuleekin hienot uudet punaiset nuken vaunut ja jätkä saa sen mamman kauan himoitseman lattiapalapelin :)
Eilen aamulla oli sitten se kovasti "odotettu" sokerirastus, ja senkin pääsin Keravalle hoitamaan, kun täältä omalta terveyskeskukselta aikoja löytynyt.
Ihana naapuri tuli taas poikansa kanssa apinoita vahtimaan ja minä pirteänä lähdin yrjö kurkussa pilkko pimeässä mersu-bussilla etsimään oikeaa osoitetta :) Ja kappas, olin perillä minuuttia aikasemmin kun aika oli varattu, ja ei tarvinnut edes odotella! :)
Ja ai että se litku oli herkullista, kuin jääkylmää vadelmamehua! Olisin voinut ottaa muutaman mukillisen enemmänkin. Ja se helpotti myös oloa, niin sujui se 2 tuntia mukavasti Vauva-lehteä lueskellessa :) Helppo nakki siis tälläkin kertaa, vaikka pelkäsin kyllä vähän muuta, kun aikasemmin rasitus on ollut aina silloin rv 26 noin suunnilleen ja silloin ei mitään oksetusoloja muuten ole ollut.
Ja pisteet taas kerran meidän neuvolalle! Vaikka se täti hieman pöhelö onkin, niin kyllä se vaan hommansa hyvin hoitaa! Jo eilen päivällä tuli soitto, että taas on arvot hieman ketuillaan ja pitäisi lähteä mittaria noutamaan.
Paastoarvo oli siis taas hieman yläkanttiin, 5,8, kun raja on 5,3.
No sanoin että mittari löytyy jo, niin täti meni hieman hämilleen, eikä tiennyt että miten päin olisi, ja lähti sitten kysymään, että onko ok jos mittaan vanhalla mittarillani, mikä toimii, olin aamulla juuri testannut. Se sitten onneksi sopi, eipä nimittäin olisi ollut tänään aikaa mittaria lähteä hakemaan, kun tänään uusi yritys rokotetutkimuskeskuksessa, kun nyt on luvat molemmille lapsille :)
No mittaamisen aloitan vasta joulun jälkeen, niin ei nyt jouluruokailuja tarvitse murehtia :)
Eipä tuo mittaaminen enää niin hirveää ole, kun sitä sen verran tuli jo viime odotuksessa tehtyä :) Ja kun muutenkin ollut puhe, että joulun jälkee saa sitten herkut jäädä kauppaan, niin ehkä sitä saa arvot pidettyä jotenkin kurissa :)
Tänään pyörähti siis jo viidestoista viikko käyntiin, eli rv 14+0 ja juhannukseen on enää 26 viikkoa, eikä vieläkään talvesta tietoakaan! :)
Musta joulu tiedossa todennäköisesti, mutta ei anneta sen masentaa :)
lauantai 14. joulukuuta 2013
Perjantai 13.pvä .
Tulihan se vihdoin!
Pitkästä aikaa tuntui ettei aika kulu mihinkään, kun jotain niin odottaa.
Kyllä sentää sydänäänet sai kuuluviin jo ihan hyvin kotona, että sen puolesta ei jännittänyt, mutta kyllä se ultra silti oli TAAS KERRAN huima kokemus! :)
Aamulla hieman meinasin mokata, kun naamakirjan omalle sivulleni päivitin, että kohta lähden ultraan, sen tekstin kun piti mennä Tammalauman sivuille :) Yksi kommentti kerkesi tulla ennen kuin tajusin ja äkkiä se sieltä poistin. Mutta onneksi aamulla ei vielä niin paljoa porukkaa roiku linjoilla, että ei sitä kovin moni tainnut nähdä, vaikka mitäpä tuolla olisi väliä, kenelle se kuuluu jos täällä ollaan aina paksuna :D
Ja olikin paras utrakokemus ikinä! Ultran teki mummeli, niinkuin hän itseään kutsui :)
Kätilöopiston parhaalla laitteella vieläpä.
Kaikki näkyi NIIN selvästi ja mummeli kovasti höpötteli vauvalle että "Annappa mummeli nyt vähän mittaa :) ", kun sen verran eläväinen tapaus masussa pötköttelee, että niin kovasti loikki, ettei meinannut homma heti onnistua :)
Kaikki oli niin kuin pitääkin, ja hieno vauva on, sitä se mummeli toisti useaan otteeseen ja kertoili omaa elämänkertaansa samalla, kuinka hän nuorena hoiti sisaruksiaa eikä silloin mitään tietokoneitakaan ollut, kuinka kaikki on vuosien varrella niin kovasti muuttunut :)
Kuvia mummeli räpsi vauvasta enemmän kuin laki sallii, ja sanoikin, että ei häntä niin kiinnosta, vaikka onkin "kielletty" ottamasta niitä niin paljon, kun nekin maksaa, vaan hänen mielestä niitä kuuluu ottaakkin..eihän tästä vauvasta saada enää enempää kuvia tämän ikäisenä, joten onhan se kiva että niitä sitten saa hieman enemmän :)
Ja mukaan saimmekin 7 kuvaa vauvasta, kun aina ennen on saanut ehkä yhden, kerran vissiin 4 vai 5, mutta yleensä vai ehkä pari.
Laskettu aika ei muuttunut, kun heittoa tuli vain päivä enemmän varhaisultran laskuihin, joten nyt se varmistui, että häämatka peruuntui, tai paremminkin siirtyi, ja matkalle lähdetäänkin jo ensi kuussa jos vaan onnistuu.
Aivot siis löytyi, ja kaikki muukin oli niinkuin pitääkin olla ja pienellä oli mittaa sen n.7,5cm (pää-perä) ja seuraava ultra-aikakin saatiin aikaistettua ja on nyt siis 3.2.2014, eikä 13.2.2014, jälkimmäinen kun olisi ollut liian myöhään.
Sitä odotellessa siis, eihän siihen enää ole kuin pitkä aika :)
Esikoiselle kerrottiin taas samalla tavalla kuin viimeksi, helpoimmalla mahdollisella :) Eli jätin ultrakuvat pöydälle, ja hieman se niitä siinä ihmetteli ennen kuin kysyi kenen ne ovat :) Ja kylläpä se taas yllättyi ja kutsuipa kiltisti vielä hulluksi :D Mutta hyvin otti, vaika ilmoitinkin, että kesän reissu on nyt peruttu, mutta jollekkin reissulle lähdetään joka tapauksessa :)
Nyt oli myös korkea aika kertoa isälleni, että hänestä tulee TAAS kerran vaari :)
Eikä sitäkään ihan perinteisesti voinut tehdä, vaan naamakirjassa lähetin ultrakuva, johon laitoin tekstiksi "Virtuaalinen joulukortti teille :) Tosin puuttuu tonttulakki ja kuvaankaan ei mahtunut kuin nuorimmainen :) Ja onneksi olkoon vaarille, ensi jouluna on yksi lahjan saaja lisää :) "
Sitten vain odottelin koska hän kirjautuu, niin tiesinkin, että muutaman minuutin päästä siitä soi puhelin :) Ja niin kävi! Vaari soitti ja kertoi, että olivat ensin ajatelleet, että joku vanha kuva, mutta hetken tarkemman tutkailun jälkeen olivat huomanneet kuvan päivämäärän, ja tajunneet, että kyllä vaan taas tulee lisää vauvoja :) Ihan iloiseltahan tuo vaikutti, vaikka ei kuulemma osannutkaan odottaa taas tämmöisiä uutisia :)
Nyt siis melkeinpä kaikki sukulaiset tietää, mummiani lukuunottamatta, jolle taidan kertoa sunnuntaina Mömmelin synttäreillä.
Mömmelihän siis täytti keskiviikkona jo 11 vuotta! Mihin ihmeeseen tämä aika menee, kun edelleen olo on kuin teininä, lukuunottamatta sitä, että ei juosta enää baareissa, ei nähdä ystäviä/kavereita, vaan ollaan vaan kotona lasten kanssa?! :) Ja enpä kyllä niitä aikoja niin kaipaakkaan, vaan tämä elämä sopii kuin nyrkki silmään :)
Tänään lähdetäänkin pienten kanssa vaarin luokse, että saa likat juhlia rauhassa. On ostettu pinjatat ja kaikki niin ei täällä enää äitiä ja pikkukääpiöitä kaivata jaloissa pyörimään :) Ukkonenkin sopivasti lähti töihin päiväksi :)
Mutta huomenna sitten juhlitaan sukulaisten kanssa kolmen suklaan juustokakun voimin :)
Pitkästä aikaa tuntui ettei aika kulu mihinkään, kun jotain niin odottaa.
Kyllä sentää sydänäänet sai kuuluviin jo ihan hyvin kotona, että sen puolesta ei jännittänyt, mutta kyllä se ultra silti oli TAAS KERRAN huima kokemus! :)
Aamulla hieman meinasin mokata, kun naamakirjan omalle sivulleni päivitin, että kohta lähden ultraan, sen tekstin kun piti mennä Tammalauman sivuille :) Yksi kommentti kerkesi tulla ennen kuin tajusin ja äkkiä se sieltä poistin. Mutta onneksi aamulla ei vielä niin paljoa porukkaa roiku linjoilla, että ei sitä kovin moni tainnut nähdä, vaikka mitäpä tuolla olisi väliä, kenelle se kuuluu jos täällä ollaan aina paksuna :D
Ja olikin paras utrakokemus ikinä! Ultran teki mummeli, niinkuin hän itseään kutsui :)
Kätilöopiston parhaalla laitteella vieläpä.
Kaikki näkyi NIIN selvästi ja mummeli kovasti höpötteli vauvalle että "Annappa mummeli nyt vähän mittaa :) ", kun sen verran eläväinen tapaus masussa pötköttelee, että niin kovasti loikki, ettei meinannut homma heti onnistua :)
Kaikki oli niin kuin pitääkin, ja hieno vauva on, sitä se mummeli toisti useaan otteeseen ja kertoili omaa elämänkertaansa samalla, kuinka hän nuorena hoiti sisaruksiaa eikä silloin mitään tietokoneitakaan ollut, kuinka kaikki on vuosien varrella niin kovasti muuttunut :)
Kuvia mummeli räpsi vauvasta enemmän kuin laki sallii, ja sanoikin, että ei häntä niin kiinnosta, vaikka onkin "kielletty" ottamasta niitä niin paljon, kun nekin maksaa, vaan hänen mielestä niitä kuuluu ottaakkin..eihän tästä vauvasta saada enää enempää kuvia tämän ikäisenä, joten onhan se kiva että niitä sitten saa hieman enemmän :)
Ja mukaan saimmekin 7 kuvaa vauvasta, kun aina ennen on saanut ehkä yhden, kerran vissiin 4 vai 5, mutta yleensä vai ehkä pari.
Laskettu aika ei muuttunut, kun heittoa tuli vain päivä enemmän varhaisultran laskuihin, joten nyt se varmistui, että häämatka peruuntui, tai paremminkin siirtyi, ja matkalle lähdetäänkin jo ensi kuussa jos vaan onnistuu.
Aivot siis löytyi, ja kaikki muukin oli niinkuin pitääkin olla ja pienellä oli mittaa sen n.7,5cm (pää-perä) ja seuraava ultra-aikakin saatiin aikaistettua ja on nyt siis 3.2.2014, eikä 13.2.2014, jälkimmäinen kun olisi ollut liian myöhään.
Sitä odotellessa siis, eihän siihen enää ole kuin pitkä aika :)
Esikoiselle kerrottiin taas samalla tavalla kuin viimeksi, helpoimmalla mahdollisella :) Eli jätin ultrakuvat pöydälle, ja hieman se niitä siinä ihmetteli ennen kuin kysyi kenen ne ovat :) Ja kylläpä se taas yllättyi ja kutsuipa kiltisti vielä hulluksi :D Mutta hyvin otti, vaika ilmoitinkin, että kesän reissu on nyt peruttu, mutta jollekkin reissulle lähdetään joka tapauksessa :)
Nyt oli myös korkea aika kertoa isälleni, että hänestä tulee TAAS kerran vaari :)
Eikä sitäkään ihan perinteisesti voinut tehdä, vaan naamakirjassa lähetin ultrakuva, johon laitoin tekstiksi "Virtuaalinen joulukortti teille :) Tosin puuttuu tonttulakki ja kuvaankaan ei mahtunut kuin nuorimmainen :) Ja onneksi olkoon vaarille, ensi jouluna on yksi lahjan saaja lisää :) "
Sitten vain odottelin koska hän kirjautuu, niin tiesinkin, että muutaman minuutin päästä siitä soi puhelin :) Ja niin kävi! Vaari soitti ja kertoi, että olivat ensin ajatelleet, että joku vanha kuva, mutta hetken tarkemman tutkailun jälkeen olivat huomanneet kuvan päivämäärän, ja tajunneet, että kyllä vaan taas tulee lisää vauvoja :) Ihan iloiseltahan tuo vaikutti, vaikka ei kuulemma osannutkaan odottaa taas tämmöisiä uutisia :)
Nyt siis melkeinpä kaikki sukulaiset tietää, mummiani lukuunottamatta, jolle taidan kertoa sunnuntaina Mömmelin synttäreillä.
Mömmelihän siis täytti keskiviikkona jo 11 vuotta! Mihin ihmeeseen tämä aika menee, kun edelleen olo on kuin teininä, lukuunottamatta sitä, että ei juosta enää baareissa, ei nähdä ystäviä/kavereita, vaan ollaan vaan kotona lasten kanssa?! :) Ja enpä kyllä niitä aikoja niin kaipaakkaan, vaan tämä elämä sopii kuin nyrkki silmään :)
Tänään lähdetäänkin pienten kanssa vaarin luokse, että saa likat juhlia rauhassa. On ostettu pinjatat ja kaikki niin ei täällä enää äitiä ja pikkukääpiöitä kaivata jaloissa pyörimään :) Ukkonenkin sopivasti lähti töihin päiväksi :)
Mutta huomenna sitten juhlitaan sukulaisten kanssa kolmen suklaan juustokakun voimin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)